Uusi lempikoruni

Kun ostin nämä puuhelmet Kierrätyskeskuksesta eurolla, mielessä oli ajatus, mitä näistä tekisin.

Sitten aikaa kului, ja se idea unohtui. Onneksi sain toisen.

Siihen tarvittiin vain pala hiomapaperia, maalarinteippiä, kynsilakkaa, koruketjua, korulukko ja pihdit. Ja aikaa reilu tunti. Siitäkin suurin osa kului kynsilakan kuivumisen odottamiseen ja sen miettimiseen, minkä väristä kynsilakan pitäisi olla.

Nämä pääsivät heti seuraavana päivänä kaulaan.

Peach not Beach

Rantafiiliksistä sitten muihin kesän tuotoksiin.

Keväällä Tampereen Telakan ulkopuolella järjestetyltä kirppikseltä sattuivat käsiin nämä ihanuudet. (Kynäkorvikset ostin siis valmiina, aivan ihanat, tekijän nimi jäi vaan salaisuudeksi.) Nauha oli jostain vanhan kaupan jäämistöistä löytynyttä, Osakeyhtiö Kutomo&Punomon todellista laatukamaa. Toiseltä pöydältä kolutut napit ja kyseinen nauha mätsäsivät väreiltään niin kivasti, että pujottelin nauhaan napit hiuspannaksi ja sommittelin kaulakorun.

Korun taustasta ei tullut niitä kauneimpia, mutta en keksinyt tähän hätään muuta kiinnitystapaa ja tätä kuumaliima&nahka-yhdistelmää olin käyttänyt jo aiemmin eräässä toisessa koruprojektissa, tosin se koru on vielä ketjua vailla.

Nauhan päihin puristin koruputket ja kiinnitin niihin varastoista löytyneen lukon.

Vielä ei koru ole päässyt tositoimiin, mutta pari vaatekaveria sillä jo on. Salakavalasti ovat persikan sävyt hiipineet minunkin vaatekaappiini, edelliset muistan sieltä 80-luvun lopulta...

P.S Löydätkö kuvaajan kolmesta kuvasta? Aika haastavaa pitää naamansa piilossa :D.

Varastettu koruidea

Viime viikonloppuna pyörähdin parissa vaatekaupassa ja näin todella kivan kaulakorun. Siinä oli isoja harmaita helmiä kiedottuna satiininauhaan. Eka ajatus oli "tuon haluan", ja se toinen "osaan kyllä tehdä itsekin". Osaaminen on tosin aina hieman kyseenalaista, mutta yritystä minulla usein on.
Hankin siis mustia kiiltäviä puuhelmiä ja satiininauhaa.

Sitten vain pujottelemaan pienen virkkuukoukun avulla. Ajatuksena oli tehdä iso kaulakoru ilman mitään selkeää muotoa. Sellaisen sainkin. Vaikeinta oli korun lukon keksiminen. Olin ostanut nauhan päähän tulevan osan, joka sulkee nauhat tiukasti yhteen. Hyvä ajatus, mutta ei toiminut. Tuo pieni metalliosa ei jaksanut pitää korun painoa. Kietaisin nauhat yhteen kolmesta kohtaa ohuella metallilangalla. Jos tuo ratkaisu ei kestä, täytyy miettiä uusia ratkaisuja.

Tältä se näyttäisi valkoisen kauluspaidan kanssa. Aika kiva, sanoisin. Kivempi silti silitetyn kauluspaidan kanssa...

Rauhallinen tuunauspäivä

Minua on koko viikonlopun vaivannut paha neuloosi: tekisi mieli neuloa jotain, mutta en vain keksi mitä. Aloitin jo yhden pipon, mutta koska se ei näyttänyt tarpeeksi kivalta, purin sen. Yritin myös tehdä ikuisuusprojektejani, mutta niissä on juuri nyt liikaa haasteita, enkä jaksa paneutua niihin. Päädyin tuunailemaan vähän kaikkea.

Tämän kivan lyhdyn ostin kolmisen vuotta sitten käsityömessuilta. Kaapin perälle se joutui, kun kynttilän liekki poltti puolet pitsistä. Muistan vieläkin tuon hetken. Luin sohvalla ihan rauhassa, kun huomasin silmäkulmassani jotain loimua. Sit tuli kiire, kun tajusi, että lyhty roihuaa seinällä. Onneksi ei tullut muita vaurioita kuin vähän käryä tuosta palaneesta pitsistä.

Nyt viimein jaksoin kunnostaa lyhdyn. Revin toisen pitsin pois, puhdistin lyhdyn patapata-sienellä ja kaivoin vanhan, kiinnijääneen kynttilänpätkän pois ja liimasin kuumaliimalla uuden pitsin. Samanlaista eikä edes samanväristä löytynyt laatikoistani, mutta ajattelin, että olkoon. Kivalta näyttää näinkin. En ole varma, uskallanko sytyttää lyhtykynttilän. Onneksi tämä ilahduttaa jo koristeena.

Kaappiin olivat myös jääneet rihkamakorvikseni. Niin kuin rihkamalle yleensä käy, väri irtoaa. Näissä alkoi näkyä kuparimainen väri reunoilta.

Meinasin heittaa ne roskiin, mutta ajattelin, että jospa sittenkin yrittäisin perinteistä kynsilakkamaalausta. Lakkasin korvikset pari kertaa Essien tummanharmaalla lakalla. Luulisinpa, että tämänvärisinä tulisin näitä vielä joskus käyttämään.

Nämä kaksi huopaista heijastinta löytyivät askartelulaatikosta.

Heijastamisteho näissä lienee aika pieni, joten päätin kaksinkertaistaa sen: yhdistin ne metallilangalla yhdeksi heijastimeksi.

Koska olin jo korutarvikelaatikon avannut, päätin koota vielä yhden rannekorun. Käytän melkein aina yhtä ja samaa hopeista rannekorua. Otin siitä mallia ja tein siitä aavistuksen verran värikkäämmän version.

Vaikka tuntui kivalta, että sain lopulta jotain tehtyä, neuloosi ei hävinnyt minnekään. Mitä ihmettä sitä seuraavaksi oikein neuloisi?

Alea iacta est!

Olen palannut töihin. Hurjaahan se on puolentoista vuoden kotona olon jälkeen. Uudistaakseni vaatevalikoimaani hitusen, kävin Eurokankaassa etsimässä palakankaita tuubihuiveihin. Yleensä en löydä kyseisestä kaupasta juuri mitään, mutta nyt lykästi. Mukaan tarttui iso pala ihanasti laskeutuvaa raitatrikoota sekä puuvillaista kukkakangasta. Tuubihuivien sijaan tartuinkin ensin raitakankaaseen ja tekaisin siitä itselleni paidan samalla idealla kuin kesäisen pitsipaidan. Toisin sanoen tein paidan kahdesta palasta, hihoja en siis leikellyt erikseen. Kuulemma ovat kimonohihat tällaiset. Laskeutuvaan materiaaliin toimi loistavasti, eikä tarvinnut huolia raitojen kohdistamisesta.

Venekaula-aukon huolittelin muotokaitaleella ja hihat laiskana surrautin ompelukoneen erikoissiksakilla rullapäärmeen tapaan. Helman sentään jaksoin ommella ihan oikeasti.

 

Chanelin hengessä raidat saivat kaverikseen nopat. Näin kesällä Chanel-televisioelokuvan uusinnan, jossa Cocolla oli kaulassaan kultainen ketju, jossa roikkui tiheään noppia. Se innosti ja kirpparilta satuin löytämään kaksi eriparinoppaa, joihin porasin pisteiden kohdalta läpi asti reiät, pujotin reikään korupiikin ja taivutin erittäin huonoilla pihdeillä silmukan. Silmukkaan vielä pyöreä rengas ja mikäliepronssiketju lenksujen läpi.

Näillä työt lähtivät käyntiin hyvillä mielin! Arpa on heitetty, paluuta ei ole!

Ryhtiliike korutarvikkeille

Ennen säilytin helmiäni, nahkanauhojani ja muita koruntekotarpeitani näin: vanhassa H&M:n muovipussissa. Ei siitä ollut kovin kätevä kaivaa helmiä tai tarkistaa, millaisia helmiä on ja kuinka paljon. (Onkohan teillä kaikilla muilla käsityötavarat aina järjestyksessä?) Vaikka en siis varsinaisesti koekaan harrastavani korujen tekemistä, helmiä on pikkuhiljaa kertynyt.

Tänään kävelin sattumalta rautakaupan ohi ja päätin, että nyt on aika ostaa ruuvirasia ja laittaa helmet järjestykseen.

Pieni vaiva, mutta jotenkin olen tosi ylpeä, että nyt kaikki koruvälineet vaijereista siimoihin ja kuminauhoihin ovat samassa paikassa. Tänne voin laittaa jatkossa kaikki rikkimenneet korut odottamaan korjausta tai uutta elämää, jossakin toisessa korussa. Innostaisikohan tämä tekemään koruja aktiivisemminkin?

Rasian kanteen laitoin vähän teippiä, jotta se ei näytä niin kovasti ruuvirasialta. Samalla uudistin vanhan rintanapin laittamalla siihen pari kerrosta mustapilkullista teippiä. Nyt sitä jopa voisi joskus käyttää!

Oma korumallisto saa vielä odottaa

Jos joku olisi vuosi tai kaksi sitten tarjonnut minulle nahkanyöristä kaulakorua, olisin tyrmännyt idean täysin. Käytin sellaisia teinivuosina - ehkä liikaakin. Nyt silmäni on taas alkanut tottua nahkaisiin koruihin, joita tuntuu olevan jokaisessa sisustusliikkeessäkin myynnissä. Ainakin niissä valkoisissa liikkeissä, jossa olen viime aikoina käynyt. Päätin siis tehdä sellaisen korun.

Materiaaleja ostin vähän kaikkialta kesäreissun varrelta. Yksi parhaista paikoista oli Jyväskylän Sinooperi, jossa oli ainakin viikko sitten loppuunmyynnin takia 70 prosentin alennus ihan kaikesta. Sieltä löytyi halvalla esimerkiksi korupaketti, jossa oli valmiina ketjua, nyöriä ja hopeanvärisiä amuletteja koruun. Se on tuossa kuvassa oikeassa reunassa.

Kunnon nahkanauhan löytäminen osoittautui vaikeaksi, joten päädyin ostamaan sekä nahkaista nyöriä että tekonahkanauhaa. Yhden askartelukaupan myyjän mukaan tekonahan ostaminen kannattaa, koska se kestää paremmin. Onkohan näin?

Aika iso läjä näitä tarvikkeita kertyi - puhumattakaan siitä määrästä, jota mulla on jo olemassa.

Yritin etsiä hieman ideoita korun rakenteeseen Pinterestistä, mutta turhaan. En löytänyt korua, joka olisi mua täysin miellyttänyt. Eniten olisi kaivannut ideoita siihen, miten nauha kannattaa sitoa ja millaisella etäisyydellä helmien kannattaa olla toisistaan. Ensimmäinen tunti meni sitten pyöritellässä nauhoja ja erilaisia helmiä, palloja ja amuletteja. En ole siis todellakaan taitava korujentekijä! Tässä taisi käydä vähän niin, että määrä korvaa laadun: tein lopulta pari kaulanauhaa ja yhden rannekorun.

Tähän kaulakoruun käytin tekonahkaista nauhaa ja erilaisia helmiä. Kärkipihdit olivat todella hyödyksi, sillä metalli oli välillä tosi vahvaa. Pitäisi ehkä hankkia toisetkin, sillä välillä näissä hommissa sormetkin ovat liian isot, kun pitäisi saada kahdesta vierekkäisetä metalliketjun palasta kiinni.

Tässä rannekorussa uuden elämän saivat vanhan kännykkäkorun osanen ja jostain vaatteesta leikattu satiininauha. (Tiedät varmaan ne nauhat, joiden tarkoituksena on pitää vaate hengarissa kaupassa?) Tuo letitetty pätkä on tekonahkaista nyöriä, jonka siis leikkasin kolmeen osaan ja letitin.

Tuo pieni kyltti on tarkoitettu pakettikortiksi. Ostin sen kuitenkin tätä koruprojektia ajatellen Jyväskylässä olevasta Sisustus Satiini -liikkeestä. Tarkoituksena oli laittaa sen jonkun korun osaksi, mutta nyt siitä tulikin korun merkittävin osa. Pieni hopeinen sydän sopi mielestäni hyvin sen pariksi.

Materiaalia jäi jäljelle paljon, mutta täytyy odottaa seuraavaa inspiraatiota. Ainakin eilen, lauantai-iltana ei ideoita tullut yhtään enempää. Ehkä taas joku ilta selailen Pinterestiä vähän pidempään, josko vaikka löytyisi kiva idea korvakoruihin.

Helmet silloin ja nyt

Pari viikkoa sitten solmin äidin vanhat rikkimenneet helmet uudeksi kaulakoruksi. Tarvitsin korun häihin, mutta sopivan mittaisia ei löytynyt kirppareilta tai vintage-putiikeista. Googlettelin nopeasti aiheella solmitut helmet ja löysin kasan tarkkojakin ohjeita hienoine välineineen ja materiaaleineen. Mun tapauksessa lanka oli kuitenkin sitä ainoaa, jonka pikkukaupungista löysin ja solmut tein aivan perinteisesti, kiristelin vain tarkoin niin, että helmen ja solmun väliin jäi vain henkäys. Lukot löysin äidin koruvarastoista ja koru palveli mainiosti ihanissa juhlissa.

En ollut näistä helmistä edes aikonut postata, mutta viikonloppuna löysin muuton jäljiltä outoon paikkaan eksyneen vanhan korulaatikkoni. Siellä makoili helmikaulanauha, jonka tein aikoinaan 90-luvulla omiin rippijuhliini. Nauratti, sillä olin toista helminauhaa tehdessäni tuumaillut, että tällaistapa en ole aiemmin tehnyt ja nyt sain huomata, että olin 14-vuotiaana jo väkertänyt jotain vastaavaa. Itseasiasa korut ovat täsmälleen samanmittaiset ja helmet samankokoisia. Aika oli silloin toinen, eipä etsitty ideoita tai ohjeita netistä. Taisin nähdä ohjeen jossain Askartelu&Käsityö-lehdestä, senaikaisesta askarteluraamatustani, jota olin tilannut jo ala-asteelta lähtien. Helmet olivat myös jostain rikkimenneestä korusta, takuulla epäaidot ja lanka varmaan myös ainoa, mikä osui kohdalle.

Muistan tehneeni näitä huolella, neulalla ristiin rastiin helmiä ja pikkuhelmiä pujotellen ja minua harmitti suuresti, kun lanka kiertyi ja korun malli ei pysynytkään tasaisena. Rippipuvun kaveriksi ne kuitenkin laitoin ja varmaan ihan hyvältä näyttivät, mitä nyt 'vähän' pikkuvanha olin :D. Olisinpa löytänyt nämä pari viikkoa sitten, olisin ihan nostalgia-syistä ottanut käyttöön. Nyt talletan ne parempaan paikkaan ja toivon, että pääsevät käyttöön näinkin pitkän ajan jälkeen.

Nahan pauloissa

Kontti-kirppiksen tuunaustori on Pinterestin lisäksi mun virallinen luovuuden lähde tällä hetkellä. Viime viikolla siellä oli selvästi jonkun tehtaan jäämistöstä värikkäitä nahanpaloja. Ostin kuparinsävyistä (0,40€) vaikka ois siellä ollut ihan oikeita herkkuvärejäkin. Tässä vaiheessa en kuitenkaan ollut varma, syntyykö nahasta mitään, joten päätin, etten hamstraa. Nahka kun ei ole koskaan ollut mun suosikkimateriaali.

Eilen illalla piti sitten saada käsille jotain tekemistä Greyn anatomian ajaksi. Aloitin rusettirannekkeesta, jonka taisin ihan ensiksi nähdä Pientä kivaa-blogissa. Alkuperäinen ohje on valloittavasta Oh the lovely things-blogista. Oli muuten juuri niin helppo tehdä kuin luvattiin, varsinkin kun tää nahanpala oli ohutta ja pehmeää.

Ajatuksissa kummitteli myös nahasta tehdyt sulkakorvikset, kiitos Pinterest-sukellusten ja Nousevan Myrskyn. Aloin siis huvikseni leikkelemään, ja jotenkin sulan näköiset niistä tuli. Saavat hapsuuntua menossa lisää.

Yhdet isommatkin tein, leikellen vähän suorempaan. Tahtoiskohan Anniina nämä? Koukut loppuivat ja mulle nämä ovat liian pitkät, loppuu kaula kesken.

Sitten piirtelin purkin kannella vielä renkulat ja niihin lehdenmuotoisia reikiä. Mielessä oli sellaiset oikeasti metalliset reikäkorvikset. Tovi meni noita aukkoja ihan tavisFiskarseilla leikellessä, ehkä se puolikas Greyn anatomiaa. Tykkään.

Suoraan sanoen taisin jäädä koukkuun. Siivotakin pitäs, mutta mietin, että joskos ehtis aivan pikaiseen käväistä Kontissa, että sais vielä jotain värikkäämpääkin nahkaa. Oispa vielä jotain pastellia, oispa!