Vinkkejä käsityömessuille ja jouluvalmisteluihin

Ulkona on sateisen harmaa marraskuu, joten nyt saa luvan kanssa keskittyä touhuamaan sisällä ja valmistautumaan vaikkapa jouluun. Viime joulun postaukset jäivät myös tänne Bloggeriin vaan muhimaan, joten tarjoilen ne nyt teille, vaikka innoitukseksi tulevan viikonlopun käsityömessuille.

Oheiset lasinaluset ovat syntyneet messuilta ostetuista, noin 1 cm paksuisista huopatehtaan jämäpaloista. Tämä osasto on jo minulle varsinainen klassikko, sieltä ostetuista paloista on vuosien varrella syntynyt lahja jos toinenkin. Viime vuonna painoin piirtoheitinkalvolle tehdyn sabluunan avulla näitä lasinalusiksi ja niitä myytiin sitten eräissä joulumyyjäisissä päiväkodin lasten hyväksi. Painovärin silittelin useaan kertaan ja testailin myös testialusella, että varmasti pysyy :D. Kokeilin sekä kuparinsävyistä ja punaista väriä, molemmat menivät mukavasti kaupaksi.

Kuvassa näkyy myös porokortit, jotka painelin vanhalla leimasimellani edellisen vuoden jämäpohjiin. Nämäkin lähtivät päiväkodin myyjäisiin ja tekivät mukavasti kauppansa kun mukana oli kirjekuori. Kortit ovat Papermanian 50 kpl kortti&kirjekuoripakkauksesta, joka on minusta todella hintansa väärti. Messuilta sen yleensä saa n. 8-9 euron hintaan ja näin yhdelle kortille&kirjekuorelle ei juuri jää hintaa. Papermaniaa myyvät ainakin Heinikka ja Sinelli.

Edellisinä vuosina olen ostanut Papermanian ruskeita ekokortteja, viime vuonna sukulaisille ja ystäville lähti tällaiset neliön muotoiset kortit.

Niihin leikkelin vanhoista joulukorteista ja joulupapereista erikokoisia ympyröitä. Mallina käytin kolmea erikokoista pyöreää purkkia ja sommittelin samansävyisistä palloista mukavia kokonaisuuksia.

Pallojen langat piirsin hopeatussilla sekä Ikean lastenosastolta löytyneen tussipakkauksen valkoisella taikatussilla. Se tulee mukavasti näkyviin ruskealla pohjalla. Taikatussiksi sitä voi kutsua, koska väri alkaa näkyä vasta hetken päästä piirtämisestä.

Viime vuoden messuilta ostin myös usean pakkauksen paperipillejä Teippitarhalta ja muistaakseni Taito-shopin tee-se-itse pakkauksen ohjeilla taiteilin niistä tähden ikkunaan. Nyt näyttää olevan Suuren Käsityökerhonkin ohjevideo paperipillihimmeleihin heidän nettisivuillaan, sen avulla taidan tehdä jäljellä olevista pilleistä jotain pientä joulukuuseen .

Mukavia messuja kaikille sinne menijöille!

Taikataikinasta joulukoristeita ja vähän muutakin

Tämän postauksen olisin melkein voinut tehdä tasan vuosi sitten. Silloin syyslomalla nimittäin intouduin leipomaan koristeita taikataikinasta. Kuviakin otin ja syksyn mittaan leipomuksista syntyi joulukuusen koristeita omaan kuuseen ja myyjäisiin, pikkulahjoja sekä pakettikortteja. Postaus jäi vaan tekemättä.

Nyt syysloman alettua tuli mietittyä, mitä sitä viime lomalla tehtiinkään ja siksi taikataikina palautui mieleen. Päätinkin piristää esikoisen ja mun iltapäivää pienellä muovailuhetkellä.

Jouduin hetken etsimään viime vuonna käyttämääni taikataikinan ohjetta. Olin nimittäin siihen tyytyväinen, koska siitä ei tullut kellertävää vaan ihanan valkoista. Viimevuotiset koristeet kyllä maalasin vielä kevyesti valkoista maalia tuputellen, osaan lisäsin pintaan myös sokeria tai glitteriä ja lakkaakin.

Valkoisen värin salaisuus piilee jauhoissa ja öljyn poisjättämisessä. Minä käytin tätä reseptiä (klik) ja muutin jauhoista suuren osan perunajauhoiksi.

Veden määrä on silloin hitusen isompi, oikea koostumus löytyy kokeilemalla. Taikina on hyvää,kun se on sileää ja kiiltävää ja muokkautuu lämpimissä käsissä pehmoiseksi. Liikaa ei kannata vettä laittaa, se hidastaa kuivumistakin. Viime vuonnakaan en paistanut taikinaa vaan annoin kuivua huoneenlämmössä rauhassa, kääntelin vaan koristeita silloin tällöin. Ihmeen hyvin pysyivät muuten ehjinäkin! Äiti raportoi jopa säästäneensä viimevuotisia pakettikortteja talteen.

Tänään ideana oli vaan muovailla huvin vuoksi, mutta sitten intouduimme molemmat ja näistäkin taitaa lopulta syntyä pikkulahjoja päiväkodin tädeille ja koristeita jouluun. Pari muumia ja hattivattiakin syntyi. Viime vuonna painelin kuvioita pitsiliinoilla ja äidin leimasimilla, tänään kokeilin omia leimasimiani. Taikinalevy kannattaa leimata ensin ja painella kuviot sitten. Paitsi siis jos haluat kohdistaa jonkin kirjoituksen.

Hauskaa touhuilua 4-vuotiaan kanssa kesti reilun tunnin ja tästä taikinamäärästä syntyi jo melkoinen määrä koristeita. Reiät teimme pillillä, osan tähdistä jätimme tarkoituksella ilman.

Pinterest on täynnä kivoja ideoita aiheesta, 'salt dough'- sanalla löytyy. Toisenlainenkin valkoisen massan ruokasoodaohje löytyy helposti (esim.täällä), mutta tämä helpompi taikina on kivempi tehdä lapsen kanssa ja valkoista saa näinkin.

P.S Ai miksikö joulua jo nyt? Ennakoin vaan, että pari seuraavaa kuukautta voivat olla hektisiä. Ei siis haittaa, jos jotain on jo valmiina. Olen kyllä muutenkin jouluihminen, joten esim. joulukortteja olen jo miettinyt...

Kangastusseilla väritetyt pipot

Aamulla silittelin vauvan pienimpiä vaatteita. Vähän älytöntä hommaa, mutta kai ne sitten on tuon jälkeen pehmoisempia. Vaatteiden joukosta löytyi kaksi valkoista pipoa. Olivat vähän tylsän näköisiä ja nappasinkin ne sitten vaatekasasta tuunausta varten. Ensin ajatuksena oli applikoida jotain, mutta ajattelin, että tukikangas ja tikkaukset voisivat tuntua inhottavilta vauvan ihoa vasten. Siis ajatus hautumaan.

Ruoanlaiton lomassa muistin kangastussini. Siellähän ne laatikossa odottivat juuri tätä tehtävää. 

Illalla annoin tulevalle isoveljelle kahden värisiä tusseja ja esitin toiveen, että hän piirtäisi pipoon meduusoja, joiden piirtämiseen on viime aikoina keskittynyt. Pipon sisälle laitoin tueksi mainoksia ja autoin häntä, koska trikoo venyy ja piirtäminen on silloin aika haastavaa. Pari 'meduusaa' pipoon päätyikin ja lisäksi kuulemma autotietä ja 'koristeita'.

Toiseen pipoon piirsin itse ketun pään. Kerran harjoittelin paperille, bongattuani ideoita Googlen avulla. Simppeli mutta mukava piristys tavalliseen pipoon.

Nyt vaan pipot silitysraudan alle, jotta väri kiinnittyy ja kestää näin pesussa. 

Tusseina oli Ikean kangastussit sekä joskus kirppikseltä ostetut ohutkärkisemmät kangastussit. 

Unirätti, uniriepu, nauharätti eiku nauhariepu

Tässä projektissa hankalinta on nimi, kuten otsikostakin näkyy. Tiesin, mitä halusin tehdä, olin nähnyt samanmoisia Pinterestissä ja blogeissa jo aikoja sitten, mutta ensi alkuun en tiennyt ollenkaan mikä olisi oikea nimi. Nooh, kerronpa teille, niin osutte te nopeammin oikeaan. Englanniksi nimi on 'tag blanket' ja suomeksi näyttää unirätti ja nauhariepu olevan osuvimmat nimet, ainakin hakupalvelujen mukaan.

Vauvaa on odoteltu jo sen verran hartaasti, että TODO-lista alkaa näyttää hyvin lyhyeltä. Lähinnä siellä on muutamia 'vielä vois jos viitsii'-projekteja. Toki voisi leipoa ja kokata valmiiksi pakkaseen tai pestä vaikka ikkunat, mutta ainakaan vielä ei ole innostus iskenyt. Pienet ompelu- ja muut käsityöprojektit saavat siis riittää.

Tämä suunnitelma siis muhi ensin päässä, sai sitten varmistusta muiden blogeista ja muhi lopulta ompelupöydällä esille otettujen materiaalien muodossa melkein viikon. Äidillekin piti soittaa ja pyytää lisää nauhoja, kun mukamas omat eivät riittäneet. Äiti laittoikin heti muutamia pätkiä postin kautta tulemaan ja tänä aamuna lopulta homman aloitin. Ja niin kuin yleensä, itse tekemiseen meni aikaa naurettavan vähän, alle tunti varmastikin.

Hyvät ohjeet löysin täältä Supersankarien äidin-blogista, joten en niitä nyt tähän toista. Itse poikkesin ohjeesta vaan ompelemalla ensin kaikki nauhat kiinni kankaan reunaan suoralla ompeleella edestakaisin pakitellen. Eivätpä ainakaan irtoa. Jätin myös nauhojen päitä aika reilusti jäljelle (Vinkki Eilenteiniltä) ja ompelun tein  saumurimaisella jousto-ompeleella.

Kangas on velouria, jota on jäänyt jäljelle vanhoista projekteista. Kaikki nauhat ovat omia tai äidin vanhoja ja niitäkin vielä jäi. Aika turhaa olisi ostaa uutta nauhaa pelkästään tätä projektia varten, ellei sitten aio tehtailla useampia.

Toisen puolen ruudukkokin muodostui olosuhteiden pakosta, koska velouria oli jäljellä vaan kapeita siivuja. HandmadeHippu-blogin arkistosta löytyy samankaltainen muutaman vuoden takaa.

Nyt heitän tämän vielä kunnon pesuun ja sitten valmiiksi pedattuun äitiyspakkaussänkyyn odottelemaan tulokasta.

Rusettipanta

Yhden illan pikaneulomuksen tarina on tässä:

Otetaan jämäkerä Novitan Puroa.

Kaivetaan esiin rusettipannan ohje, jota on ihailtu netissä jo monta kertaa.

Kaivetaan esiin sopivat puikot ja aletaan hommiin.

Valmista tulee alle tunnissa.

Syystakkiin sopiva panta on valmis!

Vanhat kankaat pipomateriaalina

Syksy on pipojen aikaa. Äitin kanssa ollaan molemmat niitä väsätty, vähän eri tavoin vain. (Äiti muuten teki myös heijastavan pipon, tsekkaa päivitys täältä.) Mun pipohommat saivat alkunsa sairaslomasta. Lääkäri määräsi minut ja kasvavan mahan lepoon ja niinpä tartuin puikkoihin. Ensin valitsin epämukavuusalueen ja pitsineuleen, mutta siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Menin ohjeen kanssa sekaisin ja pitsineule ei enää 10 senttimetrin jälkeen näyttänyt ihan miltä piti. Siis purkamaan ja jatkoinkin ihan vaan tasaista neuletta, olihan lanka koristeellinen Novitan Säde. Tavoitteena oli pipo kummitytölle Frozen-teemaa jatkaen. Toiveissa oli löysä pipo ja tietenkin siinä piti olla jotain talvista. 

Koristeeksi pipo sai aikoja sitten tehdyn heijastinnauharuusukkeen.  Pipon vuoreksi päätyi vanha abipaitani, joka ei enää ikinä olisi päälle mahtunutkaan.

Kummitytön pikkusiskon pipon tein puolestaan perinteisellä trikoopipokaavalla, tosin ilman kavennuksia. Pilkulliseen kankaaseena applikoin pikkutytön pieneksi käyneestä HelloKitty-paidasta kuvan sekä taakse merkin ja vähän myös heijastinta. Sisäkankaaksi päätyivät huonoksi menneet vanhat lasten trikoohousut. 

Yksi pipo syntyi vielä tyttöjen äidillekin, siinä kaikki kankaat ovat vanhoista vaatteista ja kuva on hänen lastensa vanhasta paidasta. Niitä muistopaitoja siis :D.

Omakin äiti sai pipon. Kankaan on painanut Anniina ja sisäkankaana on minun vanhaa kauhtunutta trikoomekkoani.

Vanhoja kankaita on siis uponnut näihin ihan mukavasti ja jotenkin siitä tulee parempi mieli kuin upouusien kankaiden käyttämisestä. Hauskaa on myös käyttää vanhoja hyviä painettuja kuvia ja applikoida niitä. Näin pipot kantavat mukanaan paljon muistoja. Lisäksi käytetyt kankaat ovat ihanan pehmeitä varsinkin pipojen sisävuorena. Pimeän ajan alettua heijastinnauhaa ja -kangasta on tullut myös laitettua joka paikkaan. Sitä löytyy muuten tosi halvalla Poppanavakasta.

Frozen-mekko

Blogipaaston aikanakin syntyi kaikenlaista ja osasta onneksi on kuviakin tallella. Tarkoitus ei ole jälkikäteen ihan kaikkea blogiin tuodakaan, mutta tämä kyseinen työ on jäänyt mieleen.

Kummityttö nimittäin tahtoi Frozen-mekon. En enää muista tulinko heti luvanneeksi vai innostuinko ensin kuitenkin itse. Lopputulos kuitenkin oli, että löysin tammikuun alussa kotikylän upeasta kangaskaupasta juurikin sopivaa viittasifonkia, jossa oli hopeisia lumitähtiä. Mukaan tarttui jo tuolloin myös kimaltavaa Säde-lankaa (...josta parhaillaan EHKÄ syntyy jotain).

Kummitytön kanssa sovittiin, että mekko ommellaan talviloman alussa niin, että hän on myös meillä sovittamassa sitä. Minä kun en ole mikään pukuompelija, ja liukkaat ja hankalat kankaat vähän jännittivät. Yhteiset päivät ovat myös yleensä osa synttärilahjoja, koska yhteinen aika ja elämykset ovat osoittautuneet tavaroita sata kertaa arvokkaammiksi.

Kangasostoksille lähdimme yhdessä edeltävän viikon iltana. Olin miettinyt puvun toteutuksen valmiiksi erinäisten Pinterest- ja blogiselailuiden jälkeen ja päätynyt yhdessä kummitytön ja äitinsä kanssa siihen, että puvun pitäisi olla sellainen, että sen saa itse helposti yllensä ja on toisaalta toimiva myös kylmemmällä ilmalla. Tästä syystä koko puku päätettiin ommella kiinni trikoopaitaan. Vinkkejä ja erilaisia ohjeita on Pinterest pullollaan. Jos siis päädyt samanmoiseen projektiin, kehotan hakemaan sieltä mieluisinta toteutustapaa.

Suunnistimme ensin Eurokankaaseen, josta kummitytön pettämätön Frozen-sävysilmä löysi juurikin oikean sävyisen paljettikankaan sekä satiinin. (Kuvassa valitettavasti näyttävät vihreämmiltä kuin ovatkaan...) Varuulta ostin myös kuminauhaa vyötärökaitaleeseen sekä hopeaista paljettinauhaa miehustaaan. Turkoosin värinen trikoopaita löytyi lopulta Prismasta, poikien osastolta. Paljettien alle kätkeytyy jokin printti, mutta kummityttö oli väriin tyytyväinen, valkoista kun pidimme molemmat turhan arkana värinä. Pitäähän sitä pystyä mekossa leikkimään, syömään ja touhuamaan ilman, että

koko ajan pitää varoa puvun tahraantumista. Sitä ehtii tekemään sitten aikuisenakin...

Tässä kuvassa jo oikeampi sävy nähtävissä. Miehustakappaleen leikkasin ensin sanomalehdesta trikoopaidan saumoja mukaillen ja leikkasin sitten vasta oikeat palat paljettikankaasta sekä ompelin sivusaumat.

Ennen Frozen-päivää leikkasin myös hamekankaan sopivaksi suorakaitaleeksi. Frozen-päivä koostuikin sitten yhteisestä touhuamisesta. Kummitytön tehtävä oli askarrella mekkoon rintakoru Frozen-keräilykorteista, liimattavista paljeteista ja liimattavasta rintaneulasta. Näppäränä hän sai tämän aikaiseksi hyvinkin nopeasti ja teki myös pikkusiskolleen sopivan rintakorun. Taisi aikaa jäädä kaulakorunkin tekoon.

Lisäksi leivoimme kaura-mustikkamuffineita ja koristelimme ne.

Tämän kaiken lomassa ompelin pukua eteenpäin pala palalta. Paljettikankaan tikkasin kiinni trikoopaitaan tiheällä siksak-ompeleella ja sivuista suoralla ompeleella. Näin se ei pyöri päällä ja toisaalta tuntuu pysyvän hyvin paikallaan. Hopeapaljettinauhan päätimme jättää pois, koska rintakoru kruunasi jo miehustan.

Hamekangaspalan rypytin kahdella löysällä suoralla ompeleella, vähän verhojen tapaan. Kiristin rypytyksen sopivaksi ja ompelin yhdessä kaapista löytyneen Framilon-nauhan kanssa trikoopaidan alaosaan. Näin paljettiosa laskeutuu tuon sauman päälle ja peittää ompeluvirheetkin. Framilon nauha auttoi siinä, että rypytykseen syntyi vähän joustoa. 

Viitan tekeminen oli vaikein vaihe. Olin nimittäin päättänyt, että sen on oltava irroitettava ja päädyimme myös siihen, ettei se tulisi lainkaan etupuolelle näkyviin kuten Elsan mekossa. Viittakangasta jouduinkin rypyttämään moneen kertaan, ennen kuin olin tulokseen tyytyväinen. Saatuani sen oikean levyiseksi, ompelin taustalle tarranauhan toisen puolen ja toisen puolen kiinnitin taaksen paljettikankaan yläosaan. Nyt siis viitan voi irroittaa tai se repeytyisi tarrasta irti, jos se johonkin sattuisi takertumaan.

Lopputulos näytti tältä ja taisimme molemmat olla yhtä onnellisia puvun valmistumisesta: Valitettavasti rintakorusta ei ole parempaa kuvaa, eikä kyllä viitan takaosastakaan. Kengät ovat mallin omat, H&M:ltä yhteistuumin ostetut Elsa-korkokengät.

Tämän päivän jälkeen olo oli kyllä mahdottoman tyytyväinen. Oli ihanaa tehdä kummityttöni onnelliseksi tällä tavoin ja tällaiset yhdessä vietetyt päivät ovat kullanarvoisia.

Aika kivaa säätöä

Oman blogipaaston takia moneen kertaan puheissa ollut blogin ulkoasun uudistus jäi tekemättä. Nyt on kuitenkin viimein sen aika. Ettehän siis ihmettele, kun fontit muuttuvat, kuvat vaihtuvat ja suosikkilistalta poimitaan pois blogeja, jotka harmiksemme ovat lopettaneet.

Tumppuja, pipoja ja kuolalappuja vauvalle jämätrikoopaloista

Sateisten kesäpäivien aikana ehti hyvin siivota kaappeja ja komeroita. Odotamme toista vauvaamme ja näin ollen kodin tiloja on ollut pakko järjestellä ja paikkoja siivota. Minä kävin siis läpi kankaani ja laitoin eteenpäin sellaisia, jotka olivat pyörineet matkassa jo aivan liian kauan. Osa lähti Punaisen Ristin Kontti-myymälään, osa eli erityisesti vähän huonommat tai pienemmät palaset sain uudelle omistajalle Facebookin Materiaalitori kierrättäjille-ryhmän kautta. Sen kautta olen löytänyt monille pikkujutuille, askartelutarvikkeille yms. oikeasti innostuneen käyttäjän. Suurin osa on käynyt hakemassa pikkujutut oveltamme ja ilo on ollut molemminpuolinen. Jos siis olet Facebookissa, suosittelen etsimään oman alueesi ryhmän ja liittymään siihen! 

Trikookankaiden jämäpaloja en kuitenkaan raaskinut heittää pois. Olen säästänyt leikkelemistäni kankaista kaikki n 8X8cm suuremmat palat ja mietinkin aikani, mitä niistä syntyisi, vaikka tälle uudelle tulokkaalle. Sitten muistin, että esikoisen alkuviikkojen pikkutumput katosivat helposti ja toisaalta lähtivät käsistä pienenkin heiluttelun seurauksena. Esikoinen oli sen verran touhukas, että tumppuja oli pakko pitää, ettei aivan raapinut naamaansa ruvelle joka päivä.

Ensimmäiset tumput leikkelin käyttäen apuna ja evästyksenä säästyneitä vanhoja tumppuja. Toisen resorit olivat aikanaan aivan liian löyhät ja lyhyet, kissatumput taas olivat suosikit pituutensa takia. Ensimmäisen tumpun kanssa mietiskelin kokoamista itse ja siksipä työ ei ehkä ole siistimmästä päästä sisällä näkyvien ja ehkä tuntuvienkin saumojen takia. Sitten tajusin onneksi googlata ohjeita, ja löysinkin nämä erinomaiset ohjeet Näiden avulla toisista tulikin sitten jo paljon siistimmät.

Paloista riitti materiaalia myös pieniin pipoihin. Ne tein samalla sabluunalla kuin aiemmin ja toisen kaavoitin vanhalla vauvan neliskulmaisen pipon avulla. Sisävuoreksi päätyi tavallinen raitatrikoo sekä jo likaantuneesta ja kauhtuneesta trikoopaidasta leikattu, hyvinkin pehmoinen kangas. Tähän käyttöön voisi muutenkin käyttää enemmän vanhoja trikoopaitoja.

Vauvamuoti on taas muutamassa vuodessa muuttunut ja kuolalappuja näkyy joka paikassa. En ihan tiedä, olenko ideasta innoissani, mutta koska tulokas saa pääosin käyttöönsä isoveljen vaatteita ja suurin osa niistä valkoisia tai muuten neutraaleja, ajattelin, että näillä voi ainakin vähän lisätä väriä vaatteisiin. Kaavaan katselin mallia netin kuvista ja leikkelin hyvinkin vapaalla kädelllä. Neppareita en vielä laittanut, koska keväällä tuli ostettua kirppikseltä 'nepparikone', joka majaileee äidin luona. Niinpä kuolalaput lähtivät äidille nepparoitavaksi. Toivotaan, että saamme sieltä raporttia, miten laite toimii!

Paloja toki vielä jäi. Mitähän niistä vielä keksisi, tulokkaalle tai muuhun käyttöön? Saa ehdottaa!

P.S Blogiin eksyville tutuille ja sukulaisille tiedoksi: Tulokkaan sukupuolta ei kannata päätellä näiden ompeluksien perusteella. Näitä värejä sattui olemaan ja sukupuolestaan huolimatta tulokas tulee kulkemaan pitkälti isoveljen vihreän- ja turkoosin sävyisissä kamppeissa :D.

P.P.S Jostain syystä Blogger vaihtaa fonttia kesken kaiken, enkä osaa tätä korjata. Saa vinkata, jos tietää, missä vika.