keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Nopea tuunaus

Siivoillessani löysin pari vanhaa magneettia, jotka olin kai säästänyt juuri sen takia, että joku kaunis päivä ne tuunaisin. Toinen on entisen kuntosalini, toisen alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa.



Sitten se kaunis päivä koitti. Oli muutenkin askartelutavarat levällään, joten päätin saman tien tehdä magneeteilla jotain. Avuksi otin teipit ja vanhan valistuskirjan, jonka olen ostanut kirpparilta tuunaustarkoituksiin. Ajattelin, että sieltä voisi löytyä jotain sanoja ja otsikoita, jotka magneetteihin sopisivat.





Ihan täydellisiä lauseita kirjasta ei löytynyt, mutta päätin, että sen sijaan että jään odottamaan täydellisen tekstin löytymistä, otan kirjasta parhaat. No, pari hyvää otsikkoa hajosi, sillä paperi olikin jo niin haperoa, että repeytyi saman tien, kun vähän koskin saksilla. (Hauska kirja muuten: vuosikymmeniä vanha ja kirjoittaja valittaa, miten koskaan ennen ei ole ollut niin velttoa nuorisoa kuin nyt. Kuulostaa jotenkin tutulta...)

Tällaiset Marianne-henkiset niistä sitten tuli.



(Olen hukannut kamerani. Siksi nämä kuvat näyttävät valitettavasti tältä.)

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Valkoinen kranssi - vihdoinkin!

Kun muutimme muutama kuukausi sitten, iskin ulko-oveen saman kranssin kuin helmikuussa vanhan asunnon oveen. Se näytti aika pieneltä isossa rappukäytävässä.

Jo keväällä ostin kirpparilta muutamalla eurolla ihan peruskranssin. Ajattelin, että spreijaan sen valkoiseksi. Mutta kun vanha spraypullo osottautui tyhjäksi, en saanut ostettua uutta.

Mutta nyt lomalla jaksoin käväistä läheisessä rautakaupassa (en tiennyt vielä viime viikolla, että korttelin päässä on tosi hyvä rautakauppa. Keskellä kaupunkia!). Tarvitsin kalustemaalia rahiin, joten sama maali sai sitten kelvata kranssiinkin.

Päädyin hyvin yksinkertaiseen ratkaisuun: kevyesti valkoista maalia, jotta vanha pinta kuultaa hieman läpi. Ja sitten vanha lahjanauha vain rusetille.



Niin nopeaa, että ihan ihmettelen, miksi tämän tekemiseen meni niin kauan. Ei tämä nyt kovin kesäiseltä näytä, mutta eipä ole sitten syksyllä kiire vaihtaa. :)



sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Ei ihan Luhdan rahi, mutta melkein

Jo helmikuussa kuolasin Luhdan matonkudemaisen rahin perään. Meni kuitenkin näin kauan ennen kuin projekti toteutui. Kaikenlaisia mutkia oli matkassa ja koitan kertoa lyhyesti, ettet nukahda tätä lukiessani.

Ostin matonkuteen käsityömessuilta jo marraskuussa ja aloin virkata rahin päällystä jo ennen kuin rahi oli olemassa. Piti vähän kokeilla, miltä rahi näyttäisi. Kude loppui, tietenkin. En muistanut, miltä firmalta olin kuteen ostanut. Siksi istuin yhden illan tietokoneen ääressä ja selvitin messukartan kanssa firmaa. Onneksi minulla oli käsitys siitä, missä kohtaa Tampereen valtavaa messuhallia tuo piste sijaitsi. Laitoin sitten firmaan meiliä - mutta en ole koskaan saanut vastausta. Etsiskelin samanväristä ja vahvuista kudetta kaikkialta, kunnes viimein Snurresta löytyi lähes oikea väri.

Samaan aikaan olin alkanut etsiä oikeanlaista rahia. Kiersin kierrätyskeskuksia ja kirpputoreja ja hävisin Huuto.netin huutoja. Halusin pyöreän rahin, sillä en usko, että osaan ilman mallia tehdä neliokulmaiseen rahiin huppua. Halusin rahin myös halvalla, sillä en ollut varma, miten tämä projekti onnistuisi. Lopulta huusin netistä tämän rahin, juuri tämän kuvan perusteella.



Sen kangas oli täynnä tahroja ja haju oli yhdistelmä kissoja ja tupakkaa. Mutta mitä toisaalta voisikaan odottaa, kun maksaa rahista muutamia euroja.
Parin soodakäsittelyn jälkeen haistoin edelleen kissat. Siispä päädyin repimään kankaan pois. Ja irrotin jalat, sillä inhoan pyökin väriä. Maalasin ne valkoiseksi kylppärin lattialla.



No, sitten kun pääsin taas virkkaushommiin, tajusin, etten voi jatkaakaan Snurresta ostamallani kuteella, koska se on liian ohutta verrattuna ensimmäiseen kuteeseen. Aloitin siis koko työn alusta sillä ohuemmalla langalla. Ja kun huppu oli melkein valmis, löysinkin sattumalta vielä pari kerää sitä paksumpaa lankaa. Argh! Hieman risoi. Huppu olisi ollut valmiina aika päiviä sitten, jos olisin tajunnut etsiä kudekeriä paikasta, jossa en todellakaan säilytä kuteita. No, nyt näytin säilyttävän.

Kaikkien mutkien, useiden sovittamisten ja muutaman purkamisen jälkeen rahi on viimein valmis ja se pääsi saman tien vierashuonettamme piristämään.




Loppujen lopuksi hupun tekeminen oli helppoa. Tein sen ihan omalla mallilla, sovittelin vain huppua välillä. Toisenkin voisi tehdä. Onhan minulla samanvärinen, mutta paksummasta kuteesta tehty huppu jo lähes valmiina....

torstai 21. kesäkuuta 2012

Mummopitsipaita

Muistan kun pitsi oli viimeksi muotia. Äiti teki mulle mustasta pitsistä liivin ja siskolla oli pitsipaita, jota sain lainata. Sittemmin omassa kaapissa ei juuri pitsiä ole nähty, mutta tänä keväänä se on ujuttautunut munkin ajatuksiin.

Pientä kivaa-blogin pitsimekko ja samana päivänä varastosta löytynyt valopitsiverho saivat miettimään, että josko sitä itsekin mekon tekisi. Sitten pääsimme siskon kanssa Tukholmaan koluamaan kirppareita ja vintage-liikkeitä ja näimme yhden sun toisenkin ruotsalaisnaisen tyylikkäänä pitsipaidan ja kumppareiden yhdistelmässä! Emmaus-kirppikseltä Södermalmilta löytyi n. 8 eurolla kaksi mummoverhon palaa, joiden ruusukuosi iski heti.

Koska kesän lämpötilat eivät vielä innosta pitsimekkoiluun, aloitin paidasta. Suunnitelmissa oli löysä ja melko lyhyt paita ja mallina käytin omaa suosikkipaitaa. Muita ihania-blogin teltta/tunika-postaus tuli mun kannalta juuri ajallaan, koska siitä hoksasin, että aivan turha leikellä hihoja erikseen. Teinkin siis paidan kahdesta palasta ja se näytti kannattavan, koska kangas laskostuu nyt kauniisti pääntiellä ja hihojen kohdilla.

Tässä kuvaa suuresta 'kaavoitusprojektista' :D. Taitoin siis kankaan kaksinkerroin, neulasin puolet yhteen, asettelin suosikkipaidan keskelle ja kavensin sitä hieman kangasta taittelemalla. Sitten annoin Fiskarsien laulaa. Hulpiot jäivät sopivasti hihansuihin.


Pääntiehen tein muotokaitaleen ilman tukikangasta ja innoissani ompelin sen ensin väärälle puolelle. Enpä viitsinyt purkaa ja käänsin sen vaan nurjalle puolelle, vaikka päänaukko näin vähän suurenikin.


Hihat ovat mukavan suojaavat ja ne voi tarvittaessa myös rullata tai taitella ylös.

 


Paidan pituus ja leveys aiheuttivat eniten miettimistä, sillä en halunnut paidasta liian tiukkaa, mutta en telttaakaan. Kavensin siis mallia alkuperäisestä vielä pari senttiä ja lyhensin helman reilulla päärmeellä niin, että se ylettää nyt farkun taskujen kohdille. Nyt sitä voi sulloa housujen sisään tai antaa vaan liihottaa vapaana. Eri väristen toppien kanssa ilme muuttuu, näissä kuvissa alla musta ja puuterinsävyinen toppi.




Tämä passaisi juhannusmenoihinkin, itse taidan tosin ottaa rennosti kotosalla. Kaunista keskikesän juhlaa teille lukijat!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Tässä kohtaa nukahdin

Niin pitäisi kirjanmerkeissäni lukea, koska melkein aina luen kirjaa iltaisin siihen asti, että olen melkein unessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun seuraavan kerran tartun kirjaan, luen pari sivua vielä uusiksi, koska en muista kirjan tapahtumista paljon mitään.

Kirjanmerkkini ovat pääsääntöisesti rumia, vai kukapa pitäisi kaupan kassakuitteja kauniina. Välillä käännän kirjaston kirjan hiirenkorvalle, mutta vain, jos kirja alkaa olla jo muutenkin siinä kunnossa, ettei yksi kulma lisää enää haittaa. (Omiani en kääntele. Epäreilua, tiedän.)

Olen pitkään miettinyt sitä, onko mitään järkeä käyttää aikaa kirjanmerkin tekemiseen, kun sen ulkonäöllä ei oikeasti ole mitään väliä. Nyt kesälomalla sitten päätin, että ihan sama, kuinka turhaa tai tarpeellista, niin minähän askartelen.

Jo ennen kuin olin avannut paperilaatikkoni, tiesin, mistä pahvista kirjanmerkit tekisin. Pradan ja Alexander McQueenin esitteistä. Olen napannut ne jostain matkaani ja säästänyt, koska niiden kansipahvi on kovaa ja pinta on hauska, tuntuu vähän nahalta. (Kyllä, tapanani on säästää vähän kaikkea ja kerätä materiaalia kaikkialta.) Otin myös viimeinkin käyttöön Kööpenhaminasta keväällä ostamani teippirullat ja Clas Ohlsonilta ehkä joulun ostetun pitsisen teippinauhan.







Tältä ne sitten näyttävät.



Luulenpa, että tästä mustasta pitsisestä tulee suosikkini. Tällä hetkellä mulla on kesken kaksi kirjaa. Kun tänään saan niistä toisen loppuun, voisin tarttua vaikka tähän kevyeen hömppään.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ikkunanpokien historia

Innostuin Diagnoosi:Sisustusmanian postauksesta, jossa kerrottiin, miten heidän porstuansa oli muuttunut vuosien varrella. Sain juuri eilen valmiiksi vanhojen ikkunanpokien uuden ilmeen ja kaivelin samalla vanhoja kuvia koneen uumenista.

Pokat osuivat aikoinaan siskon ja mun silmiin mökillä, enomme oli ne jostain ostanut. Kiitos enolle kun saimme ne, ovat jo useita vuosia meitä palvelleet, monessa eri asunnossa ja kuosissa.


Kuvat kahdesta eri asunnosta, eri kuvin ja valoin.

Mun pokat saivat ensin ylleen tummanvihreää, ja niihin kiedottiin usein sisustusvalot. Vaihtuva taidenäyttely niissä palveli jo alusta lähtien. Tavalliseen rautakaupan metriketjuun on siis liitetty verhonipsu ja ketju on naulattu kiinni aukon yläreunaan takapuolelle. 



Uuteen asuntoon muutettua kehysten vihreä väri tuntui tunkkaiselta ja vaihtui valkoiseen, jota on tosin vähän kulutettu hiekkapaperilla niin, että vihreä kuultaa paikoin läpi. Kuva on napattu aivan toisen taustalta :D.


Mä olin jo kauan halunnut taidenäyttelyyn taustan ja tekeillä oli jo pitkään tällainen vanhoista kirjansivuista.


Sävy oli vaan ihan väärä kotiimme ja projekti jäi kesken. Nyt sain sitten pätkän juuri sopivaa tapettia. Nopeasti vanha pakkauspahvi neliön muotoisiksi palasiksi, pintaan reippaasti maitoliimaa ja tapetti kiinni pahviin. Pahvit ikkuna-aukkoihin ja niitaten kiinni.


Kauhian heleppoa ja jo yllättävän pitkään (vrt. ylempi kuva) katselua kestäneet taidekortit saivat vähän uutta ilmettä. Puolustukseksi sanottakoon, että välissä tuossa oli jotkut toiset kuvat, nämä vaan tekivät comebackin.



perjantai 15. kesäkuuta 2012

Tuunaa ja tuhoa t-paitasi, osa "Kukkii se paitakin"

Huomasin tänään, että mulle on jäänyt paitojen tuhoaminen ja tuunaaminen päälle. Näemmä aina kun menen kaapilleni, huomaan siellä yksilön, joka ei juuri ole käytössä, mutta jota tuskin saa kirpparilla myydyksi sen a) tylsyyden b) huonokuntoisuuden takia. Vaihtoehtona voisi toki olla niiden kaikkien leikkaaminen matonkuteeksi, mutta toisaalta tämä on parempi vaihtoehto kuin ostaa suorilta uusi paita kaappiin.

Tylsää, mutta totta, tähänkin sain idean Pinterestistä. Miksi keksiä pyörää uudelleen, kun joku on jo testannut ja tehnyt ohjeenkin? Samantyyppisiin kukkapaitoihin löytyi useitakin ohjeita, mutta mä pidin tätä Dream Home-blogin ohjetta selkeimpänä.

Mulla oli alussa kaksi vanhaa paitaa, toinen XS-kokoinen eli todellakin pieneksi jäänyt mutta onneksi lähestulkoon samansävyinen paita kuin tuo toinenkin.Tässä kuvassa sävyt ovat myös kutakuinkin oikeat, tuollaiset lohenpunaiset, muut on otettu useissakin eri valoissa päivän mittaan eli ei, en värjännyt paitaa ;)..


Pienen silppusin palasiksi, tosin tähän kului noin puolet takaosasta, loppupaidat leikkelin toiseen projektiin.  Pikaisesti laskin, että mun paidassa on 23 tuollaista kukkapalasta, joista kolme on ommeltu paitaan yksinkertaisina ja loput pareittain. Mä en myöskään laiskana ommellut mitään käsin, vaan ompelin kukat toisiinsa ompelukoneen harsimispistoilla ja kiristelin ne vaan sitten langoilla sopiviksi. Sitten neulasin ne paikoilleen ja lisäsin lopuksi lehdet.




Koska päätin kiinnittää kukat myös paitaan koneella, ompelin yksinkertaiset kukat kiinni keskustastaa ja kaksinkertaiset alalehdyköistään. Niitä rutistelemalla paininjalan alle sai kukat nousemaan vähän eri tavoin taustasta. Helppoa kuin heinänteko, ja olen todella tyytyväinen. Ja tämäkin paita sai nyt ihan uuden ilmeen ja elämän.


torstai 14. kesäkuuta 2012

11 kysymyksen haaste

Ctrl/Errorin Annina haastoi meidät vastaamaan 11 kysymykseen. Sitten pitää keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa 11 blogia. Tämähän sopii - kaiken lisäksi kun numero 11 on meille aika merkityksellinen. :)

Vastaamme kysymyksiin puoliksi:

Katariina aloittaa:
1. Mikä oli edellinen projektisi? Sain juuri valmiiksi tuunatun t-paidan, johon silppusin liian pieneksi jääneen toisen t-paidan. Parin päivän juttu, jota tein normiarjen lomassa, aina kun ehdin.
2. Mikä on seuraava projektisi? Yksi isompi mielessä muhiva projekti on lapsuuden leikkimökin kunnostus ja uudistus. Tavoitteena olisi tehdä tila, jossa on vapaalle leikille tilaa, ei siis välttämättä perinteistä keittiönurkkausta. Ja tietenkin 'sisustus' tehdään vanhaa ja turhaksi jäänyttä käyttäen. Toivottavasti tälle projektille oikeasti löytyy myös aikaa!
3. Mistä löydät inpiraation? Materiaaleista, blogeista ja Pinterestistä sekä lehdistä. Yleensäkin kuvat innostavat ja saavat omat ajatukset liikkeelle. Jos en tiedä, mitä tekisin, mutta jotain tekisi mieli tehdä, menen hypistelemään kangas- tai lankalaatikkoa tai nappivarastoa.
4. Mikä on lempi tekniikkasi? Nykyään ehdottomasti ihan ompelukoneella surautteleminen. Se on periaatteessa niin nopeaa, neuleet kun esimerkiksi ovat aivan liian hitaita mulle (tai sit oon hidas neulomaan :D). Huomaatte sen sitten, kun joskus saan valmiiksi ihan järkyttävän pienen neuletyön, johon mulla on mennyt iäisyys.
5. Teetkö käsitöitä enemmän itsellesi vai muille lahjaksi? Ehkä hieman enemmän kotiin ja omalle perheelle, mutta kausiluonteisesti lahjojakin valmistuu. Molemmista tulee hyvä mieli, tosin erityisen kivaa on antaa itsetehtyä lahjaksi ihmisille, jotka takuulla arvostavat käsitöitä.

Anniina jatkaa:
6. Mikä on vahvin osaamisesi? Kekseliäisyys ja väliinpitämättömyys. Kun epäonnistun, koitan keksiä, miten vielä korjaisin tilanteen. Ja en välitä, vaikka kaikki ei aina mene ihan täydellisesti. Joskus riittää, että asiat menevät edes sinnepäin.
7. Teetkö käsitöitä enemmän vaatteiden tms muodossa vai onko vahvuutesi kodin sisustus? Vaatteita teen harvoin. Ehkä asusteita ja sisustukseen liittyviä asioita enemmän.
8. Mikä oli ensimmäinen tekniikka jonka opit? Mmm... oliskohan ollut ketjusilmukoiden virkkaus tai vohvelikankaaseen kuvioiden tekeminen lankaa pujottelemalla? Ristipistoja tein kans jo ekaluokkalaisena...
9. Onko joku projektisi epäonnistunut niin pahasti että se lensi suoraan roskiin sen sijaan että säästäisit materiaalin muihin töihin, jos niin mikä? En muista, että mikään olisi mennyt suoraan roskiin.
10. Minkä tekniikan haluaisit seuraavaksi oppia? Haluaisin oppia kaavoittamaan ja ompelemaan vaatteita. En osaa nyt yhtään.
11. Mikä on lempikäsityöliikkeesi? Tällaista minulla ei ole, mutta sanotaan, että Tampereen kädentaitomessuilta ostan yleensä todella paljon kaikenlaista. Sinne kuluu kerralla eniten rahaa.

Meidän kysymykset ovat:
1. Mikä on sinun ikuisuusprojektisi?
2. Kenelle kerrot ensimmäisenä valmistuneista projekteista?
3. Oletko perinyt innostuksen käsillä tekemiseen joltakin? Keneltä?
4. Lempityövälineesi?
5. Mikä on seuraava projektisi?
6. Mitä väristä materiaalia useimmiten käytät?
7. Vaihteleeko innostus vuodenaikojen mukaan?
8. Mitä työtäsi ihastelet eniten?
9. Missä säilytät käsityötavaroitasi?
10. Tuorein hankintasi?
11. Mitä tahtoisit seuraavaksi oppia?



Haastamme mukaan seuraavat bloggaajat:
1. Madam B.C.
2. Pujoliivi
3. Siksot
4. Tosimummo
5. Nurinpäin
6. Valkoista pellavaa
7. Käpälämäen Homsantuu
8. Langalla Kalliossa
9. Villa Kiana
10. Puikko hukassa
11. Kankaankesyttäjä

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Saako paitaan kirjoittaa?


Pinterest saa kaikenlaista aikaan. Näin jonkun kirjoitelleen seinälle ja huiveihin pätkiä kirjoista  (klik ja klik). Seinäkirjoitukseen oli kirjoitettu Harry Pottereita ja tämä sai ajatushyrrän liikkeelle. Kaivellessani vanhoja, vähällä käytöllä olevia paitoja, törmäsin yhteen, jonka malli on kiva mutta pinta hieman nuhjainen.

Ajattelin, että sen suhteen ei ainakaan ole yhtään hävittävää, kai siihen voi ja saa jotain riipustaa. Kaivoin jo aiemmissa jutuissa käytetyn Fabricon tekstiilitussin esille, valitsin mulle tärkeän Harry Potter -tekstin (josta olen käyttänyt pätkää jo tyynyissä) ja harjoittelin ensin mainoslehdelle.


Oma käsiala ei ihan inspannut, joten muokkasin sitä vähän. Paperille kirjoittaiminen tosin oli helppoa kankaaseen verrattuna. Se kun olikin yllättävän hidasta, mutta en viitsinyt olla taaskaan turhan tarkka, käsinkirjoitetulta tän pitikin näyttää. Paidan sisän laitoin sanomalehden, se antoi vähän tukevuutta. Yhden kirjoituskerran jälkeen vahvensin vielä joitain kohtia.


Sitten vielä silitin, sitä suositellaan Fabricolle, mikäli tekstiiliä pestään usein. Ja kyllä tämäkin paita useammin taitaa nyt päälle päästä. Vähän oli sellanen teini olo, kun kirjoittelin tekstiä paitaan. Jotain hyvällä tavalla pientä kapinallista tässä onkin, vaikka tekstin viesti onkin ihan pehmo.


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Teippiä ja purkkeja

Ihan jotain pientä piti saada tehtyä, siinä kodin perussiivojen lomassa ja kahvin tippuessa.



Kodinhoitohuone sai jotain uutta pikaisesti washi-teipeillä. Kulahtanut puhdistuspyyhelaatikko piristyi kahdella eri teipillä ja nyt vieraskin tietää, mistä löytyy lääkkeet ja laastarit. Ehkä laatikko tuohon peilin viereen kuitenkin jää, vaikka vähän paikkaansa hakikin.


Partaäijäpurkkiprojekti oli vähän kesken, nyt vielä kaksi pikkupurkkia sai Tampereen karttaa ylleen. Purkit ovat muuten kovassa käytössä. Näitä vois varmaan maalatakin, hmm...


Huoneessa tuulee

Tiedätkö, miten hienolta puu näyttää vasten vaaleansinistä taivasta? Oksat tummina ja selvästi erottuvina? Minusta siinä näyssä on aina jotain pysäyttävää.

Ehkä siksi Marimekon Tuuli-kangas on päätynyt moneen asuntooni. (Kuvat lainattu valmistajien sivuilta.)



Vallilalla on samantyyppinen Kelohonka-kangas ja olen sitäkin usein harkinnut. Tuuli on silti aina vienyt voiton.



Yhteen asuntoon tein ruskeasta versiosta ison sisustustaulun ja mietin koko ajan, miten päin kangasta pitää pitää. Puussahan istuu lintuja ja luulisi, että kankaan pitäisi olla niin, että linnut istuvat puissa pää ylöspäin. Iso taulu oli kuitenkin mielestäni kaunein niin, että linnut makasivat vaaka-asennossa. :)

Seuraavaan asuntoon tein Ikean Tyglösa-kehyksistä kolme taulua Tuuli-kankaan mustasta versiosta.

Oikein harmittaa, ettei kehyksiä näytä enää saavan Ikeasta. Olivat todella käteviä. Piti vain taittaa kangas tiukasti ja hakata pienillä niiteillä kiinni. Ei haittanut, vaikka tausta ei näytäkään kovin hyvältä.





Kun muutimme uuteen asuntoon pari kuukautta sitten, ajattelin, että Tuuli-taulujen aika on päättynyt. Niille ei millään meinannut löytyä tilaa. Olin jo laittamassa ne kirpparitavaroiden pinoon. Mutta kappas, kun pari kuukautta pohtii, niin paikka löytyy. Nyt taulut eivät ole enää kolmen taulun tiiviinä sarjana vaan ne on eroteltu kahteen huoneeseen.



Ja tällä kertaa linnuilla ei mene veri päähän!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Vinksinvonksinheikunkeikun


Meillä on ekaa kertaa sellainen koti, jonka pihaa ja terassia huvittaa laittaa ja käyttää. Joskus keväällä tajusin, että tätä voisi toteuttaa itse tehden, vanhaa uudistaen ja kirpparilta sopivia juttuja etsien. Lisäksi törmäsin Edenin jaksoon, jossa perheelle toteutettiin Peppi Pitkätossumainen piha. Se kolahti! Ollaankin tavoiteltu rentoa meininkiä ja iloista tunnelmaa, sellaista vinksinvonksinheikunkeikun-henkeä. Vanhat kivat esineet siis käyttöön pihalla, jos niitä ei muuten käytetä. Tässä siis pari pientä ideaa, jotka tähän mennessä ovat toteutuneet.


Vanha Ikean kirjahylly sai paikan ulkoa. Sori K&S, ette taida sitä enää saadakaan. Idea siis tuli heiltä, ajattelivat meille turhaksi muodostunutta hyllyä omalle partsilleen ja sitten se unohtui talveksi meidän pihallemme. Tuossa se nyt on, hyllyillään vuosien varrella kirppikseltä haalittuja sinkkiämpäreitä sekä Jyskin koreja, jotka olivat jo vähän nuhjuisia sisäkäyttöön. Pieni vihreä puutarhatarvikelaatikkokin on kirppikseltä löytynyt.

Permanent-tussit ovat olleet kovassa käytössä, koska niillä saa kivasti tekstiä sinne tänne. Villagesta ihan uutena (!) ostettu kivi sai pinnalleen Snow Patrolin lyriikoita

Lyhdyt odottavat jo pimeneviä iltoja ;).
ja tavalliset kivet pääsivät yrttimerkeiksi. Kunhan löydän lisää kivoja kiviä, merkkailen nekin permanent-tussilla.


Vanha harja siirtyi takapihalle, koska terassille kertyy vuoroin multaa, vuoroin siitepölyä. Teksti syntyi kun jouduin taasen multia luutimaan. Tuoltahan se tuntuu ja kuulostaa.


Kastelukannu sai samaan tyyliin Harry Pottereiden vesiloitsun kylkeensä


ja aiemmin esitellyt räsymattotyynyt hakevat paikkaansa. Nyt niiden päällä voi istuskella jos pelkkä terassi tuntuu kovalta tai ruohikko on liian märkä.


Viirinauha päässee pihalle ainakin juhlien aikaan, mutta kyllä se muutenkin pientä pihaa piristää. Kankaat löytyivät suureksi osaksi äidiltä, ovat 90-luvun kangasaskartelujen peruja.


Olen ennen ollut sitä mieltä, että pihan laittaminen on vähän älytöntä hommaa. Pikkuhiljaa, ja varsinkin oman pienen hyötypuutarhan myötä, olen huomannut, miten iloisen mielen pienet yksityiskohdat ja vihreät taimet tekevät. Sisälläkin piti vaihtaa sohvan paikkaa niin, että näen pihan paremmin.