Viirinauha ja nauhalintu

Ystäväperheen pienimmän tytön ristiäiset olivat eilen. Tytön nimi oli selvillä jo ennen syntymää, joten tein syntymälahjaksi OttoBren ohjeilla pehmokirjaimet. Kirjaimet vaativat vain vähän näpertelyä, muuten tekeminen oli helppoa. Käytin gingham-nauhan sijaan jotain nauhavakasta löytynyttä jämää ja kirjaimet ripustin pellavansävyiseen naruun. Kankaat olivat odottaneet käyttöä melkein 20 vuotta. Ostin ne joskus pienenä Sinooperista palasina ja käytin nukkekotiaskarteluun.

Nimi pääsi upeaa kastepöytää koristamaan, viimeinen A vaan taisi juhlien tuoksinassa heilahtaa sivuun :D

Koska kankaita kului kirjaimiin minimaalisesti, ompelin ristiäislahjaksi viirinauhan, jota voi sitten käyttää jatkossa vaikka kaikissa tytön juhlissa tai sitten tulevissa leikeissä.Tällä kertaa maltoin oikein ommella kolmiot kahdesta palasta ja eipä se kääntäminen ja silittäminen niin vaivalloista ollutkaan. Satiininauhasta kiitokset pienen sankarin äidille, jonka pöydältä sen bongasin ja kysyin, että joutaisko tätä yhteen juttuun, saat takasin :D. Jouti ja Tiimarin edullista ja aivan toimivaa nauhaa ois riittänyt pidemmällekin.

Lisäksi velourkankaasta ja nauhojen jämistä syntyi nauhalintu, tavallaan niiden pesulappuhiplailurättien manttelinperijä. (Kuka tietää, mikä niiden nimi oikeasti on?) Kannatti muuten kerran ottaa rikkimenneestä lahjakassista kahva talteen, siitä tuli nyt ripustin.

Ideaa ja innostusta hain ja sain Kuopuksen linnusta ja Muita ihania-Tiinan pöllöistä.

Siitä tulikin sitten varsinainen ihmeellinen, isosilmäinen, nukkuva laululintu. Tehdessäni lauleskelin Karvakorvan laulupurkin laulua, siinä on hienot ohjeet elämään pienille ja isoille:

"Sydänlintu tietää minne mennä, lintu ei koskaan harhaan lennä. 

Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan. 

Rohkeasti etsi salaisuutta, siipesi avaa kohti uutta. 

Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan". 

Hannele Huovi