Kukkaruukun suojus ontelokuteesta

Aiemmin tein 'vääränvärisille' kukkaruukuille suojukset vanhasta pellavakerniliinasta. Ajan saatossa ne kuitenkin repsahtivat ja alkoivat näyttää vähän surullisilta. Myös aiemmin virkattu lankakori oli menettänyt ryhdikkyytensä ja olin purkanut sen takaisin kuteeksi. Tähän projektiin ei siis tarvittu mitään uutta materiaalia.

Etsin siis neliöpohjaisen virkatun korin ohjeen ( ja erinomainen löytyy täältä!) ja virkkasin pussukan tueksi kunnon korin. Pellavakernipussukka jäi kuitenkin vielä korin sisälle, lähinnä suojaamaan koria vedeltä.

Huomattava parannus, ainakin minun mielestäni. Nyt pitäisi enää jaksaa virkata toinen :D.

Pitsi nro 1806

Sain Brysselin tuliaisena Katariinalta ihanan kankaisen lyhdyn. Käsintehty yläosa on tehty revinnäistyönä taidokkaasti. 

Sisällä loistaa patterikynttilä lasipurkissa. Arvostan brysseliläistä käsityötä, mutta silti päätin kokeilla tehdä vastaavan ompelukoneella.

Tarvitsin vain valkeaa lakanakangasta ja pitsiä.

Kirpparilöytönä olin vuosia sitten ostanut mitättömän pienellä summalla A4-kokoiselle arkille aseteltuja numeroituja pitsinäytteitä. Lyhyitä numeroituja pitsipätkiä, joilla varmaan tehtaan edustaja on tehnyt kauppaa myyden isompia eriä pitsiä. Niitä löytyi vielä 18 arkkia!

Näin tein: 

Mallikirjan pitsien lyhyyden takia yhdistin saman levyiset pitsit yläreunaan ommeltavaksi. Sauma on taitoksen kohdalla sivussa.

Isomman pitsin asetin kynttilävalon kohdalle kankaan päälle, ompelin lyhyellä tikillä, siksak ompeleella sekä vahvistin vielä suoralla tikillä päältä, jonka jälkeen leikkasin ylimääräisen kankaan pois.

Korkeuden määritin pienen lastenruokapurkin mukaan. 

Alasauman päät - nurkat- käänsin yhteen ja ompelin käsin kuten lyhdyn yläreunan.

Työn alussa arvelin tärkkääväni työn, jotta se pysyy napakasti pystyssä. Sen koin lopulta aivan turhaksi.

Seuraavaan lyhtyyn kokeilen pellavakangasta.Tunnelmallista syksyä!

x

Mustia kynttilöitä

Yritin joulun alla etsiä mustia antiikki- tai kruunukynttilöitä, mutta en löytänyt. Ainakaan niistä kaupoista, joissa kävin. Valkoisia ja punaisia kyllä löytyi, ja joihinkin kauppoihin oli tullut jo keväisiä pastellisävyisiä kynttilöitä.
Sitten muistin, että Hobby Pointista saisi mehiläisvahaa eri sävyihin värjättynä. Ostin pari levyä tummimman niistä. Ei levy ehkä täysin pikimusta ollut, mutta jotain tummanharmaan ja tummanvioletin välimaastossa.

Kääräisin levystä kaksi kynttilää, yhden pitkän ja yhden lyhyen, ja laitoin ne sinne, minne ne halusinkin: Iittalan Allas-kynttilänjalkaan valkoisten kynttilöiden pariksi.

Mielestäni tuohon kynttilänjalkaan sopii hyvin erimittaiset kynttilät. Siksi olisinkin voinut tehdä lyhyemmästä kynttilästä vielä lyhyemmän, jotta pituuserot olisivat korostuneet. Ehkä sit ensi kerralla.

Jos muuten tiedät, mistä kaupasta saisi mustia pitkiä kynttilöitä, otan vinkin mielelläni vastaan. Nettikaupoista en viitsisi tällaisia pitkiä kynttilöitä alkaa tilata.

Pyyhkeitä, pyyhkeitä

Ennen minulle oli ihan sama, millaisia keittiöpyyhkeitä tai leivinliinoja meillä oli. Kun sain kerran lahjaksi Marimekon mustavalkoisia keittiöpyyhkeitä, ihastuin niihin ja sen jälkeen on ollut kiva, jos ainakin osa keittiöpyyhkeistä on kivan näköisiä.

Siksi ostin pari valkoista keittiöliinaa Hobby Pointista ja kokeilin painaa kivoja pyyhkeitä itse. Toisen tein valmiilla sabluunalla. Seolisi pitänyt teipata hieman tiukemmin kiinni liinaan, koska väri pääsi hieman leviämään. Sabluuna on jälleen Helen Morrisin Koristele kotisi kuvioilla -kirjasta, jonka avulla olen tehnyt paljon muutakin.

Toisen liinan painoin leikkaamallani paperikaaviolla. Niissä väri ei levinnyt pahasti. Tämä väriyhdistelmä tuo ripauksen kevättä jo keittiöön.

Kuten huomasit, kohta voin laittaa lehteen ilmoituksen: Reipas silittäjä saa paikan.

Muovipussien uusi elämä

Olen ollut muovipussien vastustaja ja kantanut kangaskasseja aina mukanani. Nyt on pakko hieman lieventää vastustusta. Anna kun kerron miksi.

Luin Sanna Halla-ahon ja Martti Järven kirjaa Löytö - toteuta 50 yllätyksellistä ideaa (Wsoy 2013). Siellä oli idea yrttiruukuista, jotka oli tehty sulattamalla muovipusseja yhteen.

Luin rivit parikin kertaa; en ollut kuullutkaan muovipussien sulattamisesta. Ja googlettamalla selvisi, että melkein kaikki muut ovat.

Mutta kerrankin materiaalit ovat sellaiset, että niitä on kaikilla kotona. Myös meillä, vaikka yritän välttää niiden ostamista. Siispä aloin silittämään muovipussiröykkiötä yhteen leivinpaperien välissä. Kaikkien ohjeiden mukaan oikea kuumuus on jossain kahden ja kolmen pisteen välissä. Suosittelen kyllä melkein kolmosta, jotta pussit sulavat kunnolla ja tarttuvat toisiinsa kiinni. Huomasin nimittäin hieman myöhemmin, että osa kerroksista ei ollut tarttunut kunnolla kiinni. Erityisesti reunoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Kun kokeilet, huomaat kyllä, mitä tarkoitan.

Osasta muoveista tuli todella kovia, osa oli aika pehmeitä. En halunnut tehdä aivan kirjassa esitellyn mallisia pusseja vaan otin mallin ihan päästäni. Leikkasin punaisesta, kovasta muovista pyöreän pohjan ja pehmeämmästä muovista ompelin reunan. Tuli pienet ruukut, joihin voi nakata puoliksi syödyt yrtit vielä hetkeksi kasvamaan. Nämä on myös helppo pestä. Tunnistatko muuten, minkä firman pussista on kyse?

Ja koska materiaali oli halpaa, eikä kamalasti harmita, jos tekee virheitä, kokeilin myös pikkulaukun ompelua. Ompelin vain pari muovikaistaletta yhteen (muistaakseni musta on Onlyn pussi, valkoinen on tullut mukana Riminiltä) ja taitoin yläreunan. Näyttää hauskalta, mutta en tiedä, uskaltaisiko tätä ihan täyteen laittaa. Muovi on kuitenkin liukasta, joten ehkä kovin pulleaa laukkua ei pystyisi kätevästi kantaa kädessä.

Tämän takia olen nyt luopumassa muovipussikiellosta. Kun seuraavan kerran kaupassa minulle tarjotaan kivaa muovikassia, ehkä en kaivakaan kangaskassia käsilaukustani...

Pitsiliinasta pitsikupiksi

Nyt tuli kirppareilta haalituille pitsiliinoille käyttöä! Olin hankkinut niitä aikoinani sohvatyynyjä varten (tiilenpunaisten tyynyjen keskelle kiinnitin valkoisen, pyöreän pitsiliinan), mutta liinoja oli kertynyt enemmän kuin niitä tarvitsin.

Äiti keksi, että kokeilisimme tärkätä liinoja. Hänellä kun oli myös liinoja kaapissa. Teimme kaksi tärkkiä. Sokeritärkissä oli puolet kiehuvaa vettä ja puolet sokeria. Perunajauhotärkkiin laitettiin pari teelusikallista perunajauhoa puoleen litraan kuumaa vettä sekä ripaus suolaa.

Liinat kasteltiin kunnolla tärkissä ja sitten painettiin tiukasti kiinni alaspäin käännetyn purkin tai kulhon pintaan. Kulhot kannattaa valita etukäteen liinan koon mukaan ja sen mukaan kuin laakean tai korkean pitsivadin haluaa.

Ja sitten piti odottaa vuorokausi. Kävimme tosin vähän väliä koittamassa, miten homma edistyy. Ja hienoja niistä tuli! Parhaiten tärkkäytyivät ne, jotka oli aivan kunnolla kasteltu tärkkiin ja jotka olivat saaneet kuivaa rauhassa. Itse pakkasin omat liinani vuorokauden kuivumisen jälkeen matkalaukkuun ja toin Helsinkiin. Suoristuivathan ne. Äidin pitsikupit ovat kovia: olen kuullut puhelimessa, miten äiti kopauttaa niillä esimerkin omaisesti lasipöytään. Komea kumaus kuuluu, joten uskon todella liinojen kovuuteen.

Omat liinani aion tärkätä vielä toisen kerran, jotta saan pysyvämmän lopputuloksen. Tällä kertaa annan niiden kuivua kunnolla.

Tuunatut tyynyliinat

Valkoista, peittävää kankaanpainoväriä, Ikean tyynyliinat, muutama sanomalehti ja vessapaperirulla. Niillä piti syntyä yksi joululahja.

Kuvion näihin tuunattuihin tyynyliinoihin nappasin taas Pinterestistä, mutta koska en tallentanut kuvaa minnekään, en löydä sitä enää. Alkuperäisessä ideassa vessapaperirullasta tulevalla kuviolla oli painettu kokonaisen laukun pinta. Itse päätin tehdä vain raidan tyynyliinan toiseen päähän.

Alkuperäinen idea joululahjasta ei aivan toteutunut, sillä vetäisin kankaanpainoväriä hieman yli kuvion, enkä saanut väriä saman tien pyyhittyä pois. Niinpä nämä tyynyliinat itselläni. Siis kauniita unia minulle!

Virkattu lamppu

Oi onnea! Se on valmis! Teki niin monta kertaa mieli tulla vilauttamaan, miten projekti etenee, sillä tuntui, ettei loppua tule.

Lampun tarina alkaa Oulun Kasarmin kirppareilta, josta mieheni kanssa sen ostimme 2000-luvun alussa. Varjostimena oli muovinen hökötys ja lamppu palvelikin uskollisesti opiskelija-asunnossamme. Sitten varjostin hajosi jossakin muutossamme ja päätyi varastoon odottelemaan uutta kirpparielämää. Yhä uudelleen ja uudelleen mies pelasti sen kirpparikasasta. Eräänä päivänä lamppua tarkastellessani tajusin, että siinä lukee Frandsen ja näin design-lamppu pääsi sisälle. En vaan keksinyt millään, miten tekisin varjostimen, sillä kaikki tuntui työläältä. Viime keväänä virkkuukoukku vimmastui ja kehikko sai päällensä matonkudetta. (klik)

Eräänä kesäiltana sitten mietin, mitä tekisin jämäkuteella. Koska paperinaruvirkkailun olin jo pari kertaa aloittanut, todeten siis aivan kamalan tylsäksi ja vaivalloiseksi, ajattelin kokeilla matonkudetta. Ja siitä se lähti! Ensimmäiset kerrokset olivat kokeilua ja kiristämistä, jotta matonkude pysyisi jämäkkänä. Vahingossa syntynyt kehikonpäällys osoittautui tässä tärkeäksi, sillä sen ansiosta varjostin ei päässyt luistamaan ja alimman kierroksen virkkasin jopa siihen kiinni.

Sormien ja ranteiden päällehän se pylväiden virkkaaminen otti, mutta jaksoin aina tehdä pari kierrosta illassa. Usko meinasi loppua, matonkudetta hain kahdesti lisää Lankamaailmasta ja viimeiset viisi kierrosta meinasivat jäädä tekemättä, kun esikoinen kaatoi leikeissään lampun, hehkulamppu halkesi ja kanta jäi jumiin. Onneksi kanta saatiin irti, uusi lamppu paikalleen ja viimeiset kierrokset loppuun.

Tykkään. Jostain syystä lamppu muistuttaa pilvenpiirtäjää, eikä vähiten takana luimuilevan NYC-kartan takia. Matonkudetta jäi jälkeen vain pieni jämä, siitä aloitin joululahjaruletin Eilen tein-blogin ihanan lumihiutaleohjeen avulla. Varjostimen pinta on hyvinkin elävä, koska kuteen laatu ja toki virkkaajankin kädenjälki vaihteli. Mutta sekään ei haittaa, sillä lamppu luo ihanaa lämmintä ja pehmeää tunnelmaa, myös silloin kun se on pois päältä.

 

Edit. Kännykän kätköistä löytyi vielä kuva tekovaiheesta. Lamppua oli pakko pitää virkatessa kenollaan, jotta niskat eivät aivan rasittuisi. 

Innostava kirjapino

Meidän olohuoneen pöydällä on aina kasa kirjoja ja lehtiä, joita selailen työpäivän jälkeen, lapsen leikkien lomassa. Tällä hetkellä kasassa ovat nämä:
















Virkkuri on innostanut jo muutamaan juttuun, mutta lisäksi mua kiehtovat ainakin nämä hauskat korut.

Amigurumeita en oo vielä koskaan harrastanut, mutta seuraaville löytyisi käyttöä, kahdella tapaa. Taas kuluisivat kerien loput ja poika saisi suosikkikeittiöleikkiin jotain ekstraa:

Muuten teen kyllä terveellisiä herkkuja, mutta tämä on hauska ja yllättävä!

Lastenhuone on jo täynnä, mutta Pirteä lastenhuone-kirjassa on kyllä parikin aika kivaa juttua. Talletetaan siis muistiin. Kuka sitä paitsi sanoo, etteikö näitä ideoita voisi ripotella muihinkin huoneisiin :). Kirjaimiahan myydään jo kaikkialla, mutta tässä käytetty kevyttä kapa-levyä, sitä voisi käyttää moneen muuhunkin.




















Tässä on uutta ideaa ainakin meidän avainsotkuihin ja legojakin on vielä jemmassa.



Viime viikkoina olen tuhonnut vanhoja kartastoja töissä. Siitä lisää myöhemmin...mutta tämän haluaisin vielä tehdä kotonakin.



Olen arka tekemään mitään sähköjuttuja, mutta tämän uskaltaisin toteuttaa. Hauska idea laittaa talteen lapsuuden rakkaat lelut.



Kaikki kuvat on otettu siis yllämainituista kirjoista, kannattaa tutustua!Tykkäsin näiden kirjojen selkeistä ohjeista, tosin amigurumeista on vaikea sanoa mitään, ennen kuin oikeasti testaa :D.

Syksy hiipii sisään, ehkä luvassa on sateisia iltoja, jolloin on aikaa ja halua näpräillä yhtä sun toista. Mukavaa alkanutta syyskuuta, lukijat!

Jääkaapin ovi siistiksi

Tässä blogissa on jo yksi jääkaapin siivous nähty. Tässä toinen.

Tein pienen kokeilun, miltä jääkaapin ovi näyttäisi, jos siinä ei olisi kaikkia niitä juttuja, mitä siinä normaalisti on. Valokuvia, kortteja ja piirustuksia. Ei niissä mitään vikaa ole, mutta pohdin, onko niiden kaikkien paikka jääkaapin ovessa.

Ostin Papershopista kolmella eurolla lahjapaperin ja kiinnitin sen muutamilla näteillä magneeteilla jääkaapin oveen.

Ja sitten pari valittua korttia tai tärkeää muistoa kiinni paperin päälle. Minusta paljon kivempi (varsinkin kun livenä kuvat eivät ole pikselöityneitä...). Eikä vienyt aikaa kuin pari minuuttia.

Virkkaus ja vapaus

Ensin oli kerä ontelokudetta. Ostettu viime kesänä ja yritetty jo useasti aloittaa monenlaista. Olin neulomassa tyynyä, mutta kude loppui eikä samaa sävyä löytynyt. Turhauduin. Purin. 

Jostain syystä lomamatkan jälkeen käsiä syyhytti niin, että tartuin toimeen. Päätin viimein virkata korin, vaikka en uskonut osaavani. Turvauduin Kauhavan Kangasaitan ohjeisiin ja seuraavana päivänä oli jo valmista.

Kude loppui vähän kesken nytkin, mutta olin silti tyytyväinen uuteen lankakoppaan.

Koska taudin oireet olivat selvät, sain puhuttua kesäreissun pysähdyspaikaksi Kauhavan kangasaitan. Jotenkin onnistuin ohittamaan kuteet, mutta en kuitenkaan Molla Millsin Virkkuri-kirjaa. Mukana oli onneksi kudetta yksi pikkukerä, sekin vanhoja hankintoja.

Virkkurin ohjeella tein toisen korini ja havaitsin kiinteän silmukan paljon puolipylvästä tukevammaksi. Tuloksena oli pikkukori, joka päätyi säilyttämään yhtä varavessapaperirullaa yläkerran vessaan :D.

Kangasaitasta oli tarttunut mukaan myös hauskaa bambubatiikkilankaa vaaleankeltaisen  ja persikan sekä harmaan sävyissä. Mökillä virkkasin 'en-mitään' eli kokeilin tehdä koria minimuodossa. Ei kerrassaan mitään käyttötarkoitusta, mutta halusin kokeilla ja kesälomallahan ehtii.

Sain tehtyä jotain järkevääkin, nimittäin ylimääräisen suojan iPhonelle. Ohje on myös Virkkurin, mutta itse tein vain yhdellä langalla ja annoin langan kuvioida. 

Kuvissa vilahtaa myös viime päivien kiinnostuksen kohde eli kuninkaallinen vauva live-kameroineen ja prinssin kunniaksi confettilakalla koristellut kynnet. Tästä kaikesta voi tosiaan vaan päätellä, että kesäloma on ollut tähän asti varsin onnistunut. Olo on rentoutunut, vapautunut, uskallan unohtaa suorittamisen ja tehdä kaikkea turhaa. Tämän fiiliksen haluan muistaa marraskuussakin.