keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Trikoopipotehdas

Kun tehtailee trikoopaitoja, jää jäljelle paloja, joista voi sitten tehtailla pipoja.


Ystävän vauva ei ole saanut virallista vauvalahjaa, joten tekstailin kuvan kankaista ja pyysin paluupostina kangastoiveen sekä pikkumiehen päänympärysmitan. Kesälomalaisena sain tehtaan käynnistettyä vasta päivää ennen vierailua. Samalla päätin tehdä vauvan äidille oman pipon ja isompia pipoja esikoisen alkavia päiväkotipäiviä varten. Aikuisen pipoon käytin mallia Pieces-pipoa, jonka ostin eurolla alesta :O! Pipo on mallilltaan erittäin löysä, mutta mulle ainakin juuri se mieluisin kylmeneviin päiviin ja iltoihin. Mitään pysyvää mallia mulla ei lasten pipoihin olen, leikkelen ne aina edellisiä pipoja apuna käyttäen ja onneen ja sattumaan luottaen. (Ekat pipot tein näköjään jo yli vuosi sitten, tästä postauksesta myös linkki ohjeeseen, jolla aloitin.)


Tällä kertaa pipatehtaalta tipahtelivat siis nämä. Vauvalle tein epävarmuuksissani pipoja kaksi, vaikea aina mitan perusteella kuitenkaan arvioida sitä, mikä päähän passaa ja mikä myös silmää miellyttää. Taisi tulla tosin toiseen reippaasti kasvun varaa, mutta huomennapa se nähdään! Violetti kangas on kotoisin Marimekon tehtaanmyymälästä, konekankaan ostin Kärkkäisen ihmemaasta Ylivieskasta.

Esikoisen pipot merkkasin kauan sitten ostetusta Homemade-nauhasta. Tuli aika kivat!



Esikoinen poseeraa teille pipon mallia ts. ohjeistettiin näin: "Leikippä siinä hetki, niin äiti ottaa kuvan. Laitan sulle vaan pipon hetkeksi päähän..."


Kankaat on nyt puoliksi tuhottu, mutta nyt mietin, mitä niistä pikkupaloista vielä saisi aikaan. Eihän niitä voi poiskaan heittää...







maanantai 29. heinäkuuta 2013

Leikkimökki uusiksi, osa 2



Ei se vielä ole läheskään niin valmis, kun ajattelimme, mutta paljon saimme yhteisvoimin aikaan tänä kesänä. Ilman äidin, isän ja miehen sekä naapureiden aikaa ja apua ei olisi tullut yhtään mitään. Tervetuloa siis kurkistamaan mummulan leikkimökkiin!



Tästä lähdimme liikkeelle. Seinät paneloitiin ja sitten kaikki  sisätilat kuorrutettiin valkoisella maalilla. Valkoisen ansiosta mökki tuntuu nyt paljon tilavammalta. Aluksi oli 'tietenkin' kipattu mökki kenolleen ja uusittu vuosien saatossa kostunut pohja. Ylimmässä kuvassa vilahtaa myös kokonaan uusittu kuisti.

Mökkiin keräiltiin kaikkea vanhaa varastoista ja kotoa löytynyttä ja väreiksi alkoivat hahmottua punainen, vihreän sävyt ja tietenkin se valkoinen. Lisäksi paneleiden päälle jäävälle 'pikkuhyllylle' päätyivät jo viime vuonna tehdyt pikkukehykset muovieläimineen. Tavarat odottelevat nyt uusitulla ja maalatulla pöydällä tulevia paikkojaan.


Naulakko tehtiin vanhoista kaappien nupeista ja jonkun toisen pikkunaulakon taustasta. Idea oli löytynyt viime kesän kirjastokierroksella. Minä maalasin osat ja merkkasin paikat, poraamisen ja ruuvaamisen hoiti isä.


Lähes ainoita mökkiin uutena ostettuja tavaroita on tämä Ikean pikku kehys, joka ehkä joskus palvelee pikkukioskin hinnastona. Nyt siinä komeilee pikkukeittiön suunnitelmapiirros.



Vanhojen kaappien levyistä rakennettu pikkukeittiö ennätti valmistua juuri ja juuri. Kiitos isä! Tiskiallas on tehty kirpparilta ostetusta vanhasta metalliastiasta, joka upotettiin sitä varten sahattuun pyöreään reikään. Hana on vanhasta vessasta.




Opiskeluasunnon vanha keittiötanko pääsee nyt uusiin töihin, paikkaa vaan vielä mallaillaan. Hellan levyt on tarkoitus teipata tarroilla ja hyllyjen suojaksi tulee kangasverho.

Ajomatkoilla mummulaan virkkasin ilman sen suurempaa suunnitelmaa Blend Bamboo-jämäkeristä mansikkarätin ja lisäksi pienen patalapun keittiöleikkejä varten.



















Tälle kesälle ei varmaan muuta enää ehditäkään, mutta hyvässä käytössä mökki on ollut jo nyt. Esikoinen halusi sinne joka ikinen mummula-aamu ja kioskin luukulla myytiin halukkaille kaikkea kaakaosta ja
makkarasta linssikeittoon.




Kirjataanpa tänne muistiin sekin, että ensi kesänä mökkiin on tarkoitus nikkaroida paneleiden jämistä pikkulaveri päiväunia ja lukuhetkiä varten sekä ommella verhot, tietenkin vanhoista kankaista. Lisäksi haluaisin kutoa kangaspuilla jämäkuteista ja -kankaista iloisen, raitaisen maton. Suunnitelmissa on myös maalata lattiakin vaaleammaksi. Onneksi vielä on luvasssa kesäisiä ja syksyisiä päiviä, jolloin vielä ehdimme mummulan mökkiin leikkimään!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Miehen kauluspaidasta naisten paita

Päärme.
Lankasuora.
Hulpio.
Sanoja, jotka saavat verenpaineeni nousemaan. Sen takia en kouluvuosina opiskellut käsitöitä yhtään sen enempää kuin oli pakko.

Kesälomalla äiti ja sisko lupasivat auttaa ompelemaan, joten kokeilin miehen kauluspaitojen muokkaamista. Mieheni oli kesän alussa siivonnut rajulla otteella vaatekaappiaan ja ennen kuin vaatteet päätyivät kierrätyksen, otin muutamia vaatteita talteen. Tämä harmaa raitapaita oli yksi niistä.



Pinterestissä on lukuisi hauskoja ideoita, miten miehen paidoista saadaan mekkoja, lastenvaatteita ja toppeja, mutta päädyin siskon suosituksesta tähän versioon.



Ohje oli helppo, mutta rehellisesti sanoen olisin kyllä jättänyt jossain vaiheessa projektin kesken, jos sisko ja äiti eivät olisi olleet neuvomassa. Nyt kun olen nähnyt kuinka rennosti, lankasuorasta välittämättä, siskoni piirsi hiha-aukosta kaavoja, uskallan seuraavan kerran itsekin. Aluksi kun tuntui vähän pahalta jopa tuhota hyväkuntoinen paita ja leikata sitä...





Jos ompelukone ei olisi hajonnut tätä tehdessä (asioilla ei liene yhteyttä), paita olisi valmistunut yhdessä illassa, muutamassa tunnissa. Onneksi kone saatiin korjautettua heti seuraavana päivänä, joten paita valmistui jo nopeasti.
Ja aika kiva tuli - silittämisen jälkeen varmasti vielä kivempi! Tätä voi käyttää neuletakin kanssa vielä syksylläkin.



lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kuusi hyvää tekosyytä

Kesäloman aikana lankesin useammassakin kangaskaupassa trikoiden kohdalla.


Kyllähän mä tiesin, että tämä paitainnostus lähtisi käsistä. Voihan sille tosin keksiä montakin syytä, vaikka takuulla lapselle vaatetta riittää.

Tässä siis tekosyistä parhaimmat:

1. 2-vuotiaan pojan esikuvaksi kelpaavat taviskaupoissa vain rokkarit, surffarit tai ekonomit. Eli jos et tykkää pääkalloista, Hawaiji-kuosista tai kauluspaidoista, osta yksivärisiä tai liity kansalliseen ompelukerhoon.
2. Kirppareilta tuntuu olevan vaikea löytää enää tämänikäisen hyväkuntoista vaatetta, tyttöjen rimpsumekkoja lukuunottamatta. Ehkä ne kulutetaan puhki tai sitten ne ovat nettikirppiksillä, joita en käytä.
3. On kauhian kiva oppia jotain uutta ja yrittää saada aikaan sitä täydellistä paitaa.
4. On niin kauhiasti ihania kuoseja, jotka hämärästi muistuttavat omasta lapsuudesta. Melkein kuin karkkikaupassa olisi."No mää otan ekana 50 senttiä tuota ja 60 senttiä tuota..."
5. Onhan se nyt hirviän kiva tietää, että paitaa ei oo ommeltu hikipajassa vaan oman keittiönpöydän ääressä.
6. Ja saihan tästäkin niitä "hyvä äiti"-pisteitä? Emmää muuten ;). 

Nyt kun keksisi yhtä monta hyvää syytä lopettaa tämä ompelu. Pari paitaa vielä odottaa kankaina pöydän reunalla ja kangaskaupat kierrän toistaiseksi turvallisuussyistä kaukaa.














torstai 25. heinäkuuta 2013

Virkkaus ja vapaus

Ensin oli kerä ontelokudetta. Ostettu viime kesänä ja yritetty jo useasti aloittaa monenlaista. Olin neulomassa tyynyä, mutta kude loppui eikä samaa sävyä löytynyt. Turhauduin. Purin. 

Jostain syystä lomamatkan jälkeen käsiä syyhytti niin, että tartuin toimeen. Päätin viimein virkata korin, vaikka en uskonut osaavani. Turvauduin Kauhavan Kangasaitan ohjeisiin ja seuraavana päivänä oli jo valmista.


Kude loppui vähän kesken nytkin, mutta olin silti tyytyväinen uuteen lankakoppaan.


Koska taudin oireet olivat selvät, sain puhuttua kesäreissun pysähdyspaikaksi Kauhavan kangasaitan. Jotenkin onnistuin ohittamaan kuteet, mutta en kuitenkaan Molla Millsin Virkkuri-kirjaa. Mukana oli onneksi kudetta yksi pikkukerä, sekin vanhoja hankintoja.


Virkkurin ohjeella tein toisen korini ja havaitsin kiinteän silmukan paljon puolipylvästä tukevammaksi. Tuloksena oli pikkukori, joka päätyi säilyttämään yhtä varavessapaperirullaa yläkerran vessaan :D.

Kangasaitasta oli tarttunut mukaan myös hauskaa bambubatiikkilankaa vaaleankeltaisen  ja persikan sekä harmaan sävyissä. Mökillä virkkasin 'en-mitään' eli kokeilin tehdä koria minimuodossa. Ei kerrassaan mitään käyttötarkoitusta, mutta halusin kokeilla ja kesälomallahan ehtii.




Sain tehtyä jotain järkevääkin, nimittäin ylimääräisen suojan iPhonelle. Ohje on myös Virkkurin, mutta itse tein vain yhdellä langalla ja annoin langan kuvioida. 





Kuvissa vilahtaa myös viime päivien kiinnostuksen kohde eli kuninkaallinen vauva live-kameroineen ja prinssin kunniaksi confettilakalla koristellut kynnet. Tästä kaikesta voi tosiaan vaan päätellä, että kesäloma on ollut tähän asti varsin onnistunut. Olo on rentoutunut, vapautunut, uskallan unohtaa suorittamisen ja tehdä kaikkea turhaa. Tämän fiiliksen haluan muistaa marraskuussakin.










keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Peach not Beach

Rantafiiliksistä sitten muihin kesän tuotoksiin.


Keväällä Tampereen Telakan ulkopuolella järjestetyltä kirppikseltä sattuivat käsiin nämä ihanuudet. (Kynäkorvikset ostin siis valmiina, aivan ihanat, tekijän nimi jäi vaan salaisuudeksi.) Nauha oli jostain vanhan kaupan jäämistöistä löytynyttä, Osakeyhtiö Kutomo&Punomon todellista laatukamaa. Toiseltä pöydältä kolutut napit ja kyseinen nauha mätsäsivät väreiltään niin kivasti, että pujottelin nauhaan napit hiuspannaksi ja sommittelin kaulakorun.



Korun taustasta ei tullut niitä kauneimpia, mutta en keksinyt tähän hätään muuta kiinnitystapaa ja tätä kuumaliima&nahka-yhdistelmää olin käyttänyt jo aiemmin eräässä toisessa koruprojektissa, tosin se koru on vielä ketjua vailla.



Nauhan päihin puristin koruputket ja kiinnitin niihin varastoista löytyneen lukon.


Vielä ei koru ole päässyt tositoimiin, mutta pari vaatekaveria sillä jo on. Salakavalasti ovat persikan sävyt hiipineet minunkin vaatekaappiini, edelliset muistan sieltä 80-luvun lopulta...

P.S Löydätkö kuvaajan kolmesta kuvasta? Aika haastavaa pitää naamansa piilossa :D.







tiistai 23. heinäkuuta 2013

Merellistä

Meillä ei ole sinistä väriä juuri näkynyt sitten opiskelukämpän, jossa melkein kaikki oli sinistä. Entisen elämän tavaroiden tärkeimmät ja itsetehdyt ovat kuteinkin keskittyneet meidän 'merelliseen' vessaan. Ei me todellakaan olla mitään purjehtijoita, mutta kaappien ovista tuli ensihetkestä kajuutan ikkunat mieleen ja siitä se ajatus lähti.


Lukiossa kuviskurssilla tehty saaristolaismökki on haljennut melkein joka muutossa mutta aina liimattu kasaan.



 Virosta ostettu keramiikkavene muistuttaa opiskelija-aikojen excusta.


Varsinainen postauksen aihe on kuitenkin tässä. Ihastuin Kalifornian reissulla kesällä 2010 rantakyltteihin ja metsästin sellaista pari kesää kotimaan sisustusliikkeistä. Lopulta luovutin ja päätin tehdä itse. Projekti sai tuulta alleen tammikuussa kun ostin Sinellin alesta nuolikyltin ja alkukesästä se sai päälleen maalia ja kirjaimet. Kirjaimet on maalattu pikkupensselillä, Sinooperin alennusmaalilla, kirjainsabluunaa apuna käyttäen.




Kirjainsabluunataulun puolestaan ostin Porvoosta viime kesänä ja päivittäin se vain koristaa keittiötä. Rantakyltin alla on opiskeluaikojen kuvistyö, jonka tekniikan olen kyllä unohtanut, mutta Muumeista versioitu kuvitus edelleenkin viehättää.


Kodinhoitopöydän sekatavarat nielaisi alkukesästä anopin tekemä ihana kori, joka puolestaan innosti minutkin taas virkkaamaan. Jatkoa siis seuraa...Me olemme nimittäin viimein palautuneet kesäreissuilta kotiin ja on viimein aikaa päivitellä, mitä kesän aikana on syntynyt.