Näytetään tekstit, joissa on tunniste tutoriaali. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tutoriaali. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. lokakuuta 2014

Pitsi nro 1806


Sain Brysselin tuliaisena Katariinalta ihanan kankaisen lyhdyn. Käsintehty yläosa on tehty revinnäistyönä taidokkaasti. 

Sisällä loistaa patterikynttilä lasipurkissa. Arvostan brysseliläistä käsityötä, mutta silti päätin kokeilla tehdä vastaavan ompelukoneella.


Tarvitsin vain valkeaa lakanakangasta ja pitsiä.

Kirpparilöytönä olin vuosia sitten ostanut mitättömän pienellä summalla A4-kokoiselle arkille aseteltuja numeroituja pitsinäytteitä. Lyhyitä numeroituja pitsipätkiä, joilla varmaan tehtaan edustaja on tehnyt kauppaa myyden isompia eriä pitsiä. Niitä löytyi vielä 18 arkkia!

Näin tein: 
Mallikirjan pitsien lyhyyden takia yhdistin saman levyiset pitsit yläreunaan ommeltavaksi. Sauma on taitoksen kohdalla sivussa.

Isomman pitsin asetin kynttilävalon kohdalle kankaan päälle, ompelin lyhyellä tikillä, siksak ompeleella sekä vahvistin vielä suoralla tikillä päältä, jonka jälkeen leikkasin ylimääräisen kankaan pois.

Korkeuden määritin pienen lastenruokapurkin mukaan. 


Alasauman päät - nurkat- käänsin yhteen ja ompelin käsin kuten lyhdyn yläreunan.

Työn alussa arvelin tärkkääväni työn, jotta se pysyy napakasti pystyssä. Sen koin lopulta aivan turhaksi.

Seuraavaan lyhtyyn kokeilen pellavakangasta.Tunnelmallista syksyä!




x





















sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Puikot piiloon!

Anniina postasi pyynnöstäni joululahjastansa eli tekemästäni puikkokotelosta ja yleisön pyynnöstä (Kiitos Purnauskis, Tiina ja Ceraci!) tässä sen tarina ja ohje.


Anniina siis pyysi puikkokoteloa ja kiireisenä kävelin ensin Lankamaailmaan sitä etsimään. Kotelot olivat kuitenkin loppuneet ja uusi erä oli tulossa hiukan liian myöhään. Kävelin siis samantien Eurokankaaseen, kaivoin palakangaslaaria ja löysin sieltä parikin kivaa kangasta, jotka nappasin nopsasti mukaan. Harmaa sisäkangas löytyi kotoa omista jämäkankaista.

Kotona kaivoin esille oman puikkopussini, ja totesin, että Anniina tarvitsee isomman. (Samassa kuvassa esittelyssä mun valopuikkoni, mielettömät lystit jutut!)



Lisäksi virkkuukoukut hukkuvat omani taskuihin, joten totesin niiden tarvitsevan omat lokerot. Pinterestin 'knitting needle storage' -haulla löytyi melkoinen kasa hyviä ja huonoja esimerkkejä ja niistä sain ajatuksen siitä, että toisin kuin omani, tästä ei tulisi rullaa vaan enemmänkin kirjankansimainen kotelo. Sulkemiseen halusin kyllä vetoketjun, mutta kauppaan en ehtinyt ja omasta vetoketjulaarista löytyi vain yksin aivan liian lyhyt. Siinä samassa törmäsin myös nauhalaarin reikäkuminauhaan ja totesin, että se ja erilaiset mustat napit saisivat toimia kotelon sulkijoina. Napit tulivat tavallaan takakanteen, mutta ajattelin, että tärkeintä on, että tämän kehtaisi jättää sohvan kulmaan miten päin vain, vaikka tulisikin vieraita.

Ohjetta minulla ei varsinaisesti itse ollut, joten puikkokotelo sai mittansa ihan puikkojen ja koukkujen perusteella ja kaavojen sijaan leikkelin suorakulmiot suurinpiirtein, mahdollisimman suoraan. Minulle tällainen tekotapa on rennoin ja luontevin ja yleensä tällaisisssa pienissä jutuissa toimivin.  Tässä kuvassa näkyvät valmiin kotelon mitat.


1. Ensin leikkasin isot palat eli n 47 cm X 40 cm palat kuviollisesta ulkokankaasta sekä harmaasta sisäkankaasta. (Näissä mitoissa siis saumanvarat valmiina!)
2. Lisäksi leikkasin läpän palaset eli 47 cm X 16 cm.
3. Leikkasin vielä taskupalaset eli 47 cm X 21 cm ja 47cm X 15 cm.
4. Ompelin päärmeet (1cm+1cm) taskupalasten yläreunoihin.
5. Neulasin isomman taskun paikoilleen ja mittasin pikkutaskujen eli pystyommelten paikat. Tämän tein ihan kangasta taitellen, jotta sain kahdeksan samankokoista taskua. Ja sitten vaan ompelin.
6. Neulasin pienemmän taskun paikoilleen. Koska halusin pari leveämpää taskua pyöröpuikoille, seurasin vaan joitakin aiempia ompeleita ja kauhiasti yritin ommella suoraan :D.
7. Ompelin läppäosat sekä kuviollisen, että harmaan kankaan yläosaan. Tämän voisin varmaan ohittaakin leikkaamalla samantien oikeankokoiset palat, mä vaan tajusin läpän tekemisen vasta ekat palat leikattuani.
8.Neulasin kuviollisen kankaan sekä sisäkankaan taskuineen oikeat puolet vastakkain. Kappaleiden väliin kohdistin samanmittaiset pätkät reikäkuminauhaa. Ompelin n. 0,5 cm saumanvaroin jättäen yläreunaan n 15 cm aukon kääntämistä varten.
9. Käänsin pussukan oikein päin ja ompelin yläreunan umpeen tikkaamalla. Samalla tikkasin koko kotelon ympäri ja se saikin siitä jämäkkyyttä. Lisäksi tikkasin läppäosion saumakohdan.
10. Lopuksi sommittelin ja merkkasin nappien paikat ja ompelin ne paikoilleen. Reikäkuminauha venyy aika mukavasti erikokoisiin nappeihin ja käytössä reiät venähtävät oikeankokoisiksi.
11. VALMIS!

Tämä valmistui iltapuhteina noin tunnissa eli vaikeasta projektista ei ole kyse. Itsekin tarvitsisin toisen, mutta tuskin saan tehtyä. Toiselle on vaan kivempi tehdä ja joulukiireet kummasti lisäävät aina tehokkuutta.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

P.S Silmukan saalistaja haastoi meidät mukaan Liebster blog-haasteeseen. Kiitämme kunniasta ja palkinnosta, mutta emme tällä kertaa jatka haastetta, koska olemme siihen jo aiemmin osallistuneet, pariinkin otteeseen :D.

Lisäksi Lämmin ilo-blogin Venla oli haastanut meidät vastaamaan yhteentoista kysymykseen. Tähänkin olemme tainneet jo kerran vastata, joten passaamme mutta kiitämme ja kumarramme tunnustuksesta!



keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Huivista toppi -viimeinkin!


Otsikon konsepti lienee useimmille tuttu. Yhdestä tai kahdesta huivista tehdään jonkinlainen yläosa kangasta leikellen ja/tai ommellen. Ekan kerran aloin kyttäillä huivia tällaiseen juttuun kesän 2007 jälkeen, Anniina kun osti silloin meidän kesälomareissulta upean huivitopin. Idea on ehtinyt hautautua jo monet kerrat ja muotikin on muuttunut. Huivitoppi palasi kuitenkin taannoin mieleen Kontti-kirppisten Do It Yourself-sivujen ansiosta. Siellä esitelty toppi ei ollut takaosaltaan mieleeni, mutta katselin kuitenkin sen nähtyäni kirppiksillä huiveja aikaisempaa tarkemmin. Sunnuntaina sitten tärppäsi. Iso 1m x 1m huivi osui silmiini ja hintaa oli vain 2 e. Kohta selvisi miksi...huivi oli yltäpäältä peitevoiteessa, aivan kuin sitä olisi käytetty meikki- tai sovitushuivina. Koska olen yleensä saanut peitevoiteet helposti irti sappisaippualla ja tykästyin klassiseen kuosiin (vaikka huivi ei todellakaan mitään silkkiä olekaan.), tartuin huiviin luottavaisin mielin ja kiiruhdin kotiin. Toppi valmistui alle tunnissa, tosin innoissani ompelin ensin ja pesin kankaan kahteen otteeseen vasta sitten. Ihan pakko oli saada toppi päälle jo vapuksi, jotta Anniinakin näkisi sen heti livenä. Toppi toimi päällä hyvin, tosin pidän itse toistaiseksi sen alla toista toppia, ehkä ruskettuneella iholla näyttäisi kivalta sellaisenaan.

Koska en vastaavaa ohjetta tähän löytänyt itse ainakaan äkkiseltään Pinterestistä tai Googlen kautta, yritän kerrankin selittää kunnolla.

Näin huivitoppi syntyi a.k.a toppitutoriaali:


1. Leikkasin huiviin ainoastaan pää(/olkapää)aukon. Hain sille sopivan paikan sovittamalla kaksinkerroin taitettua huivia, jotta alakulma laskeutui mieluisalle kohdalle ja hiha oli sopivan mittainen. Kankaan käänsin tarkoituksella niin, että osa kuvista on väärinpäin.

2. Leikattuani pääaukon pujottauduin sisään ja neulasin sivusaumat vartaloa väljästi myötäillen.

3. Ompelin/tikkasin sivusaumat kankaan oikealta puolelta, jotta molemmille puolille jäi liehukkeet. Hihanpuoleisen sauman jätin melko lyhyeksi, jotta toppiin oikeasti mahtuu pujottautumaan. Tällaisenaan se onnistuu ilman tuskanhikeä.

4. Hihan liehukkeen suljin alaosasta (ommeltu oikeat puolet vastakkain), toinen puoli roikkuu vapaana.


5. Huolittelin pääaukon ja toppi oli pesua vaille valmis!


Tämä Paintilla räpelletty havainnekuva selittänee saman. Olisipa kiva kuulla, jos joku on tehnyt samanmoisia tai tekee tällä ohjeella oman!



P.S Juuri nyt olen onnellinen, etten ole muotibloggari! Ihan tuskaa ottaa kuvia itsestä ja vaatteista. Asusteet nyt vielä onnistuu, mutta huh, meinasin kyllä jo äsken luovuttaa.