torstai 31. toukokuuta 2012

Pieni tavaratalo

Olen päättänyt tutustua lähiseutuumme paremmin, joten jokainen potentiaalinen kirppis tai pikkumyymälä saa minut jarruttamaan ja kääntymään takaisin. Aivan turha nimittäin lähteä merta edemmäs kalaan. Tällä kertaa poikkesin Tampereen Lielahden kierrätyskeskukseen, joka on valitettavasti yhtä huonolla pidolla kuin moni muukin vastaava. Vika lienee myös käyttäjissä- itsekin dumppaan kierrätyskeskukseen sen ihmeellisimmän sekatavaran. Ja siellä ne sitten lojuvat, ihmisten sekatavaralaatikot. Mutta ihan kaikkea sieltä kyllä löytyisi, kuin tavaratalosta, joulukoristeista mattoihin. Suosittelen siis käyntiä, sotkusta huolimatta!

Mun silmiin osui vanha mäntyinen talonmuotoinen lokerikko, joka selvästi oli joskus annettu lapsille maalattavaksi. Lokeroiden taustalle oli maalattu vesiväreillä ja projekti oli tainnut jäädä vähän kesken. Ostin lokerikon eurolla ja olin taas niin innoissani, etten tajunnut ottaa kuvaa. Mutta uskokaa, se oli juuri sellainen keltaisen mäntyinen, aika kamala.

Pesin sen ja tartuin saman tien Helmi-kalustemaaliin ja aloin sutimaan. Helteessä sutiminen sai aikaa huonoa jälkeä mutta onneksi toinen kerros paremmalla ilmalla pelasti tilanteen.


Peilin kautta näkyy suurinpiirtein, millainen lokerikko oli. Tausta tosin vaneria, mutta katonpätkässä on vanha väri.


Hyllytkin oli vähän sopivasti vinksallaan.


Valkoinen maali teki siitä aivan uudennäköisen. Muita ihania-Tiinan innoittamana (taas!) laitoin muutaman lokeron taustalle väripaperia (Papermanian ja Tigerin). Niitä en tosin kiinnittänyt millään, jotta voin ne halutessani ottaa pois tai vaihtaa toisen värisiin.




Lokerikko päätynee lastenhuoneeseen pikkuesineiden taloksi. Sitä pikkutilpehööriä kun aina kertyy. Pari siellä täällä pyörinyttä esinettä pääsi jo taloon muuttamaan.



keskiviikko 30. toukokuuta 2012

So last season, mutta kuitenkin!

Eräänä päivänä kotiin ajellessani huomasin kyltin: Suomen nauhatehdas/Poppanavakka. Tuli sellainen tunne, että olen kuullut tästä paikasta, ja pian netti paljastikin paikan tehtaanmyymäläksi. Poppanavakan sivut olivat houkuttelevat, joten paikka sopi aurinkoisen päivän kävelyretkeksi. Luvassa kun ei ollut pelkkää poppanaa... Milloinkohan poppanasta muuten tulee taas trendikästä?

Liikkeessä oli valtavat määrät tilkkukankaita, nimensä mukaisesti poppanakudetta sekä tietenkin matonkudetta vyyhtenä ja myös kerillä. Ei siis ihan siskon kehuma Snurre, mutta ei kaukanakaan. Herkullisia värejä oli, paljon pastelleja tietenkin! Lisäksi löytyi nauhaa jos jonkinlaista ja paljon tarjouspussukoita, halpoja vetoketjuja (alkaen 1€) ja monenlaista tilkkutyö- ja ompelutarviketta.

Eniten houkutteli jo etukäteen heijastinnauhapussukat ja niitä sitten mukaan tarttuikin. Yhdellä pussilla oli hintaa 3,50 €, sisällä siis metreittäin nauhaa. Vieressä seuraavaan viirinauhaan ostettu kanttinauha 0,70 €/metri.




Lisäksi ostin 2,50 € hintaan pussukan, jossa oli n. 60 X 40 cm heijastinkangasta. Molemmat ovat 3MScotchlite-laatua, kyseessä siis se heijastinkangas, jota löytyy oikeista turva-asusteista ja työvaatteista. Aika kirkkaasti heijastui ilta-aurinko kun suoraan osui!



Melko edullista materiaalia laadukkaisiin heijastimiin siis ja mikäs sen parempi aika vääntää heijastimia kuin kesä :D. Talvesta asti on meidän eteisessä pyörinyt heijastinruusuke, jonka joskus kotikotona väänsin ja äiti nimesi sen koiranäyttelyruusukkeeksi. Ruusukkeen keskellä on äidin heijastinlangasta virkkaama pitsikukka sekä mun lapsuusaikaisen juhlamekon nappi. Heijastinnauhan taivuttelin käsissä ruusukkeeksi ja yhdistin liimalla sekä muutamalla käsinompeleella. Paikkaa se ei ole vielä löytänyt, joten ehkä vielä kehittelen ideaa eteenpäin, materiaalia ainakin nyt on.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Oho, tein kortteja

Aina tulee ostettua ihania papereita ja tarroja ja ihaninta on, kun saa ne käyttöön. Sitten voi hihkua, että enpäs ostanutkaan turhaan. Kortteja en todellakaan askartele usein, lähinnä ennen juhlia ja joulua kaivan korttiaskartelumatskut esiin.

Papermanian A5-vihkoset ovat aivan mainioita, ystävä osti mulle yhden ja sitten piti saada toinenkin. Ensimmäinen (vihreä) on jo kortteihin melkein kulutettu, toisessa (violetti) riittää vielä. Oon käyttänyt myös valokuvien taakse, korttipohjiksi, juhlien koristeluun. Ihania kuvioita ja sävyjä!
Kuvan lähde: Papermania

Pienen tytön ristiäisiin syntyi siis viisuja katsellessa valkoiselle pohjalle minimalistinen viirikortti, lahjaksikin kun tuli juhlaviiri.


Samalla askartelukontista löytyi Tiimarin alesta löytyneet tarrat, joista piti tulla äitienpäiväkortti. Tarrat valkoisille viime joulun korttipohjille ja vähän tussia. Ihan vaan siksi, koska postia on kiva saada ja kiva lähettää.Toivon mukaan saaja yllättyi ja ilahtui.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Viirinauha ja nauhalintu

Ystäväperheen pienimmän tytön ristiäiset olivat eilen. Tytön nimi oli selvillä jo ennen syntymää, joten tein syntymälahjaksi OttoBren ohjeilla pehmokirjaimet. Kirjaimet vaativat vain vähän näpertelyä, muuten tekeminen oli helppoa. Käytin gingham-nauhan sijaan jotain nauhavakasta löytynyttä jämää ja kirjaimet ripustin pellavansävyiseen naruun. Kankaat olivat odottaneet käyttöä melkein 20 vuotta. Ostin ne joskus pienenä Sinooperista palasina ja käytin nukkekotiaskarteluun.

Nimi pääsi upeaa kastepöytää koristamaan, viimeinen A vaan taisi juhlien tuoksinassa heilahtaa sivuun :D
Koska kankaita kului kirjaimiin minimaalisesti, ompelin ristiäislahjaksi viirinauhan, jota voi sitten käyttää jatkossa vaikka kaikissa tytön juhlissa tai sitten tulevissa leikeissä.Tällä kertaa maltoin oikein ommella kolmiot kahdesta palasta ja eipä se kääntäminen ja silittäminen niin vaivalloista ollutkaan. Satiininauhasta kiitokset pienen sankarin äidille, jonka pöydältä sen bongasin ja kysyin, että joutaisko tätä yhteen juttuun, saat takasin :D. Jouti ja Tiimarin edullista ja aivan toimivaa nauhaa ois riittänyt pidemmällekin.



Lisäksi velourkankaasta ja nauhojen jämistä syntyi nauhalintu, tavallaan niiden pesulappuhiplailurättien manttelinperijä. (Kuka tietää, mikä niiden nimi oikeasti on?) Kannatti muuten kerran ottaa rikkimenneestä lahjakassista kahva talteen, siitä tuli nyt ripustin.

Ideaa ja innostusta hain ja sain Kuopuksen linnusta ja Muita ihania-Tiinan pöllöistä.



Siitä tulikin sitten varsinainen ihmeellinen, isosilmäinen, nukkuva laululintu. Tehdessäni lauleskelin Karvakorvan laulupurkin laulua, siinä on hienot ohjeet elämään pienille ja isoille:

"Sydänlintu tietää minne mennä, lintu ei koskaan harhaan lennä. 
Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan. 
Rohkeasti etsi salaisuutta, siipesi avaa kohti uutta. 
Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan". 

Hannele Huovi




perjantai 25. toukokuuta 2012

Under construction...

Älkäähän lukijat hämääntykö, meidän blogi hakee uutta ulkomuotoaan. Saatatte siis tässä parin päivän sisällä nähdä blogin vaihtavan vaatteitaan, useammankin kerran. Tässä käynee niin kuin oikeassa elämässä eli sitten kun emme enää jaksa vaihtaa tai tulee kiire tehdä muuta, niin lopetamme.

Samalla väännämme siskon kanssa välillä vähän epätoivon vimmallakin vähän isompia käsityöprojektejamme. Tänään oli pakko molemmin purkaa tuota luomisen tuskaa puhelimessa. Kai me todettiin, että kyllä ne valmistuu. Vielä joskus. Ja lopulta vielä naurattaa, että mikähän siinä nyt niin kesti.


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

The Little Black Dress

Pukukoodi: pikkumusta

Ensimmäinen ajatus: Millennium-juhliin ostettu mekko ei vielä ole tullut takaisin muotiin ja toinen musta mekko on tilaisuuteen aivan liian rento.

Toinen ajatus: Soitan siskolle, joka vastaa, että parikin vaihtoehtoa on, en vain tietenkään voi sovittaa niitä ennen juhlailtaa.

Kolmas ajatus: Kaapissa on kirpparilta ostettu Mexxin mekko, joka on reilusti yli polven eli liian pitkä tähän tilaisuuteen. Roikkuu siellä tyhjnpanttina. Sen voisi lyhentää.

Ja ajatuksia sataa: Oispa kiva tehdä siitä toispuoleinen, yksiolkaiminen, vähän kuin nämä:

Kuvan alkuperäislähde: Nordstrom
Kuvan alkuperäislähde: limited.com

Mutta kerrankin kaapeissa ei ole sopivaa kangasta ja kauppaan en ehdi. Leikkaan helmasta tasan 11cm ja hoksaan kuin hölmöläinen: "Tämänhän voi ommella toiseen päähän."

Helmakappaleet puoliksi, niihin mekon yläosan tapaan saumoja sinne tänne ja kiinnitys ompelukoneella ja käsin.



 
(Ja siinä sivussa vähän panikointia, helman käsinompelua ja alushameen lyhennys. Kiitos miehelle sovitusavusta!) Tsiis, tästä tuli ihan edustuskelpoinen.


P.S Oli muuten ihanat polttarit ja mainiot bileet.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Tunnustuksia, osa 3

Me saatiin tällainen Versatile Blogger-tunnustus.


Kiitos siitä Sannalle. Noudatetaan siis kiltisti ohjetta ja kerrotaan ensin 7 randomtunnustusta meistä:

1. Käsitöiden lisäksi yhteinen kiinnostuksen kohde on laulaminen. Ennen kävimme yhdessä laulutunneilla, nyt kohdatessamme ilahdutamme läheisiä spontaaneilla laulusessioilla tai Singstar-laulannalla.
2. Meillä oli molemmilla ennen koirat, jotka olivat tietenkin serkukset, ainakin meidän mielestä. Molempia muistelemme lämmöllä, mutta taidamme olla salaa iloisia siitä, että nykyään ei tarvitse imuroida niin usein. Silti koirakuume iskee meihin säännöllisesti.
3. Meidän mielestämme tortillat ovat aina paras vaihtoehto, jos ei oikein keksi mitä söisi. Kaapissa on aina tortillalettuja ja partaäijää, muuten täytteeksi käy melkein mikä kasvismössö tahansa.
4. Osittain myös edellisestä johtuen syömme aika paljon partaäijää, ja siks meillä on niitä purkkejakin. (Kun ne on niin kätsyjä.)
5. Radiokirppis Tampereella on meidän kantapaikkamme. Suosikki jo vuodesta 1998.
6. Meidän mielestämme sunnuntai on vähän laimea ilman kirpparivisiittiä. Siskon kanssa kirpparilla käyminen on arjen luksusta, ihan parhautta.
7. Ja äitienpäivän kunniaksi: Meidän äiti tekee oikeasti paljon enemmän aika kivoja juttuja ja silläkin on aina monta projektia kesken ja niistä syntyy kaikkea ihanaa. Ollaan houkuteltu äitiä kolmanneksi bloggariksi jo pitkään, siinä siis toistaiseksi onnistumatta.

Ja sitten laitamme tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanille ja innostaville blogeille:
(Olimme tosi kapinallisia, ja laitoimme vaan 10).

Madame B.C
Nouseva Myrsky
Muita ihania
Valkoista pellavaa
Piipadoo
Susra
Eilen tein
Pientä kivaa
Elsass
Ninuska

perjantai 11. toukokuuta 2012

Toimiiko neulottu tiskirätti?

Sillon kun kaikki alkoivat neuloa bambulangoista tiskirättejä, minä vain kohottelin kulmiani. Minusta se kuulosti niin oudolta. No, arvaatteko, mitä olen tällä viikolla tehnyt? Tietenkin neulonut tiskirättejä! Olen aina vähän hitaasti syttyvä...

Novitan kesälehdessä oli ohje helmineuleiseen tiskirättiin ja kun sain käsiini uutta Hanko-lankaa, päätin kokeilla. Täytyy kyllä sanoa, että Hanko-lankaan ihastuin heti. Se on 50-prosenttisesti kierrätyspuuvillaa, tosi pehmeää, eikä niin ohutta kuin monet muut puuvillalangat. Tästä voisin todellakin tehdä jotain muuta (kun vielä langasta ei tule tiskirätti mieleen).







Rätit valmistuivat todella nopeasti ja jätin lopulta nirkkoreunan virkkaamatta, koska se ei tuonut mun silmiin kovin viimeisteltyä vaikutelmaa. Suora reuna näyttää mun mielestä kauniimmalta.





Nyt vain mietin, toimiiko tällainen neulottu tiskirätti. Novita-lehdessä lukee "Helmineuleinen tiskirätti imee hyvin vettä ja imuteho paranee jokaisen pesun jälkeen". Onko kellään kokemusta asiasta? En ole nimittäin vielä raaskinut ottaa rättejä käyttöön. Kietaisin ne rullalle, ja ehkä vien ne tuliaisiksi.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kylässä Villagessa


Äiti laittoi yhtenä päivänä tekstarin, että katoppa www.village.se. Sinne siis! Ja mikä ihana kyläilyreissu jo ensi kerralla. Samassa tekstarissa kerrottiin myös, että kyseinen kauppa oli rantautunut Suomeen ja ensitöikseen Kokkolaan. Miten virkistävää, ettei aina aloiteta Helsingistä, Turusta tai Vaasasta. Jos siis kesäreissullanne matkaatte rannikolle, käykää ihmeessä Kokkolan keskustassa kyseisessä liikkeessä. Mainostanpa vielä, että Kokkola on muutenkin aika ihana kesäkaupunki, jonka vanhankaupungin eli Neristanin uumenissa on pari pientä ihanaa kauppaa ja kesäkeskiviikkoisin tori täyttyy kirpparimyyjistä.

Pikkureissulla ehdin kuin ehdinkin Villageen ihan oikeasti. Onneksi olin jo tutustunut valikoimaan webshopissa, sillä muuten olisin ollut aivan sekaisin. Löysin ennakolta valitun kynnysmaton, jonka teksti oli vaan niin osuva




ja kenties ovelle tai takapihallemme sydän'kiven', jonka pintaan aion kirjoitella myös jotain (kuva on siis kaupan mallista). Täydellistä tekstiä mietitään... Kai sitä muuten voisi tavalliseenkin kiveen kirjoitella permanent markerilla, jos siis löytää jostain tarpeeksi sileitä.

Aivan viimehetken heräteostoksena kassalta löysin aivan täydellisen vihreän nappisormuksen. Omiakin nappeja on, mutta ei yhtään näin hyvänväristä!


Ihanaa katseltavaa oli joka nurkassa, kauniita asetelmia ja ideoita siellä täällä. Luvan saatuani kännykkäkamera nappasi pikaisesti kuvaan nämä kaksi mun silmiin houkuttelevinta ja inspiroivinta kohtaa. Ekasta ideaa omalle kesäterassille





ja tämän jälkeen mäkin taas mietin, että kellähän ois vanhoja räsymattoja, joista näitä tyynyjä vois tehdä. Jos ei löydy, niin tiedätpä, mistä valmiita tyynyjä saa. Korit on muuten tehty kierrätetyistä sanomalehdistä!

Kiitos Village, tulemme toistekin kylään!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kahden Greyn anatomian tyyny

Puheet uudesta lankakaupasta Snurresta saivat minutkin sinne. Ihana paikka! Paljon karkkivärisiä matonkuteita ja puuvillalankoja ja mukavan lämmin tunnelma.

Löysin sieltä yhteen ikuisuusprojektiini sopivaa kudetta ja sitten päädyin ostamaan tummanviolettia kudetta, koska se oli niin pehmeää. Oikein muuta syytä en juuri sen kuteen ostolle keksi. :)


Kerin vyyhdin saman tien ja päätin tehdä siitä tyynynpäällisen. Ainahan niitä tarvitsee! Aluksi ajattelin tehdä tyynyn Kauhavan Kangas-Aitan mallilla, mutta koska en löytänyt itseltäni juuri oikeankokoisia puikkoja, päädyin virkkaamaan. Valmiina oli yksi ylimääräinen pikkutyynyn, josta otin tyynylle koon: 40x40.



Tyynyn tekoon meni aikaa pari Greyn anatomian jaksoa (en koskaan ehdi katsoa niitä suorana). Välillä piti tosin vähän lepuuttaa käsiä, sillä ainakin mulla matonkuteen virkkaaminen ottaa ranteisiin.
Tällainen siitä sitten tuli.





En vielä tiedä, jääkö tyyny ruokapöydän tuoleja piristämään vai kenties sängyn päälle. Joka tapauksessa tämän pariksi voisin tehdä toisenkin, samanvärisen, mutta eri tekniikalla tehtynä. Ehkä voisin tehdä senkin virkkaamalla, mutta jättää nurjan puolen päällepäin?

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Huivista toppi -viimeinkin!


Otsikon konsepti lienee useimmille tuttu. Yhdestä tai kahdesta huivista tehdään jonkinlainen yläosa kangasta leikellen ja/tai ommellen. Ekan kerran aloin kyttäillä huivia tällaiseen juttuun kesän 2007 jälkeen, Anniina kun osti silloin meidän kesälomareissulta upean huivitopin. Idea on ehtinyt hautautua jo monet kerrat ja muotikin on muuttunut. Huivitoppi palasi kuitenkin taannoin mieleen Kontti-kirppisten Do It Yourself-sivujen ansiosta. Siellä esitelty toppi ei ollut takaosaltaan mieleeni, mutta katselin kuitenkin sen nähtyäni kirppiksillä huiveja aikaisempaa tarkemmin. Sunnuntaina sitten tärppäsi. Iso 1m x 1m huivi osui silmiini ja hintaa oli vain 2 e. Kohta selvisi miksi...huivi oli yltäpäältä peitevoiteessa, aivan kuin sitä olisi käytetty meikki- tai sovitushuivina. Koska olen yleensä saanut peitevoiteet helposti irti sappisaippualla ja tykästyin klassiseen kuosiin (vaikka huivi ei todellakaan mitään silkkiä olekaan.), tartuin huiviin luottavaisin mielin ja kiiruhdin kotiin. Toppi valmistui alle tunnissa, tosin innoissani ompelin ensin ja pesin kankaan kahteen otteeseen vasta sitten. Ihan pakko oli saada toppi päälle jo vapuksi, jotta Anniinakin näkisi sen heti livenä. Toppi toimi päällä hyvin, tosin pidän itse toistaiseksi sen alla toista toppia, ehkä ruskettuneella iholla näyttäisi kivalta sellaisenaan.

Koska en vastaavaa ohjetta tähän löytänyt itse ainakaan äkkiseltään Pinterestistä tai Googlen kautta, yritän kerrankin selittää kunnolla.

Näin huivitoppi syntyi a.k.a toppitutoriaali:


1. Leikkasin huiviin ainoastaan pää(/olkapää)aukon. Hain sille sopivan paikan sovittamalla kaksinkerroin taitettua huivia, jotta alakulma laskeutui mieluisalle kohdalle ja hiha oli sopivan mittainen. Kankaan käänsin tarkoituksella niin, että osa kuvista on väärinpäin.

2. Leikattuani pääaukon pujottauduin sisään ja neulasin sivusaumat vartaloa väljästi myötäillen.

3. Ompelin/tikkasin sivusaumat kankaan oikealta puolelta, jotta molemmille puolille jäi liehukkeet. Hihanpuoleisen sauman jätin melko lyhyeksi, jotta toppiin oikeasti mahtuu pujottautumaan. Tällaisenaan se onnistuu ilman tuskanhikeä.

4. Hihan liehukkeen suljin alaosasta (ommeltu oikeat puolet vastakkain), toinen puoli roikkuu vapaana.


5. Huolittelin pääaukon ja toppi oli pesua vaille valmis!


Tämä Paintilla räpelletty havainnekuva selittänee saman. Olisipa kiva kuulla, jos joku on tehnyt samanmoisia tai tekee tällä ohjeella oman!



P.S Juuri nyt olen onnellinen, etten ole muotibloggari! Ihan tuskaa ottaa kuvia itsestä ja vaatteista. Asusteet nyt vielä onnistuu, mutta huh, meinasin kyllä jo äsken luovuttaa.