Voidepurkeista ompelurasioita

Tiger ja monet muut kaupat ovat täynnä ihania rasioita, joiden ostamiseen ainakin minä helposti lankean, ellen ole tarkkana. Tosiasiassa rasioita on itsellä joka nurkka täynnä ja lisää tulee aina, kun ostaa kivan keksi- tai suklaarasian.

Viime lauantaina kaappeja siivotessani huomasin, että erään kaapin hyllyille oli kertynyt tyhjiä vartalovoidepurkkeja. Osassa oli jäljellä vaan kuivuneet rippeet-yök. Purkit siis pesuun ja sitten vielä astianpesukoneeseen. 

Sen jälkeen koristelin ne washi-teipeillä sekä liitutaulutarroilla.

Liitutaulutarroihin sain muodon pakettikorteista, jotka puolestaan on ostettu pilkkahinnalla Kontti-kirppikseltä. Ne ovat omaan makuun turhan värikkäitä, mutta käytän niitä lähinnä malleina askartelussa. Ne puolestaan majailevat peltirasiassa, joka on ostettu muutamalla sentillä Moko:n alesta.

Yllättäen jokainen purkki täyttyi nopeasti pikkutavaroilla. 

Purkit päätyivät aiemmin esiteltyyn ompelunurkkaukseen, jossa seuraava kangaskasa jo odottaa ompelijaa...

Kirpputori Tarina, tavaraa ja teippiä

Tältä kesältä muistan vielä pitkään erään aurinkoisen maanantain, jolloin törmäsiin ihanaan uuteen kirppariin, Kirpputori Tarinaan, Tampereen Laukontorin laidalla. Paikka teki heti vaikutuksen siisteydellään, järkevillä hinnoillaan, pikku kahvilalla ja tavaroiden asettelulla. Löysin sieltä jo ensimmäisellä kerralla ihanan silkkipaidan, puisen ruorin meidän merelliseen vessaamme, sekä turkoosin kannun ja metalliruukut. Oi onnea!

 

Clas Ohlsonilta ostetuilla pitsi- ja kirjoitusteipeillä päätin vielä koristella ruukkuja vähän. Niihin on tarkoitus siirtää yrtit ulkoa sisälle pakkasten koittaessa.Turkoosi teippi on mt-washiteippiä, ostettu muualta. Se odottelee vielä muuta käyttöä.

Haalean turkoosin sävyä pääsi näin pujahtamaan meidän ennestään jo kirjaimia vilisevään keittiöön. Hyllyllä odottelee myös ihana Make a mess-kirja, tavoitteena on päästää irti ja opetella sotkemaan. Tekee ihan hyvää ainaisen siivoamisen sijaan!

Tarinassa olen käynyt toisenkin kerran ja aivan yhtä hyvän vaikutuksen teki silloinkin. Mahtavaa saada uusi kirppari kaupunkiin!

Mitä tekisin washi-teipeillä?

Jouduin viikonloppuna pahan teippiaiheisen neuloosin (olisko termi sitten teippoosi?) valtaan. Halusin siis tehdä jotain washi-teipeilläni, mutten keksinyt mitä.

Selailin Pinterestiä ja eniten inspiroivat teippikortit. Koska tulevan kuukauden aikana on useampia juhlia, tiesin, että korteille olisi piankin käyttöä.

Sunnuntaina käväisin Messukeskuksessa olleilla kädentaitomessuilla ja sieltä ostamani kirjainleimasimet tulivat heti käyttöön (ja osa hävisi saman tien viemäriin, kun yritin hieman pestä niitä.) Teipien lisäksi otin käyttöön muutamia kuviopapereita ja tämän sabluunoita sisältävän kirjan, jonka avulla tein jo kangaskasseja.

Tällaisia niistä sitten tuli.

Että onnea vain sinulle kevään sankari! Ehkä joku näistä tulee pian postissa sinulle.

Pieni korttipaja

Yleensä jouluinen korttishow jättää pitkät jäljet. Kun ennen joulua olen askarrellut noin 50 korttia, olen yleensä vuoden askartelematta. (Tämän blogin olemassaolon aikana olen tehnyt tasan kerran kortteja, oikeasti yhden kortin.) Tänään huomasin, että viimejouluiset kortit taisivat olla viimeinkin niin yksinkertaisia, ettei korttien askarteluinto kuollutkaan vuodeksi.

Innostuksen alkulähde oli uudistunut Suuri Käsityö -lehti.

Ostin sen, koska minua kiinnosti kovasti, miten lehti on uudistunut. Parempaan suuntaan, sanoisin. Tai ainakin minun suuntaani. Siellä oli monia juttuja, joita voisin tehdä. Eniten innosti vauvalle tehty onnittelukortti, sillä tarvitsen sellaista lähiaikoina.

Siispä levitin paperi- ja teippivarastoni olohuoneen pöydälle sunnuntaibrunssin jälkeen. Tuo Käsityölehden kortti oli tehty leimasimilla, joita minulla ei tietenkään ole. Siispä päädyin piirtämään nuo potkupuvut itse. Kaikki kortin materiaalit olivat vanhoja korttipohjia, kuviopapereita ja lahjapapereita.

Samalla päätin teipata muutamia ystävänpäiväkortteja. Tulos oli sama kuin yleensä kortteja tehdessäni: hävetys. Ne näyttävät aina vähän siltä kuin lapsi olisi ne tehnyt. Mutta hauskaa askartelua on! Ja minua tietenkin viehättää se, miten voi käyttää kortteihin pitkään säilömiäni esitteitä ja papereita. Esimerkiksi tuo etualalla oleva sininen kortti oli edellisessä elämässään Triumphin alusvaatekuvaston kansi.

En ole vuosiin ystävänpäiväkortteja lähettänyt, mutta luulenpa, että tänä vuonna postitan kortin tai pari.

Joulukortit vuosimallia 2012

Totesimme mieheni kanssa joulukortteja tehdessämme, että joka vuosi ne vaan yksinkertaistuvat. Osasyynsä on varmaan siinä, että aikaa on aiempaa vähemmän mutta toisaalta, joka vuosi myös yritän aiempaa enemmän käyttää olemassaolevia materiaaleja, ostaa vähemmän. Olenkin iloinen, että näitä varten on ostettu teipit, joita on käytetty paljon muuhunkin ja muutama valkoinen korttipohja.

Olen tehnyt joulukuusia varmaan jo monena vuotena kortteihin, mutta taaskaan en voinut vastustaa kiusausta, sillä joulukuusi tuo minulle itselleni joulun.

Leikkelin Marimekon hienon, koko sivun kokoisen Raanu-kuosin mainoslehtisestä kuusia varten. Ihana kuosi muutenkin, kuuset tuli saman tien koristeltuakin. Vanha kaupunki-kuosista tulee puolestaan mieleen entinen kotikaupunki Oulu aittoineen.

Alunperin oli tarkoitus tehdä kaikki kortit teippaillen, mutta Marimekon kuoseista syntyikin suurin osa korteista. Tein siis periaatteideni vastaisesti monenlaisia kortteja, joihin tuli esimerkiksi näitä teippailtuja tonttulakkeja/kuusia

... kartongille teipattuja ja siitä leikattuja kuusia... 

... ja lahja-paketteja.

Kokeilinpa teipata koko kortinkin...

Nyt kortit ovat joulukirjettä ja kuoria vaille valmiit, onhan tässä kokonainen yksi ilta aikaa :D.

Joulukalenteri vuosimallia 2012

Miehelläni ja minulla on ollut jo useamman vuoden joulukalenteri, jossa ideana on, että järjestämme vuoropäivin pieniä kivoja yllätyksiä toisillemme. Eräänä jouluna kalenterina oli liitutaulu, johon päivät ja yllärit kirjoitettiin, eräänä toisena vuonna kalenteri oli kirjekuorista muodostettu joulukuusi. Tänä vuonna halusin myös samantyyppisen, vaikka nyt tarkoituksena on yllätysten lisäksi luoda päivittäin joulutunnelmaa koko perheelle. Aiempina vuosina olemme huomanneet, että parasta on, kun keksii jo valmiiksi ideoita ja toteuttelee niitä sitä mukaa, siksi kalenterissa on syytä olla jotkin lappuset, joihin ideat voi jo valmiiksi laittaa.

Tänä vuonna kalenterin toteutus jäi ihan viime tinkaan, koska en osannut päättää, tekisimmekö silti sen vaan liitutaululle vai kaivaisinko jo esiin kummitädiltä aikoinani saamani pussukat, joihin olisi voinut laittaa ylläreitä lapselle. Totesin kuitenkin, että esikoiselle perinteisen kalenterin (toki sellainenkin on oltava!) pikkukuvat ja joulutouhut sinänsä varmasti rittävät ja jatkoin aiemmin alkanutta jääkaapin ovien siivoamista.

Washi-teippi pääsi kehystämään kalenteria ja viime vuoden kalenterin pyykkipojat saivat taakseen Clas Ohlsonin magneettiteippiä. Paperilapuiksi leikkelin vanhoja joulukorttipohjia.

Pyykkipoikien päälle kiinnitin kaksipuoleisella teipillä Ikean papereista leikeltyjä ympyröitä. Numerot leimailin joskus vuosia sitten kirpparilta ostetulla lasten leimailusetillä.

Washiteippiä vielä kuusen latvaan ja valmis! Nyt kun vielä ehtisin niitä ideoita lappuihin kirjoittelemaan : D.
Tämänpäiväisessä lapussa luki: Glögiä ja joulutorttuja!

Saman tien innostuin teippailemaan washi-teipillä Tiimarin alekorista löytyneitä pahvikirjaimia. En ollut keksinyt niille oikein käyttöä, mutta nyt magneettiteipin avulla ne muuntuivat kalenterin koristeeksi. Luultavasti innostun teippailemaan jonkun toisenkin sanan, muuten näyttää sana niin yksinäiseltä.

Adventtikynttelikkökin odottelee valmiina. Se on löytö kirpparilta ja numerot löytyivät kukkakaupan alelaarista pilkkahinnalla.

 

Ihanaa joulunodotusta!

Jääkaapin joulusiivo

Osa ihmisistä aloittaa joulusiivoukset tässä vaiheessa vuotta. Kyllähän meidän jääkaappi ja pakastin pitäisi tyhjentää ja siivota, mutta jotenkin tuntui helpommalta siivota ensin ulkopinta. Siihen kun oli kertynyt kasa sekalaisia magneetteja ja kortteja, mainoslappuja ja muistutuksia. Raivasin ne pois, siirsin sekalaiset magneetit alemmas esikoisen leikkeihin ja kaivoin esiin washi-teipin.

Uusi kortti kiinnittyi teipillä ja aiemmin toisen kaapin ovessa olleista runomagneeteista päätyi muutama inspiraatiotauluun.

Clas Ohlsonilta tein taas vaihteeksi kivan löydön eli magneettiteipin. Iso rullallinen magneettinauhaa taisi maksaa n. 7 e ja nauha tosiaan katkeaa helposti ja toisella puolella on pitävä teippipinta. Siisteyden vuoksi tosin leikkelin siitä itse palasia saksilla. Sen avulla tämä Kamut-sarjakuva on tallessa hieman siistimmin.

Liitutaulumagneetti sai jäädä ja magneettikuvatasku toimii niiden sekalaisten lippulappujen säilöjänä. Elämää helpottaa ihan muuten vaan valkoiset tarralaput.

Pieniä juttuja, mutta kun keittiö sotkeentuu muuten helposti, on kiva kun joku osa pysyy järjestyksessä.

Toinen jääkaapin ovi sai pintaansa tämän vuoden joulukalenterin, huomenna näette!

Joulua- ihan pikkasen vaan...

Tänä vuonna annoin itselleni luvan aloittaa joulunajan heti, kun siltä alkoi tuntua. Kaikki lähti kotikylän kangaskaupan tähtikankaasta, jota oli jostain syystä ihan pakko saada. Aiemmin en ole tähdistä juurikaan välittänyt, joten vähän epäilyttikin, miten tässä käy. Pikaisella ompelulla kankaasta syntyi uusi rullaverho, nauhat löytyivät uutena kirpparilta. Tykkään, mutta enempää en taida tähtikuosia ottaa samaan syssyyn.

Sitten alkoi jouluttaa enemmänkin. Esikoisen valokuvakehys muuttui jouluiseksi Ikean hauskoilla teipeillä

ja tontut hiipivät ihan varovasti kehysten taa.

Vanhat valkoiset ja punaiset t-paidat leikkasin matonkuteiksi ja aloitin kuusenalusmaton virkkaamisen. Ei vaan tainnut olla ihan tarpeeksi vanhoja t-paitoja, sillä tähän se toistaiseksi jäi.

Perjantai-iltapäivän ratoksi löysin Tampereen Näsilinnankadun Fidasta ihanan punaiset kynttilänjalat (yht 1,30 e), jotka odottavat nyt vaan kunnon kruunukynttilöitä ja ehkä jotain kolmatta kynttilänjalkaa kaverikseen.

Lauantaiaamuna vanha tuttu kranssi sai ylleen pitsiä. Juu, myönnän, olen joulufani. Odotettavissa kuun loppuun mennessä: lisääntyvässä määrin jouluvaloja, joululahjaostoksia ja jouluaskarteluja sekä -ideointia.

Kenellä on aikaa tällaiseen?

Ystäväni ihmetteli kerran, miten ihmeessä naisilla on aikaa lakata kynsiään. Muistan tuon kommentin vuosikausienkin jälkeen, koska minä olen juuri sellainen nainen, jolla löytyy sillekin hommalle aikaa. Ainakin kerran viikossa.

Tuo juttu tuli mieleeni tänään, sillä mietin, miten ihmeessä kenelläkään on aikaa tuunata tuikkukynttilöitä. Vastaus on jälleen: minulla. Olisihan tässä ollut pari muutakin kiireisempää asiaa, mutta olin niin innostunut Vaaleanpunainen hirsitalo -blogin tuikkuideasta, että piti heti toteuttaa se.

Oikeasti koko homma, eli teippipalan liimaaminen tuikun ympärille, vei vain muutaman minuutin, joten eipä tämä nyt suurta ajantuhlausta ollut. Käytin hommaan marianne-henkistä raitateippiä ja mustaa pilkkuteippiä (joka jostain syystä näyttää kuvissa tummansiniseltä.)

Laitoin tuikut purkkiin. Vähän muutakin on tullut lasipurkkeihin säilöttyä...