torstai 16. lokakuuta 2014

Neulo pipa -vielä ehtii!

Huomasin jo syyskuun alussa mainion kampanjan, jossa tarkoituksena on neuloa pipoja TAYSissa syntyville keskosvauvoille. (Tarkat ohjeet: https://www.s-kanava.fi/uutinen/tee-hyvaa-neulo-pipa-keskoselle/1344413_10870) Tehdyn pipan voi viedä Pirkanmaan ABC-myymälään ja vastineeksi saa 50g Novitan lankaa. Itse pipon voi neuloa haluamastaan vauvoille sopivasta, pehmoisesta langasta. Ohjekin suloiseen tähtipipoon on:
https://laari.sok.fi/documents/10870/146633/Novita+Wool+tai+Ipana+Vauvan+myssyn+ohje/6e76202f-3a29-4bde-8a99-dcf4528cc5fc?relatedArticleId=1344413_10870

Tarkoituksena oli tehdä pipa jo lokakuun alussa, mutta syysloman alkaessa havahduin ja haastoin mukaan äidinkin. Eilen pääsimme alkuun ja lauantaina otan toivottavasti valmiit pipot mukaani ja vien ne kotimatkalla ABC-asemalle. Mukava pieni kampanja, joka toivottavasti antaa iloa vastasyntyneiden keskoslasten perheille ja vauvalle itselleenkin.


Äiti neuloo valkoisella vanhasta Novitan Bambino-kerästä, minä vihreällä M&K Eco Babyull jämäkeristä. Oman langan vyötteet jo hukassa, joten tässä kuva valkoisesta M&K-jämäkerästä.


Vielä ehditte mukaan, sillä pipoja kerätään 31.10.2014 saakka. Pienen pipan neuloo sukkelaan ja tähtikuviokin on yksinkertainen toteuttaa!

Kunhan töihin ehdin, aion haastaa mukaan vielä työkaveritkin!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Voihan vonkale!


Käsityömessuilta lähtee mukaan kaikenlaista näprättävää. Vonkale –kalannahka – oli odottanut jo vuoroon turhan kauan.

Käydessämme loma-asuntomessuilla Anniinan kanssa näimme, miten kalannahka oli muuttunut seinäreliefiksi ja lampuksi. Minulla oli vaan pieni suunnitelma  – kalannahkainen kännykkäkotelo.

Kaavat piirsin puhelimen mukaan. Alalangaksi laitoin kestävän nailonlangan ja ylälanka on tavallista ompelulankaa. Osat nurjat puolet vastakkain ja ompelemaan. Ommel kulkee vajaan  0.5 cm reunasta.


Valmista hetkessä, vaikuttaa kestävältä ja ennen kaikkea mieluisa omistajalleen.


Kokeilin vielä samanlaista poronnahkasta. Nahan oli saanut lahjaksi Sevettijärveltä vuosia sitten. Tämän pussukan tein itselleni ja käytössä se on ollut miellyttävä.



tiistai 14. lokakuuta 2014

Pitsi nro 1806


Sain Brysselin tuliaisena Katariinalta ihanan kankaisen lyhdyn. Käsintehty yläosa on tehty revinnäistyönä taidokkaasti. 

Sisällä loistaa patterikynttilä lasipurkissa. Arvostan brysseliläistä käsityötä, mutta silti päätin kokeilla tehdä vastaavan ompelukoneella.


Tarvitsin vain valkeaa lakanakangasta ja pitsiä.

Kirpparilöytönä olin vuosia sitten ostanut mitättömän pienellä summalla A4-kokoiselle arkille aseteltuja numeroituja pitsinäytteitä. Lyhyitä numeroituja pitsipätkiä, joilla varmaan tehtaan edustaja on tehnyt kauppaa myyden isompia eriä pitsiä. Niitä löytyi vielä 18 arkkia!

Näin tein: 
Mallikirjan pitsien lyhyyden takia yhdistin saman levyiset pitsit yläreunaan ommeltavaksi. Sauma on taitoksen kohdalla sivussa.

Isomman pitsin asetin kynttilävalon kohdalle kankaan päälle, ompelin lyhyellä tikillä, siksak ompeleella sekä vahvistin vielä suoralla tikillä päältä, jonka jälkeen leikkasin ylimääräisen kankaan pois.

Korkeuden määritin pienen lastenruokapurkin mukaan. 


Alasauman päät - nurkat- käänsin yhteen ja ompelin käsin kuten lyhdyn yläreunan.

Työn alussa arvelin tärkkääväni työn, jotta se pysyy napakasti pystyssä. Sen koin lopulta aivan turhaksi.

Seuraavaan lyhtyyn kokeilen pellavakangasta.Tunnelmallista syksyä!




x





















Aika kiva paluu!

"Mitä tapahtui?" mietimme Anniinan kanssa, kun tajusimme, että blogi oli jäänyt kevät- ja kesäkiireiden jalkoihin. Vielä keväällä kuvittelin itse, että kesällä on aikaa, mutta kesän juhlat ja perheen roadtrip Yhdysvalloissa veivätkin aikani.

Ehkä oli jo pieni blogiähkykin. Itse olin lukenut blogeja monta vuotta sekä askarrellut ja touhuillut käsitöiden parissa blogin kirjoittamisen kolkutellessa takaraivossa. Eikä mikään ole aika kivaa, jos siitä tulee väkinäistä.

"Mitä nyt?" mietimme seuraavaksi. Anniinasta tuntui, ettei tänä syksynä aika riittäisi käsitöihin, minä puolestaan kaipasin käsillä tekemistä ja blogin kirjoittamista, mutta en halunnut jatkaa blogia yksin.

"Äiti!" oli meidän molempien vastaus. Jo blogin alusta asti olimme houkutelleet äitiämme mukaan yhdeksi kirjoittajaksi. Aina lapsuuden kotiin mennessämme huomaamme äidin tehneen taas kaikenlaisia kivoja käsityöprojekteja ja ihailemme hänen taitojaan. Äiti on kokeillut vuosien varrella kaikenlaisia käsitöitä villalankojen luonnonväreillä värjäämisestä kirjan sidontaan ja innostuu aina kaikesta uudesta. Onneksi äitiäkin siis blogin kirjoittaminen alkoi kiinnostaa ja nyt on aika tehdä yhdessä paluu!

Näin ollen Aika kivoja! on siis tästä eteenpäin kahden sukupolven ja kolmen naisen yhteistyötä. Teemme jatkossakin mahdollisimman kivoja juttuja, kukin omalla tyylillämme ja omien kiinnostuksen kohteidemme mukaan. Tervetuloa takaisin!

Äiti, Anniina ja Katariina

lauantai 15. helmikuuta 2014

Voidepurkeista ompelurasioita

Tiger ja monet muut kaupat ovat täynnä ihania rasioita, joiden ostamiseen ainakin minä helposti lankean, ellen ole tarkkana. Tosiasiassa rasioita on itsellä joka nurkka täynnä ja lisää tulee aina, kun ostaa kivan keksi- tai suklaarasian.

Viime lauantaina kaappeja siivotessani huomasin, että erään kaapin hyllyille oli kertynyt tyhjiä vartalovoidepurkkeja. Osassa oli jäljellä vaan kuivuneet rippeet-yök. Purkit siis pesuun ja sitten vielä astianpesukoneeseen. 

Sen jälkeen koristelin ne washi-teipeillä sekä liitutaulutarroilla.


Liitutaulutarroihin sain muodon pakettikorteista, jotka puolestaan on ostettu pilkkahinnalla Kontti-kirppikseltä. Ne ovat omaan makuun turhan värikkäitä, mutta käytän niitä lähinnä malleina askartelussa. Ne puolestaan majailevat peltirasiassa, joka on ostettu muutamalla sentillä Moko:n alesta.


Yllättäen jokainen purkki täyttyi nopeasti pikkutavaroilla. 



Purkit päätyivät aiemmin esiteltyyn ompelunurkkaukseen, jossa seuraava kangaskasa jo odottaa ompelijaa...


Neulatyyny vanukaspurkista

Sattui sopivasti niin, että näin SK:n uusimmassa numerossa kivan neulatyynyn kuvan samana päivänä kun mies oli sattunut ostamaan vanukkaita jälkiruoaksi. 


Olipa hyvä syy syödä vanukas saman tien ja pestä purkki askartelua varten. Ohjetta en edes tajunnut vilkaista, mutta sekin uusimmasta lehdestä siis löytyy. Idea oli kyllä vanha tuttu. Itse olen tehnyt lapsena samanmoisella idealla kaktusneulatyynyn ruskeaan kukkapurkkiin.

Minä tein neulatyynyn näin:

* Leikkasin vanukaspurkin reunan saksilla

* Leikkasin harkkosaksilla summamutikassa ympyrän 

* Ompelin harsinpistot ympyrän reunaan

* Täytin vanulla ja kiristin kankaan palloksi solmimalla harsinlangat päistään yhteen.

* Liimasin vanupallon purkkiin kuumaliimalla.


Neulatyyny lähti lahjaksi omalle äidille, jonka ompelunurkkauksessa on paljon vihreän sävyjä. Mukaan askarreltiin esikoisen kanssa kortti. Kuppikakku on leikattu jämäkankaasta ja liimattu tapettipohjalle. Alla on Ikean kortti, joka ei muuten vaan miellyttänyt. 


Minulla ainakin eilinen ystävänpäivä hurisi ohi aivan muissa touhuissa, mutta ensi viikolla on onneksi luvassa paritkin kivat kahvihetket ystävien kanssa. Pari vanukaspurkkia vielä on jäljellä, ehkä muutama muukin siis saa neulatyynyt. Esikoinen oli myös valmis ottamaan näitä kauppaleikkeihinsä.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Tapetista lahjakasseja

Juuri silloin kun tarvitsisi lahjakasseja, niitä ei ole missään. Ja kun ei tarvitse, niitä löytyy siivouskomerostakin. Tuttua?

Viime syksynä tein ryhtiliikkeen ja kasasin siellä täällä majailevat lahjakassit yhteen paikkaan ja saumoista revenneet heitin roskiin. (Totta kai irrotin kivat kahvat ja kauneimmat materiaalit säästin. Tietenkin.)

Nyt huomasin, että tarvitsen pari kassia lisää: isoja ja ei-niin-jouluisia. Niinpä askartelin muutaman kassin vanhasta tapetista, joita olen ostanut kirpputorilta. Noudatin suurin piirtein koko ajan Kädenjälkiä-blogissa ollut ohjetta.



Kassien nauhat otin nauhapurkistani.



Jos meinaat tehdä samoin, minulla on vinkki: hanki hyvää liimaa. Käytin vuosia vanhaa Kiillon yleisliimaa. Se oli ehkä parhaat vuotensa jo nähnyt, sillä sain painaa aikaa kovaa ja odotella kuivumista pitkään, jotta saumat tarttuivat kiinni. Ehkä kyseessä ei ollut paras mahdollinen liima tapetille, sillä paremmin liima toimi peruskartonkiin, josta tein pienimmän lahjakassin.





Valkoiset nauhat ovat vanhoja lahjakassien kahveja. Salmiakkikuvioisen moni varmaan tunnistaa, sillä sitä myydään Eurokankaassa. Katariina osti sitä ison rullan ja antoi minulle siitä puolet (jee!).






Vaikka kassit vaikuttavat ihan tukevilta, silti hieman jännittää. Mitä jos liima todella oli liian vanhaa ja pohjasauma pettää? Onneksi näihin on tulossa aika keveitä lahjoja.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Virkattu pöllö

Jos sinä kuulut jo niihin, joita ärsyttää kaikenlaiset pöllökäsityöt, älä lue tätä. Minäkin nimittäin menin virkkaamaan taas pöllöjä. Joskus kaksi vuotta sitten virkkasin yhden pöllöpehmolelun Jämälangasta-kirjan innoittamana. Siitä tuli vähän hassunnäköinen huuhkaja. Vähän aikaa sitten päädyin Prinsessajuttu-blogiin, jonka pitäjä Mira oli innostunut pöllöjen virkkaamisesta. Todella upeita pöllöjä! Päätin kokeilla, miten sellaisen tekemisen onnistuisi.

Virkkasin pöllön harmaan trikookuteen jämästä isolla koukulla. Ohjeen otin omasta päästäni. Silmät ja nokan virkkasin langanjämistä. Sisälle tungin aika lailla vanua, jotta pöllöstä tulisi sopivan pullea.









Tämä pöllö lentää nuorimman kummilapseni luo. Taitaa joku toinenkin kummilapsi saada tällaisen...

perjantai 17. tammikuuta 2014

Mustia kynttilöitä

Yritin joulun alla etsiä mustia antiikki- tai kruunukynttilöitä, mutta en löytänyt. Ainakaan niistä kaupoista, joissa kävin. Valkoisia ja punaisia kyllä löytyi, ja joihinkin kauppoihin oli tullut jo keväisiä pastellisävyisiä kynttilöitä.
Sitten muistin, että Hobby Pointista saisi mehiläisvahaa eri sävyihin värjättynä. Ostin pari levyä tummimman niistä. Ei levy ehkä täysin pikimusta ollut, mutta jotain tummanharmaan ja tummanvioletin välimaastossa.





Kääräisin levystä kaksi kynttilää, yhden pitkän ja yhden lyhyen, ja laitoin ne sinne, minne ne halusinkin: Iittalan Allas-kynttilänjalkaan valkoisten kynttilöiden pariksi.







Mielestäni tuohon kynttilänjalkaan sopii hyvin erimittaiset kynttilät. Siksi olisinkin voinut tehdä lyhyemmästä kynttilästä vielä lyhyemmän, jotta pituuserot olisivat korostuneet. Ehkä sit ensi kerralla.

Jos muuten tiedät, mistä kaupasta saisi mustia pitkiä kynttilöitä, otan vinkin mielelläni vastaan. Nettikaupoista en viitsisi tällaisia pitkiä kynttilöitä alkaa tilata.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Pyyhkeitä, pyyhkeitä

Ennen minulle oli ihan sama, millaisia keittiöpyyhkeitä tai leivinliinoja meillä oli. Kun sain kerran lahjaksi Marimekon mustavalkoisia keittiöpyyhkeitä, ihastuin niihin ja sen jälkeen on ollut kiva, jos ainakin osa keittiöpyyhkeistä on kivan näköisiä.

Siksi ostin pari valkoista keittiöliinaa Hobby Pointista ja kokeilin painaa kivoja pyyhkeitä itse. Toisen tein valmiilla sabluunalla. Seolisi pitänyt teipata hieman tiukemmin kiinni liinaan, koska väri pääsi hieman leviämään. Sabluuna on jälleen Helen Morrisin Koristele kotisi kuvioilla -kirjasta, jonka avulla olen tehnyt paljon muutakin.



Toisen liinan painoin leikkaamallani paperikaaviolla. Niissä väri ei levinnyt pahasti. Tämä väriyhdistelmä tuo ripauksen kevättä jo keittiöön.







Kuten huomasit, kohta voin laittaa lehteen ilmoituksen: Reipas silittäjä saa paikan.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

iPadin suojus virkaten

Joulupukki yllätti keveällä iPad Air:lla. Mikä ihanuus! Iloitsin, sillä töissäni tarvitsen tätä usein ja myös kotona oli tarve toisellekin tabletille.

Mutta ensimmäinen pulmahan näiden ihanien laitteiden kanssa on niiden suojaaminen. Ensitöikseni juoksin välipäivinä kauppaan ostamaan tälle suojuksia. Hyllyt huusivat joulumyynnin jälkeen tyhjyyttään, joten tartuin keväisen keltaiseen magneettikanteen ja toisessa liikkeessä kirkkaaseen taustakuoreen. Näin laite säilytti keveytensä.


Ihan tällaisenaan en kuitenkaan halunnut sitä laukkuun laittaa. Pinterestin ideat tuli hyvin koluttua ja suunnittelin jo huopaista suojusta,mutta epäilin sen nyppyyntyvän herkästi. Sitten iski tauti, eikä kauppaan ollut vesirokkonäppyjen kera meneminen. Enkä viitsinyt miestäkään laittaa ostoksille.

Niinpä tartuin käsillä oleviin lankoihin. Aloitin harmaalla Hangolla ja jatkoin kesävirkkauksista ylijääneillä batiikkibambuilla. Värit tuntuivat jatkavan kannen teemaa, mutta sitten loppui sekin lanka. Kävi siis niin kuin jämälankajutuissa usein käy. Sitä päätyy ostamaan uutta ja niin jää taas jämälankaa...


Heti parannuttuani hipsin siis Lankamaailmaan ja ostin juuri oikeansävyistä keltaista puuvillalankaa. Sekä batiikki- että puuvillalankaa virkkasin kaksinkertaisena, jotta paksuus olisi suurinpiirtein sama kuin Hanko-langassa. 

Alkuperäisinnoittajana olivat siis nämä:
Molla Millsin ohje ja malli Virkkurissa


ja Pinterestissä kohtaamani

Tekijä ja kuvan omistaja on Etsyssä LanadeAna.

Pussukan ollessa lähes valmis, kaivoin kaikki kivat napit ja koristeet esille ja suunnittelin hetken, miten pussi suljettaisiin ja millä sen voisi koristella...


...ja päädyin lopulta ihan hiirenharmaaseen nappiin. Onhan tämä nimittäin jo kivan pirtsakka muutenkin.


Ai toimiiko? Kyllä, mahdottoman mukavasti. Kannatti tehdä siitä tiukka ja toisaalta aukinainen pää saa olla sen verran löysä, että suojus on helppo poistaakin. Ei siis yhtää haittaa, vaikka toisessa päässä lanka olisikin hieman paksumpaa.



Ohje on helppoudessaan tämä:
Virkkaa tarvittava määrä ketjusilmukoita niin, että ne yltävä juuri ja juuri koneen ympäri. Sulje piilosilmukalla ja sitten virkkaa kiinteitä silmukoita, kunnes pussukka on oikean kokoinen. Sulje pussi nurjalta virkkaamalla se kiinni piilosilmukoin. Virkkaa aukinaiseen päähän pieni ketjusilmukkarivi ja sulje piilosilmukoin. Kiinnitä nappi. Käytä.