maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden viimeiset pipot

Ennen kuin vuosi ehtii vaihtua, pitää äkkiä ehtiä näyttämään teille tämän syksyn pipoja, jotka ovat päässeet hautautumaan kuva-albumeihin.

Alkusyksystä tein viime keväisen tuubikaulurin seuraksi löysän pipon. Virkaten siitä tuli aika reikäinen mutta hyvin sillä selvisi ensimmäisistä syyskylmistä.


















Kun ilmat alkoivat oikeasti viiletä, hain Kerästä ihanaa Rowan Creative Focus Worsted-lankaa ja neuloin helmineuleella löysän pipon ja siihen sopivan kaulurin.



Pipon inspiraationa oli useitakin ilmaisia ohjeita Ravelrysta, mutta eniten inspiroi tämä ohje ja kuvat. Tein tyylillä, jolla nykyään pipot parhaiten onnistuvat eli kokeillen etsin sopivan silmukkamäärän ja sovittelen parin kierroksen välein, miten istuu päähän.



Kaulurista puolet on joustinneuletta, joka jää takin kauluksen alle ja puolet helmineuletta, jonka käännän kauluksen päälle. Vähän epäilin toimivuutta, mutta hyvin on palvellut!

Esikoiselle tein Ravelryn ilmaisella ohjeella pöllöhatun.


Lankoina oli vanhoja Kitten mohair -lankoja, virkkasin kolmella langalla, joista kaksi oli ruskeaa ja yksi limenvihreä. Tästä johtuen aloitinkin työn ainakin kolme kertaa -välillä ympärysmitta oli liian iso, välillä liian pieni. Silmät ja nokan tein jämäpätkistä. Lapsi ei ollut ensin tästä piposta yhtään mielissään, mutta nyt suostuu jo tätä pitämään. Ei tainnut olla kaikista mukavimman tuntuinen tuo kutitteleva mohair...


Huuh, siinä siis tämän vuoden kätten työt! Aika kivaa aloittaa uusikin vuosi, ihan omalta sohvalta päin :D.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Aika kivat 1-vuotissynttärit!

Siitä on nyt vuosi, kun joulupäivinä puhelimessä ihastelimme siskon esikoiselleni tekemää vilttiä ja mietimme, olisiko meillä aihetta blogiin. Suunnitelmia oli ollut, mutta tuon puhelun aikana päätimme ainakin kokeilla. Seurasi innostuneita soittoja, Bloggeriin tutustumista, nimipohdiskelua, ulkoasun miettimistä, kaikkea uutta ja jännää. Sisko kirjoitti Luomiskertomuksen ja siitä kaikki alkoi. Miten ihanaa onkaan nyt katsoa taaksepäin ja muistella mennyttä vuotta tehtyjen käsitöiden, tuunausten ja ideapostausten kautta. Koska asumme eri paikkakunnilla, on tämä tuonut meille takaisin mahdollisuuden iloita yhteisestä harrastuksesta.

Upeinta ja yllättävintä tässä vuodessa olette te lukijat! Blogistania on niin täynnä ja tulvillaan mahtavia blogeja ja inspiroivia ideoita, että on aina innostavaa, kun joku teistä on tykännyt jutuistamme tai tehnyt jotain samanmoista. Kiitos kun luette, kommentoitte, tykkäätte!

1-vuotissynttäreidemme kunniaksi päätimme arpoa meidän mielestämme aika kivan kirjan, jonka selailun jälkeen ainakin me olemme inspiroituneet ja innostuneet.



Arvonta alkaa heti ja jatkuu 6.1.2013 kello 23.00 asti. Pääset mukaan, kun kerrot kommentissasi, mistä olet viimeksi inspiroitunut.

Arvonnan säännöt ovat ne monista blogeista jo tutut:
- Kommentoimalla saat yhden arvan.
- Jos olet myös rekisteröitynyt meidän lukijaksemme, saat toisen arvan.
- Jos omassa blogissasi kerrot tästä arvonnasta, saat vielä yhden arvan.

Kerrothan siis kommentissasi, montako arpaa näillä säännöillä saat. Näin osaamme sitten arpoessamme laittaa jokaisella oikean määrän arpoja.

Onnea arvontaan ja ihanaa alkavaa uutta vuotta 2013 teille kaikille!

Terveisin,
Anniina ja Katariina

perjantai 28. joulukuuta 2012

Joulukiireitä

Huuh! Kiitos Joulu kun tulit ja rauhoitit tunnelman! Joulualusviikot ja päivät olivat taas niin kiireisiä, että miehen kanssa päätimme suunnitella ensi vuonna joulunaluselämän vähän paremmin. Kirjataan se siis tänne, jospa sitten muistaisimme. On suoranainen ihme, että ehdin jopa tekemään itse jotain joulupaketteihin, mutta yhtään ei ihmetytä se, että unohdin kuvata tuotoksia, prosessista puhumattakaan. Sisko toivoi itselleen puikkokoteloa ja hänen miehelleen tein samoista kankaista toilettilaukun. Jospa sisko pelastaisi, ja kuvaisi multa saamansa lahjat, niin näkisitte edes jotain.

Todisteeksi siitä, että jotain sentään tein, kaivoin kamerasta selvässä kiireessä otettuja kuvia meidän joulun valmisteluista ja omista touhuiluista. Luultavasti muistikuvat tästä joulusta jäävät väsymyksenkin takia yhtä utuiseksi kuin nämä kuvat.

Tässä vaiheessa ei näköjään vielä ollut kiire, kun oli aikaa tehdä punaisesta bambulangasta tiskirättikin, ihan itselle! Käytössä oli tällä kertaa Blend Bamboo-lanka. Pariin pakettiin päätyi kyllä myös vihreitä tiskirättejä, samaisesta langasta ja helmineuleella.


Tähtipiparit hupenivat teipeillä koristellusta purkista nopsaan ja rätti palvelee loistavasti.


Kynttilänjalkavalikoima kasvoi joka kirppiskäynnin jälkeen. Joskus ne voisi spreijata valkoiseksikin, mutta ihania ovat näinkin.


Eilen tein-blogin Hanne pelasti mun joululahjatuskailun. Iso kiitos! Päiväkodin tädit ja aika monet muutkin saivat lahjaksi tällaisen tähtipannunalusen. Uskomattoman näppärä ja helppo ohje, veli seurasi vierestä ja hänen mielestään tähti syntyi hetkessä. Osan tein valkoisesta trikookuteesta, muutaman punaisesta ontelokuteesta (Kiitos, äiti!). Jos olisin ehtinyt, olisin vähän höyrytellyt näitä, mutta totesin, että eiköhän kuuma kattila tai pannu hoida sen asian :D. Äiti ripusti kyllä omansa roikkumaan vaan kaapin oveen, hyvältä näytti niinkin.


Näitä tauluja suunnittelin tekeväni tähtiä virkatessani, mutta ehdin puuhaan vasta nyt välipäivinä. Ikean jouluskräppäilypaperit samaisen firman kehyksiin ja lasiin kirjoittelin Iksulan omilla valkotaulutusseilla. Ideat teksteihin syntyivät pinteresteilyn jäljiltä. Tavoitteena on, että mielessä pyörivät hyvät ja ajankohtaiset lyriikat päätyisivät näihin sellaisella matalan kynnyksen meiningillä.



Nyt ajatukset kääntyvät jo tulevaan vuoteen sekä blogimme 1-vee synttäreihin.  Mielessä muhii monenlaista ideaa ja rauhaisat välipäivät ovat jo tarjonneet mahdollisuuksia muutamiin toteutuksiinkin.

Rentoja välipäiviä teillekin!


perjantai 21. joulukuuta 2012

Uusi taito opittu!

Alan pian hävitä En ole koskaan -pelit. Nyt nimittäin listaltani pitää poistaa saippuan tekeminen.

Kun olin viime viikonloppuna kotona, äiti yllytti tekemään saippuaa kanssaan. Hän oli aikoinaan käynyt kurssin, joten minun ei tarvinnut lukea ohjeita, vain kuunnella äidin neuvoja.

Urakkaa varten olin ostanut puolitoista kiloa saippuamassaa (kirkasta ja valkoista), punaista ja keltaista väriainetta ja kanelintuoksuista öljyä. Äiti keräsi kokoon vanhat peltiastiat muoteiksi.







Minä olisin paloitellut isot saippuaklöntit veitsellä, mutta äiti kaivoi karhunlankaa esiin.
"Näin tehtiin minun lapsuudessa", hän sanoi.
En ihmettele. Ihan kätevää se oli. Hieman vain lanka hiersi käsiä. Kun paloittelin saippuamassan pieniksi kattilaan, käytin sentään veistä.
(Tarkkaavainen huomaa kuvassa myös koiran. On hyvin osallistuva tapaus.)







Valmistuksen vaikein vaihe oli olla hämmentämättä vesihauteessa olevaa saippuamassaa. Teki mieli sekoittaa, että sulaminen nopeutuisi. Sekoittaessa massan sekaan pääsee kuitenkin ilmaa ja sinne tulee ilmakuplia.

Arvaa vain, maltoinko olla sekoittamatta. En. Melkein joka saippuassa on yksi ilmakupla, pariin sain aikaan ihan vaahtoakin. Tämän huomasi viimeistään siinä vaiheessa, kun kaatoi saippuoita muotteihin.





Irrotimme saippuat muoteista vasta seuraavana päivänä. Hyvin irtosivat, kun olimme laittaneet massaan hieman hunajaa ja osan vuuista olimme voidelleet öljyllä.



Käärin kaikki saippua sellofaaniin. Ulkonäöltään nuo leivoksilta näyttävät, kaksiväriset palat houkuttelevat eniten. Uskon, että ekana käyttöön päätyy silti ruskeat, kuorivia kahvinporoja sisältävät saippuat.





On kyllä helppoa opetella uusia asioita, kun vieressä on joku, joka kertoo, mitä tehdään.
Kiitos, äiti!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Tähdistä kirkkain, ainakin toiseksi kirkkain

Onko sinulla lempimuoto? Itse vastaisin kysymykseen, ettei todellakaan. Outo kysymys. Mutta miksi sitten kotiin alkaa ilmestyä tähtiä?

Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva teki jo vuosi sitten ihania, paperisia joulutähtiä. Malli on varmasti monelle tuttu vanhoista tuohitähdistä. Ainakin mulle tuli jostain syystä tuohi heti mieleen. Olisikohan isovanhemmillani ollut tällaisia tuohesta? Kun Eeva julkaisi ohjeet nyt uudestaan, innostuin kokeilemaan. (Tai sitten tämä tähtijuttu on iskenyt muhun vasta tänä vuonna?)

Ehkä juuri tämän tuohifiiliksen takia materiaaliksi päätyi viinipullon lahjakassi. Olin käyttänyt sitä jo joulukorttien tekoon - ja vielä riitti materiaalia.



Eevan kuvalliset ohjeet ovat selkeät. Yksi tähti tehdään kahdesta identtisestä puolikkaasta. Yhteen puolikkaaseen tarvitsee 6 samankokoista suikaletta, joita aluksi vain laitetaan toisen lomiin ja sitten vähän liimaillaan. Lopuksi liimataan puolikkaat yhteen. Malli ei oikeasti ole vaikea, jos on tottunut leikkaamaan ja liimaamaan. Mua rasitti kaikkein eniten suikaleiden leikkaaminen. Miten aikuisenakin voi olla niin vaikeaa saada ihan samankokoisia suikaleita!?!

Tein tähtiä kaksi. Toisen niin, että viinikassin kultaisena hehkuva puoli jää ylöspäin, toisen niin että ruskea puoli on päällä.



Tein molempiin pienet reiät ja kiinnitin pätkän siimaa.



Kiinnitin tähdet olohuoneen syvennyksen ikkunoihin. Harkitsen kyllä, että siirtäisin ne eteiseen oveen. Valkoinen tausta voisikin olla näille hieman nätimpi.



lauantai 15. joulukuuta 2012

Aika kivoja jouluideoita, osa 3

En taida olla todellinen jouluihminen. Tuo ajatus tuli mieleeni, kun luin uudehkoa Tervetuloa joulu - kolme tunnelmallista joulukotia -kirjaa. Kirjat kodit ovat niin täynnä joulua, että niiden rinnalla joulukoristeeni näyttävät orvoilta.

Kolmen erilaisen kodin ideat ovat kyllä mainioita. Esimerkiksi nämä ehtisi vielä toteuttaa.

Pellavainen suojus joulukukkien maljakolle ja lyhdyille.





Ihana kranssi piparkakkumuoteista.



Raastinrautalyhty. Olen ihaillut näitä vuosia. Näyttävät usein muilla kauniilta, omassa kodissa tuntuu jotenkin aina siltä kuin olisi jäänyt juuston raastaminen vaiheeseen...



Pari muutakin ideaa jäi vielä mieleeni. Jospa saisin ne toteutettua, niin voisin palata niihin myöhemmin.

torstai 13. joulukuuta 2012

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse

Joskus kesken käsityön tekemisen tulee mieleen ajatus: "Kunpa en olisi koskaan aloittanut tätä". Niin kävi, kun aloin virkata huiviin reunapitsiä. Kyllä. Reunapitsiä. Ihan ensimmäistä kertaa elämässäni.

Idean tähän hullutukseen sain Katariinan vanhasta Suuri käsityö -lehdestä. Taisi olla viime kesän numero, jossa opetettiin tekemään kolmionmallinen huivi ja virkkaamaan sen reunaan pitsi. Innostuin saman tien, sillä yhdessä lempihuivissani on hapsut, ja lehden pitsit tuntuivat olevan aika samankaltaisia. Osasyynsä taisi olla pahalla neuloosilla, josta kärsin juuri silloin.

Löysinkin kirpparilta halvalla tämän lintukuvioisen huivin, ja päätin saman tien, että siitä voisi tulla uusi lempihuivini.



Mutta se ei ollut niin hyvä idea. Virkkaaminen oli paljon työläämpää kuin olin ajatellut. Kun on tottunut matonkuteesta virkkaamiseen, tuntui ohuen, luonnonvalkoisen langan virkkaaminen todella hitaalta. Kaiken lisäksi huivi oli neliönmallinen ja iso, joten yhden kerroksen virkkaamiseen ei yhden illan tv:n katselu riittänyt. (Teen siis käsitöitä lähes ainoastaan tv:tä katsellessa.)

Toinen haaste oli pitsin kiinnitys. Ompelukoneeni väitti, että pitsi on sille liian paksua, joten päädyin ompelemaan käsin. Laskin, että 50 minuutin ohjelmaa katsoessani en saanut pitsiä kiinni edes yhdelle kokonaiselle sivulle. Siksi siis tuli olo, että miksi ihmeessä aloitin tämän. Olisin voinut ostaa valmista, sileää reunapitsiä ja ommellut sen koneella kiinni. Lopputulos olisi voinut olla melkein sama.

Toki olen hieman ylpeä, että sain hommaan päätökseen, mutta en kyllä välttämättä virkkaisi huivipitsiä toiseen kertaan. En ainakaan näin isoon huiviin.
Mutta onhan se aika kiva.





Ainakin kun sen vielä silittää...

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joulukortit vuosimallia 2012

Totesimme mieheni kanssa joulukortteja tehdessämme, että joka vuosi ne vaan yksinkertaistuvat. Osasyynsä on varmaan siinä, että aikaa on aiempaa vähemmän mutta toisaalta, joka vuosi myös yritän aiempaa enemmän käyttää olemassaolevia materiaaleja, ostaa vähemmän. Olenkin iloinen, että näitä varten on ostettu teipit, joita on käytetty paljon muuhunkin ja muutama valkoinen korttipohja.

Olen tehnyt joulukuusia varmaan jo monena vuotena kortteihin, mutta taaskaan en voinut vastustaa kiusausta, sillä joulukuusi tuo minulle itselleni joulun.




Leikkelin Marimekon hienon, koko sivun kokoisen Raanu-kuosin mainoslehtisestä kuusia varten. Ihana kuosi muutenkin, kuuset tuli saman tien koristeltuakin. Vanha kaupunki-kuosista tulee puolestaan mieleen entinen kotikaupunki Oulu aittoineen.




Alunperin oli tarkoitus tehdä kaikki kortit teippaillen, mutta Marimekon kuoseista syntyikin suurin osa korteista. Tein siis periaatteideni vastaisesti monenlaisia kortteja, joihin tuli esimerkiksi näitä teippailtuja tonttulakkeja/kuusia


... kartongille teipattuja ja siitä leikattuja kuusia... 


... ja lahja-paketteja.


Kokeilinpa teipata koko kortinkin...


Nyt kortit ovat joulukirjettä ja kuoria vaille valmiit, onhan tässä kokonainen yksi ilta aikaa :D.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulukuusi hohtaa, tuttu valo tuo...

Joulu hiipi meille varoen, mutta koska itse joulun ajan vietämme muualla, annoin koko sakille luvan ottaa todellisen varaslähdön. Niinpä viime viikon joulukalenterin luukussa luki: Haetaan joulukuusi. Oli muuten helpoin kuusenhakureissu ikinä, mutta kieltämättä ei tunnelmaltaan ihan sama kuin rämpiä lumihangessa sitä oikeaa etsien. Tämä kuusi löytyi hyvin epäromanttisesti Bauhausin kylmävarastosta, mutta silti se oli juuri se oikea.

 
Koristeet ovat peruja viime vuodelta, mutta pääsivät nyt käyttöön ensimmäistä kertaa. Ne on siis tehty vanhoista kirjoista ja pellavalangasta.




Lisäksi ripustin oksille ihan omia piparimuotteja, ne saa sieltä sitten vielä käyttöönkin, jos tarvis on.




Kuusen alla on vanhoista t-paidoista alkunsa saanut mattoprojekti. Omat t-paidat tosin loppuivat kesken, joten viimeiset valkoiset kierrokset on tehty ihan ostetusta kuteesta. Tälläkin kertaa aloitin kyllä Kangas-aitan ohjeilla, mutta kun käytössä on rajallinen määrä kudetta, pitää opetella oikomaan ja keksimään itse. En täydellisen tyytyväinen kyllä ollut, tähtikuvio pullistelee hieman liikaa ja valkoiset ovat erisävyisiä, mutta jouluhämyssä ja kuusen alta sitä ei liikaa huomaa, joten iloitsen siitä, että miehen ainejärjestöpaita ja muutama muukin on muistona matossa.


Nyt kuuselta puuttuu vaan tähti, kun aiemmin alennuskorista ostettu osoittautui liian isoksi ja painavaksi. Kunpa saisin senkin tehtyä kierrätysmateriaalista. Ideoita otetaan vastaan!



















sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Aika kivoja jouluideoita, osa 2

Olen tänään selannut vanhoja joululehtiä ja miettinyt, miten kotia sisustaisi jouluun. Jouluvalot laitoin jo marraskuun alussa, mutta kaipaan jotain lisää.



Näistä innostuin:

Sköna hem vuodelta 2010 näyttää, ettei tarvitse tyytyä yhteen kranssiin tai tähteen. Joskus useampi näyttää kauniimmalta.





Glittertarroista tehty joulukuusi ranskankielisessä Marie Claire Idees -lehdessä vuonna 2008.



Samassa lehdessä oli myös mainio idea kranssiin. Tekisin kyllä hillitymmän väriset tupsut.



Pitsinauhaan laitetut kuusenkoristeet vuoden 2008 Dekossa.



Dekossa oli myös tämä yksinkertainen idea, joulupallot vadissa. Näyttää kauniilta, kun värit ovat harkittuja ja on sekä kovaa että pehmeää materiaalia.



Tämän vuoden Kotivinkin joululehden ihanin idea: lumisadepallo. Ohje vaikuttaa helpolta tehdä, mutta en ole ihan varma, luottaisinko tuohon liimaukseen. Ei olisi kivaa, jos glyseriini valuis lattialle.



Ehkä aloitan kransseista tai etsin vanhat joulutähdet. Nopeiten näistä valmistuisi silti vadillinen joulukoristeita. :)