Tässä kohtaa nukahdin

Niin pitäisi kirjanmerkeissäni lukea, koska melkein aina luen kirjaa iltaisin siihen asti, että olen melkein unessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun seuraavan kerran tartun kirjaan, luen pari sivua vielä uusiksi, koska en muista kirjan tapahtumista paljon mitään.

Kirjanmerkkini ovat pääsääntöisesti rumia, vai kukapa pitäisi kaupan kassakuitteja kauniina. Välillä käännän kirjaston kirjan hiirenkorvalle, mutta vain, jos kirja alkaa olla jo muutenkin siinä kunnossa, ettei yksi kulma lisää enää haittaa. (Omiani en kääntele. Epäreilua, tiedän.)

Olen pitkään miettinyt sitä, onko mitään järkeä käyttää aikaa kirjanmerkin tekemiseen, kun sen ulkonäöllä ei oikeasti ole mitään väliä. Nyt kesälomalla sitten päätin, että ihan sama, kuinka turhaa tai tarpeellista, niin minähän askartelen.

Jo ennen kuin olin avannut paperilaatikkoni, tiesin, mistä pahvista kirjanmerkit tekisin. Pradan ja Alexander McQueenin esitteistä. Olen napannut ne jostain matkaani ja säästänyt, koska niiden kansipahvi on kovaa ja pinta on hauska, tuntuu vähän nahalta. (Kyllä, tapanani on säästää vähän kaikkea ja kerätä materiaalia kaikkialta.) Otin myös viimeinkin käyttöön Kööpenhaminasta keväällä ostamani teippirullat ja Clas Ohlsonilta ehkä joulun ostetun pitsisen teippinauhan.







Tältä ne sitten näyttävät.



Luulenpa, että tästä mustasta pitsisestä tulee suosikkini. Tällä hetkellä mulla on kesken kaksi kirjaa. Kun tänään saan niistä toisen loppuun, voisin tarttua vaikka tähän kevyeen hömppään.