Tunnustuksia, osa 3

Me saatiin tällainen Versatile Blogger-tunnustus.

Kiitos siitä Sannalle. Noudatetaan siis kiltisti ohjetta ja kerrotaan ensin 7 randomtunnustusta meistä:

1. Käsitöiden lisäksi yhteinen kiinnostuksen kohde on laulaminen. Ennen kävimme yhdessä laulutunneilla, nyt kohdatessamme ilahdutamme läheisiä spontaaneilla laulusessioilla tai Singstar-laulannalla.
2. Meillä oli molemmilla ennen koirat, jotka olivat tietenkin serkukset, ainakin meidän mielestä. Molempia muistelemme lämmöllä, mutta taidamme olla salaa iloisia siitä, että nykyään ei tarvitse imuroida niin usein. Silti koirakuume iskee meihin säännöllisesti.
3. Meidän mielestämme tortillat ovat aina paras vaihtoehto, jos ei oikein keksi mitä söisi. Kaapissa on aina tortillalettuja ja partaäijää, muuten täytteeksi käy melkein mikä kasvismössö tahansa.
4. Osittain myös edellisestä johtuen syömme aika paljon partaäijää, ja siks meillä on niitä purkkejakin. (Kun ne on niin kätsyjä.)
5. Radiokirppis Tampereella on meidän kantapaikkamme. Suosikki jo vuodesta 1998.
6. Meidän mielestämme sunnuntai on vähän laimea ilman kirpparivisiittiä. Siskon kanssa kirpparilla käyminen on arjen luksusta, ihan parhautta.
7. Ja äitienpäivän kunniaksi: Meidän äiti tekee oikeasti paljon enemmän aika kivoja juttuja ja silläkin on aina monta projektia kesken ja niistä syntyy kaikkea ihanaa. Ollaan houkuteltu äitiä kolmanneksi bloggariksi jo pitkään, siinä siis toistaiseksi onnistumatta.

Ja sitten laitamme tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanille ja innostaville blogeille:
(Olimme tosi kapinallisia, ja laitoimme vaan 10).

Madame B.C
Nouseva Myrsky
Muita ihania
Valkoista pellavaa
Piipadoo
Susra
Eilen tein
Pientä kivaa
Elsass
Ninuska

Toimiiko neulottu tiskirätti?

Sillon kun kaikki alkoivat neuloa bambulangoista tiskirättejä, minä vain kohottelin kulmiani. Minusta se kuulosti niin oudolta. No, arvaatteko, mitä olen tällä viikolla tehnyt? Tietenkin neulonut tiskirättejä! Olen aina vähän hitaasti syttyvä...

Novitan kesälehdessä oli ohje helmineuleiseen tiskirättiin ja kun sain käsiini uutta Hanko-lankaa, päätin kokeilla. Täytyy kyllä sanoa, että Hanko-lankaan ihastuin heti. Se on 50-prosenttisesti kierrätyspuuvillaa, tosi pehmeää, eikä niin ohutta kuin monet muut puuvillalangat. Tästä voisin todellakin tehdä jotain muuta (kun vielä langasta ei tule tiskirätti mieleen).

Rätit valmistuivat todella nopeasti ja jätin lopulta nirkkoreunan virkkaamatta, koska se ei tuonut mun silmiin kovin viimeisteltyä vaikutelmaa. Suora reuna näyttää mun mielestä kauniimmalta.

Nyt vain mietin, toimiiko tällainen neulottu tiskirätti. Novita-lehdessä lukee "Helmineuleinen tiskirätti imee hyvin vettä ja imuteho paranee jokaisen pesun jälkeen". Onko kellään kokemusta asiasta? En ole nimittäin vielä raaskinut ottaa rättejä käyttöön. Kietaisin ne rullalle, ja ehkä vien ne tuliaisiksi.

Kylässä Villagessa

Äiti laittoi yhtenä päivänä tekstarin, että katoppa www.village.se. Sinne siis! Ja mikä ihana kyläilyreissu jo ensi kerralla. Samassa tekstarissa kerrottiin myös, että kyseinen kauppa oli rantautunut Suomeen ja ensitöikseen Kokkolaan. Miten virkistävää, ettei aina aloiteta Helsingistä, Turusta tai Vaasasta. Jos siis kesäreissullanne matkaatte rannikolle, käykää ihmeessä Kokkolan keskustassa kyseisessä liikkeessä. Mainostanpa vielä, että Kokkola on muutenkin aika ihana kesäkaupunki, jonka vanhankaupungin eli Neristanin uumenissa on pari pientä ihanaa kauppaa ja kesäkeskiviikkoisin tori täyttyy kirpparimyyjistä.

Pikkureissulla ehdin kuin ehdinkin Villageen ihan oikeasti. Onneksi olin jo tutustunut valikoimaan webshopissa, sillä muuten olisin ollut aivan sekaisin. Löysin ennakolta valitun kynnysmaton, jonka teksti oli vaan niin osuva

ja kenties ovelle tai takapihallemme sydän'kiven', jonka pintaan aion kirjoitella myös jotain (kuva on siis kaupan mallista). Täydellistä tekstiä mietitään... Kai sitä muuten voisi tavalliseenkin kiveen kirjoitella permanent markerilla, jos siis löytää jostain tarpeeksi sileitä.

Aivan viimehetken heräteostoksena kassalta löysin aivan täydellisen vihreän nappisormuksen. Omiakin nappeja on, mutta ei yhtään näin hyvänväristä!

Ihanaa katseltavaa oli joka nurkassa, kauniita asetelmia ja ideoita siellä täällä. Luvan saatuani kännykkäkamera nappasi pikaisesti kuvaan nämä kaksi mun silmiin houkuttelevinta ja inspiroivinta kohtaa. Ekasta ideaa omalle kesäterassille

ja tämän jälkeen mäkin taas mietin, että kellähän ois vanhoja räsymattoja, joista näitä tyynyjä vois tehdä. Jos ei löydy, niin tiedätpä, mistä valmiita tyynyjä saa. Korit on muuten tehty kierrätetyistä sanomalehdistä!

Kiitos Village, tulemme toistekin kylään!

Kahden Greyn anatomian tyyny

Puheet uudesta lankakaupasta Snurresta saivat minutkin sinne. Ihana paikka! Paljon karkkivärisiä matonkuteita ja puuvillalankoja ja mukavan lämmin tunnelma.

Löysin sieltä yhteen ikuisuusprojektiini sopivaa kudetta ja sitten päädyin ostamaan tummanviolettia kudetta, koska se oli niin pehmeää. Oikein muuta syytä en juuri sen kuteen ostolle keksi. :)

Kerin vyyhdin saman tien ja päätin tehdä siitä tyynynpäällisen. Ainahan niitä tarvitsee! Aluksi ajattelin tehdä tyynyn Kauhavan Kangas-Aitan mallilla, mutta koska en löytänyt itseltäni juuri oikeankokoisia puikkoja, päädyin virkkaamaan. Valmiina oli yksi ylimääräinen pikkutyynyn, josta otin tyynylle koon: 40x40.

Tyynyn tekoon meni aikaa pari Greyn anatomian jaksoa (en koskaan ehdi katsoa niitä suorana). Välillä piti tosin vähän lepuuttaa käsiä, sillä ainakin mulla matonkuteen virkkaaminen ottaa ranteisiin.
Tällainen siitä sitten tuli.

En vielä tiedä, jääkö tyyny ruokapöydän tuoleja piristämään vai kenties sängyn päälle. Joka tapauksessa tämän pariksi voisin tehdä toisenkin, samanvärisen, mutta eri tekniikalla tehtynä. Ehkä voisin tehdä senkin virkkaamalla, mutta jättää nurjan puolen päällepäin?

Huivista toppi -viimeinkin!

Otsikon konsepti lienee useimmille tuttu. Yhdestä tai kahdesta huivista tehdään jonkinlainen yläosa kangasta leikellen ja/tai ommellen. Ekan kerran aloin kyttäillä huivia tällaiseen juttuun kesän 2007 jälkeen, Anniina kun osti silloin meidän kesälomareissulta upean huivitopin. Idea on ehtinyt hautautua jo monet kerrat ja muotikin on muuttunut. Huivitoppi palasi kuitenkin taannoin mieleen Kontti-kirppisten Do It Yourself-sivujen ansiosta. Siellä esitelty toppi ei ollut takaosaltaan mieleeni, mutta katselin kuitenkin sen nähtyäni kirppiksillä huiveja aikaisempaa tarkemmin. Sunnuntaina sitten tärppäsi. Iso 1m x 1m huivi osui silmiini ja hintaa oli vain 2 e. Kohta selvisi miksi...huivi oli yltäpäältä peitevoiteessa, aivan kuin sitä olisi käytetty meikki- tai sovitushuivina. Koska olen yleensä saanut peitevoiteet helposti irti sappisaippualla ja tykästyin klassiseen kuosiin (vaikka huivi ei todellakaan mitään silkkiä olekaan.), tartuin huiviin luottavaisin mielin ja kiiruhdin kotiin. Toppi valmistui alle tunnissa, tosin innoissani ompelin ensin ja pesin kankaan kahteen otteeseen vasta sitten. Ihan pakko oli saada toppi päälle jo vapuksi, jotta Anniinakin näkisi sen heti livenä. Toppi toimi päällä hyvin, tosin pidän itse toistaiseksi sen alla toista toppia, ehkä ruskettuneella iholla näyttäisi kivalta sellaisenaan.

Koska en vastaavaa ohjetta tähän löytänyt itse ainakaan äkkiseltään Pinterestistä tai Googlen kautta, yritän kerrankin selittää kunnolla.

Näin huivitoppi syntyi a.k.a toppitutoriaali:

1. Leikkasin huiviin ainoastaan pää(/olkapää)aukon. Hain sille sopivan paikan sovittamalla kaksinkerroin taitettua huivia, jotta alakulma laskeutui mieluisalle kohdalle ja hiha oli sopivan mittainen. Kankaan käänsin tarkoituksella niin, että osa kuvista on väärinpäin.

2. Leikattuani pääaukon pujottauduin sisään ja neulasin sivusaumat vartaloa väljästi myötäillen.

3. Ompelin/tikkasin sivusaumat kankaan oikealta puolelta, jotta molemmille puolille jäi liehukkeet. Hihanpuoleisen sauman jätin melko lyhyeksi, jotta toppiin oikeasti mahtuu pujottautumaan. Tällaisenaan se onnistuu ilman tuskanhikeä.

4. Hihan liehukkeen suljin alaosasta (ommeltu oikeat puolet vastakkain), toinen puoli roikkuu vapaana.

5. Huolittelin pääaukon ja toppi oli pesua vaille valmis!

Tämä Paintilla räpelletty havainnekuva selittänee saman. Olisipa kiva kuulla, jos joku on tehnyt samanmoisia tai tekee tällä ohjeella oman!

P.S Juuri nyt olen onnellinen, etten ole muotibloggari! Ihan tuskaa ottaa kuvia itsestä ja vaatteista. Asusteet nyt vielä onnistuu, mutta huh, meinasin kyllä jo äsken luovuttaa.

Kartat käyttöön

Olen karttafani syystä, että en pärjää ilman niitä vähänkään vieraassa paikassa ja lisäksi niistä jää ihania muistoja. Ei ole mitään parempaa kuin muistella mukavaa reissua karttaa katsellen. Siksi talletan kartat aina tarkkaan ja niitä on kertynyt aikamoinen pino. Toisaalta, usean muuton jälkeen olen huomannut, että sinne pinoihin ne tavarat hautautuvat ellei niitä ota käyttöön.

Meillä kartat löysivät aikoinaan olohuoneen lasilevyn alle tamperelaisen Falls-ravintolan pöytien ansiosta. Pöytien lasilevyjen alle oli aikojen saatossa tungettua bussi-ja elokuvalippuja, käyntikortteja, ties mitä. Kerran pöytää illanistujaisissa ihailtuani tajusin, että tätä voisi soveltaa kotona tunkemalla lasin alle kortteja. Niitäkin kun meillä ostetaan matkamuistoiksi. Niiden jälkeen teimme ekan karttakollaasin ja tässä näkyvillä kollaaseista kolmas. Sen myötä muistelemme ihanaa roadtrip-reissuamme Kaliforniassa sekä Yosemiten ja Muir Woodsin luonnonsuojelualueita. Sinne on saatu tungettua kortit ja kirjanmerkit,jotka muuten jäisivät takuulla käyttämättä. En mä tiedä voiko tätä edes tuunaukseksi sanoa, mutta idea ainakin.







 


Lisäksi tuunailin kartoilla vanhoja VHS-kasettien kansia. Niitä vapautui kun taannoin kävin kutomassa vhs-nauhaa. Näihin karttarasioihin talletetaan jatkossa lastenhuoneen pikkusälää.

Jospa tämä toimisi ainakin aluksi nuppipalapelien säilytykseen:

Toistaiseksi pidän tussit vielä rasiassa niin, ettei niitä voi aivan huomaamatta napata.

Näitä kehtaa hyvin pinota hyllyihin ja kirjahyllyyn.

Nyt kun pääsin alkuun, tekee mieli tehdä kartoista vaikka mitä! Onneksi niitä riittää, ja jos ne sattuisivat loppumaan, voi aina lähteä reissuun!

EDIT. Samalla innolla eilisiltana ja tänä aamuna päällystelin decoupage-lakan avulla esikoisen leikkeihin kartonkisen palikkapurkin kansineen ja Susran blogin innoittamana myös partaäijäpurkkeja.

Kevätperhosia

Mulla on joku perhosvillitys. Kevätkassinkiin sellaisen halusin, eikä perhosten kaipuu sillä helpottanut. Ehkä osasyynä tähän villitykseen on se, että talvilomalla kävimme ulkomailla eläintarhassa, jossa kasvatettiin perhosia. Olivat tajuttoman hienoja, isoja ja värikkäitä!

No, nyt sitten luin Kirjan uusi elämä -kirjaa ja kappas, innostuin heti perhosjutuista.

Siellä oli ohje tällaisiin perhostikkuihin. Itse asiassa tätä ennen kirjassa neuvottiin, miten tehdään perhosmobile ja nämä tikut olivat saman idean muunnos. Innostuin heti! Vaikutti helpolta: perhoskuva liimataan rautalankaan.

Halusin kuitenkin perhoseen aidompaa fiilistä, ihan kuin perhonen löisi siipiään. Ajattelin siis leikata kaksi samanlaista perhoskuvaa ja kiinnittää ne rautalankaan. Siis ajattelin. Lopulta päädyin siihen, että perhosenkuvia on kuusi. Se tuntui tukeavammalta. Päätin nimittäin ommella perhoset toisiinsa kiinni valkoisella langalla pienin pistoin ja pujottaa rautalangan noihin ompeleisiin kiinni. Niin välttäisin liimaamisen (eli sen, että liimaa on perhosen siivissäkin ja sitten perhoset olis mun mielestä tosi rumia.)

Perhosen mallin muuten otin suoraan kirjasta. Jäljensin mallin leivinpaperille ja revin vanhasta kirjasta sivuja ja leikkasin kerralla kaikki kuusi perhosta. Kirjan olin ostanut kirpparilta ja sen tiedän, että Erkillä on joku keskeinen rooli siinä. Aika usein hänen nimensä noissa perhosissakin vilahtelee. :)

Tein nyt aluksi vain muutamia tikkuja. Ehkä teen lisää vaikka erivärisistä kirjasivuista tai vanhoista kartoista. Laitoin näitä sitten kukkien joukkoon lentelemään.

Tällainen pieni askartelu oli juuri sitä, mitä nyt kaipasin. Mulla on pari pitkää projektia kesken ja välillä meinaa usko niiden kanssa loppua: olen varmaan eläkkeellä (+30 vuotta aikaa) ennen kuin edes toisen niistä saan valmiiksi...