tiistai 18. elokuuta 2015

Frozen-mekko

Blogipaaston aikanakin syntyi kaikenlaista ja osasta onneksi on kuviakin tallella. Tarkoitus ei ole jälkikäteen ihan kaikkea blogiin tuodakaan, mutta tämä kyseinen työ on jäänyt mieleen.

Kummityttö nimittäin tahtoi Frozen-mekon. En enää muista tulinko heti luvanneeksi vai innostuinko ensin kuitenkin itse. Lopputulos kuitenkin oli, että löysin tammikuun alussa kotikylän upeasta kangaskaupasta juurikin sopivaa viittasifonkia, jossa oli hopeisia lumitähtiä. Mukaan tarttui jo tuolloin myös kimaltavaa Säde-lankaa (...josta parhaillaan EHKÄ syntyy jotain).

Kummitytön kanssa sovittiin, että mekko ommellaan talviloman alussa niin, että hän on myös meillä sovittamassa sitä. Minä kun en ole mikään pukuompelija, ja liukkaat ja hankalat kankaat vähän jännittivät. Yhteiset päivät ovat myös yleensä osa synttärilahjoja, koska yhteinen aika ja elämykset ovat osoittautuneet tavaroita sata kertaa arvokkaammiksi.

Kangasostoksille lähdimme yhdessä edeltävän viikon iltana. Olin miettinyt puvun toteutuksen valmiiksi erinäisten Pinterest- ja blogiselailuiden jälkeen ja päätynyt yhdessä kummitytön ja äitinsä kanssa siihen, että puvun pitäisi olla sellainen, että sen saa itse helposti yllensä ja on toisaalta toimiva myös kylmemmällä ilmalla. Tästä syystä koko puku päätettiin ommella kiinni trikoopaitaan. Vinkkejä ja erilaisia ohjeita on Pinterest pullollaan. Jos siis päädyt samanmoiseen projektiin, kehotan hakemaan sieltä mieluisinta toteutustapaa.

Suunnistimme ensin Eurokankaaseen, josta kummitytön pettämätön Frozen-sävysilmä löysi juurikin oikean sävyisen paljettikankaan sekä satiinin. (Kuvassa valitettavasti näyttävät vihreämmiltä kuin ovatkaan...) Varuulta ostin myös kuminauhaa vyötärökaitaleeseen sekä hopeaista paljettinauhaa miehustaaan. Turkoosin värinen trikoopaita löytyi lopulta Prismasta, poikien osastolta. Paljettien alle kätkeytyy jokin printti, mutta kummityttö oli väriin tyytyväinen, valkoista kun pidimme molemmat turhan arkana värinä. Pitäähän sitä pystyä mekossa leikkimään, syömään ja touhuamaan ilman, että
koko ajan pitää varoa puvun tahraantumista. Sitä ehtii tekemään sitten aikuisenakin...


Tässä kuvassa jo oikeampi sävy nähtävissä. Miehustakappaleen leikkasin ensin sanomalehdesta trikoopaidan saumoja mukaillen ja leikkasin sitten vasta oikeat palat paljettikankaasta sekä ompelin sivusaumat.


Ennen Frozen-päivää leikkasin myös hamekankaan sopivaksi suorakaitaleeksi. Frozen-päivä koostuikin sitten yhteisestä touhuamisesta. Kummitytön tehtävä oli askarrella mekkoon rintakoru Frozen-keräilykorteista, liimattavista paljeteista ja liimattavasta rintaneulasta. Näppäränä hän sai tämän aikaiseksi hyvinkin nopeasti ja teki myös pikkusiskolleen sopivan rintakorun. Taisi aikaa jäädä kaulakorunkin tekoon.

Lisäksi leivoimme kaura-mustikkamuffineita ja koristelimme ne.




Tämän kaiken lomassa ompelin pukua eteenpäin pala palalta. Paljettikankaan tikkasin kiinni trikoopaitaan tiheällä siksak-ompeleella ja sivuista suoralla ompeleella. Näin se ei pyöri päällä ja toisaalta tuntuu pysyvän hyvin paikallaan. Hopeapaljettinauhan päätimme jättää pois, koska rintakoru kruunasi jo miehustan.

Hamekangaspalan rypytin kahdella löysällä suoralla ompeleella, vähän verhojen tapaan. Kiristin rypytyksen sopivaksi ja ompelin yhdessä kaapista löytyneen Framilon-nauhan kanssa trikoopaidan alaosaan. Näin paljettiosa laskeutuu tuon sauman päälle ja peittää ompeluvirheetkin. Framilon nauha auttoi siinä, että rypytykseen syntyi vähän joustoa. 

Viitan tekeminen oli vaikein vaihe. Olin nimittäin päättänyt, että sen on oltava irroitettava ja päädyimme myös siihen, ettei se tulisi lainkaan etupuolelle näkyviin kuten Elsan mekossa. Viittakangasta jouduinkin rypyttämään moneen kertaan, ennen kuin olin tulokseen tyytyväinen. Saatuani sen oikean levyiseksi, ompelin taustalle tarranauhan toisen puolen ja toisen puolen kiinnitin taaksen paljettikankaan yläosaan. Nyt siis viitan voi irroittaa tai se repeytyisi tarrasta irti, jos se johonkin sattuisi takertumaan.

Lopputulos näytti tältä ja taisimme molemmat olla yhtä onnellisia puvun valmistumisesta: Valitettavasti rintakorusta ei ole parempaa kuvaa, eikä kyllä viitan takaosastakaan. Kengät ovat mallin omat, H&M:ltä yhteistuumin ostetut Elsa-korkokengät.






































Tämän päivän jälkeen olo oli kyllä mahdottoman tyytyväinen. Oli ihanaa tehdä kummityttöni onnelliseksi tällä tavoin ja tällaiset yhdessä vietetyt päivät ovat kullanarvoisia.







Aika kivaa säätöä

Oman blogipaaston takia moneen kertaan puheissa ollut blogin ulkoasun uudistus jäi tekemättä. Nyt on kuitenkin viimein sen aika. Ettehän siis ihmettele, kun fontit muuttuvat, kuvat vaihtuvat ja suosikkilistalta poimitaan pois blogeja, jotka harmiksemme ovat lopettaneet.

maanantai 17. elokuuta 2015

Tumppuja, pipoja ja kuolalappuja vauvalle jämätrikoopaloista

Sateisten kesäpäivien aikana ehti hyvin siivota kaappeja ja komeroita. Odotamme toista vauvaamme ja näin ollen kodin tiloja on ollut pakko järjestellä ja paikkoja siivota. Minä kävin siis läpi kankaani ja laitoin eteenpäin sellaisia, jotka olivat pyörineet matkassa jo aivan liian kauan. Osa lähti Punaisen Ristin Kontti-myymälään, osa eli erityisesti vähän huonommat tai pienemmät palaset sain uudelle omistajalle Facebookin Materiaalitori kierrättäjille-ryhmän kautta. Sen kautta olen löytänyt monille pikkujutuille, askartelutarvikkeille yms. oikeasti innostuneen käyttäjän. Suurin osa on käynyt hakemassa pikkujutut oveltamme ja ilo on ollut molemminpuolinen. Jos siis olet Facebookissa, suosittelen etsimään oman alueesi ryhmän ja liittymään siihen! 

Trikookankaiden jämäpaloja en kuitenkaan raaskinut heittää pois. Olen säästänyt leikkelemistäni kankaista kaikki n 8X8cm suuremmat palat ja mietinkin aikani, mitä niistä syntyisi, vaikka tälle uudelle tulokkaalle. Sitten muistin, että esikoisen alkuviikkojen pikkutumput katosivat helposti ja toisaalta lähtivät käsistä pienenkin heiluttelun seurauksena. Esikoinen oli sen verran touhukas, että tumppuja oli pakko pitää, ettei aivan raapinut naamaansa ruvelle joka päivä.

Ensimmäiset tumput leikkelin käyttäen apuna ja evästyksenä säästyneitä vanhoja tumppuja. Toisen resorit olivat aikanaan aivan liian löyhät ja lyhyet, kissatumput taas olivat suosikit pituutensa takia. Ensimmäisen tumpun kanssa mietiskelin kokoamista itse ja siksipä työ ei ehkä ole siistimmästä päästä sisällä näkyvien ja ehkä tuntuvienkin saumojen takia. Sitten tajusin onneksi googlata ohjeita, ja löysinkin nämä erinomaiset ohjeet Näiden avulla toisista tulikin sitten jo paljon siistimmät.








Paloista riitti materiaalia myös pieniin pipoihin. Ne tein samalla sabluunalla kuin aiemmin ja toisen kaavoitin vanhalla vauvan neliskulmaisen pipon avulla. Sisävuoreksi päätyi tavallinen raitatrikoo sekä jo likaantuneesta ja kauhtuneesta trikoopaidasta leikattu, hyvinkin pehmoinen kangas. Tähän käyttöön voisi muutenkin käyttää enemmän vanhoja trikoopaitoja.


Vauvamuoti on taas muutamassa vuodessa muuttunut ja kuolalappuja näkyy joka paikassa. En ihan tiedä, olenko ideasta innoissani, mutta koska tulokas saa pääosin käyttöönsä isoveljen vaatteita ja suurin osa niistä valkoisia tai muuten neutraaleja, ajattelin, että näillä voi ainakin vähän lisätä väriä vaatteisiin. Kaavaan katselin mallia netin kuvista ja leikkelin hyvinkin vapaalla kädelllä. Neppareita en vielä laittanut, koska keväällä tuli ostettua kirppikseltä 'nepparikone', joka majaileee äidin luona. Niinpä kuolalaput lähtivät äidille nepparoitavaksi. Toivotaan, että saamme sieltä raporttia, miten laite toimii!

Paloja toki vielä jäi. Mitähän niistä vielä keksisi, tulokkaalle tai muuhun käyttöön? Saa ehdottaa!


P.S Blogiin eksyville tutuille ja sukulaisille tiedoksi: Tulokkaan sukupuolta ei kannata päätellä näiden ompeluksien perusteella. Näitä värejä sattui olemaan ja sukupuolestaan huolimatta tulokas tulee kulkemaan pitkälti isoveljen vihreän- ja turkoosin sävyisissä kamppeissa :D.



P.P.S Jostain syystä Blogger vaihtaa fonttia kesken kaiken, enkä osaa tätä korjata. Saa vinkata, jos tietää, missä vika.





perjantai 31. heinäkuuta 2015

Vauvalahja vahakankaasta

Blogipaastoni on ehkä ohi! Ompelupaasto päättyi jonkin aikaa sitten ja nyt tuntui siltä, että tämän voisin teidän kanssa jakaa.

Ystävä sai vauvan pari kuukautta sitten ja viikonloppuna pääsemme hänet näkemään. Kangassiivouksen yhteydessä  löysin vielä pienen palan maatuskavahakangasta. Ompelin siitä jälleen "Värikästä vahakankaasta"-kirjan ohjeella ja kaavalla ruokalapun ja lisäksi pienen pussukan. Tällä kertaa yritin keskittyä taskujen keskittämiseen ja ihan hyvin onnistui. 


Ajatuksena on, että pussi on samalla lahjan kääre. Sisälle ostin ekoshampoota kylpyhetkiin. Pussukkaa voisi käyttää vaikka vauvauintireissuilla tai hoitolaukussa. Ompeluvirheen takia ruokalapun kanttaus sai tuplatikin, aika kiva niinkin.


torstai 30. heinäkuuta 2015

Syyspipo

Sateisena kesänä tartuin jo kesäkuussa neulepuikkoihin. Tarvitsin pipoon pehmeää, kutittamatonta lankaa, jota löysin Ylivieskan Kotikutomo ja käsityöliikkeestä.
Hyvällä ohjeella selvisin nopeasti. Ohjeen olin kuvannut käsityölehdestä, jonka nimeä en tarkistanut. 
Tulkoon syksyn sumuisen aamut. Pipo valmistui jo.
Pd

Trikookudematto

Vuosia sitten löysin oudon näköisen neulan Hämeenlinnan tekstiililiikkeestä, jossa sain myös hyvät ohjeet uuteen käsityöhöni.
Ohjeet saatuani ryhdyin työhön, joka kesti, kesti, kesti.  

Kynnysmatto valmistui ja sisäkäytössä raidallinen kaksipuolinen matto on mukavan pehmeä.

Aloitin nyt myös 40 x 90 cm kokoisen maton, johon tulee teksti erivärillä. Otan jokaiseen kirjaimeen oman langan, jonka koukkaan kirjainten muodon mukaan. Valmistunee kesätyönä. Neulan lankana käytän yleensä samaa trikookudetta kuin varsinainen reiästä koukkauksella otettava kude. 
Pohjakankaan reunaa kannattaa kääntää ainakin pari cm kestävyyden varmistamiseksi. Matosta tulee paksu. Tässä vaiheessa kirjaimet alkavat muodostua.

Tällä neulalla voisikin kokeilla muutakin kuin mattoa.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Froteepyyhkeen tuunaus

Kevätsiivouksen yhteydessä löysin mummuni 1970 luvulla virkkaamia pitsejä. Olikohan hän tehnyt ne kapioitani varten? Tekemättä ne kapiot ovat jääneet, mutta otin ne nyt tuunauskäyttöön.



Pitsit on on Mummoni virkannut taidolla erivärisistä puuvillalangoista. Pitsejä on aina kaksi samanlaista ja seitsemän erilaista mallia.
Mummun pitsit ja minun harmaat pyyhkeet. 



Mummoni olisi ommellut nämä käsin, mutta tyydyin ompelukoneen jälkeen.