Unirätti, uniriepu, nauharätti eiku nauhariepu

Tässä projektissa hankalinta on nimi, kuten otsikostakin näkyy. Tiesin, mitä halusin tehdä, olin nähnyt samanmoisia Pinterestissä ja blogeissa jo aikoja sitten, mutta ensi alkuun en tiennyt ollenkaan mikä olisi oikea nimi. Nooh, kerronpa teille, niin osutte te nopeammin oikeaan. Englanniksi nimi on 'tag blanket' ja suomeksi näyttää unirätti ja nauhariepu olevan osuvimmat nimet, ainakin hakupalvelujen mukaan.

Vauvaa on odoteltu jo sen verran hartaasti, että TODO-lista alkaa näyttää hyvin lyhyeltä. Lähinnä siellä on muutamia 'vielä vois jos viitsii'-projekteja. Toki voisi leipoa ja kokata valmiiksi pakkaseen tai pestä vaikka ikkunat, mutta ainakaan vielä ei ole innostus iskenyt. Pienet ompelu- ja muut käsityöprojektit saavat siis riittää.

Tämä suunnitelma siis muhi ensin päässä, sai sitten varmistusta muiden blogeista ja muhi lopulta ompelupöydällä esille otettujen materiaalien muodossa melkein viikon. Äidillekin piti soittaa ja pyytää lisää nauhoja, kun mukamas omat eivät riittäneet. Äiti laittoikin heti muutamia pätkiä postin kautta tulemaan ja tänä aamuna lopulta homman aloitin. Ja niin kuin yleensä, itse tekemiseen meni aikaa naurettavan vähän, alle tunti varmastikin.

Hyvät ohjeet löysin täältä Supersankarien äidin-blogista, joten en niitä nyt tähän toista. Itse poikkesin ohjeesta vaan ompelemalla ensin kaikki nauhat kiinni kankaan reunaan suoralla ompeleella edestakaisin pakitellen. Eivätpä ainakaan irtoa. Jätin myös nauhojen päitä aika reilusti jäljelle (Vinkki Eilenteiniltä) ja ompelun tein  saumurimaisella jousto-ompeleella.

Kangas on velouria, jota on jäänyt jäljelle vanhoista projekteista. Kaikki nauhat ovat omia tai äidin vanhoja ja niitäkin vielä jäi. Aika turhaa olisi ostaa uutta nauhaa pelkästään tätä projektia varten, ellei sitten aio tehtailla useampia.

Toisen puolen ruudukkokin muodostui olosuhteiden pakosta, koska velouria oli jäljellä vaan kapeita siivuja. HandmadeHippu-blogin arkistosta löytyy samankaltainen muutaman vuoden takaa.

Nyt heitän tämän vielä kunnon pesuun ja sitten valmiiksi pedattuun äitiyspakkaussänkyyn odottelemaan tulokasta.

Vanhat kankaat pipomateriaalina

Syksy on pipojen aikaa. Äitin kanssa ollaan molemmat niitä väsätty, vähän eri tavoin vain. (Äiti muuten teki myös heijastavan pipon, tsekkaa päivitys täältä.) Mun pipohommat saivat alkunsa sairaslomasta. Lääkäri määräsi minut ja kasvavan mahan lepoon ja niinpä tartuin puikkoihin. Ensin valitsin epämukavuusalueen ja pitsineuleen, mutta siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Menin ohjeen kanssa sekaisin ja pitsineule ei enää 10 senttimetrin jälkeen näyttänyt ihan miltä piti. Siis purkamaan ja jatkoinkin ihan vaan tasaista neuletta, olihan lanka koristeellinen Novitan Säde. Tavoitteena oli pipo kummitytölle Frozen-teemaa jatkaen. Toiveissa oli löysä pipo ja tietenkin siinä piti olla jotain talvista. 

Koristeeksi pipo sai aikoja sitten tehdyn heijastinnauharuusukkeen.  Pipon vuoreksi päätyi vanha abipaitani, joka ei enää ikinä olisi päälle mahtunutkaan.

Kummitytön pikkusiskon pipon tein puolestaan perinteisellä trikoopipokaavalla, tosin ilman kavennuksia. Pilkulliseen kankaaseena applikoin pikkutytön pieneksi käyneestä HelloKitty-paidasta kuvan sekä taakse merkin ja vähän myös heijastinta. Sisäkankaaksi päätyivät huonoksi menneet vanhat lasten trikoohousut. 

Yksi pipo syntyi vielä tyttöjen äidillekin, siinä kaikki kankaat ovat vanhoista vaatteista ja kuva on hänen lastensa vanhasta paidasta. Niitä muistopaitoja siis :D.

Omakin äiti sai pipon. Kankaan on painanut Anniina ja sisäkankaana on minun vanhaa kauhtunutta trikoomekkoani.

Vanhoja kankaita on siis uponnut näihin ihan mukavasti ja jotenkin siitä tulee parempi mieli kuin upouusien kankaiden käyttämisestä. Hauskaa on myös käyttää vanhoja hyviä painettuja kuvia ja applikoida niitä. Näin pipot kantavat mukanaan paljon muistoja. Lisäksi käytetyt kankaat ovat ihanan pehmeitä varsinkin pipojen sisävuorena. Pimeän ajan alettua heijastinnauhaa ja -kangasta on tullut myös laitettua joka paikkaan. Sitä löytyy muuten tosi halvalla Poppanavakasta.

Tumppuja, pipoja ja kuolalappuja vauvalle jämätrikoopaloista

Sateisten kesäpäivien aikana ehti hyvin siivota kaappeja ja komeroita. Odotamme toista vauvaamme ja näin ollen kodin tiloja on ollut pakko järjestellä ja paikkoja siivota. Minä kävin siis läpi kankaani ja laitoin eteenpäin sellaisia, jotka olivat pyörineet matkassa jo aivan liian kauan. Osa lähti Punaisen Ristin Kontti-myymälään, osa eli erityisesti vähän huonommat tai pienemmät palaset sain uudelle omistajalle Facebookin Materiaalitori kierrättäjille-ryhmän kautta. Sen kautta olen löytänyt monille pikkujutuille, askartelutarvikkeille yms. oikeasti innostuneen käyttäjän. Suurin osa on käynyt hakemassa pikkujutut oveltamme ja ilo on ollut molemminpuolinen. Jos siis olet Facebookissa, suosittelen etsimään oman alueesi ryhmän ja liittymään siihen! 

Trikookankaiden jämäpaloja en kuitenkaan raaskinut heittää pois. Olen säästänyt leikkelemistäni kankaista kaikki n 8X8cm suuremmat palat ja mietinkin aikani, mitä niistä syntyisi, vaikka tälle uudelle tulokkaalle. Sitten muistin, että esikoisen alkuviikkojen pikkutumput katosivat helposti ja toisaalta lähtivät käsistä pienenkin heiluttelun seurauksena. Esikoinen oli sen verran touhukas, että tumppuja oli pakko pitää, ettei aivan raapinut naamaansa ruvelle joka päivä.

Ensimmäiset tumput leikkelin käyttäen apuna ja evästyksenä säästyneitä vanhoja tumppuja. Toisen resorit olivat aikanaan aivan liian löyhät ja lyhyet, kissatumput taas olivat suosikit pituutensa takia. Ensimmäisen tumpun kanssa mietiskelin kokoamista itse ja siksipä työ ei ehkä ole siistimmästä päästä sisällä näkyvien ja ehkä tuntuvienkin saumojen takia. Sitten tajusin onneksi googlata ohjeita, ja löysinkin nämä erinomaiset ohjeet Näiden avulla toisista tulikin sitten jo paljon siistimmät.

Paloista riitti materiaalia myös pieniin pipoihin. Ne tein samalla sabluunalla kuin aiemmin ja toisen kaavoitin vanhalla vauvan neliskulmaisen pipon avulla. Sisävuoreksi päätyi tavallinen raitatrikoo sekä jo likaantuneesta ja kauhtuneesta trikoopaidasta leikattu, hyvinkin pehmoinen kangas. Tähän käyttöön voisi muutenkin käyttää enemmän vanhoja trikoopaitoja.

Vauvamuoti on taas muutamassa vuodessa muuttunut ja kuolalappuja näkyy joka paikassa. En ihan tiedä, olenko ideasta innoissani, mutta koska tulokas saa pääosin käyttöönsä isoveljen vaatteita ja suurin osa niistä valkoisia tai muuten neutraaleja, ajattelin, että näillä voi ainakin vähän lisätä väriä vaatteisiin. Kaavaan katselin mallia netin kuvista ja leikkelin hyvinkin vapaalla kädelllä. Neppareita en vielä laittanut, koska keväällä tuli ostettua kirppikseltä 'nepparikone', joka majaileee äidin luona. Niinpä kuolalaput lähtivät äidille nepparoitavaksi. Toivotaan, että saamme sieltä raporttia, miten laite toimii!

Paloja toki vielä jäi. Mitähän niistä vielä keksisi, tulokkaalle tai muuhun käyttöön? Saa ehdottaa!

P.S Blogiin eksyville tutuille ja sukulaisille tiedoksi: Tulokkaan sukupuolta ei kannata päätellä näiden ompeluksien perusteella. Näitä värejä sattui olemaan ja sukupuolestaan huolimatta tulokas tulee kulkemaan pitkälti isoveljen vihreän- ja turkoosin sävyisissä kamppeissa :D.

P.P.S Jostain syystä Blogger vaihtaa fonttia kesken kaiken, enkä osaa tätä korjata. Saa vinkata, jos tietää, missä vika.

Neulatyyny vanukaspurkista

Sattui sopivasti niin, että näin SK:n uusimmassa numerossa kivan neulatyynyn kuvan samana päivänä kun mies oli sattunut ostamaan vanukkaita jälkiruoaksi. 

Olipa hyvä syy syödä vanukas saman tien ja pestä purkki askartelua varten. Ohjetta en edes tajunnut vilkaista, mutta sekin uusimmasta lehdestä siis löytyy. Idea oli kyllä vanha tuttu. Itse olen tehnyt lapsena samanmoisella idealla kaktusneulatyynyn ruskeaan kukkapurkkiin.

Minä tein neulatyynyn näin:

* Leikkasin vanukaspurkin reunan saksilla

* Leikkasin harkkosaksilla summamutikassa ympyrän 

* Ompelin harsinpistot ympyrän reunaan

* Täytin vanulla ja kiristin kankaan palloksi solmimalla harsinlangat päistään yhteen.

* Liimasin vanupallon purkkiin kuumaliimalla.

Neulatyyny lähti lahjaksi omalle äidille, jonka ompelunurkkauksessa on paljon vihreän sävyjä. Mukaan askarreltiin esikoisen kanssa kortti. Kuppikakku on leikattu jämäkankaasta ja liimattu tapettipohjalle. Alla on Ikean kortti, joka ei muuten vaan miellyttänyt. 

Minulla ainakin eilinen ystävänpäivä hurisi ohi aivan muissa touhuissa, mutta ensi viikolla on onneksi luvassa paritkin kivat kahvihetket ystävien kanssa. Pari vanukaspurkkia vielä on jäljellä, ehkä muutama muukin siis saa neulatyynyt. Esikoinen oli myös valmis ottamaan näitä kauppaleikkeihinsä.

Trikoopipotehdas

Kun tehtailee trikoopaitoja, jää jäljelle paloja, joista voi sitten tehtailla pipoja.

Ystävän vauva ei ole saanut virallista vauvalahjaa, joten tekstailin kuvan kankaista ja pyysin paluupostina kangastoiveen sekä pikkumiehen päänympärysmitan. Kesälomalaisena sain tehtaan käynnistettyä vasta päivää ennen vierailua. Samalla päätin tehdä vauvan äidille oman pipon ja isompia pipoja esikoisen alkavia päiväkotipäiviä varten. Aikuisen pipoon käytin mallia Pieces-pipoa, jonka ostin eurolla alesta :O! Pipo on mallilltaan erittäin löysä, mutta mulle ainakin juuri se mieluisin kylmeneviin päiviin ja iltoihin. Mitään pysyvää mallia mulla ei lasten pipoihin olen, leikkelen ne aina edellisiä pipoja apuna käyttäen ja onneen ja sattumaan luottaen. (Ekat pipot tein näköjään jo yli vuosi sitten, tästä postauksesta myös linkki ohjeeseen, jolla aloitin.)

Tällä kertaa pipatehtaalta tipahtelivat siis nämä. Vauvalle tein epävarmuuksissani pipoja kaksi, vaikea aina mitan perusteella kuitenkaan arvioida sitä, mikä päähän passaa ja mikä myös silmää miellyttää. Taisi tulla tosin toiseen reippaasti kasvun varaa, mutta huomennapa se nähdään! Violetti kangas on kotoisin Marimekon tehtaanmyymälästä, konekankaan ostin Kärkkäisen ihmemaasta Ylivieskasta.

Esikoisen pipot merkkasin kauan sitten ostetusta Homemade-nauhasta. Tuli aika kivat!

Esikoinen poseeraa teille pipon mallia ts. ohjeistettiin näin: "Leikippä siinä hetki, niin äiti ottaa kuvan. Laitan sulle vaan pipon hetkeksi päähän..."

Kankaat on nyt puoliksi tuhottu, mutta nyt mietin, mitä niistä pikkupaloista vielä saisi aikaan. Eihän niitä voi poiskaan heittää...

Puikot piiloon!

Anniina postasi pyynnöstäni joululahjastansa eli tekemästäni puikkokotelosta ja yleisön pyynnöstä (Kiitos Purnauskis, Tiina ja Ceraci!) tässä sen tarina ja ohje.

Anniina siis pyysi puikkokoteloa ja kiireisenä kävelin ensin Lankamaailmaan sitä etsimään. Kotelot olivat kuitenkin loppuneet ja uusi erä oli tulossa hiukan liian myöhään. Kävelin siis samantien Eurokankaaseen, kaivoin palakangaslaaria ja löysin sieltä parikin kivaa kangasta, jotka nappasin nopsasti mukaan. Harmaa sisäkangas löytyi kotoa omista jämäkankaista.

Kotona kaivoin esille oman puikkopussini, ja totesin, että Anniina tarvitsee isomman. (Samassa kuvassa esittelyssä mun valopuikkoni, mielettömät lystit jutut!)

Lisäksi virkkuukoukut hukkuvat omani taskuihin, joten totesin niiden tarvitsevan omat lokerot. Pinterestin 'knitting needle storage' -haulla löytyi melkoinen kasa hyviä ja huonoja esimerkkejä ja niistä sain ajatuksen siitä, että toisin kuin omani, tästä ei tulisi rullaa vaan enemmänkin kirjankansimainen kotelo. Sulkemiseen halusin kyllä vetoketjun, mutta kauppaan en ehtinyt ja omasta vetoketjulaarista löytyi vain yksin aivan liian lyhyt. Siinä samassa törmäsin myös nauhalaarin reikäkuminauhaan ja totesin, että se ja erilaiset mustat napit saisivat toimia kotelon sulkijoina. Napit tulivat tavallaan takakanteen, mutta ajattelin, että tärkeintä on, että tämän kehtaisi jättää sohvan kulmaan miten päin vain, vaikka tulisikin vieraita.

Ohjetta minulla ei varsinaisesti itse ollut, joten puikkokotelo sai mittansa ihan puikkojen ja koukkujen perusteella ja kaavojen sijaan leikkelin suorakulmiot suurinpiirtein, mahdollisimman suoraan. Minulle tällainen tekotapa on rennoin ja luontevin ja yleensä tällaisisssa pienissä jutuissa toimivin.  Tässä kuvassa näkyvät valmiin kotelon mitat.

1. Ensin leikkasin isot palat eli n 47 cm X 40 cm palat kuviollisesta ulkokankaasta sekä harmaasta sisäkankaasta. (Näissä mitoissa siis saumanvarat valmiina!)
2. Lisäksi leikkasin läpän palaset eli 47 cm X 16 cm.
3. Leikkasin vielä taskupalaset eli 47 cm X 21 cm ja 47cm X 15 cm.
4. Ompelin päärmeet (1cm+1cm) taskupalasten yläreunoihin.
5. Neulasin isomman taskun paikoilleen ja mittasin pikkutaskujen eli pystyommelten paikat. Tämän tein ihan kangasta taitellen, jotta sain kahdeksan samankokoista taskua. Ja sitten vaan ompelin.
6. Neulasin pienemmän taskun paikoilleen. Koska halusin pari leveämpää taskua pyöröpuikoille, seurasin vaan joitakin aiempia ompeleita ja kauhiasti yritin ommella suoraan :D.
7. Ompelin läppäosat sekä kuviollisen, että harmaan kankaan yläosaan. Tämän voisin varmaan ohittaakin leikkaamalla samantien oikeankokoiset palat, mä vaan tajusin läpän tekemisen vasta ekat palat leikattuani.
8.Neulasin kuviollisen kankaan sekä sisäkankaan taskuineen oikeat puolet vastakkain. Kappaleiden väliin kohdistin samanmittaiset pätkät reikäkuminauhaa. Ompelin n. 0,5 cm saumanvaroin jättäen yläreunaan n 15 cm aukon kääntämistä varten.
9. Käänsin pussukan oikein päin ja ompelin yläreunan umpeen tikkaamalla. Samalla tikkasin koko kotelon ympäri ja se saikin siitä jämäkkyyttä. Lisäksi tikkasin läppäosion saumakohdan.
10. Lopuksi sommittelin ja merkkasin nappien paikat ja ompelin ne paikoilleen. Reikäkuminauha venyy aika mukavasti erikokoisiin nappeihin ja käytössä reiät venähtävät oikeankokoisiksi.
11. VALMIS!

Tämä valmistui iltapuhteina noin tunnissa eli vaikeasta projektista ei ole kyse. Itsekin tarvitsisin toisen, mutta tuskin saan tehtyä. Toiselle on vaan kivempi tehdä ja joulukiireet kummasti lisäävät aina tehokkuutta.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

P.S Silmukan saalistaja haastoi meidät mukaan Liebster blog-haasteeseen. Kiitämme kunniasta ja palkinnosta, mutta emme tällä kertaa jatka haastetta, koska olemme siihen jo aiemmin osallistuneet, pariinkin otteeseen :D.

Lisäksi Lämmin ilo-blogin Venla oli haastanut meidät vastaamaan yhteentoista kysymykseen. Tähänkin olemme tainneet jo kerran vastata, joten passaamme mutta kiitämme ja kumarramme tunnustuksesta!

Joulukuusi hohtaa, tuttu valo tuo...

Joulu hiipi meille varoen, mutta koska itse joulun ajan vietämme muualla, annoin koko sakille luvan ottaa todellisen varaslähdön. Niinpä viime viikon joulukalenterin luukussa luki: Haetaan joulukuusi. Oli muuten helpoin kuusenhakureissu ikinä, mutta kieltämättä ei tunnelmaltaan ihan sama kuin rämpiä lumihangessa sitä oikeaa etsien. Tämä kuusi löytyi hyvin epäromanttisesti Bauhausin kylmävarastosta, mutta silti se oli juuri se oikea.

 
Koristeet ovat peruja viime vuodelta, mutta pääsivät nyt käyttöön ensimmäistä kertaa. Ne on siis tehty vanhoista kirjoista ja pellavalangasta.

Lisäksi ripustin oksille ihan omia piparimuotteja, ne saa sieltä sitten vielä käyttöönkin, jos tarvis on.

Kuusen alla on vanhoista t-paidoista alkunsa saanut mattoprojekti. Omat t-paidat tosin loppuivat kesken, joten viimeiset valkoiset kierrokset on tehty ihan ostetusta kuteesta. Tälläkin kertaa aloitin kyllä Kangas-aitan ohjeilla, mutta kun käytössä on rajallinen määrä kudetta, pitää opetella oikomaan ja keksimään itse. En täydellisen tyytyväinen kyllä ollut, tähtikuvio pullistelee hieman liikaa ja valkoiset ovat erisävyisiä, mutta jouluhämyssä ja kuusen alta sitä ei liikaa huomaa, joten iloitsen siitä, että miehen ainejärjestöpaita ja muutama muukin on muistona matossa.

Nyt kuuselta puuttuu vaan tähti, kun aiemmin alennuskorista ostettu osoittautui liian isoksi ja painavaksi. Kunpa saisin senkin tehtyä kierrätysmateriaalista. Ideoita otetaan vastaan!

Vintage-fiiliksissä

Töiden takia kaikenlaiset puuhastelut etenevät niin hitaasti, että parasta on tarttua pieniin ja nopeisiin hommiin.

Lähestyviä 5-vee synttäreitä varten olin jo viikon suunnitellut juhlaviirinauhaa ja tänä aamuna alkoi viimein tapahtua. Eipä aikaakaan kun palaset oli leikeltyinä, tällä kertaa harkkosaksilla ja autojen kuvia kiinnittelin kaksipuoleisella liimaharsolla. Anniinalta joululahjaksi saatu satiininauha pääsi töihin, tällä kertaa huristelin sen vaan viirien päältä kiinni, hyvin näyttää pysyvän ja toimivan näinkin. Mikään kankaista ei oo oikeaa vintagea, ihan jämäkankaita vaan, mutta jotenkin vintage-tunnelmainen tästä tuli.

Lisäksi pika-askartelin sankarille kortin ruskeasta pahvista, mittanauha-washiteipistä, tarrakirjaimista ja auton kuvista (joku irtonainen skräppäyspohja). Autojen taustaksi tuli sivu vanhasta englanninkielisestä kirjasta.

Illalla sain viimein aikaiseksi laitettua työhuoneen lukunurkkauksen lamppuun hehkulampun. (Mutta kuva oli pakko ottaa ilman lampun valoa, että saisitte jotain selvää :D.)

Pöytä on vanha pullolaatikko, joka on napattu matkaan vanhempien autotallista ja palvellut meitä jo lehtitelineenä ja paperinkeräyslaatikkona.

Lukunurkkauksessa ilahduttaa aina lehtileike, joka oli liimattu synttärikorttiini. Se liittyy ihanasti meidän kotiin täällä Tampereella. Kortti oli siis pakko pistää kehyksiin.

Seuraavaksi tartun äkkiä ihanaan sinapinkeltaiseen villalankaan, syksy on pitkällä ja paleltaa!