Onnea äidit ja mummut!

Ihana, keväinen ja aurinkoinen juhla on täällä!

Mummut saivat (jälleen Pinterestin ansiosta) keväiset pöllöt keltaisine siipineen. 2-vuotias oli sormiväripainannasta taas aivan innoissaan.

Jälkiviisas painaisi ehkä kädet ensin ja liimailisi pöllön niiden päälle. Kohdistaminen oli nyt aika tarkkaa, onneksi askartelija malttoi odottaa ohjeita. Paperit ovat Tigerin valikoimista. Samanmoisella idealla, edelleen Tigerin papereilla, syntyi kortti myös tuoreelle äidille ja pienelle pojalle.

Kevätfiiliksen kotiin toivat valkovuokot. Olen tosin kotoisin sen verran pohjoisesta, että on aina vähän syntinen olo keräillä niitä, entisen Oulun ja Lapin läänin alueillahan ne taitavat olla edelleenkin rauhoitettuja.

Kukat pääsivät jo aiemmin washi-teipeillä koristeltuihin Frezza-pulloihin. Puiset, vanhat kirjainpalikat löytyivät käsityömessuilta. Näitä olen yrittänyt bongailla lisääkin, mutta harvoinpa hyväkuntoisia näkee.

Ihanaa äitienpäivää kaikille!

Innostuin, petyin, opin

Kurjinta on, kun kivat suunnitelmat kosahtavat. Mutta joskus niin vaan käy. Ja toisaalta silloin juuri huomaa, että joskus on vaan turha hirveästi vääntää ja säätää, vähempikin riittäisi.

Kävi nimittäin niin, että innostuin hirveästi järjestelemään kollegan vauvakutsuja. Selailin kivoja sivustoja, etsiskelin toimivia ideoita ja suhteutin niitä käytettävissä olevaan aikaan. Päädyin tekemään sankarin nimellä bannerin näillä ilmaisilla tulostettavilla pohjilla.

Lisäksi otin mallia Paljon iloa paperista-kirjasta sekä tästä Pinterestistä vastaan tulleesta kuvasta.

Tein siis erikokoisista ympyröistä palluraketjun ompelemalla ompelukoneella yhteen noin sentin välein.

Lahjaksi ompelin jälleen Värikästä vahakankaasta-kirjasta innostuneena viirinauhan sekä ruokalapun.

Kokeilinpa tehdä niitä jokablogin silkkipaperipallojakin (esim. klik) ja olipas se helppoa. Ajattelin, että muutamassa minuutissa väännän niitä vielä vaikka lisää. Ostin passelit lautasliinat ja niin edelleen ja niin edelleen.

Sitten tuli oksennustauti kylään. Banneri eivätkä ihana palluranauha päässeet koskaan juhliin, silkkipalloista puhumattakaan. Lahjat sentään odottavat, ja pääsen ne antamaan, kunhan pöpöt on karkoitettu.


Mitäkö opin? Sen, että juhlista tulee aina kivat ihmisten ja juhlan takia, ei koristeiden ansiosta. Lapsen synttäreiden lähestyessä otan siis iisimmin tai ainakin yritän.

Hyvää isänpäivää!

Meillä juhlitaan tänään toista isänpäivää. Koska mies aina kommentoi, etten tee hänelle mitään, niin pyhitin kuluneen viikon hänen toiveilleen. Käytännössä se tarkoitti sitä, että korjasin parit ratkenneet farkut, otin vastaan muita uudistustöitä (paidan värjäys ja kivat paidat esikoiselle tuunattavaksi) sekä ompelin talvitakin irronneet napit. Tein siis kaikkea mahdollisimman tylsää, mutta toisaalta mieheni tuli näistä kovin iloiseksi.

Lisäksi otin vastaan pipotoiveen ja sain kun sainkin sen valmiiksi eilisiltana. Tummanharmaa lanka on seiskaveikkaa ja kerä on ostettu muutaman vuoden takaiseen lahjakaulahuiviin ja pipoon. Vaaleanharmaa on puolestaa ihanan pehmeää alpakkalankaa, jämiä viime vuoden lahjakaulahuivista. Turn a square-pipon ohje on Ravelrysta. Tässä linkki kivaan ja helppoon ohjeeseen, tosin mun kuvassa näkyy onnistunut puoli, raidankohdistukset eivät multa onnistuneet.

Pipoa en suinkaan enää pakkaillut pakettiin, vaan se pääsi suoraan kokeiluun (arvosana:hyväksytty ja aika kiva) ja tänään käyttöön. Sen seuraksi on nyt tilattu lopuista harmaista ja mustista jämälangoista tehtävä tuubihuivi. Toivotaan, että se valmistuu ennen ensi isänpäivää...

Aamulla kiikutimme sänkyyn mehun ja kierrätyspapereilla ja washiteipeillä paketoidut lahjat, jotka sisälsivät ostettuja juttuja sekä esikoisen päiväkodissa 'itse-värkkäämän' kortin. Päällä oleva kortti on saatu Tampereen Kehräsaaren Design-tuunaamosta, joka on käymisen arvoinen paikka. Kyseinen kortti mainostaa Rantakoski-designin aikasta kivoja tuotteita mm. Kekkosen tutulla hahmolla kuvitettuja pyyhkeitä, paitoja jne. Kukan virkaa toimitti tällä kertaa ananas, jonka pilkottuaan sai nauttia pannukakkuja hedelmien ja marjojen kera.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Joulua- ihan pikkasen vaan...

Tänä vuonna annoin itselleni luvan aloittaa joulunajan heti, kun siltä alkoi tuntua. Kaikki lähti kotikylän kangaskaupan tähtikankaasta, jota oli jostain syystä ihan pakko saada. Aiemmin en ole tähdistä juurikaan välittänyt, joten vähän epäilyttikin, miten tässä käy. Pikaisella ompelulla kankaasta syntyi uusi rullaverho, nauhat löytyivät uutena kirpparilta. Tykkään, mutta enempää en taida tähtikuosia ottaa samaan syssyyn.

Sitten alkoi jouluttaa enemmänkin. Esikoisen valokuvakehys muuttui jouluiseksi Ikean hauskoilla teipeillä

ja tontut hiipivät ihan varovasti kehysten taa.

Vanhat valkoiset ja punaiset t-paidat leikkasin matonkuteiksi ja aloitin kuusenalusmaton virkkaamisen. Ei vaan tainnut olla ihan tarpeeksi vanhoja t-paitoja, sillä tähän se toistaiseksi jäi.

Perjantai-iltapäivän ratoksi löysin Tampereen Näsilinnankadun Fidasta ihanan punaiset kynttilänjalat (yht 1,30 e), jotka odottavat nyt vaan kunnon kruunukynttilöitä ja ehkä jotain kolmatta kynttilänjalkaa kaverikseen.

Lauantaiaamuna vanha tuttu kranssi sai ylleen pitsiä. Juu, myönnän, olen joulufani. Odotettavissa kuun loppuun mennessä: lisääntyvässä määrin jouluvaloja, joululahjaostoksia ja jouluaskarteluja sekä -ideointia.

Jos et saa tarpeeksesi pajunkissoista

Pajunkissat ovat mielestäni niin ihania, että on ihan sääli, että niitä pidetään pöydällä lähinnä yhtenä viikonloppuna. Siksi on ihan pakko vilauttaa paria kirjaa, joita olen tänään selaillut.

Tämä aivan ihana idea on Sisusta risusta -kirjasta:



Samoin tämä:



Risupupu ja sammalsydän -kirjassa kranssi on puolestaan tehty muutamia viikkoja myöhemmin, kun pajuissa on jo hieman lehtiä. Kaunis tämäkin:



Tässä Kransseja ympäri vuoden -kirjan pääsiäiskransissa on käytetty kivasti narsisseja:



Kivoja kirjoja. Vaikea päättää, mitä tekisi ja mistä löytäisi kaiken tarvittavan pajun täältä keskeltä kaupunkia.

Oh Deere!

Esikoisen synttäreiden traktoriteema alkoi läpänheitosta, koska tyyppi oli saanut heti synnyttyään yhtä sun toista John Deere-traktorisälää. Netistä selvisi, että kyseinen teema on aika hitti jenkeissä, esim. tähän tyyliin. Onneksi netistä löytyi myös esimerkki siitä, miten tämä tehdään hieman tyylikkäämmin. Ihana blogi muutenkin, joten klik vaan!

Meidän John Deere- eli tuttavallisemmin Jontikka-synttärit perustuivat vanhasta itsetehtyyn tai sitten uuden tuunaukseen. Kenties näistä löytyy ideoita teidän lukijoidenkin juhliin.

Ovella tervehti teemavärein koristeltu, jo vuosia palvellut kranssi. Se vaihtaa vaatteita aina tarpeen tulleen, sillä en koskaan liimaa siihen mitään, vaan kierrän ja solmin koristeet paikoilleen. Keltainen niini on ollut käytössä jo useana keväänä ja vihreää satiininauhaa sain Anniinalta joululahjaksi. Vihreiden nauhojen päähän on teipattu pahvi, johon kiinnitin kankaan tekstiilidecoupage-lakalla.

Vanhoista jämäpaloista ja entisestä verhojen kanttinauhasta tehty viiri. Traktorit leikkasin aiemmassa postauksessa nähdystä palakankaasta ja kiinnitin silitettävällä kaksipuoleisella liimakankaalla. Lisäksi tärkkäsin viirit ihan kaupan silitystärkillä. Toiveissa on, että viirinauha palvelee jatkossakin, nämä värit sopivat aina kevääseen.

Synttärisankarin paitaan applikoin Eurokankaan palakankaista löytynyttä John Deere-kangasta. Rintamuksessa oli aiemmin painatus, jonka sain lähestulkoon peittoon. Paidan ostin kirpparilta 1 € hintaan.Tarkkasilmäiset huomaavat entisen turkoosivalkoisen painatuksen kurkistavan kuvan oikeassa yläkulmassa ja takarenkaan alla :D.

Keittiön työtasoille tarjoilujen alle päätyi Ikean Flyn Lill -verho, hinta 1, 95 €/kpl. Yksi verho riitti hyvin ja sattui olemaan juuri työtason levyinen. Näin hankalasti puhdistettava pöytätaso säästyi sotkuilta. Pöytäliinan kiinnitin Teippitarhan vihreällä Polkadot-teipillä. Kerrankin sai teipit näkyä!

Kuten kuvasta näkyy, kuva on Teippitarhan omaisuutta! Multa ei löytynyt yhtään edustavaa kuvaa tästä teippauksesta.

Lapset saivat Ikean pahvimukit, joihin oli liimattu itsetulostetut Jontikkatarrat. Vaaleanpunainen tarra on Googlen kuvahausta napattu ja osassa oli vihreät tarrat täältä.

 Oh Deere, oli oikeasti niin hauskaa, että milloinkahan saa järjestää seuraavat juhlat?

Virallinen viiripostaus

No niin, ei käsityö/sisustusblogia ilman viiripostausta, joten tässä se tulee!

Olen ihaillut näitä viirinauhoja jo kauan mm. Kaakaon kahvila-blogissa ja viime aikoina niitä on näkynyt aika monen muunkin bloggarin postauksissa. Kaakaolta olen oppinut, miten hienosti viirejä voi käyttää lastenhuoneen sisustuselementtinä tai eri juhlissa sisällä tai ulkona, uudelleen ja uudelleen. Ajattelinkin kokeilla "ihan yhden lyhyen nauhan vaan, jos vaikka esikoisen synttäreille ja sitten huoneeseen", ja olin huolissani miten vihreänsävyiset jämäpalat (Ikeaa, Vallilaa, jotain tuntematonta Anttilan kangasta) riittävät. Ja kuinkas kävikään - innostuksissani leikkelin kankaat pahvimallin avulla palasiksi ja tajusin, että tästähän riittää vaikka kuinka moneen tai kuinka pitkään nauhaan. Nauhaksi päätyi johonkin aikaisempaan mekkotuunaukseen hankittu satiininauha ja kiva tuli! Harkkosakset on kyllä tässä laiskiaisen paras apuri, vaikka vähän kyllä alkoi leikkely tuntua sormissa ja ajan hammas varmasti puree tuohon harkkoreunaan.

Näille löytyi lisää sopivan väristä satiinikanttinauhaa (ratkottu joistain vanhoista verhoista tms.) äidin kätköistä...

ja samasta paikasta löytyi nämä kankaat, joista ehkä yksi synttäriteemaan sopiva viirinauha vielä saadaan aikaiseksi. 

Riskinä siis on, että kohta meidän koti näyttää sirkukselta ympäri vuoden. Mutta pianhan se kevään karnevaaliaika alkaa, joten taidan mennä surauttelemaan nuo valmiiksi.