Frozen-mekko

Blogipaaston aikanakin syntyi kaikenlaista ja osasta onneksi on kuviakin tallella. Tarkoitus ei ole jälkikäteen ihan kaikkea blogiin tuodakaan, mutta tämä kyseinen työ on jäänyt mieleen.

Kummityttö nimittäin tahtoi Frozen-mekon. En enää muista tulinko heti luvanneeksi vai innostuinko ensin kuitenkin itse. Lopputulos kuitenkin oli, että löysin tammikuun alussa kotikylän upeasta kangaskaupasta juurikin sopivaa viittasifonkia, jossa oli hopeisia lumitähtiä. Mukaan tarttui jo tuolloin myös kimaltavaa Säde-lankaa (...josta parhaillaan EHKÄ syntyy jotain).

Kummitytön kanssa sovittiin, että mekko ommellaan talviloman alussa niin, että hän on myös meillä sovittamassa sitä. Minä kun en ole mikään pukuompelija, ja liukkaat ja hankalat kankaat vähän jännittivät. Yhteiset päivät ovat myös yleensä osa synttärilahjoja, koska yhteinen aika ja elämykset ovat osoittautuneet tavaroita sata kertaa arvokkaammiksi.

Kangasostoksille lähdimme yhdessä edeltävän viikon iltana. Olin miettinyt puvun toteutuksen valmiiksi erinäisten Pinterest- ja blogiselailuiden jälkeen ja päätynyt yhdessä kummitytön ja äitinsä kanssa siihen, että puvun pitäisi olla sellainen, että sen saa itse helposti yllensä ja on toisaalta toimiva myös kylmemmällä ilmalla. Tästä syystä koko puku päätettiin ommella kiinni trikoopaitaan. Vinkkejä ja erilaisia ohjeita on Pinterest pullollaan. Jos siis päädyt samanmoiseen projektiin, kehotan hakemaan sieltä mieluisinta toteutustapaa.

Suunnistimme ensin Eurokankaaseen, josta kummitytön pettämätön Frozen-sävysilmä löysi juurikin oikean sävyisen paljettikankaan sekä satiinin. (Kuvassa valitettavasti näyttävät vihreämmiltä kuin ovatkaan...) Varuulta ostin myös kuminauhaa vyötärökaitaleeseen sekä hopeaista paljettinauhaa miehustaaan. Turkoosin värinen trikoopaita löytyi lopulta Prismasta, poikien osastolta. Paljettien alle kätkeytyy jokin printti, mutta kummityttö oli väriin tyytyväinen, valkoista kun pidimme molemmat turhan arkana värinä. Pitäähän sitä pystyä mekossa leikkimään, syömään ja touhuamaan ilman, että

koko ajan pitää varoa puvun tahraantumista. Sitä ehtii tekemään sitten aikuisenakin...

Tässä kuvassa jo oikeampi sävy nähtävissä. Miehustakappaleen leikkasin ensin sanomalehdesta trikoopaidan saumoja mukaillen ja leikkasin sitten vasta oikeat palat paljettikankaasta sekä ompelin sivusaumat.

Ennen Frozen-päivää leikkasin myös hamekankaan sopivaksi suorakaitaleeksi. Frozen-päivä koostuikin sitten yhteisestä touhuamisesta. Kummitytön tehtävä oli askarrella mekkoon rintakoru Frozen-keräilykorteista, liimattavista paljeteista ja liimattavasta rintaneulasta. Näppäränä hän sai tämän aikaiseksi hyvinkin nopeasti ja teki myös pikkusiskolleen sopivan rintakorun. Taisi aikaa jäädä kaulakorunkin tekoon.

Lisäksi leivoimme kaura-mustikkamuffineita ja koristelimme ne.

Tämän kaiken lomassa ompelin pukua eteenpäin pala palalta. Paljettikankaan tikkasin kiinni trikoopaitaan tiheällä siksak-ompeleella ja sivuista suoralla ompeleella. Näin se ei pyöri päällä ja toisaalta tuntuu pysyvän hyvin paikallaan. Hopeapaljettinauhan päätimme jättää pois, koska rintakoru kruunasi jo miehustan.

Hamekangaspalan rypytin kahdella löysällä suoralla ompeleella, vähän verhojen tapaan. Kiristin rypytyksen sopivaksi ja ompelin yhdessä kaapista löytyneen Framilon-nauhan kanssa trikoopaidan alaosaan. Näin paljettiosa laskeutuu tuon sauman päälle ja peittää ompeluvirheetkin. Framilon nauha auttoi siinä, että rypytykseen syntyi vähän joustoa. 

Viitan tekeminen oli vaikein vaihe. Olin nimittäin päättänyt, että sen on oltava irroitettava ja päädyimme myös siihen, ettei se tulisi lainkaan etupuolelle näkyviin kuten Elsan mekossa. Viittakangasta jouduinkin rypyttämään moneen kertaan, ennen kuin olin tulokseen tyytyväinen. Saatuani sen oikean levyiseksi, ompelin taustalle tarranauhan toisen puolen ja toisen puolen kiinnitin taaksen paljettikankaan yläosaan. Nyt siis viitan voi irroittaa tai se repeytyisi tarrasta irti, jos se johonkin sattuisi takertumaan.

Lopputulos näytti tältä ja taisimme molemmat olla yhtä onnellisia puvun valmistumisesta: Valitettavasti rintakorusta ei ole parempaa kuvaa, eikä kyllä viitan takaosastakaan. Kengät ovat mallin omat, H&M:ltä yhteistuumin ostetut Elsa-korkokengät.

Tämän päivän jälkeen olo oli kyllä mahdottoman tyytyväinen. Oli ihanaa tehdä kummityttöni onnelliseksi tällä tavoin ja tällaiset yhdessä vietetyt päivät ovat kullanarvoisia.

Tumppuja, pipoja ja kuolalappuja vauvalle jämätrikoopaloista

Sateisten kesäpäivien aikana ehti hyvin siivota kaappeja ja komeroita. Odotamme toista vauvaamme ja näin ollen kodin tiloja on ollut pakko järjestellä ja paikkoja siivota. Minä kävin siis läpi kankaani ja laitoin eteenpäin sellaisia, jotka olivat pyörineet matkassa jo aivan liian kauan. Osa lähti Punaisen Ristin Kontti-myymälään, osa eli erityisesti vähän huonommat tai pienemmät palaset sain uudelle omistajalle Facebookin Materiaalitori kierrättäjille-ryhmän kautta. Sen kautta olen löytänyt monille pikkujutuille, askartelutarvikkeille yms. oikeasti innostuneen käyttäjän. Suurin osa on käynyt hakemassa pikkujutut oveltamme ja ilo on ollut molemminpuolinen. Jos siis olet Facebookissa, suosittelen etsimään oman alueesi ryhmän ja liittymään siihen! 

Trikookankaiden jämäpaloja en kuitenkaan raaskinut heittää pois. Olen säästänyt leikkelemistäni kankaista kaikki n 8X8cm suuremmat palat ja mietinkin aikani, mitä niistä syntyisi, vaikka tälle uudelle tulokkaalle. Sitten muistin, että esikoisen alkuviikkojen pikkutumput katosivat helposti ja toisaalta lähtivät käsistä pienenkin heiluttelun seurauksena. Esikoinen oli sen verran touhukas, että tumppuja oli pakko pitää, ettei aivan raapinut naamaansa ruvelle joka päivä.

Ensimmäiset tumput leikkelin käyttäen apuna ja evästyksenä säästyneitä vanhoja tumppuja. Toisen resorit olivat aikanaan aivan liian löyhät ja lyhyet, kissatumput taas olivat suosikit pituutensa takia. Ensimmäisen tumpun kanssa mietiskelin kokoamista itse ja siksipä työ ei ehkä ole siistimmästä päästä sisällä näkyvien ja ehkä tuntuvienkin saumojen takia. Sitten tajusin onneksi googlata ohjeita, ja löysinkin nämä erinomaiset ohjeet Näiden avulla toisista tulikin sitten jo paljon siistimmät.

Paloista riitti materiaalia myös pieniin pipoihin. Ne tein samalla sabluunalla kuin aiemmin ja toisen kaavoitin vanhalla vauvan neliskulmaisen pipon avulla. Sisävuoreksi päätyi tavallinen raitatrikoo sekä jo likaantuneesta ja kauhtuneesta trikoopaidasta leikattu, hyvinkin pehmoinen kangas. Tähän käyttöön voisi muutenkin käyttää enemmän vanhoja trikoopaitoja.

Vauvamuoti on taas muutamassa vuodessa muuttunut ja kuolalappuja näkyy joka paikassa. En ihan tiedä, olenko ideasta innoissani, mutta koska tulokas saa pääosin käyttöönsä isoveljen vaatteita ja suurin osa niistä valkoisia tai muuten neutraaleja, ajattelin, että näillä voi ainakin vähän lisätä väriä vaatteisiin. Kaavaan katselin mallia netin kuvista ja leikkelin hyvinkin vapaalla kädelllä. Neppareita en vielä laittanut, koska keväällä tuli ostettua kirppikseltä 'nepparikone', joka majaileee äidin luona. Niinpä kuolalaput lähtivät äidille nepparoitavaksi. Toivotaan, että saamme sieltä raporttia, miten laite toimii!

Paloja toki vielä jäi. Mitähän niistä vielä keksisi, tulokkaalle tai muuhun käyttöön? Saa ehdottaa!

P.S Blogiin eksyville tutuille ja sukulaisille tiedoksi: Tulokkaan sukupuolta ei kannata päätellä näiden ompeluksien perusteella. Näitä värejä sattui olemaan ja sukupuolestaan huolimatta tulokas tulee kulkemaan pitkälti isoveljen vihreän- ja turkoosin sävyisissä kamppeissa :D.

P.P.S Jostain syystä Blogger vaihtaa fonttia kesken kaiken, enkä osaa tätä korjata. Saa vinkata, jos tietää, missä vika.

Vauvalahja vahakankaasta

Blogipaastoni on ehkä ohi! Ompelupaasto päättyi jonkin aikaa sitten ja nyt tuntui siltä, että tämän voisin teidän kanssa jakaa.

Ystävä sai vauvan pari kuukautta sitten ja viikonloppuna pääsemme hänet näkemään. Kangassiivouksen yhteydessä  löysin vielä pienen palan maatuskavahakangasta. Ompelin siitä jälleen "Värikästä vahakankaasta"-kirjan ohjeella ja kaavalla ruokalapun ja lisäksi pienen pussukan. Tällä kertaa yritin keskittyä taskujen keskittämiseen ja ihan hyvin onnistui. 

Ajatuksena on, että pussi on samalla lahjan kääre. Sisälle ostin ekoshampoota kylpyhetkiin. Pussukkaa voisi käyttää vaikka vauvauintireissuilla tai hoitolaukussa. Ompeluvirheen takia ruokalapun kanttaus sai tuplatikin, aika kiva niinkin.

Virkattu pöllö

Jos sinä kuulut jo niihin, joita ärsyttää kaikenlaiset pöllökäsityöt, älä lue tätä. Minäkin nimittäin menin virkkaamaan taas pöllöjä. Joskus kaksi vuotta sitten virkkasin yhden pöllöpehmolelun Jämälangasta-kirjan innoittamana. Siitä tuli vähän hassunnäköinen huuhkaja. Vähän aikaa sitten päädyin Prinsessajuttu-blogiin, jonka pitäjä Mira oli innostunut pöllöjen virkkaamisesta. Todella upeita pöllöjä! Päätin kokeilla, miten sellaisen tekemisen onnistuisi.

Virkkasin pöllön harmaan trikookuteen jämästä isolla koukulla. Ohjeen otin omasta päästäni. Silmät ja nokan virkkasin langanjämistä. Sisälle tungin aika lailla vanua, jotta pöllöstä tulisi sopivan pullea.

Tämä pöllö lentää nuorimman kummilapseni luo. Taitaa joku toinenkin kummilapsi saada tällaisen...

Joululahja, joka avattiin jo

"Joulun aikaan käsityöblogeissa on hiljaista, koska kaikki tekevät joululahjoja, eikä niitä voi etukäteen esitellä", totesi joku Tampereen kädentaitomessuilla marraskuussa haastatelluista bloggareista. (ehkä Hupsistarallaa-blogin Terhi. Ehkä.)

Ihan totta. Yhden lahjoista annoin silti etukäteen, koska tajusin, että saaja voisi tarvita sitä jo syksyn kylmillä säillä.

Katariinan poika tarvitsi kutittamattoman kaulurin ja päätin kokeilla, onnistuisiko sellaisen tekeminen. Langan ostin Hakaniemen hallin Vihreästä vyyhdistä ja sain sieltä kaupan päälle hyvän neuvon: tee kaulaosuus tosi löysäksi, sillä yleensä kutittavaa lankaa inhoavat inhoavat myös kiristyksen tunnetta iholla.

Ohjeen otin Novitalta. (Myös kuva on lainattu sieltä.)

Pehmeää lankaa oli todella kiva neuloa ja kauluri syntyikin nopeasti. Etureunaan päätin tehdä jonkin kuvan - ihan omasta päästäni. Aluksi harkitsin muumia, mutta kun tajusin, etteivät taitoni riitä, päädyin pöllöön. Näyttää kyllä enemmän kissalta...

Ai, miten lahjalle kävi? Aika hyvin. Katariina on kertonut, että kaulurista ei ole valitettu. Kuulemma poika riisuisi sen heti, jos kutittaisi liikaa. Nyt kauluri on pysynyt päällä. Voisin siis uskaltaa suositella tuota lankaa muillekin kutittavia vaatteita inhoaville.

Ei ihan junasukat

Tiedät varmaan vauvojen junasukkien koskettavan tarinan? Ai et. Sotavuosina eräs käsityönopettaja neuloi junassa pikkuvauvalle villasukat ottamalla langan omasta villatakistaan. (Tarinan pidemmän version löydät vaikka täältä.)

Joustinneuleiset ryppysukat pysyvät hyvin jalassa, joten ajattelin tehdä sellaiset pienelle kummipojalleni. Sille samalle, jolle jo tein joululahjaksi pipon. Sitten löysin tämän Yhteishyvän ohjeen ja kuvan. Pidin enemmän näiden sukkien ulkonäöstä.

Käyttämäni tummansininen lanka on samaa Novita Woolia kuin pipossa. Väri on kai joku marttaväri eli marttojen omiin mallistoihin suunniteltu väri. Kaunis tummansininen. En tiedä, onko sitä myynnissä ihan kaikkialla. Itse ostin sen Novitan Lankadelistä.

Ohje oli hyvin yksinkertainen. Ryppykuvio syntyy oikeiden ja nurjien silmukoiden yhdistelmästä, joka ei ole lainkaan vaikea muistaa.

Joulun jälkeen sitten selvinnee, pysyvätkö nämä sukat liikkuvaisen lapsen jaloissa vai eivät.

Voihan Vappu!

Olemme viettäneet erilaista Vappua! Viime vuodet olemme viettäneet sitä Anniinan kanssa, mutta nyt juhlan osuessa keskelle kiireistä työviikkoa, oli suunnitelmissa pienet pippalot tuttavaperheen kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun lapsi sai lievän vatsataudin. Kaikki juhlaherkut jäivät tekemättä ja koko sakki kömpi nukkumaan ennen kymmentä.

Mutta tuli se vappumieli näinkin. Lapsen leikkiessä rauhallisia leikkejään ja miehen ahkeroidessa muuttoapuna kaivoin synttäreiltä jääneen kertisliinan ja katoin sille ostetut simat (Kiitos, Pyynikin munkkikahvila!) ja washiteipeillä koristellut nakki- ja lihapullatikut. Vatsatautinen maistoi nakkia, muuttoapulainen söi loput, minä join simat.

Eilen juhlimme onneksi myös päiväkodissa ja töissä. Esikoisen asun kaikki palaset löytyivät vähän vahingossa viime viikon kirpparikierroksella. Ei pitänyt ostaa mitään, mutta ensin osui silmiin 'haalaripaita' ja kypärä Lielahden Kontissa ja työkalupakki sisällyksineen löytyi Jonnan Kirppikseltä, hinta 5€. Työkalupakkiin päätyivät myös joskus aiemmin kirpparilta löytyneet sekalaiset työkalut.

Mun vappuasu löytyi pala palalta jo pari vuotta sitten eli aina kun löysin aiheeseen sopivaa, nappasin mukaan. Paitamekko on ostettu Gina Tricot:lta parilla eurolla, vekkihame on kirppislöytö, samoin rusettihuivi. Korvat on ostettu uutena, samoin kengät roomalaiselta torilta vuosia sitten.

Tämä vappu oli tällainen, mutta toisaalta hieno ja rauhallinen. Oleelliset asiat saimme ja ehdimme levätä, vetää henkeä ennen totisen työnteon toukokuuta.

Innostuin, petyin, opin

Kurjinta on, kun kivat suunnitelmat kosahtavat. Mutta joskus niin vaan käy. Ja toisaalta silloin juuri huomaa, että joskus on vaan turha hirveästi vääntää ja säätää, vähempikin riittäisi.

Kävi nimittäin niin, että innostuin hirveästi järjestelemään kollegan vauvakutsuja. Selailin kivoja sivustoja, etsiskelin toimivia ideoita ja suhteutin niitä käytettävissä olevaan aikaan. Päädyin tekemään sankarin nimellä bannerin näillä ilmaisilla tulostettavilla pohjilla.

Lisäksi otin mallia Paljon iloa paperista-kirjasta sekä tästä Pinterestistä vastaan tulleesta kuvasta.

Tein siis erikokoisista ympyröistä palluraketjun ompelemalla ompelukoneella yhteen noin sentin välein.

Lahjaksi ompelin jälleen Värikästä vahakankaasta-kirjasta innostuneena viirinauhan sekä ruokalapun.

Kokeilinpa tehdä niitä jokablogin silkkipaperipallojakin (esim. klik) ja olipas se helppoa. Ajattelin, että muutamassa minuutissa väännän niitä vielä vaikka lisää. Ostin passelit lautasliinat ja niin edelleen ja niin edelleen.

Sitten tuli oksennustauti kylään. Banneri eivätkä ihana palluranauha päässeet koskaan juhliin, silkkipalloista puhumattakaan. Lahjat sentään odottavat, ja pääsen ne antamaan, kunhan pöpöt on karkoitettu.


Mitäkö opin? Sen, että juhlista tulee aina kivat ihmisten ja juhlan takia, ei koristeiden ansiosta. Lapsen synttäreiden lähestyessä otan siis iisimmin tai ainakin yritän.

Vahakangasvillitys

Tämä tarina alkaa Tampereen käsityömessuilta. Tapanamme on, että sieltä löytyy aika monta kivaa lahjaa tai ainakin ideoita/materiaalia joululahjoihin. Sisko kysyi, mitä esikoiselle voisi jouluksi ostaa ja mä kerroin ajatuksestani tuunata esikoiselle pikkukeittiö ja antaa lahjaksi siihen liittyviä asioita. Sisko aloitti siis messuilla vahakangasessun metsästyksen, mikä osoittautui sitten kuuleman mukaan hankalaksi, koska kaikki eteen tulleet olivat aika tyttömäisiä. Ei siinä mitään, lapsemme käyttää melko lailla kaikkia värejä, mutta eipä nyt haluttu alleviivata sitä, että keittiöhommat olisi vaan tyttöjen juttuja...

Äiti oli kuitenkin lukenut ajatuksiamme ja oli ostanut mulle kirjan 'Värikästä vahakankaasta' sekä puolisen metria harmaata pilkullista vahakangasta sekä tätä värikästä pöllövahakangasta.

 

Selailin kirjan innostuneena heti läpi ja muistin saman tien essuidean. Lisäksi pikkukeittiöidea jalostui siskon ostamien puisten leikkiruokien ansiosta kauppaleikiksi, joten esikoinen tarvitsi tietysti myös pienen ostoskassin. (Pikkukeittiön tuunaus on vielä hitusen kesken, lopullisen tuloksen näette myöhemmin :D )

Näin ollen uudenvuoden päivänä käytin esikoisen päiväuniajan tehokkaasti. Kaavat leikkelin kirjan hyvän ruutukaavapiirroksen mukaan sanomalehdelle ja seurailin jopa kirjan ohjeita melko tarkkaan. Essuun tein kuitenkin sitomisnauhat kanttinauhasta kun en oikein vielä luottanut kykyyni tehdä noita nauhoja.

Kirjaa kehun ehdottomasti selkeydestä sekä rennosta asenteesta. Itse olisin varmaan aivan turhaan alkanut tehdä hienoja päärmeitä, mutta mihis niitä oikeasti vahakankaassa kaivataan, helpoilla käänteillä sai aikaan siistejä saumoja!

Lisäksi kirjassa on monia yksinkertaisia, toteutuskelpoisia ideoita sekä ohjeet siihen, miten vaikeimmista tai usein toistuvista ompelujutuista selviää. Esimerkiksi sankojen teko neuvottiin kyllä tarkkaan, mutta elämä kun ei oo täydellistä, niin ei ne nyt silti ihan justiinsa oo :D.

 

Kauppakassi pääsi jo kovaan käyttöön, essun merkitys ei tainnut vielä ihan aueta. Esikoinen sai myös napata itse kuvan pikkukeittiöstään tässä vaiheessa ja kuvassa näkyy myös pikaisesti ommeltu patahanska. Sattumalta olin ostanut viime keväänä pöllojä puuvillakankaalla. Hanskasta tuli tosin hieman pieni eikä muutenkaan onnistunein, mutta asiansa ajaa.

Vahakankaista taisin nyt sitten vähän innostua, seuraavat jutut ovat jo suunnitteilla. Eipä oo ennen ollut suosikkimateriaali, mutta kieltämättä lapsen kanssa melko näppärää. Saatoin siis jäädä koukkuun...

Tuunattu John Deere -potkukelkka, osa 1

Viime talvella kirpparilta löytyi 15 euron naurettavalla hinnalla lasten potkukelkka. Ajatuksena oli samantien tuunata siitä seuraavaksi talveksi entistä ehompi.

Kun kesäsateet vähän antoivat myöten, haimme kaupasta kunnon hiekkapaperia vanhojen jämien tilalle ja räväkän vihreää sekä keltaista maalia. Sattuneesta syystä John Deere-traktorimerkki on meillä aivan ehdoton, joten kelkkakin pitää toki tehdä samaan sävyyn.

Vähän apuja projektiin sain Koristellaan koti talveen-kirjasta. Arvatkaa vaan, kuinka huvittava näky se oli olohuoneen pöydällä heinäkuun lopulla...

Ensin otettiin kuva rungon ja jalasten liitoksista ja sitten irroitettiin ne toisistaan. Tämä tosiaan kannatti, kun ei oma järki olisi riittänyt kokoamiseen :D.

Kirjassa neuvottiin tekemään pohjatyöt hyvin ja tähän pyrimmekin. Vanha, todella hilseilevä lakkapinta hiottiin pois ja siihen kului aikaa tovi jos toinenkin, varsinkin kun kelkassa oli sorvattuja kohtia. Pölyt pyyhin mikrokuiturätillä ja sen jälkeen päälle siveltiin noin neljä kerrosta vihreää alkydimaalia. Jälkiviisaana sanoisin, että pohjamaali olisi ollut hyvä idea. Nyt vanha ja kuiva puu imi maalia vaikka millä mitalla, mutta pikkupurkki kyllä silti riitti.

Jalaksista hiottiin pois pahimpia ruosteita ja päälle spreijattiin, tietenkin ihan vaan ruohikon päällä (!),harmaata ruosteenestomaalia.

Tuli siisti, mutta ihan pianhan noi jalakset taas on ruosteiset :D. Kelkan kärkeen laitettiin keltaista spray-maalia huomioväriksi.

Sitten annettiin kuivua ja lopulta yhdistettiin osat. Ruuveja ei meidän tapauksessa tarvinnut vaihtaa lainkaan, vaikka kirjassa sitä ehdotettiinkin.

Nyt on sitten kelkka sitten viimeistelyä vaille valmis. Istuimelle on jo puolivalmiina pyöreä virkattu "Jontikanrengas", joka odottaa vaan sisälleen lämmikkeeksi vanhaa retkipatjaa. Lisäksi etsimme kelkkaan keltaista huomioviiriä, siis sellaista, millainen ainakin lapsena oli pyörien tarakassa. Vastaan tulee kuitenkin jatkuvasti vaan oransseja, mutta olen toistaiseki vakuuttunut, että niitä on keltaisiakin. Jos siis kukaan tietää, mistä löytää keltaisia, voi huutaa hep! Siihen asti kelkka piristää terassin sisustusta ja toimii kiipeilytelineenä...

Leikkimökki uusiksi:osa 1

Viime viikolla piti kunnostaa leikkimökkiä eli nostaa se uusien harkkojen päälle, korjata kuisti, paneloida sisätilat, hioa ja maalata. Sitten tuli Suomen kesä. Satoi vettä. Sanoin, että periaatteesta en enää tee hommia sateessa niin kuin aikoinaan partioleireillä. Satoi lisää. Sade loppui ja menimme nostamaan mökkiä. Alkoi kaatosade. Nostimme mökin. Sen jälkeen emme viitsineet enää jatkaa ja sitten emme enää ehtinetkään. Minä menin ulkovarastoon, otin esille Anniinan vanhan leikkimökkijakkaran ja päätin, että jotain edes valmistuu, oli miten oli.

ENNEN:

JÄLKEEN:

Ruuvasin siis istuimen irti ja irroitin vanhan muovipäällisen. Sitten leikkasin vanhan avulla uuden päällisen entisen vuokranantajan lahjoittamista verhoista ja ompelin sauman koneella. Varastosta löytyi ohutta superlonia, laitoin sitä pehmusteeksi ja niittasin kankaan kiinni (Tosin en tarpeeksi tasaisesti, vähän se kumpuilee, mutta leikkimökissä ei oteta tällaista vakavasti!). Spreijasin jalat ja ruuvasin istuimen kiinni. Vielä puuttuu yksi muovinen 'tuppi' yhteen jalkaan, muuten tämä vaan odottaa parempia kelejä ja mökin uudistumista. Samassa hujauksessa myös lasten silityslauta sai samasta kankaasta uuden päällisen ja jalat uutta pintaa, kunnes maali loppui kesken, joten kuvat näette myöhemmin.