sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Ei ihan Luhdan rahi, mutta melkein

Jo helmikuussa kuolasin Luhdan matonkudemaisen rahin perään. Meni kuitenkin näin kauan ennen kuin projekti toteutui. Kaikenlaisia mutkia oli matkassa ja koitan kertoa lyhyesti, ettet nukahda tätä lukiessani.

Ostin matonkuteen käsityömessuilta jo marraskuussa ja aloin virkata rahin päällystä jo ennen kuin rahi oli olemassa. Piti vähän kokeilla, miltä rahi näyttäisi. Kude loppui, tietenkin. En muistanut, miltä firmalta olin kuteen ostanut. Siksi istuin yhden illan tietokoneen ääressä ja selvitin messukartan kanssa firmaa. Onneksi minulla oli käsitys siitä, missä kohtaa Tampereen valtavaa messuhallia tuo piste sijaitsi. Laitoin sitten firmaan meiliä - mutta en ole koskaan saanut vastausta. Etsiskelin samanväristä ja vahvuista kudetta kaikkialta, kunnes viimein Snurresta löytyi lähes oikea väri.

Samaan aikaan olin alkanut etsiä oikeanlaista rahia. Kiersin kierrätyskeskuksia ja kirpputoreja ja hävisin Huuto.netin huutoja. Halusin pyöreän rahin, sillä en usko, että osaan ilman mallia tehdä neliokulmaiseen rahiin huppua. Halusin rahin myös halvalla, sillä en ollut varma, miten tämä projekti onnistuisi. Lopulta huusin netistä tämän rahin, juuri tämän kuvan perusteella.



Sen kangas oli täynnä tahroja ja haju oli yhdistelmä kissoja ja tupakkaa. Mutta mitä toisaalta voisikaan odottaa, kun maksaa rahista muutamia euroja.
Parin soodakäsittelyn jälkeen haistoin edelleen kissat. Siispä päädyin repimään kankaan pois. Ja irrotin jalat, sillä inhoan pyökin väriä. Maalasin ne valkoiseksi kylppärin lattialla.



No, sitten kun pääsin taas virkkaushommiin, tajusin, etten voi jatkaakaan Snurresta ostamallani kuteella, koska se on liian ohutta verrattuna ensimmäiseen kuteeseen. Aloitin siis koko työn alusta sillä ohuemmalla langalla. Ja kun huppu oli melkein valmis, löysinkin sattumalta vielä pari kerää sitä paksumpaa lankaa. Argh! Hieman risoi. Huppu olisi ollut valmiina aika päiviä sitten, jos olisin tajunnut etsiä kudekeriä paikasta, jossa en todellakaan säilytä kuteita. No, nyt näytin säilyttävän.

Kaikkien mutkien, useiden sovittamisten ja muutaman purkamisen jälkeen rahi on viimein valmis ja se pääsi saman tien vierashuonettamme piristämään.




Loppujen lopuksi hupun tekeminen oli helppoa. Tein sen ihan omalla mallilla, sovittelin vain huppua välillä. Toisenkin voisi tehdä. Onhan minulla samanvärinen, mutta paksummasta kuteesta tehty huppu jo lähes valmiina....

5 kommenttia:

  1. Tykkään! Mun rahille pitäisi kans tehdä päällinen. Teitkö tuon ihan omalla ohjeella? Ensin lisäilit silmukoita ja sen jälkeen jatkoit vain pitämällä silmukkamäärän samana? Loppuuko tuo tuohon alareunaan, vai kääntyykö se reuna tuonne rahin alle vielä? :)

    VastaaPoista
  2. Hieno piristys! Vaikeuksien kautta voittoon :)

    VastaaPoista
  3. Todella hieno. Taas kerran totean että nyt on pakko käydä ostamassa matonkudetta ja aloittaa harjoittelu. Onneksi olen seuraavat 3 viikkoa töissä ihan ågelin lankaliikkeen kulmilla joten pääsen helposti ostamaan tarvikkeet :)

    VastaaPoista
  4. Vau, hieno tuli mutkista huolimatta :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos, mäkin tykkään!

    Heli: ihan omalla ohjeella tein. Oon aikaisemmin tehnyt muun muassa tän maton (http://aikakivoja.blogspot.fi/2012/01/siskolta-siskolle.html), joten yritin vähän aloitella tuon ohjeen mukaan. Alussa lisäilin silmukoita paljon, mutta myöhemmin lisäsin esimerkiksi joka viidenteen ja silloin, kun huppuu alkaa kääntyä kuppimaiseksi. Pylväitä virkkasin muuten, mutta ainoastaan tuossa reunassa tein pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Niitä on myös ihan alareunassa. Niin sain hupun kiristettyä hieman rahin alareunan alapuolelle.

    Annina: tuohan on ihan vaarallita olla noin lähellä lankakauppaa töissä... :)

    VastaaPoista