Liitutaulutarrailua

Helsingin reissulla oli pakko päästä Granit:iin. Mukaan tarttui kaiken hypistelyn jälkeen vaan rulla liitutaulutarraa sekä valkoinen tussikynä.



Ja siitä se tarrailu alkoi, eikä loppua näy. Tarraan on verhottu:

Ikean ihana metallinen laatikko

Kirpparilta löytynyt puulaatikko

Tigeristä jo aikoja sitten hankitut pahvitalot

Aivan kokeelliseksi projektiksi muodostui kännykän suojakuoren verhous. Clas Ohlsonilta hankittu, mielestäni verraten kallis (19,95€) kuori hajosi parissa kuukaudessa.



Päätin kokeilla Tigerin 3€ vastaavaa tuotetta, mutta harmikseni siinä oli valmis kuva. Laskinteema ei oikein iskenyt.


Aikamoista mallailua ja leikkelyä kyllä oli, välineinä sakset ja mattoveitsi.


Paikoilleen asettelu ja liimaus ja päälle vähän tussia. Kokeiluna ihan kiva, mutta...

...kyllähän se vesiliukoinen tussi n. viikossa haihtuu hikiseen kämmeneen ja kontaktimuovikin jo nurkista irtoilee. Mutta onneksi on toinen samanmoinen oottamassa.

Seuraavaksi saatan tarttua järeämpään kuoren tuunausprojektiin.

Pitsiliinasta pitsikupiksi

Nyt tuli kirppareilta haalituille pitsiliinoille käyttöä! Olin hankkinut niitä aikoinani sohvatyynyjä varten (tiilenpunaisten tyynyjen keskelle kiinnitin valkoisen, pyöreän pitsiliinan), mutta liinoja oli kertynyt enemmän kuin niitä tarvitsin.

Äiti keksi, että kokeilisimme tärkätä liinoja. Hänellä kun oli myös liinoja kaapissa. Teimme kaksi tärkkiä. Sokeritärkissä oli puolet kiehuvaa vettä ja puolet sokeria. Perunajauhotärkkiin laitettiin pari teelusikallista perunajauhoa puoleen litraan kuumaa vettä sekä ripaus suolaa.

Liinat kasteltiin kunnolla tärkissä ja sitten painettiin tiukasti kiinni alaspäin käännetyn purkin tai kulhon pintaan. Kulhot kannattaa valita etukäteen liinan koon mukaan ja sen mukaan kuin laakean tai korkean pitsivadin haluaa.

Ja sitten piti odottaa vuorokausi. Kävimme tosin vähän väliä koittamassa, miten homma edistyy. Ja hienoja niistä tuli! Parhaiten tärkkäytyivät ne, jotka oli aivan kunnolla kasteltu tärkkiin ja jotka olivat saaneet kuivaa rauhassa. Itse pakkasin omat liinani vuorokauden kuivumisen jälkeen matkalaukkuun ja toin Helsinkiin. Suoristuivathan ne. Äidin pitsikupit ovat kovia: olen kuullut puhelimessa, miten äiti kopauttaa niillä esimerkin omaisesti lasipöytään. Komea kumaus kuuluu, joten uskon todella liinojen kovuuteen.

Omat liinani aion tärkätä vielä toisen kerran, jotta saan pysyvämmän lopputuloksen. Tällä kertaa annan niiden kuivua kunnolla.

Meikkipussi videonauhasta

Ennen tämä oli dokumentti tulivuorista, nyt tämä on meikkipussi.

Tartuin tähänkin trendiin hieman myöhässä. Äiti teki videonauhasta kassin jo aikoja sitten ja oliko se viime vuoden Linnan juhlissa, kun yksi kansanedustaja tuli juhlimaan videonauhasta tehdyssä mekossa. Viimein päätin kokeilla, miltä videonauhan virkkaaminen tuntui.

Kovalta. Nauha ei tosiaankaan luisu käsissä ihanasti kuten lanka. Ja silmukoista ei tule niin kauniita kuin langalla tehdessä vaan aika reikäisiä ja epäsäännöllisiä. Koko ajan kuuluu myös rahina, joten television ääntä pitää säätää kovemmalle. Tämä ei siis ollut ihan minun juttuni - kuten tuosta edellä kuvatusta varmasti jo päättelit.

Ohjeen otin päästäni, mutta mukailin hieman viime kuussa tehdyn puuteripussin ohjetta. Nappi on kierrätysnappi. Olen yrittänyt muistaa, missä minulla on ollut tällaiset napit. En vain muista, mutta sen tiedän, että oli varanappi. Ehkä jonkun takin varanappi?

Kiiltävä pinta sopii minusta hyvin meikkipussiin, joten siksi tämä tulee siihen käyttöön.

Lätsät syyssäähän

 Muistatteko, kun sisko teki lätsän meidän pikkumiehelle? Mähän halusin heti samanmoisen ja vuoden ideaa maiskuttelin ja sulattelin. Sitten ostin viimein Hanko-lankaa keltaisen ja harmaan sävyissä. Avuksi otin saman Pirkka-ohjeen kuin sisko, lähinnä muuttelin siis silmukkamääriä ja kavensin soveltaen sekä levensin lippaa. Piti kyllä tehdä itselle harmaa, mutta arvelin vaan silmukkamäärän ja isohan siitä tuli. Laiskana en viitsinut purkaa vaan jatkoin, koska koko oli miehelle passeli. Harmaan virkkasin tavallisesti, mutta keltaiseen lätsään otin sitten käyttöön todella helpon mallivirkkauksen ohjeen mukaan. Hauskasti tulee aivan erilaista pintaa!

Kavennuksissa jouduin molemmilla kertaa kyllä soveltelemaan, mutta ihan mukavasti lopulta onnistuin, vaikkakin tupsun alla mallivirkkaus on kyllä vähän sitätätä...

Onneksi syksy on ollut juuri sopivan kuulas ja aurinkoinen, tähän asti ollaan lätsillä selvitty. Saas nähdä, joko pian pitää tarttua puikkoihin ja tehdä jotain lämpöisempää.

Virkatut lapaset

En tiennyt, että lapasia voi virkata. Nyt tiedän, ja tuntuu, etten koskaan niitä enää neulo. Virkkaamalla ne tuntuivat valmistuvan niin paljon nopeammin.

Ohjeen otin äidillä olleesta ET-lehden Tumput käteen -liitteestä.

Ohjeessa oli käytetty Novitan Isoveli-lankaa ja ostin juuri sitä ja vielä samanväristä kuin mallilapasissa. Tein lapaset miehelle eli lankaa kului reilut kaksi kerää.
Ohjeessa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä vaikeutta. Silti tajusin vasta toisen lapasen kohdalla, mitä tarkoitti ohje siitä, että rannekkeen reuna pitää taittaa 2 senttimetrin päästä reunasta. No, silloin oli jo hieman myöhäistä, kun toinen lapanen oli jo tehty.

Lapaseen siis tehdään käännettävä rannenauha, joka kiinnitetään napeilla. Rannekkeeseen syntyy hauskat raidat niin yksinkertaisesti, että välillä virkataan silmukat edellisen kierroksen silmukoiden etureunaan, välillä takareunaan.

Napeiksi ostin oliivipuusta tehdyt napit. Aika kivat. Lapaset aion antaa joululahjaksi.

Onnea voittajalle!

Nyt kyllä taisi netin arvontageneraattori järjestää arvontapalkintomme oikeaan osoitteeseen. Nimittäin 200. blogipostauksen kunniaksi järjestetty arvonta on juuri suoritettu ja apuna on käytetty yhtä netin lukuisista arvontageneraattoria.

Ja voittaja on: Sude! Hän kertoi vastauksessaan, mitä tekee tv:tä katsellessaan: "Minä vaan virkkailen apinoita sun muita elukoita. Amigurumeja meillä tehdään jo kolmen sukupolven voimin."

Onnittelut! Sinulle on laitettu sähköpostia, joten laitahan viestillä osoitteesi tulemaan, niin laitamme palkintona olleen amigurumikirjan postiin.

Ei ihan junasukat

Tiedät varmaan vauvojen junasukkien koskettavan tarinan? Ai et. Sotavuosina eräs käsityönopettaja neuloi junassa pikkuvauvalle villasukat ottamalla langan omasta villatakistaan. (Tarinan pidemmän version löydät vaikka täältä.)

Joustinneuleiset ryppysukat pysyvät hyvin jalassa, joten ajattelin tehdä sellaiset pienelle kummipojalleni. Sille samalle, jolle jo tein joululahjaksi pipon. Sitten löysin tämän Yhteishyvän ohjeen ja kuvan. Pidin enemmän näiden sukkien ulkonäöstä.

Käyttämäni tummansininen lanka on samaa Novita Woolia kuin pipossa. Väri on kai joku marttaväri eli marttojen omiin mallistoihin suunniteltu väri. Kaunis tummansininen. En tiedä, onko sitä myynnissä ihan kaikkialla. Itse ostin sen Novitan Lankadelistä.

Ohje oli hyvin yksinkertainen. Ryppykuvio syntyy oikeiden ja nurjien silmukoiden yhdistelmästä, joka ei ole lainkaan vaikea muistaa.

Joulun jälkeen sitten selvinnee, pysyvätkö nämä sukat liikkuvaisen lapsen jaloissa vai eivät.

Tuunatut tyynyliinat

Valkoista, peittävää kankaanpainoväriä, Ikean tyynyliinat, muutama sanomalehti ja vessapaperirulla. Niillä piti syntyä yksi joululahja.

Kuvion näihin tuunattuihin tyynyliinoihin nappasin taas Pinterestistä, mutta koska en tallentanut kuvaa minnekään, en löydä sitä enää. Alkuperäisessä ideassa vessapaperirullasta tulevalla kuviolla oli painettu kokonaisen laukun pinta. Itse päätin tehdä vain raidan tyynyliinan toiseen päähän.

Alkuperäinen idea joululahjasta ei aivan toteutunut, sillä vetäisin kankaanpainoväriä hieman yli kuvion, enkä saanut väriä saman tien pyyhittyä pois. Niinpä nämä tyynyliinat itselläni. Siis kauniita unia minulle!