200-arvonta

Hei rakkaat lukijamme!

On aika juoda kahvit juhlan kunniaksi. Tämä on nimittäin 200. blogipostauksemme. Aikamoisen kivaa ja hurjaa! Edelleen harrastus täyttää elämämme ja vapaa-aikamme mukavalla tavalla. Näin syksyn viimein saavuttua alamme selvästi taas aktivoitua, kun iltaisin suosikkisarjoja tuijotellessa on tehtävä jotain myös käsillä. Eikä jouluunkaan ole meidän mielestämme pitkästi aikaa, joten olemme molemmat aloittaneet jo joululahjojen valmistelun.

Juhlan kunniaksi julistamme alkaneeksi arvonnan, jonka palkintona on tämä aiemmassa postauksessa esitelty Amigurumi-herkut - kirjat. Kirja on uusi, ostettu tosin alennuksella alalaidan parin naarmun tähden. Nyt se on selailtu ja vinkit omaan takataskuun napattu, joten on aika laittaa hyvä kirja kiertoon. Tästä ehtii vaikka virkkailla joululahjat vaikka kummitytöille ja -pojille.



Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän viestiin. Kerro samalla, mitä käsityötä sinä teet mieluiten sohvalla lempisarjaa katsellessasi?

Arvonta alkaa tänään maanantaina 30.9 klo 18.00 ja päättyy ensi maanantaina 7.10 samaan aikaan. Arvonnan voittajat ilmoitamme täällä blogissa. Muistathan myös jättää nimimerkin ellet ole rekisteröitynyt käyttäjä!

Onnea arvontaan!

Syysterveisin,
Anniina ja Katariina

Höpsönhauska pipo

Kuuletko, miten puikoista lähtee jouluinen kilkatus? Minä kuulen.

Päätin kerrankin aloittaa joululahjojen tekemisen ajoissa ja samalla päätin, että tänä vuonna teen mahdollisimman paljon lahjoja itse. Ainakin yritän.

Ensimmäisen lahjan saaja on hyvin nuori mies, alle vuoden. Ajattelin ilahduttaa häntä tällä hassulla pipolla.

Lanka on Novitan Woolia, tupsu on tehty jostain keränjämästä. Epäilen,että kyseessä on 7 veljestä -lanka. Ohje on Novitan.

Karttarasiat

Jostain syystä tämä karttainnostus ei laannu. ModPodge:n avulla vanhat peltirasiat saivat uuden pinnan. Ideana oli samalla kokeilla, miten ModPodge eroaa suomalaisista merkeistä. Ja eroa todellakin on! Käsittely, kuivuminen ja kestävyys ovat selvästi paremmat.

 







 





Vaikka ModPodge kuivuu aika nopsaan ja uuden pinnan saisi sutia vaikka 10 minuutin välein, ei vauhti ole tässä valttia. Huomatkaa siis hutiloijan aikaansaama revennyt kartan pinta vasemmassa alanurkassa. No, se saanee peitokseen jotain muuta. Pohjana on vanha vahaliiturasia.



Vanhat Läkeröl-rasiat saivat myös karttapinnan. Kartoissa on viime vuosien kesäretkien kohteita. Rasiat päätynevät pikkulahjoiksi tai pikkutavaran säilytykseen. Mutta mikseipä voisi tehdä esim. tällaisia rasioita lasten tai aikuisten pienille matkamuistoille, jotka muuten jäävät laatikon pohjalle pyörimään.

Kaksivärinen laukku

Romanttisesta pussukasta jäi vähän lankaa ja halusin käyttää pätkän johonkin. Ehdin nimittäin pussukkaa virkatessani ihastua langan puuteriseen sävyyn.

Idean sain jälleen Pinterestistä, kun selaisin virkkausohjeita. Sieltä löysin kuvan kaksivärisestä, palkkiraidoitetusta ja nahkahihnaisesta laukusta. Kuvaa en valitettavasti enää löydä, joten en pysty näyttämään idean lähdettä.

Koska ohje oli japaniksi (tai ehkä mandariinikiinaksi, en osaa mitään tuollaista merkkikieltä), päädyin etsimään ohjetta muualta. Neuvo löytyi yllättävältä suunnalta: Pirkasta. Pirkan jenkkikassin ohjeesta otin kassiin mitat. Aloitin mustalla langalla ja vaihdoin sitten puuteriseen - ja jouduin ostamaan sitä vielä toisen kerän, koska halusin palkkiraidasta leveämmän.

Jenkkikassin ohjeessa kahvat on tehty virkaten, mutta halusin kassiin tukevammat hihnat. Kävin vakisuutarillani kyselemässä nahkaa hihnoiksi, mutta hän kertoi, että nahka todennäköisesti venyy liikaa. Paksu rasvanahka voisi kuulemma sopia, mutta sen ompeleminen käsin on melkein mahdotonta. Suutarilla olisi ollut myynnissä valmiita laukunhihnoja, joita hän käyttää itse korjauksissa, mutta niiden ulkonäkö ja pituus ei miellyttänyt minua.

Päädyin ostamaan UFF:n alepäivistä parilla eurolla kassin, jossa oli hyvät hihnat. Purin laukun ja ompelin hihnat virkattuun laukkuun suutarilta ostamallani nahkaneulalla. Kahvat tosin eivät ole nahkaa vaan jotain vahvaa polyesteria. Tuolla neulalla ompelu onnistui todella hyvin.

Lanka on siis Hankoa, jälleen kerran.

Virkattu lamppu

Oi onnea! Se on valmis! Teki niin monta kertaa mieli tulla vilauttamaan, miten projekti etenee, sillä tuntui, ettei loppua tule.

Lampun tarina alkaa Oulun Kasarmin kirppareilta, josta mieheni kanssa sen ostimme 2000-luvun alussa. Varjostimena oli muovinen hökötys ja lamppu palvelikin uskollisesti opiskelija-asunnossamme. Sitten varjostin hajosi jossakin muutossamme ja päätyi varastoon odottelemaan uutta kirpparielämää. Yhä uudelleen ja uudelleen mies pelasti sen kirpparikasasta. Eräänä päivänä lamppua tarkastellessani tajusin, että siinä lukee Frandsen ja näin design-lamppu pääsi sisälle. En vaan keksinyt millään, miten tekisin varjostimen, sillä kaikki tuntui työläältä. Viime keväänä virkkuukoukku vimmastui ja kehikko sai päällensä matonkudetta. (klik)

Eräänä kesäiltana sitten mietin, mitä tekisin jämäkuteella. Koska paperinaruvirkkailun olin jo pari kertaa aloittanut, todeten siis aivan kamalan tylsäksi ja vaivalloiseksi, ajattelin kokeilla matonkudetta. Ja siitä se lähti! Ensimmäiset kerrokset olivat kokeilua ja kiristämistä, jotta matonkude pysyisi jämäkkänä. Vahingossa syntynyt kehikonpäällys osoittautui tässä tärkeäksi, sillä sen ansiosta varjostin ei päässyt luistamaan ja alimman kierroksen virkkasin jopa siihen kiinni.

Sormien ja ranteiden päällehän se pylväiden virkkaaminen otti, mutta jaksoin aina tehdä pari kierrosta illassa. Usko meinasi loppua, matonkudetta hain kahdesti lisää Lankamaailmasta ja viimeiset viisi kierrosta meinasivat jäädä tekemättä, kun esikoinen kaatoi leikeissään lampun, hehkulamppu halkesi ja kanta jäi jumiin. Onneksi kanta saatiin irti, uusi lamppu paikalleen ja viimeiset kierrokset loppuun.

Tykkään. Jostain syystä lamppu muistuttaa pilvenpiirtäjää, eikä vähiten takana luimuilevan NYC-kartan takia. Matonkudetta jäi jälkeen vain pieni jämä, siitä aloitin joululahjaruletin Eilen tein-blogin ihanan lumihiutaleohjeen avulla. Varjostimen pinta on hyvinkin elävä, koska kuteen laatu ja toki virkkaajankin kädenjälki vaihteli. Mutta sekään ei haittaa, sillä lamppu luo ihanaa lämmintä ja pehmeää tunnelmaa, myös silloin kun se on pois päältä.

 

Edit. Kännykän kätköistä löytyi vielä kuva tekovaiheesta. Lamppua oli pakko pitää virkatessa kenollaan, jotta niskat eivät aivan rasittuisi. 

Tätä olen selaillut viimeksi

Syksy tuo uusia neulontakirjoja markkinoille. Tämän alun perin norjalaisen kirjan tosin taisin hankkia jo alkukesästä, mutta nyt se alkoi kiinnostaa kunnolla. Linda Marvengin Nyt neulomaan -kirjassa (WSOY) on lukuisia huivimalleja sekä paitoja että boleroita.

Omaperäistä on, että osa malleista on esitelty balettitanssijoiden yllä! Yksi eniten minua miellyttäneistä malleista on juhlapuseroksi nimetty neule. Laskokset ja vinoraitakuvioiset hihansuut näyttävät kivoilta. Tekisin kyllä tästä hieman pidemmän.

Tähän pitsipuseroon eivät minun taitoni riitä, mutta ihana se on. Keneltähän voisi tällaisen tilata, jos tulisi pakottava tarve saada tämä?

Jotain romanttista

Kotoliving-lehdessä oli muinoin Hanko-langasta tehty puuteripussi. Sen innoittamana tilasin jo Novitalta puuterinväristä lankaa, mutta lanka on odottanut koko kesän käyttöä.

Sitten se virkkaushimo iski. Eikä tietenkään ollut kyseistä lehteä saatavilla. Onneksi Ihan kaikki kotona -blogin Tanja oli tehnyt siitä oman muunnelmansa ja laittanut ohjeet. Tein siis pussin Tanjan ohjeella samalla, kun katsoin romanttista Midnight in Paris -elokuvaa. Sopi hyvin tunnelmaan.

Napiksi laitoin todella vanhan villatakin varanapin ja Hand made with love -nauha on tätini ostamaa. Kävimme kesällä kivassa, kuopiolaisessa Nappi ja nauha -liikkeessä, jossa tuota nauhaa myytiin. Silloin ei jaksettu jäädä jonottamaan pitkäksi aikaa pienen nauhapätkän takia, joten täti postitti pätkän myöhemmin. Kiitos!

Pussukka valmistui hyvin leffan aikana, ja se tulee päätymään korujen matkapussiksi.

Innostava kirjapino

Meidän olohuoneen pöydällä on aina kasa kirjoja ja lehtiä, joita selailen työpäivän jälkeen, lapsen leikkien lomassa. Tällä hetkellä kasassa ovat nämä:
















Virkkuri on innostanut jo muutamaan juttuun, mutta lisäksi mua kiehtovat ainakin nämä hauskat korut.

Amigurumeita en oo vielä koskaan harrastanut, mutta seuraaville löytyisi käyttöä, kahdella tapaa. Taas kuluisivat kerien loput ja poika saisi suosikkikeittiöleikkiin jotain ekstraa:

Muuten teen kyllä terveellisiä herkkuja, mutta tämä on hauska ja yllättävä!

Lastenhuone on jo täynnä, mutta Pirteä lastenhuone-kirjassa on kyllä parikin aika kivaa juttua. Talletetaan siis muistiin. Kuka sitä paitsi sanoo, etteikö näitä ideoita voisi ripotella muihinkin huoneisiin :). Kirjaimiahan myydään jo kaikkialla, mutta tässä käytetty kevyttä kapa-levyä, sitä voisi käyttää moneen muuhunkin.




















Tässä on uutta ideaa ainakin meidän avainsotkuihin ja legojakin on vielä jemmassa.



Viime viikkoina olen tuhonnut vanhoja kartastoja töissä. Siitä lisää myöhemmin...mutta tämän haluaisin vielä tehdä kotonakin.



Olen arka tekemään mitään sähköjuttuja, mutta tämän uskaltaisin toteuttaa. Hauska idea laittaa talteen lapsuuden rakkaat lelut.



Kaikki kuvat on otettu siis yllämainituista kirjoista, kannattaa tutustua!Tykkäsin näiden kirjojen selkeistä ohjeista, tosin amigurumeista on vaikea sanoa mitään, ennen kuin oikeasti testaa :D.

Syksy hiipii sisään, ehkä luvassa on sateisia iltoja, jolloin on aikaa ja halua näpräillä yhtä sun toista. Mukavaa alkanutta syyskuuta, lukijat!

Ihan vain pari ideaa

Pahan virkkoosin iskiessä kaipaa juuri tällaisia kirjoja.

Erika Knightin Tyylikkät silmukat (Gummerus 2013) -kirjassa on juuri sellaisia pieniä ja käytännöllisiä töitä, jotka voi aloittaa vaikka heti. Todennäköisesti lankavarastosta löytyisi lankaa läppärinsuojuksen tai uuden tyynynpäällisen verran.

Ilahduin myös kovasti tossujen ohjeesta. Olin jo aikaisemmin tehnyt yhdet tossut juuri samaisen Erikan ohjeilla. Tässä mallissa on enemmän tilaa varpaille. Olisi varmasti kiva joululahja, mutta uskaltaakohan aloittaa, jos ei pysty sovitella välillä.

Myös tämä klassinen huivi ilahdutti.