Kukkaruukun suojus ontelokuteesta

Aiemmin tein 'vääränvärisille' kukkaruukuille suojukset vanhasta pellavakerniliinasta. Ajan saatossa ne kuitenkin repsahtivat ja alkoivat näyttää vähän surullisilta. Myös aiemmin virkattu lankakori oli menettänyt ryhdikkyytensä ja olin purkanut sen takaisin kuteeksi. Tähän projektiin ei siis tarvittu mitään uutta materiaalia.

Etsin siis neliöpohjaisen virkatun korin ohjeen ( ja erinomainen löytyy täältä!) ja virkkasin pussukan tueksi kunnon korin. Pellavakernipussukka jäi kuitenkin vielä korin sisälle, lähinnä suojaamaan koria vedeltä.

Huomattava parannus, ainakin minun mielestäni. Nyt pitäisi enää jaksaa virkata toinen :D.

Pillihimmeli

Tuumasta toimeen. Viime vuoden käsityömessuilta oli jäänyt vielä pussillinen paperipillejä, joista syntyi minihimmeli Suuren Käsityölehden himmelivideon pohjalta. Mitat keksin ihan omasta päästä, lähinnä yrittäen varmistaa, ettei jämäpaloja pääsisi syntymään. Minihimmelissä on kolme samalla tavoin tehtyä, eri kokoista timanttia ja isoimman sisällä killuu vielä pienin. Mukava pieni välipalatyö pääsee joulun ajaksi roikkumaan kattoon. Isokin himmeli olisi kiva, mutta toisaalta sen säilytys vähän epäilyttää. Ehkä siis tyydyn tähän.

Mukavia käsityömessuja!

Joulukoristeita vanhoista kirjoista

Kuva: Kotivinkki

Kotivinkin syksyn ruokajutun somisteena oli vanhoista kirjoista tehtyjä koristeita. Nappasin niistä kuvat kännykällä ja palasin ajatukseen kuukauden päästä. Lisäksi otin esille jouluisen Pinterest-tauluni ja päätin viimein toteuttaa muutamia sinne säilöttyjä ideoita. Sen enempiä miettimättä silppusin jo aiemmin käyttöön päässeitä vanhoja kirjoja. Tällaista tuosta silppuilusessiosta sitten syntyi: 

Idea Pinterestistä, ohje täältä. Tähtitarrat olivat johonkin eksyneet, ne voisivat olla sopivammat kuusen latvaan. Taittelu oli ensin hankalaa, mutta harjottelun kanssa näitä syntyisi varmaan nopeamminkin.

Tämän kortin idea on Pinterestistä (ja sama näköjään myös uusimmassa SK 11-12/2015:ssa). Erikokoiset kolmiot on siis vaan hurauteltu suoralla ompelukoneompeleella kiinni korttipohjaan. Mulla tässä aina kaksi kolmiota päällekkäin.

Tein myös aiemmin testailemani 3D-tähdet miniversioina. Vielä en tiedä, mihin nämä päätyvät. Isompia on jo tosin tekeillä olohuoneen joulukoristeiksi. Ohje pahvisiin vastaaviin on täällä.

Kivointa oli opetella uutta tehdesäni näitä origamitähtiä. Ensin meinasin luovuttaa, mutta nyt yksi tähti onnistuu jo minuuteissa ja ilman ohjeita. Nämä päätyvät varmuudella joulukuusen koristeiksi. Aivan älyttömän hyvät kuva- ja video-ohjeet origamitähtiin ovat täällä.

Vanha kunnon paperikäynnös syntyi kuuseen myös nopeasti. Kannattaa muistaa leikata samanpaksuisia ja -pituisia suikaleita. Tylsästä businessoppaasta syntyi näin jotain paljon kivempaa!

Myös alkuperäinen Kotivinkin idea pääsi toteutukseen. Ehkä näistä tosiaan tulee jouluisen kakun koristeita tai voisihan niitä tökkiä esimerkiksi joulukukkien koristeeksi.

Joku ehkä koristelisi näitä glittereillä tai värillä, mulle ne toimivat parhaiten näin. Takaraivossa ajatus on myös se, että nämä on helppo kierrättää, sitten jos kyllästyn ja haluan jotain muuta.

Toivottavasti saitte tästä ideoita omiin jouluaskarteluihinne!

Vinkkejä käsityömessuille ja jouluvalmisteluihin

Ulkona on sateisen harmaa marraskuu, joten nyt saa luvan kanssa keskittyä touhuamaan sisällä ja valmistautumaan vaikkapa jouluun. Viime joulun postaukset jäivät myös tänne Bloggeriin vaan muhimaan, joten tarjoilen ne nyt teille, vaikka innoitukseksi tulevan viikonlopun käsityömessuille.

Oheiset lasinaluset ovat syntyneet messuilta ostetuista, noin 1 cm paksuisista huopatehtaan jämäpaloista. Tämä osasto on jo minulle varsinainen klassikko, sieltä ostetuista paloista on vuosien varrella syntynyt lahja jos toinenkin. Viime vuonna painoin piirtoheitinkalvolle tehdyn sabluunan avulla näitä lasinalusiksi ja niitä myytiin sitten eräissä joulumyyjäisissä päiväkodin lasten hyväksi. Painovärin silittelin useaan kertaan ja testailin myös testialusella, että varmasti pysyy :D. Kokeilin sekä kuparinsävyistä ja punaista väriä, molemmat menivät mukavasti kaupaksi.

Kuvassa näkyy myös porokortit, jotka painelin vanhalla leimasimellani edellisen vuoden jämäpohjiin. Nämäkin lähtivät päiväkodin myyjäisiin ja tekivät mukavasti kauppansa kun mukana oli kirjekuori. Kortit ovat Papermanian 50 kpl kortti&kirjekuoripakkauksesta, joka on minusta todella hintansa väärti. Messuilta sen yleensä saa n. 8-9 euron hintaan ja näin yhdelle kortille&kirjekuorelle ei juuri jää hintaa. Papermaniaa myyvät ainakin Heinikka ja Sinelli.

Edellisinä vuosina olen ostanut Papermanian ruskeita ekokortteja, viime vuonna sukulaisille ja ystäville lähti tällaiset neliön muotoiset kortit.

Niihin leikkelin vanhoista joulukorteista ja joulupapereista erikokoisia ympyröitä. Mallina käytin kolmea erikokoista pyöreää purkkia ja sommittelin samansävyisistä palloista mukavia kokonaisuuksia.

Pallojen langat piirsin hopeatussilla sekä Ikean lastenosastolta löytyneen tussipakkauksen valkoisella taikatussilla. Se tulee mukavasti näkyviin ruskealla pohjalla. Taikatussiksi sitä voi kutsua, koska väri alkaa näkyä vasta hetken päästä piirtämisestä.

Viime vuoden messuilta ostin myös usean pakkauksen paperipillejä Teippitarhalta ja muistaakseni Taito-shopin tee-se-itse pakkauksen ohjeilla taiteilin niistä tähden ikkunaan. Nyt näyttää olevan Suuren Käsityökerhonkin ohjevideo paperipillihimmeleihin heidän nettisivuillaan, sen avulla taidan tehdä jäljellä olevista pilleistä jotain pientä joulukuuseen .

Mukavia messuja kaikille sinne menijöille!

Taikataikinasta joulukoristeita ja vähän muutakin

Tämän postauksen olisin melkein voinut tehdä tasan vuosi sitten. Silloin syyslomalla nimittäin intouduin leipomaan koristeita taikataikinasta. Kuviakin otin ja syksyn mittaan leipomuksista syntyi joulukuusen koristeita omaan kuuseen ja myyjäisiin, pikkulahjoja sekä pakettikortteja. Postaus jäi vaan tekemättä.

Nyt syysloman alettua tuli mietittyä, mitä sitä viime lomalla tehtiinkään ja siksi taikataikina palautui mieleen. Päätinkin piristää esikoisen ja mun iltapäivää pienellä muovailuhetkellä.

Jouduin hetken etsimään viime vuonna käyttämääni taikataikinan ohjetta. Olin nimittäin siihen tyytyväinen, koska siitä ei tullut kellertävää vaan ihanan valkoista. Viimevuotiset koristeet kyllä maalasin vielä kevyesti valkoista maalia tuputellen, osaan lisäsin pintaan myös sokeria tai glitteriä ja lakkaakin.

Valkoisen värin salaisuus piilee jauhoissa ja öljyn poisjättämisessä. Minä käytin tätä reseptiä (klik) ja muutin jauhoista suuren osan perunajauhoiksi.

Veden määrä on silloin hitusen isompi, oikea koostumus löytyy kokeilemalla. Taikina on hyvää,kun se on sileää ja kiiltävää ja muokkautuu lämpimissä käsissä pehmoiseksi. Liikaa ei kannata vettä laittaa, se hidastaa kuivumistakin. Viime vuonnakaan en paistanut taikinaa vaan annoin kuivua huoneenlämmössä rauhassa, kääntelin vaan koristeita silloin tällöin. Ihmeen hyvin pysyivät muuten ehjinäkin! Äiti raportoi jopa säästäneensä viimevuotisia pakettikortteja talteen.

Tänään ideana oli vaan muovailla huvin vuoksi, mutta sitten intouduimme molemmat ja näistäkin taitaa lopulta syntyä pikkulahjoja päiväkodin tädeille ja koristeita jouluun. Pari muumia ja hattivattiakin syntyi. Viime vuonna painelin kuvioita pitsiliinoilla ja äidin leimasimilla, tänään kokeilin omia leimasimiani. Taikinalevy kannattaa leimata ensin ja painella kuviot sitten. Paitsi siis jos haluat kohdistaa jonkin kirjoituksen.

Hauskaa touhuilua 4-vuotiaan kanssa kesti reilun tunnin ja tästä taikinamäärästä syntyi jo melkoinen määrä koristeita. Reiät teimme pillillä, osan tähdistä jätimme tarkoituksella ilman.

Pinterest on täynnä kivoja ideoita aiheesta, 'salt dough'- sanalla löytyy. Toisenlainenkin valkoisen massan ruokasoodaohje löytyy helposti (esim.täällä), mutta tämä helpompi taikina on kivempi tehdä lapsen kanssa ja valkoista saa näinkin.

P.S Ai miksikö joulua jo nyt? Ennakoin vaan, että pari seuraavaa kuukautta voivat olla hektisiä. Ei siis haittaa, jos jotain on jo valmiina. Olen kyllä muutenkin jouluihminen, joten esim. joulukortteja olen jo miettinyt...

Kangastusseilla väritetyt pipot

Aamulla silittelin vauvan pienimpiä vaatteita. Vähän älytöntä hommaa, mutta kai ne sitten on tuon jälkeen pehmoisempia. Vaatteiden joukosta löytyi kaksi valkoista pipoa. Olivat vähän tylsän näköisiä ja nappasinkin ne sitten vaatekasasta tuunausta varten. Ensin ajatuksena oli applikoida jotain, mutta ajattelin, että tukikangas ja tikkaukset voisivat tuntua inhottavilta vauvan ihoa vasten. Siis ajatus hautumaan.

Ruoanlaiton lomassa muistin kangastussini. Siellähän ne laatikossa odottivat juuri tätä tehtävää. 

Illalla annoin tulevalle isoveljelle kahden värisiä tusseja ja esitin toiveen, että hän piirtäisi pipoon meduusoja, joiden piirtämiseen on viime aikoina keskittynyt. Pipon sisälle laitoin tueksi mainoksia ja autoin häntä, koska trikoo venyy ja piirtäminen on silloin aika haastavaa. Pari 'meduusaa' pipoon päätyikin ja lisäksi kuulemma autotietä ja 'koristeita'.

Toiseen pipoon piirsin itse ketun pään. Kerran harjoittelin paperille, bongattuani ideoita Googlen avulla. Simppeli mutta mukava piristys tavalliseen pipoon.

Nyt vaan pipot silitysraudan alle, jotta väri kiinnittyy ja kestää näin pesussa. 

Tusseina oli Ikean kangastussit sekä joskus kirppikseltä ostetut ohutkärkisemmät kangastussit. 

Unirätti, uniriepu, nauharätti eiku nauhariepu

Tässä projektissa hankalinta on nimi, kuten otsikostakin näkyy. Tiesin, mitä halusin tehdä, olin nähnyt samanmoisia Pinterestissä ja blogeissa jo aikoja sitten, mutta ensi alkuun en tiennyt ollenkaan mikä olisi oikea nimi. Nooh, kerronpa teille, niin osutte te nopeammin oikeaan. Englanniksi nimi on 'tag blanket' ja suomeksi näyttää unirätti ja nauhariepu olevan osuvimmat nimet, ainakin hakupalvelujen mukaan.

Vauvaa on odoteltu jo sen verran hartaasti, että TODO-lista alkaa näyttää hyvin lyhyeltä. Lähinnä siellä on muutamia 'vielä vois jos viitsii'-projekteja. Toki voisi leipoa ja kokata valmiiksi pakkaseen tai pestä vaikka ikkunat, mutta ainakaan vielä ei ole innostus iskenyt. Pienet ompelu- ja muut käsityöprojektit saavat siis riittää.

Tämä suunnitelma siis muhi ensin päässä, sai sitten varmistusta muiden blogeista ja muhi lopulta ompelupöydällä esille otettujen materiaalien muodossa melkein viikon. Äidillekin piti soittaa ja pyytää lisää nauhoja, kun mukamas omat eivät riittäneet. Äiti laittoikin heti muutamia pätkiä postin kautta tulemaan ja tänä aamuna lopulta homman aloitin. Ja niin kuin yleensä, itse tekemiseen meni aikaa naurettavan vähän, alle tunti varmastikin.

Hyvät ohjeet löysin täältä Supersankarien äidin-blogista, joten en niitä nyt tähän toista. Itse poikkesin ohjeesta vaan ompelemalla ensin kaikki nauhat kiinni kankaan reunaan suoralla ompeleella edestakaisin pakitellen. Eivätpä ainakaan irtoa. Jätin myös nauhojen päitä aika reilusti jäljelle (Vinkki Eilenteiniltä) ja ompelun tein  saumurimaisella jousto-ompeleella.

Kangas on velouria, jota on jäänyt jäljelle vanhoista projekteista. Kaikki nauhat ovat omia tai äidin vanhoja ja niitäkin vielä jäi. Aika turhaa olisi ostaa uutta nauhaa pelkästään tätä projektia varten, ellei sitten aio tehtailla useampia.

Toisen puolen ruudukkokin muodostui olosuhteiden pakosta, koska velouria oli jäljellä vaan kapeita siivuja. HandmadeHippu-blogin arkistosta löytyy samankaltainen muutaman vuoden takaa.

Nyt heitän tämän vielä kunnon pesuun ja sitten valmiiksi pedattuun äitiyspakkaussänkyyn odottelemaan tulokasta.

Rusettipanta

Yhden illan pikaneulomuksen tarina on tässä:

Otetaan jämäkerä Novitan Puroa.

Kaivetaan esiin rusettipannan ohje, jota on ihailtu netissä jo monta kertaa.

Kaivetaan esiin sopivat puikot ja aletaan hommiin.

Valmista tulee alle tunnissa.

Syystakkiin sopiva panta on valmis!

Vanhat kankaat pipomateriaalina

Syksy on pipojen aikaa. Äitin kanssa ollaan molemmat niitä väsätty, vähän eri tavoin vain. (Äiti muuten teki myös heijastavan pipon, tsekkaa päivitys täältä.) Mun pipohommat saivat alkunsa sairaslomasta. Lääkäri määräsi minut ja kasvavan mahan lepoon ja niinpä tartuin puikkoihin. Ensin valitsin epämukavuusalueen ja pitsineuleen, mutta siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Menin ohjeen kanssa sekaisin ja pitsineule ei enää 10 senttimetrin jälkeen näyttänyt ihan miltä piti. Siis purkamaan ja jatkoinkin ihan vaan tasaista neuletta, olihan lanka koristeellinen Novitan Säde. Tavoitteena oli pipo kummitytölle Frozen-teemaa jatkaen. Toiveissa oli löysä pipo ja tietenkin siinä piti olla jotain talvista. 

Koristeeksi pipo sai aikoja sitten tehdyn heijastinnauharuusukkeen.  Pipon vuoreksi päätyi vanha abipaitani, joka ei enää ikinä olisi päälle mahtunutkaan.

Kummitytön pikkusiskon pipon tein puolestaan perinteisellä trikoopipokaavalla, tosin ilman kavennuksia. Pilkulliseen kankaaseena applikoin pikkutytön pieneksi käyneestä HelloKitty-paidasta kuvan sekä taakse merkin ja vähän myös heijastinta. Sisäkankaaksi päätyivät huonoksi menneet vanhat lasten trikoohousut. 

Yksi pipo syntyi vielä tyttöjen äidillekin, siinä kaikki kankaat ovat vanhoista vaatteista ja kuva on hänen lastensa vanhasta paidasta. Niitä muistopaitoja siis :D.

Omakin äiti sai pipon. Kankaan on painanut Anniina ja sisäkankaana on minun vanhaa kauhtunutta trikoomekkoani.

Vanhoja kankaita on siis uponnut näihin ihan mukavasti ja jotenkin siitä tulee parempi mieli kuin upouusien kankaiden käyttämisestä. Hauskaa on myös käyttää vanhoja hyviä painettuja kuvia ja applikoida niitä. Näin pipot kantavat mukanaan paljon muistoja. Lisäksi käytetyt kankaat ovat ihanan pehmeitä varsinkin pipojen sisävuorena. Pimeän ajan alettua heijastinnauhaa ja -kangasta on tullut myös laitettua joka paikkaan. Sitä löytyy muuten tosi halvalla Poppanavakasta.