Blogipaaston aikanakin syntyi kaikenlaista ja osasta onneksi on kuviakin tallella. Tarkoitus ei ole jälkikäteen ihan kaikkea blogiin tuodakaan, mutta tämä kyseinen työ on jäänyt mieleen.
Kummityttö nimittäin tahtoi Frozen-mekon. En enää muista tulinko heti luvanneeksi vai innostuinko ensin kuitenkin itse. Lopputulos kuitenkin oli, että löysin tammikuun alussa kotikylän upeasta kangaskaupasta juurikin sopivaa viittasifonkia, jossa oli hopeisia lumitähtiä. Mukaan tarttui jo tuolloin myös kimaltavaa Säde-lankaa (...josta parhaillaan EHKÄ syntyy jotain).
Kummitytön kanssa sovittiin, että mekko ommellaan talviloman alussa niin, että hän on myös meillä sovittamassa sitä. Minä kun en ole mikään pukuompelija, ja liukkaat ja hankalat kankaat vähän jännittivät. Yhteiset päivät ovat myös yleensä osa synttärilahjoja, koska yhteinen aika ja elämykset ovat osoittautuneet tavaroita sata kertaa arvokkaammiksi.
Kangasostoksille lähdimme yhdessä edeltävän viikon iltana. Olin miettinyt puvun toteutuksen valmiiksi erinäisten Pinterest- ja blogiselailuiden jälkeen ja päätynyt yhdessä kummitytön ja äitinsä kanssa siihen, että puvun pitäisi olla sellainen, että sen saa itse helposti yllensä ja on toisaalta toimiva myös kylmemmällä ilmalla. Tästä syystä koko puku päätettiin ommella kiinni trikoopaitaan. Vinkkejä ja erilaisia ohjeita on Pinterest pullollaan. Jos siis päädyt samanmoiseen projektiin, kehotan hakemaan sieltä mieluisinta toteutustapaa.
Suunnistimme ensin Eurokankaaseen, josta kummitytön pettämätön Frozen-sävysilmä löysi juurikin oikean sävyisen paljettikankaan sekä satiinin. (Kuvassa valitettavasti näyttävät vihreämmiltä kuin ovatkaan...) Varuulta ostin myös kuminauhaa vyötärökaitaleeseen sekä hopeaista paljettinauhaa miehustaaan. Turkoosin värinen trikoopaita löytyi lopulta Prismasta, poikien osastolta. Paljettien alle kätkeytyy jokin printti, mutta kummityttö oli väriin tyytyväinen, valkoista kun pidimme molemmat turhan arkana värinä. Pitäähän sitä pystyä mekossa leikkimään, syömään ja touhuamaan ilman, että
koko ajan pitää varoa puvun tahraantumista. Sitä ehtii tekemään sitten aikuisenakin...
Tässä kuvassa jo oikeampi sävy nähtävissä. Miehustakappaleen leikkasin ensin sanomalehdesta trikoopaidan saumoja mukaillen ja leikkasin sitten vasta oikeat palat paljettikankaasta sekä ompelin sivusaumat.
Ennen Frozen-päivää leikkasin myös hamekankaan sopivaksi suorakaitaleeksi. Frozen-päivä koostuikin sitten yhteisestä touhuamisesta. Kummitytön tehtävä oli askarrella mekkoon rintakoru Frozen-keräilykorteista, liimattavista paljeteista ja liimattavasta rintaneulasta. Näppäränä hän sai tämän aikaiseksi hyvinkin nopeasti ja teki myös pikkusiskolleen sopivan rintakorun. Taisi aikaa jäädä kaulakorunkin tekoon.
Lisäksi leivoimme kaura-mustikkamuffineita ja koristelimme ne.
Tämän kaiken lomassa ompelin pukua eteenpäin pala palalta. Paljettikankaan tikkasin kiinni trikoopaitaan tiheällä siksak-ompeleella ja sivuista suoralla ompeleella. Näin se ei pyöri päällä ja toisaalta tuntuu pysyvän hyvin paikallaan. Hopeapaljettinauhan päätimme jättää pois, koska rintakoru kruunasi jo miehustan.
Hamekangaspalan rypytin kahdella löysällä suoralla ompeleella, vähän verhojen tapaan. Kiristin rypytyksen sopivaksi ja ompelin yhdessä kaapista löytyneen Framilon-nauhan kanssa trikoopaidan alaosaan. Näin paljettiosa laskeutuu tuon sauman päälle ja peittää ompeluvirheetkin. Framilon nauha auttoi siinä, että rypytykseen syntyi vähän joustoa.
Viitan tekeminen oli vaikein vaihe. Olin nimittäin päättänyt, että sen on oltava irroitettava ja päädyimme myös siihen, ettei se tulisi lainkaan etupuolelle näkyviin kuten Elsan mekossa. Viittakangasta jouduinkin rypyttämään moneen kertaan, ennen kuin olin tulokseen tyytyväinen. Saatuani sen oikean levyiseksi, ompelin taustalle tarranauhan toisen puolen ja toisen puolen kiinnitin taaksen paljettikankaan yläosaan. Nyt siis viitan voi irroittaa tai se repeytyisi tarrasta irti, jos se johonkin sattuisi takertumaan.
Lopputulos näytti tältä ja taisimme molemmat olla yhtä onnellisia puvun valmistumisesta: Valitettavasti rintakorusta ei ole parempaa kuvaa, eikä kyllä viitan takaosastakaan. Kengät ovat mallin omat, H&M:ltä yhteistuumin ostetut Elsa-korkokengät.
Tämän päivän jälkeen olo oli kyllä mahdottoman tyytyväinen. Oli ihanaa tehdä kummityttöni onnelliseksi tällä tavoin ja tällaiset yhdessä vietetyt päivät ovat kullanarvoisia.
