lauantai 31. joulukuuta 2011

Iso käsi sukkapuikoille

Tiedän, että moni neuloja on ommellut puikoille pussin, jossa ne pysyvät järjestyksessä ja suorassa. No, minä en ole. Jos ihan rehellisiä ollaan, puikkoni ovat sikin sokin yhdessä isossa pahvilaatikossa, jonka kylkeen olen sentään kirjoittanut "puikkoja". Aloittaessani uuden työn arvailen siis puikkojen kokoa ja yritän etsiä samankokoisia puikkoja tarvitun määrän. Ja jos en luota arviooni, ostan uudet puikot. Typerää.

Onneksi on äiti, joka kuuli joululahjatoiveeni. Hän löysi minulle varsin hauskan puikkomitan. Muovisen käden, jossa on reiät erikokoisille puikoille.


Mittoja valmistaa suomalainen Succaplokki, josta en muista kuulleeni koskaan ennen. Mutta kun katsoin Etsystä heidän tuotteitaan, silmukkamerkit ja sukkamitat näyttävät tutuilta. Ehkä olen voinut törmätä noihin jossain messuilla? Yksi hauskimmista on mielestäni tämä hauska Paavo-pöllö.
Satunkin tietämään yhden, jolle tällaiset pöllöaiheet voisivat sopia tosi hyvin... Harmi, kun siskon seuraava merkkipäivä on vasta yhdentoista kuukauden kuluttua.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Välipäivien välipaloja

Jotkut projektit kestävät kauan, varsinkin jos suunnitteluvaihe lasketaan mukaan. Siinä mielessä tämä proggis oli kaikkea muuta kuin välipala. Taisin joskus lokakuun tietämillä törmätä Ruttunutun blogiin ja kuolattuani upeita tuotoksia tuumasin, että haluan myös kokeilla applikointia - ensimmäisen kerran sitten yläasteen. Koska onnistumisen varmuutta ei ollut, hankin syksyn aikana kirppareilta halvalla lasten paitoja ja tilasin Metsolasta velouria 10cm paloissa. Olivat niin edullisia, etten olisi sillä hinnalla edes viitsinyt leikata niitä pitkiä suikaleita. Kuva-aiheita bongailin lastenkirjoista ja mainoslehtisistä.

Koko projekti olisi varmaan jäänyt kesken ilman äidiltä joululahjaksi saatua Ottobren lehteä. Siinä sattui olemaan juttu applikoinnista ja niinpä kaksipuolisen liimakankaan sekä silitettävän tukikankaan salat aukesivat hieman helpommin. Siitä huolimatta oli tietenkin tehtävä vastoin ohjeita eli leikkasin ensin kuvion velourista ja silitin sitten liimakankaan. Juu, ei kantsinut! Liima meinasi tarttua silityslautaan ja velourin leikkaaminen oli haastavaa käsillä olleilla tylsillä fiskarseilla. Pöllön teko olikin sitten paljon helpompaa, velourista tuli liimakankaan ansiosta paljon tukevampaa leikattavaa. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että lähempää ei kuvia kehtaisi vielä ottaa, mutta hyvä alku tämä on. Applikointi itsessään oli yhtä intensiivistä keskittymistä vaativaa kuin muistinkin, suorastaan meditatiivista. Siili ja kettu odottavat siis jo applikointiaan, sitä ennen pitää vain kipaista kirpparille tylsiä paitoja metsästämään.

Kuppikynttilöitä ja steariinilla päällystetty pöytä

Joka vuosi odotan joulun välipäiviä, koska silloin valan usein kynttilöitä. Voisihan niitä tosin muulloinkin valaa, mutta perinne on perinne.

Silloin kun muut etsivät tuskanhiessä joululahjoja, minä kiersin kirppareita ja etsin sopivaa kattilaa ja kivoja ruusukuppeja, johon olisi juuri nyt niin kovin trendikästä valaa kynttilöitä. Muutamia kivoja löysinkin, mutta samalla olisi pitänyt ostaa koko 12 kupin kahvikalusto. Jepjep. Ostin siis vain muutaman kupin parilla kymmenellä sentillä ja sain äidiltä luvan valaa kynttilöitä vanhempiemme opiskeluaikaisiin kuppeihin. (Kyllä, ne ovat edelleen tallessa.)

Tarkkasilmäinen voi huomata, että vielä tässä vaiheessa olin tekemässä neljän värisiä kynttilöitä: violetteja (kasa vasemmalla edessä), ruskeita, punaisia ja valkoisia. Valkoiset jäivät lopulta haaveeksi, sillä kynttilöissä ollut noki teki steariinista likaisen lumen väristä. Parilla punaisella kynttilänpätkällä värin sai taitettua vaaleanpunaiseksi.
Itse unohdan helposti tekemäni virheet, mutta onneksi täällä kotona joku muisti: kuulemma sydänlanka oli viimeksi liian ohutta ja kynttilöihin painui kuoppa sydänlangan juureen. Nyt siis panostin langan valintaan ja jätin erivärisiä kynttilänpätkiä vähän talteen, jotta sain vielä lopussa täytettyä sydänlangan viereen tulevan kuopan pienellä steariinimäärällä. Yritin myös saada painon avulla sydänlangan ihan suoraan. No, ihan en onnistunut ja yhdestä muotista ratkesivat saumat niin, että kuuma steariini valui pöydälle. Muuten tämä noin neljän tunnin projekti sujui kelvollisesti: steariini ei syttynyt palamaan.

Kynttilöitä tuli reilut parikymmentä ja ne ovat vielä täysin siistimättä. Reunoja pitäisi suoristaa ja sydänlankat leikata oikeaan mittaansa. Sitten niitä pääsee testaamaan. Jos ne palavat rätisemättä loppuun asti, taputan kyllä itseäni selkään ja yritän muistaa tämän vuoden opit ensi vuonna.

torstai 29. joulukuuta 2011

Kuinka monta koria ihminen tarvitsee?

Aika monta. Jotenkin olen päätynyt sellaiseen lopputulokseen hullaannuttuani matonkudevirkkaukseen.

Mutta jossain menee varmasti raja. Meillä on nimittäin koreja joka paikassa. Keittiössä siinä säilytetään sitä kamaa, joka ei tunnu kuuluvan oikein minnekään muualle. Kylppärissä siinä on kosmetiikkaa ja toisessa vessassa siinä säilytetään vessapaperirullia. Ja korit ovat myös käteviä paikkoja säilyttää niitä vajaita matonkudekeriä, josta tehdään pian koreja.


Ohjeen on minulle niin tuttuun tapaan tuulesta temmattu ja vauhdissa muokattu. Toisissa on kahvat ja vahvistettu alareunus, kuten tuossa alemmassa kuvassa. Osassa ei kumpaakaan.

Jos nyt aloittaisin korivillityksen uudestaan, etsisin paksua kudetta. Ohutta trikookudetta on toki helppo virkata, mutta kori ei seiso paikoillaan niin ylväästi kuin toivoisi. Ja jos olisin vähän rohkeampi sisustaja, ostaisin kirkkaampia värejä. Nyt olen pitäytynyt beigeissä, valkoisessa, mustassa ja harmaassa. Ne istuvat sisustukseen paremmin, eivätkä aina muut huomaa, mihin on taas uusi kori ilmaantunut...

Kotikutoinen jämälankatakki

Tämä oli syksyn varsinainen hyväntekeväisyysprojekti. Ensinnäkin innostuin siskon jämälankailusta niin, että päätin pistää kaikki vanhat langat menemään. Koska en todellakaan harrasta yleensä mitään lapasia, pipoa tai kaulaliinaa vaativampaa, näitä jämälankoja ei todellakaan ole niin paljon kuin todellisilla neuletyypeillä. Nooh, vihreän ja ruskan sävyjä löytyi silti sopiva kasa. Siispä Puikoissa!-kirjan vauvan neuletakkiohje (Raitanuttu nuppuselle, 80cm) kouraan ja toimeen.

Toinenkin syy oli. Itkin loppuraskaudessa huonoa äitiyttäni- en ollut neulonut esikoiselle yhtään mitään ja muiden vauvoille olin kuitenkin aina yrittänyt jotain pientä väkertää. Sisko ja äiti vakuuttivat, että ihan hyvä äiti musta tulisi, mutta trauma jäi :D. Siksi siis tämä jämätakki. (Mainittakoon, että yläasteella aloitettu vauvan neuletakki on edelleen kesken ja tuskin koskaan valmistuu.)


Neulominen sujui ihmeen sutjakkaasti, ehkä siksi kun lankaa sai ja piti vaihtaa niin usein. Aluksi olin varma, että lankoja on runsaasti, mutta etukappaleisiin tullessani tajusin, että saadakseni edes jokseenkin samanlaiset kappaleet, pitäisi vähän kikkailla. Loppujen lopuksi paksua vihreää mikälie-Novita-lankaa saatiin uppoamaan takkiin aikalailla ja hihat muodostuivat omanlaisikseen juuri niiden takia. Olipas melkoinen survival-projekti, loppujen lopuksi tätä vihreää lankaa jäi jäljelle tasan 10cm. Mutta valmista tuli ja trauma on selätetty. Lapsi ei tosin ole vielä oikean kokoinen ja tuotos on vähintäänkin kotikutoinen.

P.S Miksi kukaan ei ollut aiemmin kertonut, että kappaleiden yhdistäminen sujuu helposti virkaten piilosilmukoita? Novitan syysnumerossa näin kerrottiin ja heti onnistui. Aiemmin on ollut tuskallisin vaihe, nyt lapsellisen helppoa.

Kestävä kuusi

Siskollani ja minulla on aika usein kännykässä ns. kirpparimuistilista. Sinne kirjoitetaan, mitä kirppareilta oikein pitikään muistaa bongata erinäisiä projekteja varten. Syksyllä minun listassani luki: vanhoja kirjoja ja piparimuotteja. Tarkoituksena oli tehdä ensimmäisen oman kodin joulukuuseen koristeet täysin jämämateriaalista. Nooh, hyvään alkuun pääsin, ja sain aikaan mm. seuraavanlaisia koristeita äidin lankalaarista löytyneestä pellavanarusta ja vanhoista kirjoista.


Apuna oli vanha kunnon Isotaito-kirja, muuten nuo perinteiset sydämet eivät olisi enää onnistuneet. Toivon mukaan kukaan ei koskaan lueskele noita tarkemmin, leikellyt kirjat olivat nimittäin jotain 50-luvun lällyromaaneja, joissa seikkailivat Tyynet ja Aimot ah niin kohtaloikkaissa romansseissaan.

Kuusenkoristeprojekti kuitenkin hyytyi joulukuun alussa, kun tajusin, ettei kuusta tänä vuonna kotiin kannatakaan hankkia. Olimme nimittäin lähes koko joulukuun reissussa, eikä muovikuusi tule tietenkään kyseeseen.

Jotain valmista tästä kierrätys/kirjaprojektista kuitenkin syntyi. Netistä bongasin nimittäin tämän pokkarijoulukuusen ohjeen.


Kuusi muodostui noin tunnissa kirpparilta löytyneestä jenkkiläisestä johtajuusvalmennusoppaasta. Sen verran poikkesin kyseisestä ohjeesta, että revin pokkarin kannet ja n. 30 sivua irti ihan omin pikku kätösin - siinä mitään mattoveistä tarvitse. Ohjeen mukaan kuusen alaosaan jäävät pienet 'kolmiot' voisi jättää paikoilleen, mutta tämä kuusi ei kyllä niitä kaivannut, joten leikkasin ne osioissa pois. Glitteriä käytin säästellen, taisin hieroa noihin sivuihin jotain lähes kokonaan kuivahtanutta glitterliimaa ja kultaista leimasinväriä. Tähden tein pahvista ja liimasin kuusen puoliskojen väliin.

Tekniikasta innostuneena leikkelin pokkarin selästä myös puoliympyröitä ja sain helposti aikaan näitä.

Ehkä siis ensi vuonna kuusenkoristeprojekti jatkuu ja oikea kuusi päästään viimein koristelemaan.

Ai niin, piparimuotteja en koskaan kirpparilta löytänyt, niistä olisi tullut tällaisia:
Lähde:Kodin kuvalehti

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Luomiskertomus

"Kato, tällainen on tänä vuonna meidän joulukalenteri", lukee siskoni Katariinan lähettämässä tekstiviestissä. Kuvassa on aika kiva joulukuusi, jonka oksilla on yksi kirjekuori jokaiseksi joulukuun päiväksi.

"Tänään kokeilin applikointia", lukee toisessa kuvaviestissä.

Tämä blogi on siis ollut jo kauan olemassa. Kännyköissämme.
Olemme jo vuosien ajan lähettäneet toisillemme kuvia käsityöprojekteistamme, sillä valitettavasti emme asu enää samassa kaupungissa. Kun tapaamme, käymme yhdessä kirppareilla ja esittelemme kilpaa toisillemme niitä muutamaa projektia, jotka ovat kesken. Puhumattakaan niistä, jotka ovat suunnitteilla. Kannustamme toisiamme raivokkaasti, vaikka kaikki ei aina mene niin kuin....tiedät kyllä missä.

Nyt projektiemme esittely siirtyy tänne. Tervetuloa mukaan! Kommentit ovat kivoja - myös muilta kuin sinulta äiti.

Anniina & Katariina