Tiedätkö, miten hienolta puu näyttää vasten vaaleansinistä taivasta? Oksat tummina ja selvästi erottuvina?
Minusta siinä näyssä on aina jotain pysäyttävää.
Ehkä siksi Marimekon Tuuli-kangas on päätynyt moneen asuntooni. (Kuvat lainattu valmistajien sivuilta.)
Vallilalla on samantyyppinen Kelohonka-kangas ja olen sitäkin usein harkinnut. Tuuli on silti aina vienyt voiton.
Yhteen asuntoon tein ruskeasta versiosta ison sisustustaulun ja mietin koko ajan, miten päin kangasta pitää pitää. Puussahan istuu lintuja ja luulisi, että kankaan pitäisi olla niin, että linnut istuvat puissa pää ylöspäin. Iso taulu oli kuitenkin mielestäni kaunein niin, että linnut makasivat vaaka-asennossa. :)
Seuraavaan asuntoon tein Ikean Tyglösa-kehyksistä kolme taulua Tuuli-kankaan mustasta versiosta.
Oikein harmittaa, ettei kehyksiä näytä enää saavan Ikeasta. Olivat todella käteviä. Piti vain taittaa kangas tiukasti ja hakata pienillä niiteillä kiinni. Ei haittanut, vaikka tausta ei näytäkään kovin hyvältä.
Kun muutimme uuteen asuntoon pari kuukautta sitten, ajattelin, että Tuuli-taulujen aika on päättynyt. Niille ei millään meinannut löytyä tilaa. Olin jo laittamassa ne kirpparitavaroiden pinoon. Mutta kappas, kun pari kuukautta pohtii, niin paikka löytyy. Nyt taulut eivät ole enää kolmen taulun tiiviinä sarjana vaan ne on eroteltu kahteen huoneeseen.
Ja tällä kertaa linnuilla ei mene veri päähän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti