maanantai 30. joulukuuta 2013

Viikonloppuhuivi, osa 2

Virkkasin puolitoista vuotta sitten itselleni huivin, jonka nimesin Viikonloppuhuiviksi. Se kun syntyi yhdessä viikonlopussa. Nyt halusin tehdä samantyylisen huivin lahjaksi.

Langaksi valitsin Novitan Naavan, koska siinä oli samantyylinen sävy kuin Novitan Isoveljessä, josta virkkasin lapaset. Tämän siis sai joululahjaksi sama, jolle virkkasin nuo lapaset.

Ohje oli yhtä outo kuin ennenkin: käännä työtä välillä ja virkkaa välillä etureunasta, välillä takareunasta, jotta pintaan tulisi erilaisia pintoja.





Tällä kertaa en saanut huivia ihan viikonlopussa valmiiksi, koska halusin siitä pidemmän ja muhkeamman. Ehkä tuli liiankin muhkea. No, ainakin lämmittää kaulaa talvitakin päällä.



torstai 26. joulukuuta 2013

Painettuja kuvia

Luulin ottaneeni joululahjaksi antamistani käsitöistä kuvia, mutta juuri mitään julkaisukelpoista ei ollutkaan kamerassa. Muutama kuva sentään.

Tämä kasa oli pitkään silityslaudalla odottamassa silitystä. Aika moni läheiseni siis sai yhdeksi lahjakseen jotain kankaanpainoon viittaavaa. Ja koska a) kankaanpainoväri piti silittää kiinni kankaaseen ja b) silitän vain hyvin harvoin, keräsin töitä pinoon ja koitin hoitaa kaiken silityksen kerralla.



Nämä kuviot painoin kuohuviinikorkista tehdyllä leimasimella lasten housuihin.



Näissä taas apuna oli sabluuna - kuten arvata saattaa. Käsivaralla en osaisi tällaisia tehdä. Maatuskat koristavat siis tiskirättiä, karpit hyppivät tyynyliinassa.





Nyt toivon, että lahjat menevät käyttöön ja pian myös pesuun. Sitten nähdään, osasinko silittää kuviot kiinni tarpeeksi tarmokkaasti vai liukeneeko työni tulos pesukoneeseen.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukortti vuosimallia 2013

Käsityömessujen aikaan Anniinalla ja minulla on yleensä jo pieni idea siitä, millaiset joulukortit teemme. Tänäkin vuonna puhuimme näistä ideoista heti messuaamuna ja minä kaivoin ruuhkabussissa esille Pinterestiin muistiin laitetun ideakuvan. Ja kappas, olimme jälleen suunnitelleet melkolailla samanlaisia, molemmilla oli haaveissa päästä eroon vanhoista papereista. Messuilta metsästimme siis sopivia kuvioleikkureita, toiveena, että kuvio olisi simppeli ja sopisi moneen käyttöön. 

Anniina osti pyöreän, minä taas piparkakunmuotoisen. Ensin tuumin, onko kuvio käytännöllinen, mutta 'scalloped circle punch' hakusanalla Pinterestistä löytyi valtavasti ideoita sen käyttöön. 

Tänä jouluna meidän kortista tulikin sitten tällainen: 

Vanhat pakkauspaperit ja kirjat kuluivatkin tähän mukavasti, tosin aika lailla sain napsutella Dymolla ja leikkurilla. Kortin sisällä oli runon sijasta piparkakku-juustokakkujälkkärin ohje Annas pepparkakorin sivuilta. 

Vielä viimeiset kortit ja paketit tänään toimitamme oikeisiin osotteisiin, sitten alkaa matka mummolaan.


Joululahja, joka avattiin jo

"Joulun aikaan käsityöblogeissa on hiljaista, koska kaikki tekevät joululahjoja, eikä niitä voi etukäteen esitellä", totesi joku Tampereen kädentaitomessuilla marraskuussa haastatelluista bloggareista. (ehkä Hupsistarallaa-blogin Terhi. Ehkä.)

Ihan totta. Yhden lahjoista annoin silti etukäteen, koska tajusin, että saaja voisi tarvita sitä jo syksyn kylmillä säillä.

Katariinan poika tarvitsi kutittamattoman kaulurin ja päätin kokeilla, onnistuisiko sellaisen tekeminen. Langan ostin Hakaniemen hallin Vihreästä vyyhdistä ja sain sieltä kaupan päälle hyvän neuvon: tee kaulaosuus tosi löysäksi, sillä yleensä kutittavaa lankaa inhoavat inhoavat myös kiristyksen tunnetta iholla.



Ohjeen otin Novitalta. (Myös kuva on lainattu sieltä.)



Pehmeää lankaa oli todella kiva neuloa ja kauluri syntyikin nopeasti. Etureunaan päätin tehdä jonkin kuvan - ihan omasta päästäni. Aluksi harkitsin muumia, mutta kun tajusin, etteivät taitoni riitä, päädyin pöllöön. Näyttää kyllä enemmän kissalta...



Ai, miten lahjalle kävi? Aika hyvin. Katariina on kertonut, että kaulurista ei ole valitettu. Kuulemma poika riisuisi sen heti, jos kutittaisi liikaa. Nyt kauluri on pysynyt päällä. Voisin siis uskaltaa suositella tuota lankaa muillekin kutittavia vaatteita inhoaville.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulukiireitä

Tuleva joulu pitää kiireisenä, joten täällä on ollut hiljaista. Monenlaista on valmistunut, mutta tässä viimeisimpiä:

Päiväkodin ihanille hoitajille lähtee Sharpie mug-tyyliset mukit. ( Ohjeita löytyy kyseisellä hakusanalla Pinterestistä.)


Tarrakirjaimet hankin Clas Ohlsonilta ja posliinitussi löytyi viimein Sinooperista. Mukit on ostettu Prismasta.


Koristeeksi tulee Ikean muotilla leivotut tähdet. 


Viime vuoden käsityömessuilta hankituista jouluisista tilkkukankaista ja Ikean alelaarikankaasta syntyi viimein joulusukat olohuoneen koristeeksi. Ehkä jotain pieniä lahjoja niihin laitetaankin joulun aikana. 



Kuusi on tuotu sisään ja koristeltukin. Koristeet ovat pääosin viimevuotisina. Kun sopivaa kimallenauhaa ei löytynyt valkoisena, kiedoin oksille pitsiä. 



Ihanaa joulun aikaa teille lukijat! 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kännykän kaverit

Töissä on pakko olla oma kännykkä matkassa koko ajan. Kaulassa en halua sitä roikuttaa, takataskussa se on vaarassa tippua ja kädessä en voi sitä koko ajan pitää. Varsinaisen olkalaukun käyttäminen puolestaan tuntuisi hassulta omassa työssäni.


Siispä virkkasin Hanko-kerien lopuista kapean laukun/ pussin omalle iPhonelle, mittojen mukaan. Samalla halusin kokeilla  kuvion virkkaamista MollaMillsin ohjeilla. Kuvion tein virtuaaliselle ruutupaperille netissä ruksitellen (Googlaa:knitting pattern generator). Innoittajana on edelleen Muita ihania-Tiinan Superhelpon syyspipon aalto/piparkakkukuvio. 





Pussukan alkuperäisohje on myös Molla Millsin Virkkuri-kirjasta, tosin pienin muutoksin. Hihnan virkkasin ja ompelin Hanko-langalla paikoilleen. Pujotin siihen rikkimenneestä heijastimesta irroitetun papukaijalukon avaimia varten. 

Tämä oli siis pakko saada valmiiksi, jotta saisin ostaa käsityömessuilta tarvikkeita uusiin juttuihin. Paljon pientä sieltä mukaan tarttuikin, vaikka siskon kanssa meillä oli muun muassa papereiden, helmien ja lankojen ostokielto. Keittiössä näyttää nyt tältä, kun vanhat kirjat ja viimevuotiset lahjapaperit saavat kyytiä:

perjantai 15. marraskuuta 2013

Joulu hiipii hiljalleen




Pimeys on vallannut marraskuun, joten olen jo virittänyt talvivalot ja antanut jouluisten ajatusten vallata mielen. Huomisiin käsityömessuihin valmistauduin pengomalla askartelutarvikkeita (ettei vaan tulisi ostettua turhaa) ja käsiin osui jo unohtunut joulukalenteri. Jotain kalenterisuunnitelmia olin jo tehnyt, mutta hetken mielijohteesta virittelin vanhan paikoilleen. Ekan kerran viritin sen seinälle esikoista odottaessani. Hirviästi piti nytkin mallailla. Edellisten numerotarrojen lisäksi lätkin koristeiksi muitakin vihertäviä tarroja. Tähdenkin leikkelin jämäpapereista. Passaa muutenkin esikoisen metsähenkiseen huoneeseen. 

tiistai 5. marraskuuta 2013

Ei pöllömmät pöllöt - vai?

Oikein hauskat pöllöt, tunnelmallisetkin...



...paitsi, että ne on tehty wc-paperirullista. Tässä tulee mieleen vaan, että "Hot or not"?

Töissä en askarteluissa näitä oikeastaan käytä, juurikin tästä syystä. Mutta hei,  oisko ne kivempia, jos ruskeaa hylsyrullaa olisi hankittu jostain askarteluliikkeestä käypään hintaan? Kyseessähän on vaan materiaali...

Itse en vaan voi sille mitään, musta nämä pöllöt on vaan aika söpöjä, vaikka itse en kummoinen piirtelijä olekaan. Taidan jättää ne siihen ja arvioin tilanteen uudelleen, kun meille tulee vieraita. Jotenkin en haluaisi selittää kysyjälle: " Juu, tein ne wc-paperirullista, tosi hauskaa ja helppoa."

P.S Idea on tietenkin kotoisin Pinterestistä. Tässä tapauksessa saatan luopua periaatteista ja teettää parit Doodle Owlsit töissäkin.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Lämpöä marraskuuhun

Ulkona on tavallinen marraskuu- synkkää ja märkää. 

Valoa pimeyteen tuovat:

Uudet talvivalot


ja Muitaihania- Tiinan superhelpot syyspipot.


Tein samalla mallilla viime talvena tyttömäiset versiot, syyslomalla tein toisen itselle, toisen lapselle. Nyt mieskin haluaa omansa. Toimiva kuvio ja idea siis. Mä olen näköjään tehnyt koko ajan sitä pienellä muutoksella, joten kaarikuvio on tavallaan loivempi. Kohta saatan sittenkin tehdä itselleni samalla kuviolla villatakin, niin ihana se on. 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

T-paidan uusi ilme

Onko sulla koskaan ollut tilannetta, että tekisi mieli laittaa jotkin korut kaulaan, mutta ei ole oikein sopivia? Mulla on. Siitä se idea sitten lähti. Maalasin siis korut valmiiksi t-paitaan.



Väri on ihan tavallista kankaanpainoväriä, ja painoin sitä muun muassa grillitikun päällä. Muuten tämä oli ihan helppoa, mutta vaikeinta oli miettiä, miten korut oikeasti laskeutuisivat ja kietoutuisivat toisiinsa. Pari ylimääräistä mutkaa tuli tehtyä, mutta ehkä niitä ei huomaa kaukaa katsottuna.







sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Liitutaulutarrailua

Helsingin reissulla oli pakko päästä Granit:iin. Mukaan tarttui kaiken hypistelyn jälkeen vaan rulla liitutaulutarraa sekä valkoinen tussikynä.



Ja siitä se tarrailu alkoi, eikä loppua näy. Tarraan on verhottu:



Ikean ihana metallinen laatikko

Kirpparilta löytynyt puulaatikko


Tigeristä jo aikoja sitten hankitut pahvitalot
Aivan kokeelliseksi projektiksi muodostui kännykän suojakuoren verhous. Clas Ohlsonilta hankittu, mielestäni verraten kallis (19,95€) kuori hajosi parissa kuukaudessa.



Päätin kokeilla Tigerin 3€ vastaavaa tuotetta, mutta harmikseni siinä oli valmis kuva. Laskinteema ei oikein iskenyt.


Aikamoista mallailua ja leikkelyä kyllä oli, välineinä sakset ja mattoveitsi.


Paikoilleen asettelu ja liimaus ja päälle vähän tussia. Kokeiluna ihan kiva, mutta...



...kyllähän se vesiliukoinen tussi n. viikossa haihtuu hikiseen kämmeneen ja kontaktimuovikin jo nurkista irtoilee. Mutta onneksi on toinen samanmoinen oottamassa.


Seuraavaksi saatan tarttua järeämpään kuoren tuunausprojektiin.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Pitsiliinasta pitsikupiksi

Nyt tuli kirppareilta haalituille pitsiliinoille käyttöä! Olin hankkinut niitä aikoinani sohvatyynyjä varten (tiilenpunaisten tyynyjen keskelle kiinnitin valkoisen, pyöreän pitsiliinan), mutta liinoja oli kertynyt enemmän kuin niitä tarvitsin.

Äiti keksi, että kokeilisimme tärkätä liinoja. Hänellä kun oli myös liinoja kaapissa. Teimme kaksi tärkkiä. Sokeritärkissä oli puolet kiehuvaa vettä ja puolet sokeria. Perunajauhotärkkiin laitettiin pari teelusikallista perunajauhoa puoleen litraan kuumaa vettä sekä ripaus suolaa.



Liinat kasteltiin kunnolla tärkissä ja sitten painettiin tiukasti kiinni alaspäin käännetyn purkin tai kulhon pintaan. Kulhot kannattaa valita etukäteen liinan koon mukaan ja sen mukaan kuin laakean tai korkean pitsivadin haluaa.







Ja sitten piti odottaa vuorokausi. Kävimme tosin vähän väliä koittamassa, miten homma edistyy. Ja hienoja niistä tuli! Parhaiten tärkkäytyivät ne, jotka oli aivan kunnolla kasteltu tärkkiin ja jotka olivat saaneet kuivaa rauhassa. Itse pakkasin omat liinani vuorokauden kuivumisen jälkeen matkalaukkuun ja toin Helsinkiin. Suoristuivathan ne. Äidin pitsikupit ovat kovia: olen kuullut puhelimessa, miten äiti kopauttaa niillä esimerkin omaisesti lasipöytään. Komea kumaus kuuluu, joten uskon todella liinojen kovuuteen.




Omat liinani aion tärkätä vielä toisen kerran, jotta saan pysyvämmän lopputuloksen. Tällä kertaa annan niiden kuivua kunnolla.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Meikkipussi videonauhasta

Ennen tämä oli dokumentti tulivuorista, nyt tämä on meikkipussi.



Tartuin tähänkin trendiin hieman myöhässä. Äiti teki videonauhasta kassin jo aikoja sitten ja oliko se viime vuoden Linnan juhlissa, kun yksi kansanedustaja tuli juhlimaan videonauhasta tehdyssä mekossa. Viimein päätin kokeilla, miltä videonauhan virkkaaminen tuntui.

Kovalta. Nauha ei tosiaankaan luisu käsissä ihanasti kuten lanka. Ja silmukoista ei tule niin kauniita kuin langalla tehdessä vaan aika reikäisiä ja epäsäännöllisiä. Koko ajan kuuluu myös rahina, joten television ääntä pitää säätää kovemmalle. Tämä ei siis ollut ihan minun juttuni - kuten tuosta edellä kuvatusta varmasti jo päättelit.

Ohjeen otin päästäni, mutta mukailin hieman viime kuussa tehdyn puuteripussin ohjetta. Nappi on kierrätysnappi. Olen yrittänyt muistaa, missä minulla on ollut tällaiset napit. En vain muista, mutta sen tiedän, että oli varanappi. Ehkä jonkun takin varanappi?



Kiiltävä pinta sopii minusta hyvin meikkipussiin, joten siksi tämä tulee siihen käyttöön.



lauantai 12. lokakuuta 2013

Lätsät syyssäähän


 Muistatteko, kun sisko teki lätsän meidän pikkumiehelle? Mähän halusin heti samanmoisen ja vuoden ideaa maiskuttelin ja sulattelin. Sitten ostin viimein Hanko-lankaa keltaisen ja harmaan sävyissä. Avuksi otin saman Pirkka-ohjeen kuin sisko, lähinnä muuttelin siis silmukkamääriä ja kavensin soveltaen sekä levensin lippaa. Piti kyllä tehdä itselle harmaa, mutta arvelin vaan silmukkamäärän ja isohan siitä tuli. Laiskana en viitsinut purkaa vaan jatkoin, koska koko oli miehelle passeli. Harmaan virkkasin tavallisesti, mutta keltaiseen lätsään otin sitten käyttöön todella helpon mallivirkkauksen ohjeen mukaan. Hauskasti tulee aivan erilaista pintaa!



Kavennuksissa jouduin molemmilla kertaa kyllä soveltelemaan, mutta ihan mukavasti lopulta onnistuin, vaikkakin tupsun alla mallivirkkaus on kyllä vähän sitätätä...


Onneksi syksy on ollut juuri sopivan kuulas ja aurinkoinen, tähän asti ollaan lätsillä selvitty. Saas nähdä, joko pian pitää tarttua puikkoihin ja tehdä jotain lämpöisempää.