So last season, mutta kuitenkin!

Eräänä päivänä kotiin ajellessani huomasin kyltin: Suomen nauhatehdas/Poppanavakka. Tuli sellainen tunne, että olen kuullut tästä paikasta, ja pian netti paljastikin paikan tehtaanmyymäläksi. Poppanavakan sivut olivat houkuttelevat, joten paikka sopi aurinkoisen päivän kävelyretkeksi. Luvassa kun ei ollut pelkkää poppanaa... Milloinkohan poppanasta muuten tulee taas trendikästä?

Liikkeessä oli valtavat määrät tilkkukankaita, nimensä mukaisesti poppanakudetta sekä tietenkin matonkudetta vyyhtenä ja myös kerillä. Ei siis ihan siskon kehuma Snurre, mutta ei kaukanakaan. Herkullisia värejä oli, paljon pastelleja tietenkin! Lisäksi löytyi nauhaa jos jonkinlaista ja paljon tarjouspussukoita, halpoja vetoketjuja (alkaen 1€) ja monenlaista tilkkutyö- ja ompelutarviketta.

Eniten houkutteli jo etukäteen heijastinnauhapussukat ja niitä sitten mukaan tarttuikin. Yhdellä pussilla oli hintaa 3,50 €, sisällä siis metreittäin nauhaa. Vieressä seuraavaan viirinauhaan ostettu kanttinauha 0,70 €/metri.

Lisäksi ostin 2,50 € hintaan pussukan, jossa oli n. 60 X 40 cm heijastinkangasta. Molemmat ovat 3MScotchlite-laatua, kyseessä siis se heijastinkangas, jota löytyy oikeista turva-asusteista ja työvaatteista. Aika kirkkaasti heijastui ilta-aurinko kun suoraan osui!

Melko edullista materiaalia laadukkaisiin heijastimiin siis ja mikäs sen parempi aika vääntää heijastimia kuin kesä :D. Talvesta asti on meidän eteisessä pyörinyt heijastinruusuke, jonka joskus kotikotona väänsin ja äiti nimesi sen koiranäyttelyruusukkeeksi. Ruusukkeen keskellä on äidin heijastinlangasta virkkaama pitsikukka sekä mun lapsuusaikaisen juhlamekon nappi. Heijastinnauhan taivuttelin käsissä ruusukkeeksi ja yhdistin liimalla sekä muutamalla käsinompeleella. Paikkaa se ei ole vielä löytänyt, joten ehkä vielä kehittelen ideaa eteenpäin, materiaalia ainakin nyt on.

Oho, tein kortteja

Aina tulee ostettua ihania papereita ja tarroja ja ihaninta on, kun saa ne käyttöön. Sitten voi hihkua, että enpäs ostanutkaan turhaan. Kortteja en todellakaan askartele usein, lähinnä ennen juhlia ja joulua kaivan korttiaskartelumatskut esiin.

Papermanian A5-vihkoset ovat aivan mainioita, ystävä osti mulle yhden ja sitten piti saada toinenkin. Ensimmäinen (vihreä) on jo kortteihin melkein kulutettu, toisessa (violetti) riittää vielä. Oon käyttänyt myös valokuvien taakse, korttipohjiksi, juhlien koristeluun. Ihania kuvioita ja sävyjä!

Kuvan lähde: Papermania

Pienen tytön ristiäisiin syntyi siis viisuja katsellessa valkoiselle pohjalle minimalistinen viirikortti, lahjaksikin kun tuli juhlaviiri.

Samalla askartelukontista löytyi Tiimarin alesta löytyneet tarrat, joista piti tulla äitienpäiväkortti. Tarrat valkoisille viime joulun korttipohjille ja vähän tussia. Ihan vaan siksi, koska postia on kiva saada ja kiva lähettää.Toivon mukaan saaja yllättyi ja ilahtui.

Kylässä Villagessa

Äiti laittoi yhtenä päivänä tekstarin, että katoppa www.village.se. Sinne siis! Ja mikä ihana kyläilyreissu jo ensi kerralla. Samassa tekstarissa kerrottiin myös, että kyseinen kauppa oli rantautunut Suomeen ja ensitöikseen Kokkolaan. Miten virkistävää, ettei aina aloiteta Helsingistä, Turusta tai Vaasasta. Jos siis kesäreissullanne matkaatte rannikolle, käykää ihmeessä Kokkolan keskustassa kyseisessä liikkeessä. Mainostanpa vielä, että Kokkola on muutenkin aika ihana kesäkaupunki, jonka vanhankaupungin eli Neristanin uumenissa on pari pientä ihanaa kauppaa ja kesäkeskiviikkoisin tori täyttyy kirpparimyyjistä.

Pikkureissulla ehdin kuin ehdinkin Villageen ihan oikeasti. Onneksi olin jo tutustunut valikoimaan webshopissa, sillä muuten olisin ollut aivan sekaisin. Löysin ennakolta valitun kynnysmaton, jonka teksti oli vaan niin osuva

ja kenties ovelle tai takapihallemme sydän'kiven', jonka pintaan aion kirjoitella myös jotain (kuva on siis kaupan mallista). Täydellistä tekstiä mietitään... Kai sitä muuten voisi tavalliseenkin kiveen kirjoitella permanent markerilla, jos siis löytää jostain tarpeeksi sileitä.

Aivan viimehetken heräteostoksena kassalta löysin aivan täydellisen vihreän nappisormuksen. Omiakin nappeja on, mutta ei yhtään näin hyvänväristä!

Ihanaa katseltavaa oli joka nurkassa, kauniita asetelmia ja ideoita siellä täällä. Luvan saatuani kännykkäkamera nappasi pikaisesti kuvaan nämä kaksi mun silmiin houkuttelevinta ja inspiroivinta kohtaa. Ekasta ideaa omalle kesäterassille

ja tämän jälkeen mäkin taas mietin, että kellähän ois vanhoja räsymattoja, joista näitä tyynyjä vois tehdä. Jos ei löydy, niin tiedätpä, mistä valmiita tyynyjä saa. Korit on muuten tehty kierrätetyistä sanomalehdistä!

Kiitos Village, tulemme toistekin kylään!

Solution: liitutaulukontaktimuovi

Tämän postauksen historia on seuraavanlainen. Entiseen vuokrakotiimme halusin ehdottomasti keittiöön liitutauluseinän, mutta koska emme viitsineet maalata seinää lyhyen asumisjakson takia, maalasimme sen sijaan vanerin, jonka sitten ruuvasimme seinään. Vaneri maalattiin ensin spraymaalilla ja heikon tuloksen takia uudestaan liitutaulumaalilla telaa apuna käyttäen. Silti tulos oli vanerista johtuen vähän suttuinen, toisin sanoen taulun pyyhkimisestä jäi hirveät liiturannut. Nimim. ammattitauti, tahtoo puhtaan ja siistin taulun.

Uuteen, omaan kotiimme muutettuamme haaveilin samanmoisesta liitutauluseinästä, mutta sopivaa paikkaa ei meidän keittiöstämme oikein löydy. Mies ei halunnut isoa seinää, ettei musta syö tilaa. (Mä suunnittelin jopa jo oman sävyisen liitutaulumaalin tekoa Marthan ohjein.) Ainoa sopiva paikka oli n 50 cm leveä  melamiinilevy, joka on tavallaan jääkaapin sivuseinä. Olin jo päättänyt ostaa netistä liitutaulusisustustarran, sen suolaisesta (n. 60 e koko seinän teippaus) hinnasta huolimatta.

Ja sitten eräs kotikylän pikkuliike yllätti jälleen. Siellä se ainoa paketti odotti juuri meitä:
Liitutaulukontaktimuovi, Folia Tafelfolie, hinta 15,90 €. (Pikainen googlaus osoitti, että näyttää löytyvän Amazonista ja itävaltalais/saksalaiskaupoista.)

En malttanut odottaa kotiinpääsyä ja heti tilaisuuden tultua aloin hommiin. Melamiini puhtaaksi, naulat pois ja mittaus.

Valmistauduin hankalaa kontaktimuovin kupruiluun, mutta yllätyin positiivisesti. Tämä materiaali on jämäkkää ja liimaaminen oli leikintekoa. Ympärille jäi kivasti valkoiset kehykset. Tuntuu lähtevän tarvittaessa myös kivuttomasti pois.

Heti oli pakko kokeilla pakkauksen liiduilla, millainen jälki tauluun tulee ja miten se pyyhkiytyy pois. Oih, miten sileä ja helposti pyyhkäistävä pinta ja siisti kuin mikä! (Juu, siinä luki, että pastasalaatti.)

 

Meijän arkea helpottaa aina valmis ruokasuunnittelu, sitä varten tää taulu meille tulikin. Nyt taas tietää, mitä syyään!

Liidut menivät talteen vanhoihin Turkinpippuri-peltipurkkeihin, jotka aikoinaan liitutaulumaalilla maalasin. Kaivoin ne esille taas, että on muutakin liitutaulupintaa. Kuvasta selviää, että tottakai toi teksti käytössä suttaantuu. Purkeissa lukee siis SOMETHING ja ANYTHING. Ja juuri sitä on sisältökin.

Teippitautia ilmassa

Mä laahaan aina kaikissa trendeissä todella perässä, tällä kertaa näiden washiteippien suhteen. Oon kyllä tajunnut niiden olemassaolon, mutten lainkaan innostunut. Nooh, nyt on näkynyt blogeissa kivoja tuunauksia niiden avulla, ei siis pelkästään kortteja ja seinäteippauksia, joihin aiemmin olin törmännyt. Eksyinkin perjantaina Teippitarhan sivuille ja olin melkein jo teippejä tilaamassa kun hoksasin, että he ovat tulossa Tampereen Taikasormet-messuille. Jotenkin on aina kivempi hiplailla tavaroita oikeasti kuin klikkailla netissä.

Sunnuntaiaamuna siis viivana pyörähtämään Tampere-talossa. Messut oli pienet, mutta aika kivoja juttuja sieltä löysin. Keväisissä fiiliksissä taisin olla väreistä päätellen.

Teippejä ostin kokeeksi nyt neljä

ja heti oli pakko teippailla viime keväänä hankkimalla hankitut (lue: lipitin, vaikken niin tykännytkään) Frezza-pullot, jotka koristivat kesällä keittiötä niityn kukkien kera.

Mittanauhateippiä vetelin pikapikaa purkkeihin, jotka ovat olleet pesussa päätyäkseen ompelutarvikepurkeiksi. Tämä pikakokeilu onnistui todistamaan ainakin sen, että tää on helppoa ja ressitöntä, koska suunnitelmaa voi muuttaa teipin irrotessa ja kiinnittyessä niin vaivattomasti.

Napit ovat 'vanhaa mallistoa'. Mennyt aika-antiikkikaupan pariskunta oli kertomansa mukaan pussittanut ne vanhoista putkiloista, koska ne olivat niin likaisia. Ihania retronappeja oli vanha matkalaukku pullollaan, aivan vastustamatonta! Ekan kuvan vanhat pitsit nappasin samasta paikasta (2€/kpl) ja yhden pitsinauhan (1€) erään myyjän suloisesta 'lyhyttavarakaupasta' eli matkalaukullisesta vanhoja nappeja, nauhoja ja kankaita, osa alkuperäispakkauksissaan. Ilahduttavan paljon oli messuilla siis vanhaakin myytävänä!

Ihania nappeja myös esikoisen mielestä, kun käsi tuli väkisinkin kuvaan...

EDIT: Pakko laittaa kuva, kun teipillä koristellut pullot pääsivät tänään tulppaanimaljakoiksi.

Iso käsi sukkapuikoille

Tiedän, että moni neuloja on ommellut puikoille pussin, jossa ne pysyvät järjestyksessä ja suorassa. No, minä en ole. Jos ihan rehellisiä ollaan, puikkoni ovat sikin sokin yhdessä isossa pahvilaatikossa, jonka kylkeen olen sentään kirjoittanut "puikkoja". Aloittaessani uuden työn arvailen siis puikkojen kokoa ja yritän etsiä samankokoisia puikkoja tarvitun määrän. Ja jos en luota arviooni, ostan uudet puikot. Typerää.

Onneksi on äiti, joka kuuli joululahjatoiveeni. Hän löysi minulle varsin hauskan puikkomitan. Muovisen käden, jossa on reiät erikokoisille puikoille.

Mittoja valmistaa suomalainen Succaplokki, josta en muista kuulleeni koskaan ennen. Mutta kun katsoin Etsystä heidän tuotteitaan, silmukkamerkit ja sukkamitat näyttävät tutuilta. Ehkä olen voinut törmätä noihin jossain messuilla? Yksi hauskimmista on mielestäni tämä hauska Paavo-pöllö.

Satunkin tietämään yhden, jolle tällaiset pöllöaiheet voisivat sopia tosi hyvin... Harmi, kun siskon seuraava merkkipäivä on vasta yhdentoista kuukauden kuluttua.