sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kartat käyttöön


Olen karttafani syystä, että en pärjää ilman niitä vähänkään vieraassa paikassa ja lisäksi niistä jää ihania muistoja. Ei ole mitään parempaa kuin muistella mukavaa reissua karttaa katsellen. Siksi talletan kartat aina tarkkaan ja niitä on kertynyt aikamoinen pino. Toisaalta, usean muuton jälkeen olen huomannut, että sinne pinoihin ne tavarat hautautuvat ellei niitä ota käyttöön.


Meillä kartat löysivät aikoinaan olohuoneen lasilevyn alle tamperelaisen Falls-ravintolan pöytien ansiosta. Pöytien lasilevyjen alle oli aikojen saatossa tungettua bussi-ja elokuvalippuja, käyntikortteja, ties mitä. Kerran pöytää illanistujaisissa ihailtuani tajusin, että tätä voisi soveltaa kotona tunkemalla lasin alle kortteja. Niitäkin kun meillä ostetaan matkamuistoiksi. Niiden jälkeen teimme ekan karttakollaasin ja tässä näkyvillä kollaaseista kolmas. Sen myötä muistelemme ihanaa roadtrip-reissuamme Kaliforniassa sekä Yosemiten ja Muir Woodsin luonnonsuojelualueita. Sinne on saatu tungettua kortit ja kirjanmerkit,jotka muuten jäisivät takuulla käyttämättä. En mä tiedä voiko tätä edes tuunaukseksi sanoa, mutta idea ainakin.







 


Lisäksi tuunailin kartoilla vanhoja VHS-kasettien kansia. Niitä vapautui kun taannoin kävin kutomassa vhs-nauhaa. Näihin karttarasioihin talletetaan jatkossa lastenhuoneen pikkusälää.




Jospa tämä toimisi ainakin aluksi nuppipalapelien säilytykseen:


Toistaiseksi pidän tussit vielä rasiassa niin, ettei niitä voi aivan huomaamatta napata.


Näitä kehtaa hyvin pinota hyllyihin ja kirjahyllyyn.



Nyt kun pääsin alkuun, tekee mieli tehdä kartoista vaikka mitä! Onneksi niitä riittää, ja jos ne sattuisivat loppumaan, voi aina lähteä reissuun!

EDIT. Samalla innolla eilisiltana ja tänä aamuna päällystelin decoupage-lakan avulla esikoisen leikkeihin kartonkisen palikkapurkin kansineen ja Susran blogin innoittamana myös partaäijäpurkkeja.




lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kevätperhosia

Mulla on joku perhosvillitys. Kevätkassinkiin sellaisen halusin, eikä perhosten kaipuu sillä helpottanut. Ehkä osasyynä tähän villitykseen on se, että talvilomalla kävimme ulkomailla eläintarhassa, jossa kasvatettiin perhosia. Olivat tajuttoman hienoja, isoja ja värikkäitä!

No, nyt sitten luin Kirjan uusi elämä -kirjaa ja kappas, innostuin heti perhosjutuista.

Siellä oli ohje tällaisiin perhostikkuihin. Itse asiassa tätä ennen kirjassa neuvottiin, miten tehdään perhosmobile ja nämä tikut olivat saman idean muunnos. Innostuin heti! Vaikutti helpolta: perhoskuva liimataan rautalankaan.



Halusin kuitenkin perhoseen aidompaa fiilistä, ihan kuin perhonen löisi siipiään. Ajattelin siis leikata kaksi samanlaista perhoskuvaa ja kiinnittää ne rautalankaan. Siis ajattelin. Lopulta päädyin siihen, että perhosenkuvia on kuusi. Se tuntui tukeavammalta. Päätin nimittäin ommella perhoset toisiinsa kiinni valkoisella langalla pienin pistoin ja pujottaa rautalangan noihin ompeleisiin kiinni. Niin välttäisin liimaamisen (eli sen, että liimaa on perhosen siivissäkin ja sitten perhoset olis mun mielestä tosi rumia.)



Perhosen mallin muuten otin suoraan kirjasta. Jäljensin mallin leivinpaperille ja revin vanhasta kirjasta sivuja ja leikkasin kerralla kaikki kuusi perhosta. Kirjan olin ostanut kirpparilta ja sen tiedän, että Erkillä on joku keskeinen rooli siinä. Aika usein hänen nimensä noissa perhosissakin vilahtelee. :)



Tein nyt aluksi vain muutamia tikkuja. Ehkä teen lisää vaikka erivärisistä kirjasivuista tai vanhoista kartoista. Laitoin näitä sitten kukkien joukkoon lentelemään.





Tällainen pieni askartelu oli juuri sitä, mitä nyt kaipasin. Mulla on pari pitkää projektia kesken ja välillä meinaa usko niiden kanssa loppua: olen varmaan eläkkeellä (+30 vuotta aikaa) ennen kuin edes toisen niistä saan valmiiksi...

perjantai 27. huhtikuuta 2012

On sängyn päälle levitetty tilkkutäkki...

Muutamia vuosia sitten meidän äiti innostui tilkkuilusta ja teki eri tilkkutekniikoilla monia aika kivoja juttuja. Mä taisin pariinkin otteeseen huomauttaa homman älyttömyydestä - ostaa nyt kankaita, silputa ne ja ommella uudestaan yhteen! Ja tästä huolimatta otin tottakai ihan mielissäni äidin tekemät upeat tuotokset vastaan...

Nooh, onneksi maailma yleensä osoittaa, että ei kannattaisi toisten innostukselle irvailla. Kävi nimittäin sitten niin, että viirinauhoja tehdessäni silppusin vihreitä kankaitani kolmioiksi AIVAN LIIKAA. Siellä ne pyöri kangaslootassa mun tiellä ja tajusin, että enempää viirinauhoja emme tarvitse. Päässä alkoi pikkuhiljaa raksuttaa, että jos ne kolmiot surauttelis yhteen peitoksi. Siis palaset lattialle ja palapelin tekoon. Ensin tuloksena oli kaaos, mutta tämän Anniinan ostaman ruotsalaisen katselukirjan ansiosta palaset loksahtelivat paikoilleen. (On muuten loistava kirja, jonka kuvituksista olen hakenut innostusta mm. applikaatioihin.)





Ihan kokonaista lasten sängyn päiväpeitettä kolmioista ei syntynyt, joten kaivoin esiin viisi vuotta vanhat keittiön verhot ja silppusin niistä tilkkupalaan sivukaistaleet. Hetken mielijohteesta jätin peiton päihin muistoksi valelaskosverhon laskokset. Muutenkin tein aika rennolla meiningillä. Ei nuo kolmiot ole ihan kohdakkain ja alempana olevasta kuvasta näkyy, että saumat vähän vetää ja peitto on rypyssä. Ehkä sitä osaa ottaa rennommin, kun kangas ei ole varta vasten työtä varten kalliilla hankittu, vaan kaikki on jämämatskua.


Anniinaltakin jo kyselin, että ei sulla ois mitään vanhaa päiväpeitettä tämän taustaksi. Viimein tajusin kurkistaa omaan kaappiin. Siellähän se meidän vanha ruskea päiväpeite lorvaili vailla mitään käyttöä. Silppusin sen kolmeen palaan, yksi tähän, toisesta ehkä päiväunipeitto joskus ja kolmas vuodesohvan peitteeksi.


Jotenkin tätä vihreää kangasta tuntuu riittävän edelleen, joten pahoin pelkään, että siitä tulee vielä jatkossakin jotain ommeltua. Onneksi se on mieluista ja passaa lastenhuoneeseen :D. Tilkkuilun puolestaan jätän jatkossakin muille, vaikka aika kivaa se näin välipalana olikin.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Me ollaan ystäviä, ikuisesti!


Aurinkoisena päivänä normaalit ihmiset nauttivat säästä ulkona. Mulla puolestaan oli eilen auringon ansiosta valtavasti intoa saada valmiiksi kummitytölle ja hänen veljelleen tehdyt pipot (Pipot tehty samalla idealla kuin nämä, edelleen samoista Marimekon jämäpaloista). Tässä tapauksessa tarina meni vähän kuin sillä hiirellä sen takin kanssa. Piti tulla ensi nalle- ja autoapplikoinnit (mutta ei ollut sopivia värejä), sitten vanhasta t-paidasta leikellyt kuvat - jotka sitten hukkasin! Tiedättehän tunteen, kun joku esine on koko ajan tiellä ja sit kun sitä tarvitset, sitä ei löydy... Nooh, sitten iski kevätinspis ja pipot saivat väriensä perusteella ystävikseen ketun ja koiran.  Molemmat on piirretty itse, mallia yksityiskohtiin haettu kuukkelinpojan avulla. Samainen kettu on seikkaillut aiemmin jo esikoisen paidassa ja koira sai vähän mallia kummitytön perheen labradorinnoutajasta.




 Ei ne ihan Topi ja Tessu oo, mutta kun se kerran oli lapsena mun suosikkisatu niin sellaiset nimet niille annoin. "Me ollaan ystäviä, ikuisesti!" kuului aikoinaan kasettikirjasadussa, jonka Anniina-sisko joutui takiani kuuntelemaan lapsuudessamme aivan liian usein. Musta on tullut viimein ystävä myös mun ompelukoneen kanssa. Olemme löytäneet yhteisen sävelen myös applikoinnissa, joten kettua kehtaa esitellä vähän lähempääkin.


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kutsuvat kuosit eli mitä ihmettä mä näillä teen?

Viikon sisällä minulle on kahdesti käynyt kirpparilla niin, että vastaan on tullut materiaali, joka on ollut pakko ostaa ihan vaan kuosin takia. Mitään välitöntä käyttöä en ole kummallekaan keksinyt, mutta jostain syystä nämä molemmat ovat vetäneet minua puoleensa. Kyllä mä materiaaleja muutenkin hamstraan, mutta ne ovat yleensä nappeja tai nauhoja. Nyt nämä vievät luvattoman paljon tilaa pienissä kangaslaatikoissani, joten olen kovasti yrittänyt keksiä niille käyttöä.

Ensimmäisen kankaan, eli vanhat kukkaverhot, löysin Moron peräkonttikirppikseltä ( ja nyt se mental note: Laita sinne jatkossa AINA paljon vaatetta, sekä syksyllä että keväällä on AINA kylmä). Siinä ne olivat, yhden pöydän alla korissa ja hinta oli 5 e.


Yleensä olisin pitänyt hintaa kalliina, nyt en välittänyt. Ensimmäinen ajatus oli tehdä niistä 50-luvun henkinen kesämekko, mutta en ole varma, miten materiaali käyttäytyy mekkona, sillä se on suhteellisen paksua.

Lähikuva kankaasta

Muuten ei ole mitään ideaa - mitä te lukijat tekisitte itse tästä kankaasta?

Muutama päivä tämän löydön jälkeen kohtasin Radiokirppiksellä tämän käsittämättömän ihmeellisen neulepaidan.


Tiesin heti, että paitana en tätä itse koskaan käyttäisi, mutta ruutuneule oli niin hieno ja värit niin houkuttelevat, että mukisematta maksoin 8 e!


Kotiin tultuani googlettelin hetken, sillä olin aika epäileväinen, onko paidan Benetton-lappu aito. Ainakin Etsyssä joku tällaista oli joskus kaupannut ja vastaavia tuli kyllä googlettaen vastaan.


Mutta mitä nyt? Mietin neulehameen tai mekon tekemistä, tyynyjä, mutta mikään idea ei tunnu ottavan tuulta alleen. Kommentit ovat tervetulleita!

Ideoiden puuttuessa taidan siis tehdä kuten yleensä. Jätän molemmat kangaslootaan odottamaan inspiraatiota. Aivan turhaa vääntää väkisin. Tälläkin viikolla pari kauan uutta käyttöä odottanutta kangasmyttyä (meidän vanhat verhot ja päiväpeitto sekä viirinauhaprojektien jämät) ovat saaneet ajatuksissani jo uuden muodon ja odottelevat parhaillaan ompelunurkkauksen lattialla muutaman tunnin puuhaustaukoa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Laatikoiden uusi ilme

Kun viime viikonloppuna lähdin kirpparille, toivoin löytäväni palan jotain kivaa tapettia. Olen ihaillut Perobassa (kuva lainattu sieltä) myytäviä säilytyslaatikoita ja ajattelin, että tapetilla laatikoita päällystämällä saisi ehkä jotain samanlaista.



Olen nimittäin säästänyt vanhoja kenkälaatikoita ja säilönyt niissä milloin mitäkin käsityötavaroista lapsuusmuistoihin. (Huomaa ylimmästä roikkuva ompelulanka!)



Ja kerrankin löysin sitä, mitä olin lähtenyt etsimään! Tarjolla oli useita eri tapettimalleja, mutta ostin sitten parilla eurolla nämä pätkät. Toinen lienee jotain uutta tuotantoa, mutta tuon toisen olen tunnistavinani Pihlgren & Ritolan tapettitehtaan Kiurujen yöksi.



Vähän piti säätää, että sai tapetin riittämään, ja ensi kerralla täytyy harkita vielä tarkemmin sitä, miten tapettia työstää. Ehkä pitäis olla pyykkipoikia apuna, jotta saisi vahvan tapetin kääntymään ja liimautumaan. Mutta tällaisia niistä sitten tuli:





Nämä kehtaisi jättää esillekin!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Innostuksen alkulähteillä

Ystäväni kysyi minulta taannoin, miten nykyään ompelen, tuunailen ja värkkäilen niin paljon. Hyvä kysymys, aina kun ei ole ollut näin. Lapsuudessa ja nuoruudessa kyllä tein käsilläni jotain koko ajan, mutta opiskelujen ja töiden myötä oma vapaa-aika väheni niin, että tein käsitöitä/tuunauksia lähinnä kesäisin ja muilla lomilla. Satunnaisesti ostin langat pipoon tai kaulaliinaan tai ompelin verhot. Ideoita oli ja niitä kirjailin pieniin muistikirjoihin, mutta sinne ne suureksi osaksi jäivät, ajan puutteessa.

Kun äitiyslomani alkoi, olin ensin vähän kauhuissani. Kamalasti aikaa! Sitten aika alkoi täyttyä kun tajusin tilaisuuteni tulleen. Talteen jääneet langat ja kankaat ja muuta ideat alkoivat muhia mielessäni ja johan alkoi tapahtua. Ensin tein vanhoista verhoista vuorauksen äitiyspakkaukseen. Olin innoissani, koska käytin siihen vain ja ainoastaan vanhoja materiaaleja.


Seuraavaksi leikkelin kivoista väripapereista vihreitä lintuja hoitopöydän piristeeksi. Naurettavan pieni juttu, mutta olin siitä aivan liekeissä. (Malli on Ylen Olotilan sivuilta napattu. Klik.)


Samoista papereista tein myös pääsiäiskoristeita. Tein munanmuotoisen pahvikaavan, leikkelin papereista munia, laitoin aina kolme päällekkäin ja surautin yhteen ompelukoneella. (Teline on Ikean ja kuvat on kaivettu esiin kännykästä, laatu sen mukainen.)



Sitten, päivää ennen esikoiseni syntymää ompelin aivan innoissani näitä.




Ideana oli jossain netissä näkemäni kirjaimen muotoiset tyynyt. Ne olisivat olleet liikaa tilaavieviä, joten tein esikoiselle valmiiksi valitun nimen etukirjaimen muotoisen pinnasängyn koristeen. Turhakkeista turhakkein, mutta silti aika kiva :D. Kangas on samaa vanhaa verhokangasta ja välissä on ohutta vanulevyä.

Sen kaveriksi tein kaksi sydäntä, joiden takana on taskut. Sydämet on tehty vanhan tyynykankaan jämistä ja sisällä on ohut vanulevy. Sydämet kiinnitin myös pinnasänkyyn ja tungin taskuihin vuosi sitten silmälasini ja lapsen tutin, jotta löysin ne yölläkin silmät ristissä.


Nyt sydämet ovat siirtyneet ompelupisteeseeni tuolin selkänojaan ja taskuissa voi säilyttää kyniä tai vaikka mittanauhaa. Siinä ne muistuttavat minua innostuksen alkulähteistä ja siitä, että kauan talletetuille kankaille, nauhoille ja papereille löytyy lopulta aina käyttötarkoitus.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Matkin siskoani, osa 2

Siskoni teki jotain niiiiiin hienoa, että pakko oli matkia. Sisko neuvoi ja kuvasi, minä tein.

Tällaisen ohjeen sisko antoi:

1. Ota kaapistasi vanha trikoopaita. Minä ostin tämän kirpparilta. Olin päättänyt, että huivin pitää olla joko mintunvihreä tai pastellioranssi, koska ne ovat tämän kevään värit. Tämä XL-kokoinen Seppälä-toppi oli riittävän oikeanvärinen. Sitten vain sakset käteen ja leikkaamaan rennosti noin kolmen sentin suikaleita.



2. Aina kun olin yhden suikaleen leikannut, venytin sitä hieman. Näin suikale kääntyi vähän rullalle ja paidan sivusaumat peittyivät. Leikkasin paidasta niin paljon suikaleita kuin vain sain. Suosittelenkin siis isokokoisia paitoja, sillä niistä saa paljon suikaleita ja ne ovat pitkiä eli menevät helposti kaksi kertaa kaulan ympärille. Siksi myös miesten paidat voisivat sopia.





3. Jäljelle jääneestä kankaasta leikkasin kaksi suorakaiteen muotoista palaa, joita tarvittiin suikaleiden yhteenkokoamiseen.



4. Sillä aikaa sisko oli jo ottanut ompelukoneen esiin. Ompelin kankaan palan todella tiukasti kiinni suikaleiden ympärille. Ompelin sen nurjalta puolelta, leikkasin ylimääräisen kankaan pois ja käänsin oikeinpäin. Niin tuli siistiä jälkeä nopeasti. Kiinnitin samanlaisen kankaanpalan myös huivin toiseen päähän.





5. Ja siinä se. Aikaa meni ehkä kymmenen minuuttia. Todella nopea ja helppo!