Virkatut lapaset

En tiennyt, että lapasia voi virkata. Nyt tiedän, ja tuntuu, etten koskaan niitä enää neulo. Virkkaamalla ne tuntuivat valmistuvan niin paljon nopeammin.

Ohjeen otin äidillä olleesta ET-lehden Tumput käteen -liitteestä.

Ohjeessa oli käytetty Novitan Isoveli-lankaa ja ostin juuri sitä ja vielä samanväristä kuin mallilapasissa. Tein lapaset miehelle eli lankaa kului reilut kaksi kerää.
Ohjeessa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä vaikeutta. Silti tajusin vasta toisen lapasen kohdalla, mitä tarkoitti ohje siitä, että rannekkeen reuna pitää taittaa 2 senttimetrin päästä reunasta. No, silloin oli jo hieman myöhäistä, kun toinen lapanen oli jo tehty.

Lapaseen siis tehdään käännettävä rannenauha, joka kiinnitetään napeilla. Rannekkeeseen syntyy hauskat raidat niin yksinkertaisesti, että välillä virkataan silmukat edellisen kierroksen silmukoiden etureunaan, välillä takareunaan.

Napeiksi ostin oliivipuusta tehdyt napit. Aika kivat. Lapaset aion antaa joululahjaksi.

Peach not Beach

Rantafiiliksistä sitten muihin kesän tuotoksiin.

Keväällä Tampereen Telakan ulkopuolella järjestetyltä kirppikseltä sattuivat käsiin nämä ihanuudet. (Kynäkorvikset ostin siis valmiina, aivan ihanat, tekijän nimi jäi vaan salaisuudeksi.) Nauha oli jostain vanhan kaupan jäämistöistä löytynyttä, Osakeyhtiö Kutomo&Punomon todellista laatukamaa. Toiseltä pöydältä kolutut napit ja kyseinen nauha mätsäsivät väreiltään niin kivasti, että pujottelin nauhaan napit hiuspannaksi ja sommittelin kaulakorun.

Korun taustasta ei tullut niitä kauneimpia, mutta en keksinyt tähän hätään muuta kiinnitystapaa ja tätä kuumaliima&nahka-yhdistelmää olin käyttänyt jo aiemmin eräässä toisessa koruprojektissa, tosin se koru on vielä ketjua vailla.

Nauhan päihin puristin koruputket ja kiinnitin niihin varastoista löytyneen lukon.

Vielä ei koru ole päässyt tositoimiin, mutta pari vaatekaveria sillä jo on. Salakavalasti ovat persikan sävyt hiipineet minunkin vaatekaappiini, edelliset muistan sieltä 80-luvun lopulta...

P.S Löydätkö kuvaajan kolmesta kuvasta? Aika haastavaa pitää naamansa piilossa :D.

Kevätkassi

Kauppakassini eivät ole järin kauniita. Yhdellä niistä mainostan 6 vuotta sitten pidettyjä messuja, toisella 20 vuotta sitten Saksassa toiminutta sähköalan firmaa ja kolmannella entistä työpaikkaani. Oli siis todella jo aika vaihtaa kauppakassi kauniimpaan.

Siskoni bloggaukset innostivat kokeilemaan tekstipainantaa vanhaan kangaskassiin. Se kun ei sellaisenaan yhtään parantanut kauppakassivalikoimaani.



Halusin jonkun keväisen kuvan, enkä jaksanut ekan idean jälkeen enää pinnistellä. Perhonen. Sehän kuulostaa ihan keväältä. Kassin toiselle puolelle etsin netistä aiheeseen liittyvän aforismin. Niitä tosiaan löytyi! Sitten vain tekstille kiva fontti, ja teksti ja netistä löytynyt perhoskuva tulostumaan peilikuvana. Sisko auttoi, tietenkin.



Ensimmäinen yritys ei kuitenkaan onnistunut, vaikka noudatin ohjeita. Kynsilakka oli liian mietoa ja kangas todennäköisesti liian karheaa.

Mietin pari iltaa ratkaisua ja päätin kokeilla sitä, että vahvistan tekstin kangastussilla, sitten teippaan kuvan kassiin ja sivelen tekstiä vahvalla kynsilakalla. Se toimi paremmin, mutta silti sain vahvistaa kuviota ja tekstiä kangastussilla.





Jotta se kevät näkyisi kassissa jotenkin, ompelin mintunvihreitä ja keltaisia nappeja kankaaseen sinne tänne. (Hämmentävä seikka, että jaksoin ommella ison kasan nappeja, kun yksikin paidasta irronnut nappi saa odottaa viikkoja ennen kuin jaksan hoitaa homman...)







Nyt kelpaa lähteä kauppaan!

Tipunkeltaista

Ensin löysin napit käsityömessuilta (klik). Ei ollut mitään tietoa, mihin ne päätyisivät.

Sitten löytyivät keltaiset t-paidat ja päätyivät matonkudehuiviksi. (klik)

Seuraavana aamuna muistin keltaiset napit ja tartuin niihin. Väkersin ne yhteen joustavalla ja läpinäkyvällä kuminauhalla rannekoruksi. Ensin se näytti epämääräiseltä mytyltä.

Kaksi nappia jäi yli. Olin tekemässä korvakoruja, kun mies sanoi, että tee mieluummin pinnit.

Ja näin sain sattumalta keltaiset pääsiäisasusteet. Piip-piip ja kot-kot vaan :D.

 

   
     Hyvää pääsiäistä teille, ihanat lukijat!

Teippitautia ilmassa

Mä laahaan aina kaikissa trendeissä todella perässä, tällä kertaa näiden washiteippien suhteen. Oon kyllä tajunnut niiden olemassaolon, mutten lainkaan innostunut. Nooh, nyt on näkynyt blogeissa kivoja tuunauksia niiden avulla, ei siis pelkästään kortteja ja seinäteippauksia, joihin aiemmin olin törmännyt. Eksyinkin perjantaina Teippitarhan sivuille ja olin melkein jo teippejä tilaamassa kun hoksasin, että he ovat tulossa Tampereen Taikasormet-messuille. Jotenkin on aina kivempi hiplailla tavaroita oikeasti kuin klikkailla netissä.

Sunnuntaiaamuna siis viivana pyörähtämään Tampere-talossa. Messut oli pienet, mutta aika kivoja juttuja sieltä löysin. Keväisissä fiiliksissä taisin olla väreistä päätellen.

Teippejä ostin kokeeksi nyt neljä

ja heti oli pakko teippailla viime keväänä hankkimalla hankitut (lue: lipitin, vaikken niin tykännytkään) Frezza-pullot, jotka koristivat kesällä keittiötä niityn kukkien kera.

Mittanauhateippiä vetelin pikapikaa purkkeihin, jotka ovat olleet pesussa päätyäkseen ompelutarvikepurkeiksi. Tämä pikakokeilu onnistui todistamaan ainakin sen, että tää on helppoa ja ressitöntä, koska suunnitelmaa voi muuttaa teipin irrotessa ja kiinnittyessä niin vaivattomasti.

Napit ovat 'vanhaa mallistoa'. Mennyt aika-antiikkikaupan pariskunta oli kertomansa mukaan pussittanut ne vanhoista putkiloista, koska ne olivat niin likaisia. Ihania retronappeja oli vanha matkalaukku pullollaan, aivan vastustamatonta! Ekan kuvan vanhat pitsit nappasin samasta paikasta (2€/kpl) ja yhden pitsinauhan (1€) erään myyjän suloisesta 'lyhyttavarakaupasta' eli matkalaukullisesta vanhoja nappeja, nauhoja ja kankaita, osa alkuperäispakkauksissaan. Ilahduttavan paljon oli messuilla siis vanhaakin myytävänä!

Ihania nappeja myös esikoisen mielestä, kun käsi tuli väkisinkin kuvaan...

EDIT: Pakko laittaa kuva, kun teipillä koristellut pullot pääsivät tänään tulppaanimaljakoiksi.

Nalle ja napit

Kummitytön synttärilahja on valmis ja rohkenen esitellä sen täällä, koska lahja ojennetaan viimeistään maanantaina. Ajatus taisi lähteä siitä, että halusin applikoida 3-vuotiaalle jotain ja koska Ti-Ti Nallet ovat kovin rakkaita, niin vaihtoehtoja ei juuri ollut ;D. Erityissuosikki Tau Nallen kuvan nappasin Googlen kuvahaun kautta ja kävin etsimässä vielä lisää väriohjeita yms. Titi-nallen sivuilta.

Mekon löysin kirpputorilta 3 euron hintaan, lähdin keltaista hakemaan ja sen löysin. Joskus onnistaa! Kuva on näpätty kännykällä heti oston jälkeen...

Metsolasta löytyi juuri sopivat kirkkaat sävyt veloureista ja sitten vaan leikkelemään. Olin vielä sen verran amatööri tässä applikoinnissa, että kuva tuli sitten peilikuvana, mutta eipä se menoa haittaa. Nytpä tajuan jatkossa ottaa asian huomioon :D.

Tarkkaa työtä, keskittymistä, langan vaihtoja, ahkeraa pakittelua, tuskastumista ja lopulta se valmistui. Mekon napit vaihdoin violetteihin ja Tau Nallen rusetti on värkätty tavallisesta keltaisesta puuvillanauhasta ja ommeltu paikoilleen.

Kaverikseen Nallemekko saa nappikorun:

 
Kiitokset vielä Vikatikki-blogin Vikalle vinkkauksesta. Napit siis löysin vinkin ansiosta SPR:n Kontin tuunaustorilta.

 Lukkona on yksi isompi nappi, joka pujotetaan vahanauhalenkkiin.

  

 Nyt pitää lähteä laittamaan lahja pakettiin! 

EDIT: Mekko sopi loistavasti kummitytön päälle ja paras palkinto oli kummitytön riemastunut ilme mekon nähtyään! Tau Nallen alle kiinnitettiin vielä kivat huopakukkaset. Nyt Tau saa tanssia kukkapellolla!

Where have all the buttons gone?

Taisi olla kesä 2006 tai 2007 kun näin Anniinan ja mun Italian-reissulla Firenzessä nappikoruja ja sovelsin sitten idean omaan käyttööni. Napit on kaikessa yksinkertaisuudessaan pujoteltu vahanauhaan sopivin välimatkoin ja nauhan voi pujottaa kaulan ympärille kolme kertaa.

Poikkeuksena on vihreä koru. Siihen tein kolme nauhaketjua, jotka liitin yhteen vahanarulla ja solmuilla. Lukon roolia esittää nappi, joka sujautetaan vahanauhalenkkiin.

Turkoosissa korussa olevia vanhoja metallinappeja on edelleen ja taidan haaveilla itselleni jostain hopeansävyisestä nappikorusta.

Tykkään, koska ovat hauskoja ja rentoja, eikä tarvitse pelätä, että menevät rikki. Parasta on erilaisten nappien muodostamat yhdistelmät.

Koru on aina vähän erilainen varsinkin koska nappeja voi liikutella nauhassa ja kaulalla nauhat voi 'kieputtaa' yhteen.

Ai mitenkö tämä liittyy nykyhetkeen? Nooh, tekeillä on parhaillaan monenmoista ja suurimpana työnä applikoitu ja tuunattu mekko kummitytölle synttärilahjaksi. Sen seuraksi olin ajatellut tehdä nappikorun. Muttamutta, minne ovat kaikki napit kadonneet kirppareilta? Etsiskelin nimittäin violetteja ja keltaisia nappeja ja tulos oli äärimmäisen laiha. Muutama vuosi sitten löysin kaikenmaailman Fidoilta ja yhteiskristillisiltä superedullisesti nappeja jos jonkin värisiä. Ehkä pitkään jatkunut nappi-innostus on tyhjentänyt varastot, sillä nyt löysin vain supertylsän värisiä nappeja. Jos siis joku tietää, missä ne napit lymyilevät, niin kertokaa :D!

Pipo, piponi...

Syksyllä piti saada uusi pipo viime talvena tehtyyn violettiin muhkeaan kauluriin. Tavoitteena oli, että pipo olisi väljä, jotta hiukset (lue:silloin kun ne on laitettu) eivät menisi littaan, ja että pipo ei näyttäisi pieneltä kaulurin rinnalla. Tiedättekö, tyyliin hirveän leveä kauluri ja mahottoman pieni pää? No, minähän en ole mikään pipoammattilainen, pikemminkin 'yksi pipo per talvi'-ihmisiä, joten ohje napattiin syksyn Novitasta, koska siinä sai helposti ja nopeasti vaan virkata. Lanka oli jämiä kaulurista, eli violettia Jamboa.

No, tässä pipossa ei oikeastaan ole muuta mulle uutta kuin tupsujen paikka. Jotain koristetta kun pipo tietenkin kaipasi. Suunnittelin ensin ompelevani pipon sivuun nappeja kuten tässä vanhassa pipossani,

mutta totesin, että pipo kaipasi jotain kooltaan isompaa. Teinkin siis kolme erikokoista tupsua, jotka kiinnitin ensin toisiinsa ja sitten kiinni pipoon, tarkemmin sanottuna oikealle ohimolle, ihan vaan solmuilla. Yhdessä tupsussa on lisänä heijastinlankaa, tuollaista parin millin levyistä ja ihan hyvin se tuntuu auton valoissa heijastavan.

Harmittaa vaan kun Jambo näyttää helposti nuhraantuvan, joten kaivoin esille vuosimallin 2008 pipon ja kaulahuivin ja tuunasin niitä vähän. Ennen kaulahuivissa ollut kukkanen siirtyi pipoon ja kaulahuivin yhdistin päistään kauluriksi. Näin tuli tälle vuodelle toinenkin pipo-kaulahuivi-setti, ihan vaan vahingossa. Mätsää muuten aika hyvin Vallilan Kirkonmäki-verhojen kanssa :D.

Mukavia pakkaspäiviä teille lukijat!