Vanhat kankaat pipomateriaalina

Syksy on pipojen aikaa. Äitin kanssa ollaan molemmat niitä väsätty, vähän eri tavoin vain. (Äiti muuten teki myös heijastavan pipon, tsekkaa päivitys täältä.) Mun pipohommat saivat alkunsa sairaslomasta. Lääkäri määräsi minut ja kasvavan mahan lepoon ja niinpä tartuin puikkoihin. Ensin valitsin epämukavuusalueen ja pitsineuleen, mutta siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Menin ohjeen kanssa sekaisin ja pitsineule ei enää 10 senttimetrin jälkeen näyttänyt ihan miltä piti. Siis purkamaan ja jatkoinkin ihan vaan tasaista neuletta, olihan lanka koristeellinen Novitan Säde. Tavoitteena oli pipo kummitytölle Frozen-teemaa jatkaen. Toiveissa oli löysä pipo ja tietenkin siinä piti olla jotain talvista. 

Koristeeksi pipo sai aikoja sitten tehdyn heijastinnauharuusukkeen.  Pipon vuoreksi päätyi vanha abipaitani, joka ei enää ikinä olisi päälle mahtunutkaan.

Kummitytön pikkusiskon pipon tein puolestaan perinteisellä trikoopipokaavalla, tosin ilman kavennuksia. Pilkulliseen kankaaseena applikoin pikkutytön pieneksi käyneestä HelloKitty-paidasta kuvan sekä taakse merkin ja vähän myös heijastinta. Sisäkankaaksi päätyivät huonoksi menneet vanhat lasten trikoohousut. 

Yksi pipo syntyi vielä tyttöjen äidillekin, siinä kaikki kankaat ovat vanhoista vaatteista ja kuva on hänen lastensa vanhasta paidasta. Niitä muistopaitoja siis :D.

Omakin äiti sai pipon. Kankaan on painanut Anniina ja sisäkankaana on minun vanhaa kauhtunutta trikoomekkoani.

Vanhoja kankaita on siis uponnut näihin ihan mukavasti ja jotenkin siitä tulee parempi mieli kuin upouusien kankaiden käyttämisestä. Hauskaa on myös käyttää vanhoja hyviä painettuja kuvia ja applikoida niitä. Näin pipot kantavat mukanaan paljon muistoja. Lisäksi käytetyt kankaat ovat ihanan pehmeitä varsinkin pipojen sisävuorena. Pimeän ajan alettua heijastinnauhaa ja -kangasta on tullut myös laitettua joka paikkaan. Sitä löytyy muuten tosi halvalla Poppanavakasta.

Joululahja, joka avattiin jo

"Joulun aikaan käsityöblogeissa on hiljaista, koska kaikki tekevät joululahjoja, eikä niitä voi etukäteen esitellä", totesi joku Tampereen kädentaitomessuilla marraskuussa haastatelluista bloggareista. (ehkä Hupsistarallaa-blogin Terhi. Ehkä.)

Ihan totta. Yhden lahjoista annoin silti etukäteen, koska tajusin, että saaja voisi tarvita sitä jo syksyn kylmillä säillä.

Katariinan poika tarvitsi kutittamattoman kaulurin ja päätin kokeilla, onnistuisiko sellaisen tekeminen. Langan ostin Hakaniemen hallin Vihreästä vyyhdistä ja sain sieltä kaupan päälle hyvän neuvon: tee kaulaosuus tosi löysäksi, sillä yleensä kutittavaa lankaa inhoavat inhoavat myös kiristyksen tunnetta iholla.

Ohjeen otin Novitalta. (Myös kuva on lainattu sieltä.)

Pehmeää lankaa oli todella kiva neuloa ja kauluri syntyikin nopeasti. Etureunaan päätin tehdä jonkin kuvan - ihan omasta päästäni. Aluksi harkitsin muumia, mutta kun tajusin, etteivät taitoni riitä, päädyin pöllöön. Näyttää kyllä enemmän kissalta...

Ai, miten lahjalle kävi? Aika hyvin. Katariina on kertonut, että kaulurista ei ole valitettu. Kuulemma poika riisuisi sen heti, jos kutittaisi liikaa. Nyt kauluri on pysynyt päällä. Voisin siis uskaltaa suositella tuota lankaa muillekin kutittavia vaatteita inhoaville.

Lämpöä marraskuuhun

Ulkona on tavallinen marraskuu- synkkää ja märkää. 

Valoa pimeyteen tuovat:

Uudet talvivalot

ja Muitaihania- Tiinan superhelpot syyspipot.

Tein samalla mallilla viime talvena tyttömäiset versiot, syyslomalla tein toisen itselle, toisen lapselle. Nyt mieskin haluaa omansa. Toimiva kuvio ja idea siis. Mä olen näköjään tehnyt koko ajan sitä pienellä muutoksella, joten kaarikuvio on tavallaan loivempi. Kohta saatan sittenkin tehdä itselleni samalla kuviolla villatakin, niin ihana se on. 

Ei ihan junasukat

Tiedät varmaan vauvojen junasukkien koskettavan tarinan? Ai et. Sotavuosina eräs käsityönopettaja neuloi junassa pikkuvauvalle villasukat ottamalla langan omasta villatakistaan. (Tarinan pidemmän version löydät vaikka täältä.)

Joustinneuleiset ryppysukat pysyvät hyvin jalassa, joten ajattelin tehdä sellaiset pienelle kummipojalleni. Sille samalle, jolle jo tein joululahjaksi pipon. Sitten löysin tämän Yhteishyvän ohjeen ja kuvan. Pidin enemmän näiden sukkien ulkonäöstä.

Käyttämäni tummansininen lanka on samaa Novita Woolia kuin pipossa. Väri on kai joku marttaväri eli marttojen omiin mallistoihin suunniteltu väri. Kaunis tummansininen. En tiedä, onko sitä myynnissä ihan kaikkialla. Itse ostin sen Novitan Lankadelistä.

Ohje oli hyvin yksinkertainen. Ryppykuvio syntyy oikeiden ja nurjien silmukoiden yhdistelmästä, joka ei ole lainkaan vaikea muistaa.

Joulun jälkeen sitten selvinnee, pysyvätkö nämä sukat liikkuvaisen lapsen jaloissa vai eivät.

Höpsönhauska pipo

Kuuletko, miten puikoista lähtee jouluinen kilkatus? Minä kuulen.

Päätin kerrankin aloittaa joululahjojen tekemisen ajoissa ja samalla päätin, että tänä vuonna teen mahdollisimman paljon lahjoja itse. Ainakin yritän.

Ensimmäisen lahjan saaja on hyvin nuori mies, alle vuoden. Ajattelin ilahduttaa häntä tällä hassulla pipolla.

Lanka on Novitan Woolia, tupsu on tehty jostain keränjämästä. Epäilen,että kyseessä on 7 veljestä -lanka. Ohje on Novitan.

Tätä olen selaillut viimeksi

Syksy tuo uusia neulontakirjoja markkinoille. Tämän alun perin norjalaisen kirjan tosin taisin hankkia jo alkukesästä, mutta nyt se alkoi kiinnostaa kunnolla. Linda Marvengin Nyt neulomaan -kirjassa (WSOY) on lukuisia huivimalleja sekä paitoja että boleroita.

Omaperäistä on, että osa malleista on esitelty balettitanssijoiden yllä! Yksi eniten minua miellyttäneistä malleista on juhlapuseroksi nimetty neule. Laskokset ja vinoraitakuvioiset hihansuut näyttävät kivoilta. Tekisin kyllä tästä hieman pidemmän.

Tähän pitsipuseroon eivät minun taitoni riitä, mutta ihana se on. Keneltähän voisi tällaisen tilata, jos tulisi pakottava tarve saada tämä?

Varma kevään merkki: uudet lapaset

Juuri kun sää alkaa vihdoin näyttää keväiseltä, sain valmiiksi lapaset. Jotenkin niin ironista. Olisi pitänyt vuodenvaihteessa arvata, ettei alkuvuonna ehdi tehdä käsitöitä ja siirtyä suoraan kevät- ja kesäneuleisiin.

Aloitin joululahjaksi saamani Maakuntalapaset jo joululomalla."Kotiseutu löytyy lapasesta", lukee ohjeissa. Saamassani paketissa oli ohjeet Keskipohjanmaan Pohjantähtilapasiin ja Pirkka-lankaa. Tässä Käsi- ja taideteollisuusjärjestön mallistossa on kai kaikille maakunnille lapasmalli.



Alku oli hankalaa, sillä en ollut pitkään aikaan neulonut kirjoneuletta. Toisen lapasen kohdalla osasin jo nauttia silmukoiden ja kuvioiden laskemisesta ja pystyin neuloessa hieman seuraamaan vaikeampi juonisia tv-ohjelmia. Eniten kuitenkin katsoin näitä neuloessani keskusteluohjelmia ja Diilin kaltaisia tosi-tv-ohjelmia.



Ohje oli selvästi suunnattu kaikille, myös isokätisille, joten jouduin hieman muokkaamaan sitä, jotta sain itselleni sopivat lapaset. Lopputuloksesta huomaa, että kirjoneuletta pitäisi vielä harjoitella. Olen niin hyvä pitämään langat tiukasti käsissä, joten hieman on kireyttä lapasissa pitkien langanjuoksutusten kohdalla.



Seuraavaksi vain höyrytän lapaset ja laitan ne odottamaan ensi marraskuuta. Pitäisiköhän sitten aloittaa joku syysneule?

Hattaraa, vaahtokarkkeja ja vadelmaa

Sohvan vieressä on jämälankakassi. Kun jaksan, kaivan sieltä mukavimmat värit ja sen houkuttelevimman ohjeen.

Pitkään ohjeista kiehtovin oli ollut Muita ihania-blogin Superhelppo syyspipo. Kuvagalleria itsessään oli jo inspiroiva, mutta koska näistä pipoista tuli mieleen ihana kummityttö pikkusiskoineen, tartuin vaaleanpunaiseen ja muihin söpöihin sävyihin.

Koska en tietenkään jaksanut laskeskella tiheyksiä, ryhdyin vaan hommiin, tosin ohjeesta poiketen pyöröpuikoilla, ja tein ensimmäisestä vadelmaisen kuppikakun. Tai ainakin minulle näistä tulee mieleen herkullisesti kuorrutetut cupcaket tai vuokaleivokset, miten vaan. Pikkusiskon päähän sopiva tästä toivon mukaan tuli.

Kummitytön hatun värit tuottivat ensin päänvaivaa, vadelmaista väriä kun ei riittänyt kovin pitkälle. Lopulta päädyin hempeisiin hattara-vaahtokarkkiväreihin. Silmukoita lisäsin yhden kaaren verran ja kaventelin lopun vähän sovellellen eli mututuntumalla.

Ystävänpäiväksi näiden piti ennättää, mutta niin ei aivan käynyt. Nyt puolestaan meillä on sairastupa, joten siskokset saavat piponsa myöhemmin ja näillä lumimäärillä varmaan ehtivät niitä hyvin käyttämäänkin.

Puikot piiloon!

Anniina postasi pyynnöstäni joululahjastansa eli tekemästäni puikkokotelosta ja yleisön pyynnöstä (Kiitos Purnauskis, Tiina ja Ceraci!) tässä sen tarina ja ohje.

Anniina siis pyysi puikkokoteloa ja kiireisenä kävelin ensin Lankamaailmaan sitä etsimään. Kotelot olivat kuitenkin loppuneet ja uusi erä oli tulossa hiukan liian myöhään. Kävelin siis samantien Eurokankaaseen, kaivoin palakangaslaaria ja löysin sieltä parikin kivaa kangasta, jotka nappasin nopsasti mukaan. Harmaa sisäkangas löytyi kotoa omista jämäkankaista.

Kotona kaivoin esille oman puikkopussini, ja totesin, että Anniina tarvitsee isomman. (Samassa kuvassa esittelyssä mun valopuikkoni, mielettömät lystit jutut!)

Lisäksi virkkuukoukut hukkuvat omani taskuihin, joten totesin niiden tarvitsevan omat lokerot. Pinterestin 'knitting needle storage' -haulla löytyi melkoinen kasa hyviä ja huonoja esimerkkejä ja niistä sain ajatuksen siitä, että toisin kuin omani, tästä ei tulisi rullaa vaan enemmänkin kirjankansimainen kotelo. Sulkemiseen halusin kyllä vetoketjun, mutta kauppaan en ehtinyt ja omasta vetoketjulaarista löytyi vain yksin aivan liian lyhyt. Siinä samassa törmäsin myös nauhalaarin reikäkuminauhaan ja totesin, että se ja erilaiset mustat napit saisivat toimia kotelon sulkijoina. Napit tulivat tavallaan takakanteen, mutta ajattelin, että tärkeintä on, että tämän kehtaisi jättää sohvan kulmaan miten päin vain, vaikka tulisikin vieraita.

Ohjetta minulla ei varsinaisesti itse ollut, joten puikkokotelo sai mittansa ihan puikkojen ja koukkujen perusteella ja kaavojen sijaan leikkelin suorakulmiot suurinpiirtein, mahdollisimman suoraan. Minulle tällainen tekotapa on rennoin ja luontevin ja yleensä tällaisisssa pienissä jutuissa toimivin.  Tässä kuvassa näkyvät valmiin kotelon mitat.

1. Ensin leikkasin isot palat eli n 47 cm X 40 cm palat kuviollisesta ulkokankaasta sekä harmaasta sisäkankaasta. (Näissä mitoissa siis saumanvarat valmiina!)
2. Lisäksi leikkasin läpän palaset eli 47 cm X 16 cm.
3. Leikkasin vielä taskupalaset eli 47 cm X 21 cm ja 47cm X 15 cm.
4. Ompelin päärmeet (1cm+1cm) taskupalasten yläreunoihin.
5. Neulasin isomman taskun paikoilleen ja mittasin pikkutaskujen eli pystyommelten paikat. Tämän tein ihan kangasta taitellen, jotta sain kahdeksan samankokoista taskua. Ja sitten vaan ompelin.
6. Neulasin pienemmän taskun paikoilleen. Koska halusin pari leveämpää taskua pyöröpuikoille, seurasin vaan joitakin aiempia ompeleita ja kauhiasti yritin ommella suoraan :D.
7. Ompelin läppäosat sekä kuviollisen, että harmaan kankaan yläosaan. Tämän voisin varmaan ohittaakin leikkaamalla samantien oikeankokoiset palat, mä vaan tajusin läpän tekemisen vasta ekat palat leikattuani.
8.Neulasin kuviollisen kankaan sekä sisäkankaan taskuineen oikeat puolet vastakkain. Kappaleiden väliin kohdistin samanmittaiset pätkät reikäkuminauhaa. Ompelin n. 0,5 cm saumanvaroin jättäen yläreunaan n 15 cm aukon kääntämistä varten.
9. Käänsin pussukan oikein päin ja ompelin yläreunan umpeen tikkaamalla. Samalla tikkasin koko kotelon ympäri ja se saikin siitä jämäkkyyttä. Lisäksi tikkasin läppäosion saumakohdan.
10. Lopuksi sommittelin ja merkkasin nappien paikat ja ompelin ne paikoilleen. Reikäkuminauha venyy aika mukavasti erikokoisiin nappeihin ja käytössä reiät venähtävät oikeankokoisiksi.
11. VALMIS!

Tämä valmistui iltapuhteina noin tunnissa eli vaikeasta projektista ei ole kyse. Itsekin tarvitsisin toisen, mutta tuskin saan tehtyä. Toiselle on vaan kivempi tehdä ja joulukiireet kummasti lisäävät aina tehokkuutta.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

P.S Silmukan saalistaja haastoi meidät mukaan Liebster blog-haasteeseen. Kiitämme kunniasta ja palkinnosta, mutta emme tällä kertaa jatka haastetta, koska olemme siihen jo aiemmin osallistuneet, pariinkin otteeseen :D.

Lisäksi Lämmin ilo-blogin Venla oli haastanut meidät vastaamaan yhteentoista kysymykseen. Tähänkin olemme tainneet jo kerran vastata, joten passaamme mutta kiitämme ja kumarramme tunnustuksesta!

Vuoden viimeiset pipot

Ennen kuin vuosi ehtii vaihtua, pitää äkkiä ehtiä näyttämään teille tämän syksyn pipoja, jotka ovat päässeet hautautumaan kuva-albumeihin.

Alkusyksystä tein viime keväisen tuubikaulurin seuraksi löysän pipon. Virkaten siitä tuli aika reikäinen mutta hyvin sillä selvisi ensimmäisistä syyskylmistä.

Kun ilmat alkoivat oikeasti viiletä, hain Kerästä ihanaa Rowan Creative Focus Worsted-lankaa ja neuloin helmineuleella löysän pipon ja siihen sopivan kaulurin.

Pipon inspiraationa oli useitakin ilmaisia ohjeita Ravelrysta, mutta eniten inspiroi tämä ohje ja kuvat. Tein tyylillä, jolla nykyään pipot parhaiten onnistuvat eli kokeillen etsin sopivan silmukkamäärän ja sovittelen parin kierroksen välein, miten istuu päähän.

Kaulurista puolet on joustinneuletta, joka jää takin kauluksen alle ja puolet helmineuletta, jonka käännän kauluksen päälle. Vähän epäilin toimivuutta, mutta hyvin on palvellut!

Esikoiselle tein Ravelryn ilmaisella ohjeella pöllöhatun.

Lankoina oli vanhoja Kitten mohair -lankoja, virkkasin kolmella langalla, joista kaksi oli ruskeaa ja yksi limenvihreä. Tästä johtuen aloitinkin työn ainakin kolme kertaa -välillä ympärysmitta oli liian iso, välillä liian pieni. Silmät ja nokan tein jämäpätkistä. Lapsi ei ollut ensin tästä piposta yhtään mielissään, mutta nyt suostuu jo tätä pitämään. Ei tainnut olla kaikista mukavimman tuntuinen tuo kutitteleva mohair...

Huuh, siinä siis tämän vuoden kätten työt! Aika kivaa aloittaa uusikin vuosi, ihan omalta sohvalta päin :D.

Joulukiireitä

Huuh! Kiitos Joulu kun tulit ja rauhoitit tunnelman! Joulualusviikot ja päivät olivat taas niin kiireisiä, että miehen kanssa päätimme suunnitella ensi vuonna joulunaluselämän vähän paremmin. Kirjataan se siis tänne, jospa sitten muistaisimme. On suoranainen ihme, että ehdin jopa tekemään itse jotain joulupaketteihin, mutta yhtään ei ihmetytä se, että unohdin kuvata tuotoksia, prosessista puhumattakaan. Sisko toivoi itselleen puikkokoteloa ja hänen miehelleen tein samoista kankaista toilettilaukun. Jospa sisko pelastaisi, ja kuvaisi multa saamansa lahjat, niin näkisitte edes jotain.

Todisteeksi siitä, että jotain sentään tein, kaivoin kamerasta selvässä kiireessä otettuja kuvia meidän joulun valmisteluista ja omista touhuiluista. Luultavasti muistikuvat tästä joulusta jäävät väsymyksenkin takia yhtä utuiseksi kuin nämä kuvat.

Tässä vaiheessa ei näköjään vielä ollut kiire, kun oli aikaa tehdä punaisesta bambulangasta tiskirättikin, ihan itselle! Käytössä oli tällä kertaa Blend Bamboo-lanka. Pariin pakettiin päätyi kyllä myös vihreitä tiskirättejä, samaisesta langasta ja helmineuleella.

Tähtipiparit hupenivat teipeillä koristellusta purkista nopsaan ja rätti palvelee loistavasti.

Kynttilänjalkavalikoima kasvoi joka kirppiskäynnin jälkeen. Joskus ne voisi spreijata valkoiseksikin, mutta ihania ovat näinkin.

Eilen tein-blogin Hanne pelasti mun joululahjatuskailun. Iso kiitos! Päiväkodin tädit ja aika monet muutkin saivat lahjaksi tällaisen tähtipannunalusen. Uskomattoman näppärä ja helppo ohje, veli seurasi vierestä ja hänen mielestään tähti syntyi hetkessä. Osan tein valkoisesta trikookuteesta, muutaman punaisesta ontelokuteesta (Kiitos, äiti!). Jos olisin ehtinyt, olisin vähän höyrytellyt näitä, mutta totesin, että eiköhän kuuma kattila tai pannu hoida sen asian :D. Äiti ripusti kyllä omansa roikkumaan vaan kaapin oveen, hyvältä näytti niinkin.

Näitä tauluja suunnittelin tekeväni tähtiä virkatessani, mutta ehdin puuhaan vasta nyt välipäivinä. Ikean jouluskräppäilypaperit samaisen firman kehyksiin ja lasiin kirjoittelin Iksulan omilla valkotaulutusseilla. Ideat teksteihin syntyivät pinteresteilyn jäljiltä. Tavoitteena on, että mielessä pyörivät hyvät ja ajankohtaiset lyriikat päätyisivät näihin sellaisella matalan kynnyksen meiningillä.

Nyt ajatukset kääntyvät jo tulevaan vuoteen sekä blogimme 1-vee synttäreihin.  Mielessä muhii monenlaista ideaa ja rauhaisat välipäivät ovat jo tarjonneet mahdollisuuksia muutamiin toteutuksiinkin.

Rentoja välipäiviä teillekin!

Joululahjavalmisteluja

Olen miettinyt, voinko kertoa blogissa tekeillä olevista joululahjoista. Tuntuu, etten voi, koska suurin osa lahjansaajista käy ainakin satunnaisesti täällä ja mielelläni pitäisin lahjat yllätyksinä. Tosin en nyt kamalan usein tee kenellekään muulle mitään, joten ehkä se on jo yllätys, että olen tehnyt jotain! :)

Mutta lahjojen inspiraation lähteistä voinen kertoa. Niitä on kaksi. Ykkösenä tietenkin Hanko-lanka, johon ihastuin toukokuussa. Se tuntuu niin ihanalta, että olen keksinyt muutamia juttuja, joita siitä voisi tehdä lahjaksi.

Toinen inspiraation lähde on Helen Morrisin Koristele kotisi kuvioilla -kirja.

Löysin sen sattumalta syksyllä ja olin heti tohkeissani. Kirja opettaa käyttämään erilaisia sabluunoita ja maalaamaan kotona kaikkea seinistä kaakeleihin ja verhoihin niiden avulla. Kirjassa on valmiina 15 sabluunaa sekä muutama valmiskuva, jonka voi itse jäljentää kalvolle. Nämä maatuskat ja leijailevat siemenet ovat erityisesti viehättäneet minua.

Olen jopa miettinyt, uskaltaisinko maalata tällä tavalla olohuoneen seinään jonkun kuvan. Rohkeutta odotellessani olen harjoitellut muutamilla joululahjoilla. Tämä on tietenkin hieman tyhmää: harjoitella ja antaa ne lahjoiksi. Ehkä näilläkin lahjoilla voisi olla palautusoikeus. :)

Sabluunamaalaus on tosi helppoa ja hauskaa. Pitää vain muistaa, että maali leviää ja jos sormet ovat maalissa, sitä on ihan varmasti kohta kankaalla. Kokemusta on.