Rusettipanta

Yhden illan pikaneulomuksen tarina on tässä:

Otetaan jämäkerä Novitan Puroa.

Kaivetaan esiin rusettipannan ohje, jota on ihailtu netissä jo monta kertaa.

Kaivetaan esiin sopivat puikot ja aletaan hommiin.

Valmista tulee alle tunnissa.

Syystakkiin sopiva panta on valmis!

Virkattu pöllö

Jos sinä kuulut jo niihin, joita ärsyttää kaikenlaiset pöllökäsityöt, älä lue tätä. Minäkin nimittäin menin virkkaamaan taas pöllöjä. Joskus kaksi vuotta sitten virkkasin yhden pöllöpehmolelun Jämälangasta-kirjan innoittamana. Siitä tuli vähän hassunnäköinen huuhkaja. Vähän aikaa sitten päädyin Prinsessajuttu-blogiin, jonka pitäjä Mira oli innostunut pöllöjen virkkaamisesta. Todella upeita pöllöjä! Päätin kokeilla, miten sellaisen tekemisen onnistuisi.

Virkkasin pöllön harmaan trikookuteen jämästä isolla koukulla. Ohjeen otin omasta päästäni. Silmät ja nokan virkkasin langanjämistä. Sisälle tungin aika lailla vanua, jotta pöllöstä tulisi sopivan pullea.

Tämä pöllö lentää nuorimman kummilapseni luo. Taitaa joku toinenkin kummilapsi saada tällaisen...

iPadin suojus virkaten

Joulupukki yllätti keveällä iPad Air:lla. Mikä ihanuus! Iloitsin, sillä töissäni tarvitsen tätä usein ja myös kotona oli tarve toisellekin tabletille.

Mutta ensimmäinen pulmahan näiden ihanien laitteiden kanssa on niiden suojaaminen. Ensitöikseni juoksin välipäivinä kauppaan ostamaan tälle suojuksia. Hyllyt huusivat joulumyynnin jälkeen tyhjyyttään, joten tartuin keväisen keltaiseen magneettikanteen ja toisessa liikkeessä kirkkaaseen taustakuoreen. Näin laite säilytti keveytensä.

Ihan tällaisenaan en kuitenkaan halunnut sitä laukkuun laittaa. Pinterestin ideat tuli hyvin koluttua ja suunnittelin jo huopaista suojusta,mutta epäilin sen nyppyyntyvän herkästi. Sitten iski tauti, eikä kauppaan ollut vesirokkonäppyjen kera meneminen. Enkä viitsinyt miestäkään laittaa ostoksille.

Niinpä tartuin käsillä oleviin lankoihin. Aloitin harmaalla Hangolla ja jatkoin kesävirkkauksista ylijääneillä batiikkibambuilla. Värit tuntuivat jatkavan kannen teemaa, mutta sitten loppui sekin lanka. Kävi siis niin kuin jämälankajutuissa usein käy. Sitä päätyy ostamaan uutta ja niin jää taas jämälankaa...

Heti parannuttuani hipsin siis Lankamaailmaan ja ostin juuri oikeansävyistä keltaista puuvillalankaa. Sekä batiikki- että puuvillalankaa virkkasin kaksinkertaisena, jotta paksuus olisi suurinpiirtein sama kuin Hanko-langassa. 

Alkuperäisinnoittajana olivat siis nämä:

Molla Millsin ohje ja malli Virkkurissa

ja Pinterestissä kohtaamani

Tekijä ja kuvan omistaja on Etsyssä LanadeAna.

Pussukan ollessa lähes valmis, kaivoin kaikki kivat napit ja koristeet esille ja suunnittelin hetken, miten pussi suljettaisiin ja millä sen voisi koristella...

...ja päädyin lopulta ihan hiirenharmaaseen nappiin. Onhan tämä nimittäin jo kivan pirtsakka muutenkin.

Ai toimiiko? Kyllä, mahdottoman mukavasti. Kannatti tehdä siitä tiukka ja toisaalta aukinainen pää saa olla sen verran löysä, että suojus on helppo poistaakin. Ei siis yhtää haittaa, vaikka toisessa päässä lanka olisikin hieman paksumpaa.

Ohje on helppoudessaan tämä:

Virkkaa tarvittava määrä ketjusilmukoita niin, että ne yltävä juuri ja juuri koneen ympäri. Sulje piilosilmukalla ja sitten virkkaa kiinteitä silmukoita, kunnes pussukka on oikean kokoinen. Sulje pussi nurjalta virkkaamalla se kiinni piilosilmukoin. Virkkaa aukinaiseen päähän pieni ketjusilmukkarivi ja sulje piilosilmukoin. Kiinnitä nappi. Käytä.

Kännykän kaverit

Töissä on pakko olla oma kännykkä matkassa koko ajan. Kaulassa en halua sitä roikuttaa, takataskussa se on vaarassa tippua ja kädessä en voi sitä koko ajan pitää. Varsinaisen olkalaukun käyttäminen puolestaan tuntuisi hassulta omassa työssäni.

Siispä virkkasin Hanko-kerien lopuista kapean laukun/ pussin omalle iPhonelle, mittojen mukaan. Samalla halusin kokeilla  kuvion virkkaamista MollaMillsin ohjeilla. Kuvion tein virtuaaliselle ruutupaperille netissä ruksitellen (Googlaa:knitting pattern generator). Innoittajana on edelleen Muita ihania-Tiinan Superhelpon syyspipon aalto/piparkakkukuvio. 

Pussukan alkuperäisohje on myös Molla Millsin Virkkuri-kirjasta, tosin pienin muutoksin. Hihnan virkkasin ja ompelin Hanko-langalla paikoilleen. Pujotin siihen rikkimenneestä heijastimesta irroitetun papukaijalukon avaimia varten. 

Tämä oli siis pakko saada valmiiksi, jotta saisin ostaa käsityömessuilta tarvikkeita uusiin juttuihin. Paljon pientä sieltä mukaan tarttuikin, vaikka siskon kanssa meillä oli muun muassa papereiden, helmien ja lankojen ostokielto. Keittiössä näyttää nyt tältä, kun vanhat kirjat ja viimevuotiset lahjapaperit saavat kyytiä:

Höpsönhauska pipo

Kuuletko, miten puikoista lähtee jouluinen kilkatus? Minä kuulen.

Päätin kerrankin aloittaa joululahjojen tekemisen ajoissa ja samalla päätin, että tänä vuonna teen mahdollisimman paljon lahjoja itse. Ainakin yritän.

Ensimmäisen lahjan saaja on hyvin nuori mies, alle vuoden. Ajattelin ilahduttaa häntä tällä hassulla pipolla.

Lanka on Novitan Woolia, tupsu on tehty jostain keränjämästä. Epäilen,että kyseessä on 7 veljestä -lanka. Ohje on Novitan.

Leikkimökki uusiksi, osa 2

Ei se vielä ole läheskään niin valmis, kun ajattelimme, mutta paljon saimme yhteisvoimin aikaan tänä kesänä. Ilman äidin, isän ja miehen sekä naapureiden aikaa ja apua ei olisi tullut yhtään mitään. Tervetuloa siis kurkistamaan mummulan leikkimökkiin!

Tästä lähdimme liikkeelle. Seinät paneloitiin ja sitten kaikki  sisätilat kuorrutettiin valkoisella maalilla. Valkoisen ansiosta mökki tuntuu nyt paljon tilavammalta. Aluksi oli 'tietenkin' kipattu mökki kenolleen ja uusittu vuosien saatossa kostunut pohja. Ylimmässä kuvassa vilahtaa myös kokonaan uusittu kuisti.

Mökkiin keräiltiin kaikkea vanhaa varastoista ja kotoa löytynyttä ja väreiksi alkoivat hahmottua punainen, vihreän sävyt ja tietenkin se valkoinen. Lisäksi paneleiden päälle jäävälle 'pikkuhyllylle' päätyivät jo viime vuonna tehdyt pikkukehykset muovieläimineen. Tavarat odottelevat nyt uusitulla ja maalatulla pöydällä tulevia paikkojaan.

Naulakko tehtiin vanhoista kaappien nupeista ja jonkun toisen pikkunaulakon taustasta. Idea oli löytynyt viime kesän kirjastokierroksella. Minä maalasin osat ja merkkasin paikat, poraamisen ja ruuvaamisen hoiti isä.

Lähes ainoita mökkiin uutena ostettuja tavaroita on tämä Ikean pikku kehys, joka ehkä joskus palvelee pikkukioskin hinnastona. Nyt siinä komeilee pikkukeittiön suunnitelmapiirros.



Vanhojen kaappien levyistä rakennettu pikkukeittiö ennätti valmistua juuri ja juuri. Kiitos isä! Tiskiallas on tehty kirpparilta ostetusta vanhasta metalliastiasta, joka upotettiin sitä varten sahattuun pyöreään reikään. Hana on vanhasta vessasta.

Opiskeluasunnon vanha keittiötanko pääsee nyt uusiin töihin, paikkaa vaan vielä mallaillaan. Hellan levyt on tarkoitus teipata tarroilla ja hyllyjen suojaksi tulee kangasverho.

Ajomatkoilla mummulaan virkkasin ilman sen suurempaa suunnitelmaa Blend Bamboo-jämäkeristä mansikkarätin ja lisäksi pienen patalapun keittiöleikkejä varten.

Tälle kesälle ei varmaan muuta enää ehditäkään, mutta hyvässä käytössä mökki on ollut jo nyt. Esikoinen halusi sinne joka ikinen mummula-aamu ja kioskin luukulla myytiin halukkaille kaikkea kaakaosta ja
makkarasta linssikeittoon.

Kirjataanpa tänne muistiin sekin, että ensi kesänä mökkiin on tarkoitus nikkaroida paneleiden jämistä pikkulaveri päiväunia ja lukuhetkiä varten sekä ommella verhot, tietenkin vanhoista kankaista. Lisäksi haluaisin kutoa kangaspuilla jämäkuteista ja -kankaista iloisen, raitaisen maton. Suunnitelmissa on myös maalata lattiakin vaaleammaksi. Onneksi vielä on luvasssa kesäisiä ja syksyisiä päiviä, jolloin vielä ehdimme mummulan mökkiin leikkimään!

Hattaraa, vaahtokarkkeja ja vadelmaa

Sohvan vieressä on jämälankakassi. Kun jaksan, kaivan sieltä mukavimmat värit ja sen houkuttelevimman ohjeen.

Pitkään ohjeista kiehtovin oli ollut Muita ihania-blogin Superhelppo syyspipo. Kuvagalleria itsessään oli jo inspiroiva, mutta koska näistä pipoista tuli mieleen ihana kummityttö pikkusiskoineen, tartuin vaaleanpunaiseen ja muihin söpöihin sävyihin.

Koska en tietenkään jaksanut laskeskella tiheyksiä, ryhdyin vaan hommiin, tosin ohjeesta poiketen pyöröpuikoilla, ja tein ensimmäisestä vadelmaisen kuppikakun. Tai ainakin minulle näistä tulee mieleen herkullisesti kuorrutetut cupcaket tai vuokaleivokset, miten vaan. Pikkusiskon päähän sopiva tästä toivon mukaan tuli.

Kummitytön hatun värit tuottivat ensin päänvaivaa, vadelmaista väriä kun ei riittänyt kovin pitkälle. Lopulta päädyin hempeisiin hattara-vaahtokarkkiväreihin. Silmukoita lisäsin yhden kaaren verran ja kaventelin lopun vähän sovellellen eli mututuntumalla.

Ystävänpäiväksi näiden piti ennättää, mutta niin ei aivan käynyt. Nyt puolestaan meillä on sairastupa, joten siskokset saavat piponsa myöhemmin ja näillä lumimäärillä varmaan ehtivät niitä hyvin käyttämäänkin.

Vuoden viimeiset pipot

Ennen kuin vuosi ehtii vaihtua, pitää äkkiä ehtiä näyttämään teille tämän syksyn pipoja, jotka ovat päässeet hautautumaan kuva-albumeihin.

Alkusyksystä tein viime keväisen tuubikaulurin seuraksi löysän pipon. Virkaten siitä tuli aika reikäinen mutta hyvin sillä selvisi ensimmäisistä syyskylmistä.

Kun ilmat alkoivat oikeasti viiletä, hain Kerästä ihanaa Rowan Creative Focus Worsted-lankaa ja neuloin helmineuleella löysän pipon ja siihen sopivan kaulurin.

Pipon inspiraationa oli useitakin ilmaisia ohjeita Ravelrysta, mutta eniten inspiroi tämä ohje ja kuvat. Tein tyylillä, jolla nykyään pipot parhaiten onnistuvat eli kokeillen etsin sopivan silmukkamäärän ja sovittelen parin kierroksen välein, miten istuu päähän.

Kaulurista puolet on joustinneuletta, joka jää takin kauluksen alle ja puolet helmineuletta, jonka käännän kauluksen päälle. Vähän epäilin toimivuutta, mutta hyvin on palvellut!

Esikoiselle tein Ravelryn ilmaisella ohjeella pöllöhatun.

Lankoina oli vanhoja Kitten mohair -lankoja, virkkasin kolmella langalla, joista kaksi oli ruskeaa ja yksi limenvihreä. Tästä johtuen aloitinkin työn ainakin kolme kertaa -välillä ympärysmitta oli liian iso, välillä liian pieni. Silmät ja nokan tein jämäpätkistä. Lapsi ei ollut ensin tästä piposta yhtään mielissään, mutta nyt suostuu jo tätä pitämään. Ei tainnut olla kaikista mukavimman tuntuinen tuo kutitteleva mohair...

Huuh, siinä siis tämän vuoden kätten työt! Aika kivaa aloittaa uusikin vuosi, ihan omalta sohvalta päin :D.