Paperipaino valokuvalla

Vuosia sitten sain tädiltä perintönä lasisen paperipainon. Pohjaan liimattu kuva on ajansaatossa vähän rikkoutunut, mutta lasi on säilynyt siistinä, kolhiintumattomana yli 100 vuotta. Tämä paperipaino painaa 350 g, joten on varmaan tehnyt työnsä aikanaan.

Sattumalta löysin kirpputorilta ensimmäisen tuunattavan paperipainon. Siihen oli liimattu kiiltokuva, joka oli jo revennyt pahasti. Hinta oli edullinen - muutaman euron. Ja paperipaino oli minun! 

Koska en raaskinut liimata vanhaa valokuvaa suoraan paperipainon pohjaan, niin skannasin sen ja tulostin sen valokuvapaperille. Asetin paperipainon valokuvan päälle sopivaan kohtaan - leikkasin ja liimasin. Liimana käytin kaikissa Tacky Glue -liimaa.

Nyt seuraava jo odottaa valokuvaa. Ja suku ja tuttavat vuosien takaa herättävät mukavia muistoja!

Pitsi nro 1806

Sain Brysselin tuliaisena Katariinalta ihanan kankaisen lyhdyn. Käsintehty yläosa on tehty revinnäistyönä taidokkaasti. 

Sisällä loistaa patterikynttilä lasipurkissa. Arvostan brysseliläistä käsityötä, mutta silti päätin kokeilla tehdä vastaavan ompelukoneella.

Tarvitsin vain valkeaa lakanakangasta ja pitsiä.

Kirpparilöytönä olin vuosia sitten ostanut mitättömän pienellä summalla A4-kokoiselle arkille aseteltuja numeroituja pitsinäytteitä. Lyhyitä numeroituja pitsipätkiä, joilla varmaan tehtaan edustaja on tehnyt kauppaa myyden isompia eriä pitsiä. Niitä löytyi vielä 18 arkkia!

Näin tein: 

Mallikirjan pitsien lyhyyden takia yhdistin saman levyiset pitsit yläreunaan ommeltavaksi. Sauma on taitoksen kohdalla sivussa.

Isomman pitsin asetin kynttilävalon kohdalle kankaan päälle, ompelin lyhyellä tikillä, siksak ompeleella sekä vahvistin vielä suoralla tikillä päältä, jonka jälkeen leikkasin ylimääräisen kankaan pois.

Korkeuden määritin pienen lastenruokapurkin mukaan. 

Alasauman päät - nurkat- käänsin yhteen ja ompelin käsin kuten lyhdyn yläreunan.

Työn alussa arvelin tärkkääväni työn, jotta se pysyy napakasti pystyssä. Sen koin lopulta aivan turhaksi.

Seuraavaan lyhtyyn kokeilen pellavakangasta.Tunnelmallista syksyä!

x

Kirpputori Tarina, tavaraa ja teippiä

Tältä kesältä muistan vielä pitkään erään aurinkoisen maanantain, jolloin törmäsiin ihanaan uuteen kirppariin, Kirpputori Tarinaan, Tampereen Laukontorin laidalla. Paikka teki heti vaikutuksen siisteydellään, järkevillä hinnoillaan, pikku kahvilalla ja tavaroiden asettelulla. Löysin sieltä jo ensimmäisellä kerralla ihanan silkkipaidan, puisen ruorin meidän merelliseen vessaamme, sekä turkoosin kannun ja metalliruukut. Oi onnea!

 

Clas Ohlsonilta ostetuilla pitsi- ja kirjoitusteipeillä päätin vielä koristella ruukkuja vähän. Niihin on tarkoitus siirtää yrtit ulkoa sisälle pakkasten koittaessa.Turkoosi teippi on mt-washiteippiä, ostettu muualta. Se odottelee vielä muuta käyttöä.

Haalean turkoosin sävyä pääsi näin pujahtamaan meidän ennestään jo kirjaimia vilisevään keittiöön. Hyllyllä odottelee myös ihana Make a mess-kirja, tavoitteena on päästää irti ja opetella sotkemaan. Tekee ihan hyvää ainaisen siivoamisen sijaan!

Tarinassa olen käynyt toisenkin kerran ja aivan yhtä hyvän vaikutuksen teki silloinkin. Mahtavaa saada uusi kirppari kaupunkiin!

Jo vihertää!

Meidän yhdessä huoneessa vihertää jo - kiitos Ikean! On ollut aikeissa maalata tai tapetoida tai ostaa sisustustarraa ja jotenkin jatkaa esikoisen huoneen metsä-teemaa seinillekin. Aina on ollut kuitenkin sellainen olo, että entä jos kyllästyn pian ja olen tuhlannut tapetointiin/maalaamiseen/tarroihin paljon aikaa/rahaa. Viime viikonloppuna ongelma ratkesi Ikeassa, koska sinne oli tullut monia uusia seinätarroja. Mulla on yksi kokemus Ikean tarroista, noin viiden vuoden takaa ja silloin ne tipahtelivat seiniltä. Uskalsin kuitenkin tämän Elsabo-tarran ostaa, koska hintaa oli vaan 12,99. Hieno tuli, nyt katsellaan pysyvätkö seinillä, vai tartunko sittenkin itse pensseliin tai tapettiliisteriin.

Esikoisen huoneeseen pääsee viimein myös vuosi sitten hankittu silityslauta. Ostin sen kirpparilta sen aivan järkyttävästä värimaailmasta huolimatta. Jalat olivat syvänsiniset ja kankaan sekaväritys selviää tästä kuvasta. Erikoisena yksityiskohtana ovat jalkojen koalat...

 

Laiskana siksakkasin vaan sopivampaa, vanhaa tuttua, kangasta edellisen päälle. Lopputulos ei ole siistein mahdollisin, mutta varmasti kestää sen ajan, kun tällä leikitään. Silitysrautakin on kirpparilöytö, aivan oikean näköinen ja suihkuttaa vettä! Alhaalla oli verkkopussukka, sen poistin ja lisäksi raudalle oli laskutaso, mutta se ei ollut sopiva uudelle raudalle. Jalat spreijasin mattavalkoisella heti lumien sulettua, työ oli jäänyt loppukesällä kesken ja unohtunut sitten :D.

Koeajo on suoritettu, ja toimii loistavasti. Jos viitsin, vähän vielä siistin tekemällä eteen kuminauhaviritelmän, jotta suojus pysyy paremmin paikallaan. Joka tapauksessa, kannatti pelastaa tämäkin kirpparilta!

Nyt odottelemme, että vihreää puskee esiin ulkonakin. Hyvältä alkaa jo vaikuttaa!

Voihan Vappu!

Olemme viettäneet erilaista Vappua! Viime vuodet olemme viettäneet sitä Anniinan kanssa, mutta nyt juhlan osuessa keskelle kiireistä työviikkoa, oli suunnitelmissa pienet pippalot tuttavaperheen kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun lapsi sai lievän vatsataudin. Kaikki juhlaherkut jäivät tekemättä ja koko sakki kömpi nukkumaan ennen kymmentä.

Mutta tuli se vappumieli näinkin. Lapsen leikkiessä rauhallisia leikkejään ja miehen ahkeroidessa muuttoapuna kaivoin synttäreiltä jääneen kertisliinan ja katoin sille ostetut simat (Kiitos, Pyynikin munkkikahvila!) ja washiteipeillä koristellut nakki- ja lihapullatikut. Vatsatautinen maistoi nakkia, muuttoapulainen söi loput, minä join simat.

Eilen juhlimme onneksi myös päiväkodissa ja töissä. Esikoisen asun kaikki palaset löytyivät vähän vahingossa viime viikon kirpparikierroksella. Ei pitänyt ostaa mitään, mutta ensin osui silmiin 'haalaripaita' ja kypärä Lielahden Kontissa ja työkalupakki sisällyksineen löytyi Jonnan Kirppikseltä, hinta 5€. Työkalupakkiin päätyivät myös joskus aiemmin kirpparilta löytyneet sekalaiset työkalut.

Mun vappuasu löytyi pala palalta jo pari vuotta sitten eli aina kun löysin aiheeseen sopivaa, nappasin mukaan. Paitamekko on ostettu Gina Tricot:lta parilla eurolla, vekkihame on kirppislöytö, samoin rusettihuivi. Korvat on ostettu uutena, samoin kengät roomalaiselta torilta vuosia sitten.

Tämä vappu oli tällainen, mutta toisaalta hieno ja rauhallinen. Oleelliset asiat saimme ja ehdimme levätä, vetää henkeä ennen totisen työnteon toukokuuta.

Joulukalenteri vuosimallia 2012

Miehelläni ja minulla on ollut jo useamman vuoden joulukalenteri, jossa ideana on, että järjestämme vuoropäivin pieniä kivoja yllätyksiä toisillemme. Eräänä jouluna kalenterina oli liitutaulu, johon päivät ja yllärit kirjoitettiin, eräänä toisena vuonna kalenteri oli kirjekuorista muodostettu joulukuusi. Tänä vuonna halusin myös samantyyppisen, vaikka nyt tarkoituksena on yllätysten lisäksi luoda päivittäin joulutunnelmaa koko perheelle. Aiempina vuosina olemme huomanneet, että parasta on, kun keksii jo valmiiksi ideoita ja toteuttelee niitä sitä mukaa, siksi kalenterissa on syytä olla jotkin lappuset, joihin ideat voi jo valmiiksi laittaa.

Tänä vuonna kalenterin toteutus jäi ihan viime tinkaan, koska en osannut päättää, tekisimmekö silti sen vaan liitutaululle vai kaivaisinko jo esiin kummitädiltä aikoinani saamani pussukat, joihin olisi voinut laittaa ylläreitä lapselle. Totesin kuitenkin, että esikoiselle perinteisen kalenterin (toki sellainenkin on oltava!) pikkukuvat ja joulutouhut sinänsä varmasti rittävät ja jatkoin aiemmin alkanutta jääkaapin ovien siivoamista.

Washi-teippi pääsi kehystämään kalenteria ja viime vuoden kalenterin pyykkipojat saivat taakseen Clas Ohlsonin magneettiteippiä. Paperilapuiksi leikkelin vanhoja joulukorttipohjia.

Pyykkipoikien päälle kiinnitin kaksipuoleisella teipillä Ikean papereista leikeltyjä ympyröitä. Numerot leimailin joskus vuosia sitten kirpparilta ostetulla lasten leimailusetillä.

Washiteippiä vielä kuusen latvaan ja valmis! Nyt kun vielä ehtisin niitä ideoita lappuihin kirjoittelemaan : D.
Tämänpäiväisessä lapussa luki: Glögiä ja joulutorttuja!

Saman tien innostuin teippailemaan washi-teipillä Tiimarin alekorista löytyneitä pahvikirjaimia. En ollut keksinyt niille oikein käyttöä, mutta nyt magneettiteipin avulla ne muuntuivat kalenterin koristeeksi. Luultavasti innostun teippailemaan jonkun toisenkin sanan, muuten näyttää sana niin yksinäiseltä.

Adventtikynttelikkökin odottelee valmiina. Se on löytö kirpparilta ja numerot löytyivät kukkakaupan alelaarista pilkkahinnalla.

 

Ihanaa joulunodotusta!

Liukuva väri kiehtoi

Kaikki alkoi kirpparilöydöstä: Fidalta tummansininen vanha Dylon-värinappi 80 sentillä. Päätin ostaa sen, vaikken tiennyt, mitä sillä tekisin. Joskus teini-ikäisenä värjäilin paljonkin vaatteita batiikkityyliin ja joskus olen kirpparilöytöjäni värjännyt. Mutta siitäkin on aikaa.

Värinappi ehti olla pari viikkoa eteisen laatikossa ennen kuin keksin. Tekisin paitapuseron liukuvärjäystekniikalla. Siskoni Katariina tästä hieman jo huolestui. Hän muisti liukuvärjätyt hameet, jotka meillä olivat lapsena. Ne olivat todella hippihameet ja ihan sellaista en tällä kertaa ajatellut.

Kun vielä kirpparilta löytyi sattumalta sinisävyinen nappipussi (50 senttiä), juttu oli ihan selvä. Kohtaloa tämä on, kun löytyy ensin värinappi ja sitten sävy sävyyn napit. Totta kai osa paidan napeista pitäisi vaihtaa värjäyksen jälkeen.

Paita löytyi H&M:ltä. Etsin sitä kyllä kirpparilta, mutta eihän oikeanlaista paitaa löydy juuri silloin kuin pitäisi.

Värjääminen on oikeasti aika helppoa, kun vain muistaa suojata kaikki paikat. Minä en muistanut. Unohdin, että heti kun värinapin puhkaisee, väri saattaa levitä minne vain. Niinpä paitaan tuli heti pari roisketta, jota en ollut suunnitellut. Aluksi ärsytti suunnattomasti, mutta harvemmin mun projektit menevät kuin...no tiedät kyllä.

Yritin saada paitana kolme väriä. Vaalein sininen on ollut vain pari minuuttia väriliemessä, keskisininen kymmenen minuttiia ja tummin sininen puoli tuntia. Sitten huuhtelin kunnolla, kuivasin, silitin ja vaihdoin kolme alimmaista nappia. Tällainen siitä tuli.

Väristä tuli tuollainen aika elävä (lue: ei tasainen), koska värjätessä paita ei ollut täysin suorana vaan jäi hieman ruttuun.

Nyt tuntuu, että värjäystekniikka alkaa olla paremmin hallussa. Mitähän sitä sitten seuraavaksi värjäisi?

Virkattu matto kirppiskuteista

Jotkut työt syntyvät järkisyin ja pitkän harkinnan jälkeen. Toiset taas, niin kuin nyt tämä matto, syntyvät ilman sen suurempia suunnitelmia ja aivan tunnepohjalta.

Tämän maton tarina on tällainen:

Ostin hillittyä ja tyylikästä beigeä ontelokudetta ensimmäistä kudevirkkaustyötä varten. Olin hädin tuskin päässyt alkuun, kun löysin Kontti-kirppikseltä aivan ihania, värikkäitä, retrokankaista leikeltyjä kuteita. Maksoin niistä 3 e ja säntäsin kotiin, nettiin ja Kauhavan Kangasaitan sivuille. Valikoin sieltä Helmimaton, vaihdoin koukun beigestä kuteesta kirjavaan ja aloin virkata hillittömällä vauhdilla. Oli ihan pakkopakko tehdä nopeasti, vaikka ei ollut aavistustakaan, mihin mattoa käyttäisin. Tiesin vain, että värien puolesta sen paikka olisi Vinksinvonksinheikunkeikun-terassilla. Ikinä en ollut tällaista mattoa aiemmin itse virkannut, mutta ohje oli loistava ja uskalsin lopulta jopa soveltaa, jotta saisin kuteet riittämään. Kude loppuikin aivan liian aikaisin, joten marssin Konttiin ja ostin lisää samanmoisia. Hippimattohan siitä tuli, suurin piirtein ohjeen mukainen ja kokoinen. Jos löydän vastaavia kuteita lisää, saatan jatkaakin. Ja terassille se siis päätyi, edelleen ilman mitään sen ihmeempää käyttötarkoitusta.

Jostain kumman syystä matto saa minut hymyilemään. Tuntuu se mukavalta varpaidenkin alla. Kesäsateet ovat nyt huuhdelleet kuteista pois hieman tunkkaisen hajun, joten ehkä sillä vielä syysiltoina istutaan. Jospa seuraavaksi viitsin tarttua siihen hillittyyn kuteeseen...

Pari palaa teippiä

Tuli kesälomalta kotiin ja heti piti päästä tuunailemaan.

Olin lomareissulla käynyt kirpputoreilla etsimässä vanhoja patenttikorkkisia pulloja kylpyhuoneeseen. Halusin laittaa niihin kylpyvaahdot ja -kuulat, sillä kaupan kirjavat pakkaukset olivat alkaneet ärsyttää kylpyammeen reunalla. Kun pullot ovat kauniita, ei haittaa, jos ostaa vaikka jotain halpaa kylpyvaahtoa rumassa pakkauksessa. :)

Patenttikorkkisia pulloja on kirppareilla paljon, mutta niiden hinnat vaihtelevat reilusti. Ihan samoja pulloja myydään niin 20 sentillä kuin 5 eurolla. Onneksin tajusin tämän ennen kuin päädyin ostamaan noita viiden euron pulloja!

Tässä tuunauksessa ei paljon aikaa kulunut. Vaahdot vain uusiin pulloihin ja hieman tarranauhaa kylkeen. Nyt ei haittaa, vaikka pullot ovat niin näkyvällä paikalla.

Samalla päätin teipata tämän pienen metallisen rasian, jota kannan aina mukanani. Alun perin rasiassa on ollut minttupastilleita, mutta nykyään siellä on aina jotain lääkkeitä tai purkkaa. Rasia on jo ihan lommoilla, mutta ehkä teippi antaisi sille lisää vuosia.

Hieman piti saranoiden kohdalla miettiä, miten teipin laittaisi. Muuten tässä ei mennyt kovin pitkään.

Nyt jo mietin, että mitä seuraavaksi teippaisin ja pitäisikö ostaa lisää teippejä. Olen ostanut kaikki nykyiset teippini ulkomailta, Kööpenhaminasta ja Berliinistä (hyvä tuliainen itselle!), mutta nyt olen pyörinyt Teippitarhan sivuilla. Heti, kun tiedän, mitä teippaisin, tämä voisi olla seuraava ostokseni. Tässä on nimittäin sama kuvio kuin tuossa rasiaan käyttämässäni teipissä.

Kirppislöytöjä ja kerrosvati

Kesälomamatkaillessa tulee osuttua usein kivoille kirppiksille. Tällä kertaa suuntana oli Kokkola ja siellä marssimme äidin ja veljen kanssa tuttuun paikkaan eli Yhteiskristillisen lähetyskeskuksen kirppikselle Pakkahuoneenkadulle. Sieltä löytää aina jotain, tavara on siistiä ja paikat järjestyksessä ja hinnatkin kohdillaan. Muutamassa minuutissa olin saanut kerättyä käsiini joukon aarteita.

Siis ihanan valkoisen puulaatikon, yksinäisiä kuppeja ja lautasia sekä vaaleanpunaiset napit. Laatikko ja napit odottavat inspiraatiota, mutta muut pääsivät heti töihin.

Kuvissa näkyvän isoimman lautasen olin jo aiemmin ostanut joltain kirppikseltä, aikeissa tehdä kerrosvati. Niitä lienee pyörinyt blogeissa jo tovin, minä törmäsin ideaan vähän perinteisemmin. Äitini nimittäin kuvaili tätini tehneen tällaisen ihanuuden jo aikoja sitten ja teki sitten kevättalvella itselleen oman kirppiksiltä haalituista kupeista. Sen jälkeen kerkesin törmätä netissä Eilen tein-blogin hääkeksitelineisiin sekä pari vuotta vanhaan Hesarin juttuun.

Olin etsinyt sopivia kuppeja jo monesta paikasta, mutta halusin ostaa parittomia kuppeja ja lisäksi vaatimuksena oli kultaiset reunat. Muuten en niistä välitä, mutta tällaiseen telineeseen ne halusin. Kokkolassa silmäni osui ensin munakuppiin ja sitten salamannopeasti toisiinsa sopiviin kukkakuppiin ja lautaseen. Sommitelma oli minuutissa valmis ja toteutin sen toissapäivänä lähinnä Hesarin ohjeen mukaan ja Loctite Super Glue Controlia käyttäen. Sen luvataan kestävän vesipesua ja yhden koepesun jo tein, eikä liimaus ollut moksiskaan. Liima on käytössä aika valuvaa, joten liimauskohdat kannattaa todellakin merkitä hyvin ja muutenkin olla nopea.

Nyt pitäisi vaan saada järjestettyä ne kekkerit, joilla tätä voisi käyttää :D.