Kangastusseilla väritetyt pipot

Aamulla silittelin vauvan pienimpiä vaatteita. Vähän älytöntä hommaa, mutta kai ne sitten on tuon jälkeen pehmoisempia. Vaatteiden joukosta löytyi kaksi valkoista pipoa. Olivat vähän tylsän näköisiä ja nappasinkin ne sitten vaatekasasta tuunausta varten. Ensin ajatuksena oli applikoida jotain, mutta ajattelin, että tukikangas ja tikkaukset voisivat tuntua inhottavilta vauvan ihoa vasten. Siis ajatus hautumaan.

Ruoanlaiton lomassa muistin kangastussini. Siellähän ne laatikossa odottivat juuri tätä tehtävää. 

Illalla annoin tulevalle isoveljelle kahden värisiä tusseja ja esitin toiveen, että hän piirtäisi pipoon meduusoja, joiden piirtämiseen on viime aikoina keskittynyt. Pipon sisälle laitoin tueksi mainoksia ja autoin häntä, koska trikoo venyy ja piirtäminen on silloin aika haastavaa. Pari 'meduusaa' pipoon päätyikin ja lisäksi kuulemma autotietä ja 'koristeita'.

Toiseen pipoon piirsin itse ketun pään. Kerran harjoittelin paperille, bongattuani ideoita Googlen avulla. Simppeli mutta mukava piristys tavalliseen pipoon.

Nyt vaan pipot silitysraudan alle, jotta väri kiinnittyy ja kestää näin pesussa. 

Tusseina oli Ikean kangastussit sekä joskus kirppikseltä ostetut ohutkärkisemmät kangastussit. 

Froteepyyhkeen tuunaus

Kevätsiivouksen yhteydessä löysin mummuni 1970 luvulla virkkaamia pitsejä. Olikohan hän tehnyt ne kapioitani varten? Tekemättä ne kapiot ovat jääneet, mutta otin ne nyt tuunauskäyttöön.

Pitsit on on Mummoni virkannut taidolla erivärisistä puuvillalangoista. Pitsejä on aina kaksi samanlaista ja seitsemän erilaista mallia.

Mummun pitsit ja minun harmaat pyyhkeet. 

Mummoni olisi ommellut nämä käsin, mutta tyydyin ompelukoneen jälkeen.

Kontaktilla tuunausta

Löysin kaupasta pienen esittelypöydän erilaisista kontaktimuoveista. Yksivärisiä ja kuviollista.

Yhdessä rullassa on kaksi metriä 45 cm levyistä saksalaista kontaktimuovia

Ja meiltähän löytyi kuluneita kapeita sisäovia.

Oveen tarvitsimme kaksi rullaa kontaktimuovia, jotta tulos olisi hyvä. Kiinnittäminen oli helppoa neljällä kädellä. 

Haastavinta oli pienen palan yhteen sovittaminen. Ovenripa poistettiin kiinnityksen ajaksi.

Illalla tehty työ yllätti iloisesti aamulla!

Kukille kevättä

Ihan vielä en pääse mullan ja siementen kanssa puuhastelemaan ulos. Mutta sisäkukat tarvitsevat uudet keväthamoset.

Kukkakankaat miellyttivät tälläkertaa vaikkakin pienikukallinen kangas oli kotoa jo loppunut. Toinen yksivärinen kangas on tukevampi sisustuskankaan pala.

Surrur, surrur ja vielä sur. Valmista tuli!

Paperipaino valokuvalla

Vuosia sitten sain tädiltä perintönä lasisen paperipainon. Pohjaan liimattu kuva on ajansaatossa vähän rikkoutunut, mutta lasi on säilynyt siistinä, kolhiintumattomana yli 100 vuotta. Tämä paperipaino painaa 350 g, joten on varmaan tehnyt työnsä aikanaan.

Sattumalta löysin kirpputorilta ensimmäisen tuunattavan paperipainon. Siihen oli liimattu kiiltokuva, joka oli jo revennyt pahasti. Hinta oli edullinen - muutaman euron. Ja paperipaino oli minun! 

Koska en raaskinut liimata vanhaa valokuvaa suoraan paperipainon pohjaan, niin skannasin sen ja tulostin sen valokuvapaperille. Asetin paperipainon valokuvan päälle sopivaan kohtaan - leikkasin ja liimasin. Liimana käytin kaikissa Tacky Glue -liimaa.

Nyt seuraava jo odottaa valokuvaa. Ja suku ja tuttavat vuosien takaa herättävät mukavia muistoja!

Pitsiä kukille

Kirpputorilta etsiessäni suojaruukkuja kukille, löysin vaalean metallisen astian. Tästäpä se tulee pian. Ja tumma matala astiakin odotti jo kevätvaatetusta.

Pitsiä ja vanha nopea apu, kuumaliima, töihin. 

Aurinkoista kevättä kukille!

Voidepurkeista ompelurasioita

Tiger ja monet muut kaupat ovat täynnä ihania rasioita, joiden ostamiseen ainakin minä helposti lankean, ellen ole tarkkana. Tosiasiassa rasioita on itsellä joka nurkka täynnä ja lisää tulee aina, kun ostaa kivan keksi- tai suklaarasian.

Viime lauantaina kaappeja siivotessani huomasin, että erään kaapin hyllyille oli kertynyt tyhjiä vartalovoidepurkkeja. Osassa oli jäljellä vaan kuivuneet rippeet-yök. Purkit siis pesuun ja sitten vielä astianpesukoneeseen. 

Sen jälkeen koristelin ne washi-teipeillä sekä liitutaulutarroilla.

Liitutaulutarroihin sain muodon pakettikorteista, jotka puolestaan on ostettu pilkkahinnalla Kontti-kirppikseltä. Ne ovat omaan makuun turhan värikkäitä, mutta käytän niitä lähinnä malleina askartelussa. Ne puolestaan majailevat peltirasiassa, joka on ostettu muutamalla sentillä Moko:n alesta.

Yllättäen jokainen purkki täyttyi nopeasti pikkutavaroilla. 

Purkit päätyivät aiemmin esiteltyyn ompelunurkkaukseen, jossa seuraava kangaskasa jo odottaa ompelijaa...

Ompelunurkan siivouspäivä & Uuden Vuoden blogihaaste

"Mun ompelutarvikkeet ovat nykyään tallessa esikoisen huoneen vanhassa piirongissa. Joskus niiden pitäisi siirtyä työhuoneeseen, mutta koska tätä ennen pitäisi tehdä melkoista raivausta, päätin piristää itseäni siivoamalla siitä viihtyisämmän. Niinhän sitä sanotaan, että parasta sisustamista on turhan roinan karsiminen ja asioiden järjestely.

Ja sille oli tarvetta. Lähtötilanne oli suurinpiirtein tämä. Juu, ei houkuttanut ompeluun.

Suurin osa tavaroista oli oikealla seudulla, mutta aivan sikin sokin. Aloitin raivaamalla turhat pois. Löytyneet kaavat pääsivät mun kaavalaatikkoon piirongin kätköihin. Nykyään myös toisinaan heitän kaavat pois, ellen niitä oikeasti hetkeen käytä. Todella harvoin itse ainakaan palaan vanhoihin kaavoihin, poikkeuksena ovat olleet lasten vaatteet.

Pari Ikean metallilaatikkoa olin jo hommannut aiemmin auttamaan järjestelyssä, tosin niiden sisältö oli suurinpiirtein tämä.

Jep, aivan kamalaa. Rakastan nauhoja, mutta eihän tuon penkominen vaan ollut kivaa.

Noh, onneksi nauhojen, nappien ja nippeleiden järjestely tuotti lopulta tulosta. Nauhat on rullattu ja kiinnitetty nuppineuloilla. 

Nauhalaatikkoa on nyt kivempi tutkailla. Siellä ovat sulassa sovussa uudet nauhat, jämäpätkät, kirpparilta mukaan tarttuneet tai vuosikausia mukana matkanneet nauhat. Jokaisella nauhalla on oma tarinansa. Löytyypä sieltä esimerkiksi pätkä vanhojentanssipukuni koristenauhaa. Täyttä järjestystä en kaipaa, sillä rakastan sitä, kun löydän jo jotain unohtamaani. Mökillä tutkin vieläkin aina innoissani mummon vanhaa ompelurasiaa, sillä tiedän, että sielläkin jokaisella nauhalla ja napilla on tarinansa.

Toiseen laatikkoon pääsi sitä sun tätä eli merkkejä, korulukkoja, kuminauhaa, rusetteja.

Metallilaatikot ostin viime vuonna Mokon alesta parilla eurolla. Poistin kynsilakalla niiden tekstit ja kuvan ja teippasin. Nyt niissä on korutarvikkeita ja nappeja. 

Piirongin laatikossa majailee ikivanha vaaleanpunainen kirppislöytö täynnä pitsi- ja satiininauhoja sekä yläasteaikoina lahjaksi saatu ompelulaatikko.

Mittanauhat pääsivät avonaiseen pahvirasiaan, ylimääräiset lankarullat lasipurkkiin. Salmiakkinauha on Eurokankaasta. 

Lasipurkeissa on myös saksia, pihtejä, kyniä sekä isompia silmäneuloja. Vaaleanpunaisessa vetoketjupussissa nukkuvat puuvärit. Etiketit leikkelin liitutaulutarrasta ja kirjoittelin niihin liitutussilla.

Onpahan kivempi katsella avonaisena,

tai alkaa hommiin.

Lankarullateline majailee yleensä ompelukoneen takana. Koristeiksi pääsivät pätkä jo aiemmin nähtyä jämätapettia sekä ihania, inspiroivia kortteja.

Useimmiten piironki suljetaan ompelusten jälkeen, kun muutenkin lastenhuoneessa riittää katseltavaa."

Näin on hyvä aloittaa uuden vuoden ompelut. Täten haastammekin muut bloggaajat esittelemään oman ompelu/näpertely/tuunaus/askartelunurkkauksensa. Saa samalla siivotakin, jos on samanmoinen tarve kuin Katariinalla oli. Jos ja kun vastaat haasteeseen, haasta lopuksi kolme bloggaaja, jonka nurkkiin haluat kurkkia.

Ihanaa, käsitöiden täyteistä uutta vuotta 2014 teille lukijat!

Toivottavat,
Aikakivoja! Anniina ja Katariina

T-paidan uusi ilme

Onko sulla koskaan ollut tilannetta, että tekisi mieli laittaa jotkin korut kaulaan, mutta ei ole oikein sopivia? Mulla on. Siitä se idea sitten lähti. Maalasin siis korut valmiiksi t-paitaan.

Väri on ihan tavallista kankaanpainoväriä, ja painoin sitä muun muassa grillitikun päällä. Muuten tämä oli ihan helppoa, mutta vaikeinta oli miettiä, miten korut oikeasti laskeutuisivat ja kietoutuisivat toisiinsa. Pari ylimääräistä mutkaa tuli tehtyä, mutta ehkä niitä ei huomaa kaukaa katsottuna.

Liitutaulutarrailua

Helsingin reissulla oli pakko päästä Granit:iin. Mukaan tarttui kaiken hypistelyn jälkeen vaan rulla liitutaulutarraa sekä valkoinen tussikynä.



Ja siitä se tarrailu alkoi, eikä loppua näy. Tarraan on verhottu:

Ikean ihana metallinen laatikko

Kirpparilta löytynyt puulaatikko

Tigeristä jo aikoja sitten hankitut pahvitalot

Aivan kokeelliseksi projektiksi muodostui kännykän suojakuoren verhous. Clas Ohlsonilta hankittu, mielestäni verraten kallis (19,95€) kuori hajosi parissa kuukaudessa.



Päätin kokeilla Tigerin 3€ vastaavaa tuotetta, mutta harmikseni siinä oli valmis kuva. Laskinteema ei oikein iskenyt.


Aikamoista mallailua ja leikkelyä kyllä oli, välineinä sakset ja mattoveitsi.


Paikoilleen asettelu ja liimaus ja päälle vähän tussia. Kokeiluna ihan kiva, mutta...

...kyllähän se vesiliukoinen tussi n. viikossa haihtuu hikiseen kämmeneen ja kontaktimuovikin jo nurkista irtoilee. Mutta onneksi on toinen samanmoinen oottamassa.

Seuraavaksi saatan tarttua järeämpään kuoren tuunausprojektiin.