Pillihimmeli

Tuumasta toimeen. Viime vuoden käsityömessuilta oli jäänyt vielä pussillinen paperipillejä, joista syntyi minihimmeli Suuren Käsityölehden himmelivideon pohjalta. Mitat keksin ihan omasta päästä, lähinnä yrittäen varmistaa, ettei jämäpaloja pääsisi syntymään. Minihimmelissä on kolme samalla tavoin tehtyä, eri kokoista timanttia ja isoimman sisällä killuu vielä pienin. Mukava pieni välipalatyö pääsee joulun ajaksi roikkumaan kattoon. Isokin himmeli olisi kiva, mutta toisaalta sen säilytys vähän epäilyttää. Ehkä siis tyydyn tähän.

Mukavia käsityömessuja!

Vinkkejä käsityömessuille ja jouluvalmisteluihin

Ulkona on sateisen harmaa marraskuu, joten nyt saa luvan kanssa keskittyä touhuamaan sisällä ja valmistautumaan vaikkapa jouluun. Viime joulun postaukset jäivät myös tänne Bloggeriin vaan muhimaan, joten tarjoilen ne nyt teille, vaikka innoitukseksi tulevan viikonlopun käsityömessuille.

Oheiset lasinaluset ovat syntyneet messuilta ostetuista, noin 1 cm paksuisista huopatehtaan jämäpaloista. Tämä osasto on jo minulle varsinainen klassikko, sieltä ostetuista paloista on vuosien varrella syntynyt lahja jos toinenkin. Viime vuonna painoin piirtoheitinkalvolle tehdyn sabluunan avulla näitä lasinalusiksi ja niitä myytiin sitten eräissä joulumyyjäisissä päiväkodin lasten hyväksi. Painovärin silittelin useaan kertaan ja testailin myös testialusella, että varmasti pysyy :D. Kokeilin sekä kuparinsävyistä ja punaista väriä, molemmat menivät mukavasti kaupaksi.

Kuvassa näkyy myös porokortit, jotka painelin vanhalla leimasimellani edellisen vuoden jämäpohjiin. Nämäkin lähtivät päiväkodin myyjäisiin ja tekivät mukavasti kauppansa kun mukana oli kirjekuori. Kortit ovat Papermanian 50 kpl kortti&kirjekuoripakkauksesta, joka on minusta todella hintansa väärti. Messuilta sen yleensä saa n. 8-9 euron hintaan ja näin yhdelle kortille&kirjekuorelle ei juuri jää hintaa. Papermaniaa myyvät ainakin Heinikka ja Sinelli.

Edellisinä vuosina olen ostanut Papermanian ruskeita ekokortteja, viime vuonna sukulaisille ja ystäville lähti tällaiset neliön muotoiset kortit.

Niihin leikkelin vanhoista joulukorteista ja joulupapereista erikokoisia ympyröitä. Mallina käytin kolmea erikokoista pyöreää purkkia ja sommittelin samansävyisistä palloista mukavia kokonaisuuksia.

Pallojen langat piirsin hopeatussilla sekä Ikean lastenosastolta löytyneen tussipakkauksen valkoisella taikatussilla. Se tulee mukavasti näkyviin ruskealla pohjalla. Taikatussiksi sitä voi kutsua, koska väri alkaa näkyä vasta hetken päästä piirtämisestä.

Viime vuoden messuilta ostin myös usean pakkauksen paperipillejä Teippitarhalta ja muistaakseni Taito-shopin tee-se-itse pakkauksen ohjeilla taiteilin niistä tähden ikkunaan. Nyt näyttää olevan Suuren Käsityökerhonkin ohjevideo paperipillihimmeleihin heidän nettisivuillaan, sen avulla taidan tehdä jäljellä olevista pilleistä jotain pientä joulukuuseen .

Mukavia messuja kaikille sinne menijöille!

Neulatyyny vanukaspurkista

Sattui sopivasti niin, että näin SK:n uusimmassa numerossa kivan neulatyynyn kuvan samana päivänä kun mies oli sattunut ostamaan vanukkaita jälkiruoaksi. 

Olipa hyvä syy syödä vanukas saman tien ja pestä purkki askartelua varten. Ohjetta en edes tajunnut vilkaista, mutta sekin uusimmasta lehdestä siis löytyy. Idea oli kyllä vanha tuttu. Itse olen tehnyt lapsena samanmoisella idealla kaktusneulatyynyn ruskeaan kukkapurkkiin.

Minä tein neulatyynyn näin:

* Leikkasin vanukaspurkin reunan saksilla

* Leikkasin harkkosaksilla summamutikassa ympyrän 

* Ompelin harsinpistot ympyrän reunaan

* Täytin vanulla ja kiristin kankaan palloksi solmimalla harsinlangat päistään yhteen.

* Liimasin vanupallon purkkiin kuumaliimalla.

Neulatyyny lähti lahjaksi omalle äidille, jonka ompelunurkkauksessa on paljon vihreän sävyjä. Mukaan askarreltiin esikoisen kanssa kortti. Kuppikakku on leikattu jämäkankaasta ja liimattu tapettipohjalle. Alla on Ikean kortti, joka ei muuten vaan miellyttänyt. 

Minulla ainakin eilinen ystävänpäivä hurisi ohi aivan muissa touhuissa, mutta ensi viikolla on onneksi luvassa paritkin kivat kahvihetket ystävien kanssa. Pari vanukaspurkkia vielä on jäljellä, ehkä muutama muukin siis saa neulatyynyt. Esikoinen oli myös valmis ottamaan näitä kauppaleikkeihinsä.

Tapetista lahjakasseja

Juuri silloin kun tarvitsisi lahjakasseja, niitä ei ole missään. Ja kun ei tarvitse, niitä löytyy siivouskomerostakin. Tuttua?

Viime syksynä tein ryhtiliikkeen ja kasasin siellä täällä majailevat lahjakassit yhteen paikkaan ja saumoista revenneet heitin roskiin. (Totta kai irrotin kivat kahvat ja kauneimmat materiaalit säästin. Tietenkin.)

Nyt huomasin, että tarvitsen pari kassia lisää: isoja ja ei-niin-jouluisia. Niinpä askartelin muutaman kassin vanhasta tapetista, joita olen ostanut kirpputorilta. Noudatin suurin piirtein koko ajan Kädenjälkiä-blogissa ollut ohjetta.

Kassien nauhat otin nauhapurkistani.

Jos meinaat tehdä samoin, minulla on vinkki: hanki hyvää liimaa. Käytin vuosia vanhaa Kiillon yleisliimaa. Se oli ehkä parhaat vuotensa jo nähnyt, sillä sain painaa aikaa kovaa ja odotella kuivumista pitkään, jotta saumat tarttuivat kiinni. Ehkä kyseessä ei ollut paras mahdollinen liima tapetille, sillä paremmin liima toimi peruskartonkiin, josta tein pienimmän lahjakassin.

Valkoiset nauhat ovat vanhoja lahjakassien kahveja. Salmiakkikuvioisen moni varmaan tunnistaa, sillä sitä myydään Eurokankaassa. Katariina osti sitä ison rullan ja antoi minulle siitä puolet (jee!).

Vaikka kassit vaikuttavat ihan tukevilta, silti hieman jännittää. Mitä jos liima todella oli liian vanhaa ja pohjasauma pettää? Onneksi näihin on tulossa aika keveitä lahjoja.

Mustia kynttilöitä

Yritin joulun alla etsiä mustia antiikki- tai kruunukynttilöitä, mutta en löytänyt. Ainakaan niistä kaupoista, joissa kävin. Valkoisia ja punaisia kyllä löytyi, ja joihinkin kauppoihin oli tullut jo keväisiä pastellisävyisiä kynttilöitä.
Sitten muistin, että Hobby Pointista saisi mehiläisvahaa eri sävyihin värjättynä. Ostin pari levyä tummimman niistä. Ei levy ehkä täysin pikimusta ollut, mutta jotain tummanharmaan ja tummanvioletin välimaastossa.

Kääräisin levystä kaksi kynttilää, yhden pitkän ja yhden lyhyen, ja laitoin ne sinne, minne ne halusinkin: Iittalan Allas-kynttilänjalkaan valkoisten kynttilöiden pariksi.

Mielestäni tuohon kynttilänjalkaan sopii hyvin erimittaiset kynttilät. Siksi olisinkin voinut tehdä lyhyemmästä kynttilästä vielä lyhyemmän, jotta pituuserot olisivat korostuneet. Ehkä sit ensi kerralla.

Jos muuten tiedät, mistä kaupasta saisi mustia pitkiä kynttilöitä, otan vinkin mielelläni vastaan. Nettikaupoista en viitsisi tällaisia pitkiä kynttilöitä alkaa tilata.

Ei pöllömmät pöllöt - vai?

Oikein hauskat pöllöt, tunnelmallisetkin...

...paitsi, että ne on tehty wc-paperirullista. Tässä tulee mieleen vaan, että "Hot or not"?

Töissä en askarteluissa näitä oikeastaan käytä, juurikin tästä syystä. Mutta hei,  oisko ne kivempia, jos ruskeaa hylsyrullaa olisi hankittu jostain askarteluliikkeestä käypään hintaan? Kyseessähän on vaan materiaali...

Itse en vaan voi sille mitään, musta nämä pöllöt on vaan aika söpöjä, vaikka itse en kummoinen piirtelijä olekaan. Taidan jättää ne siihen ja arvioin tilanteen uudelleen, kun meille tulee vieraita. Jotenkin en haluaisi selittää kysyjälle: " Juu, tein ne wc-paperirullista, tosi hauskaa ja helppoa."

P.S Idea on tietenkin kotoisin Pinterestistä. Tässä tapauksessa saatan luopua periaatteista ja teettää parit Doodle Owlsit töissäkin.

Uusi lempikoruni

Kun ostin nämä puuhelmet Kierrätyskeskuksesta eurolla, mielessä oli ajatus, mitä näistä tekisin.

Sitten aikaa kului, ja se idea unohtui. Onneksi sain toisen.

Siihen tarvittiin vain pala hiomapaperia, maalarinteippiä, kynsilakkaa, koruketjua, korulukko ja pihdit. Ja aikaa reilu tunti. Siitäkin suurin osa kului kynsilakan kuivumisen odottamiseen ja sen miettimiseen, minkä väristä kynsilakan pitäisi olla.

Nämä pääsivät heti seuraavana päivänä kaulaan.

Mitä tekisin washi-teipeillä?

Jouduin viikonloppuna pahan teippiaiheisen neuloosin (olisko termi sitten teippoosi?) valtaan. Halusin siis tehdä jotain washi-teipeilläni, mutten keksinyt mitä.

Selailin Pinterestiä ja eniten inspiroivat teippikortit. Koska tulevan kuukauden aikana on useampia juhlia, tiesin, että korteille olisi piankin käyttöä.

Sunnuntaina käväisin Messukeskuksessa olleilla kädentaitomessuilla ja sieltä ostamani kirjainleimasimet tulivat heti käyttöön (ja osa hävisi saman tien viemäriin, kun yritin hieman pestä niitä.) Teipien lisäksi otin käyttöön muutamia kuviopapereita ja tämän sabluunoita sisältävän kirjan, jonka avulla tein jo kangaskasseja.

Tällaisia niistä sitten tuli.

Että onnea vain sinulle kevään sankari! Ehkä joku näistä tulee pian postissa sinulle.

Varastettu koruidea

Viime viikonloppuna pyörähdin parissa vaatekaupassa ja näin todella kivan kaulakorun. Siinä oli isoja harmaita helmiä kiedottuna satiininauhaan. Eka ajatus oli "tuon haluan", ja se toinen "osaan kyllä tehdä itsekin". Osaaminen on tosin aina hieman kyseenalaista, mutta yritystä minulla usein on.
Hankin siis mustia kiiltäviä puuhelmiä ja satiininauhaa.

Sitten vain pujottelemaan pienen virkkuukoukun avulla. Ajatuksena oli tehdä iso kaulakoru ilman mitään selkeää muotoa. Sellaisen sainkin. Vaikeinta oli korun lukon keksiminen. Olin ostanut nauhan päähän tulevan osan, joka sulkee nauhat tiukasti yhteen. Hyvä ajatus, mutta ei toiminut. Tuo pieni metalliosa ei jaksanut pitää korun painoa. Kietaisin nauhat yhteen kolmesta kohtaa ohuella metallilangalla. Jos tuo ratkaisu ei kestä, täytyy miettiä uusia ratkaisuja.

Tältä se näyttäisi valkoisen kauluspaidan kanssa. Aika kiva, sanoisin. Kivempi silti silitetyn kauluspaidan kanssa...

Innostuin, petyin, opin

Kurjinta on, kun kivat suunnitelmat kosahtavat. Mutta joskus niin vaan käy. Ja toisaalta silloin juuri huomaa, että joskus on vaan turha hirveästi vääntää ja säätää, vähempikin riittäisi.

Kävi nimittäin niin, että innostuin hirveästi järjestelemään kollegan vauvakutsuja. Selailin kivoja sivustoja, etsiskelin toimivia ideoita ja suhteutin niitä käytettävissä olevaan aikaan. Päädyin tekemään sankarin nimellä bannerin näillä ilmaisilla tulostettavilla pohjilla.

Lisäksi otin mallia Paljon iloa paperista-kirjasta sekä tästä Pinterestistä vastaan tulleesta kuvasta.

Tein siis erikokoisista ympyröistä palluraketjun ompelemalla ompelukoneella yhteen noin sentin välein.

Lahjaksi ompelin jälleen Värikästä vahakankaasta-kirjasta innostuneena viirinauhan sekä ruokalapun.

Kokeilinpa tehdä niitä jokablogin silkkipaperipallojakin (esim. klik) ja olipas se helppoa. Ajattelin, että muutamassa minuutissa väännän niitä vielä vaikka lisää. Ostin passelit lautasliinat ja niin edelleen ja niin edelleen.

Sitten tuli oksennustauti kylään. Banneri eivätkä ihana palluranauha päässeet koskaan juhliin, silkkipalloista puhumattakaan. Lahjat sentään odottavat, ja pääsen ne antamaan, kunhan pöpöt on karkoitettu.


Mitäkö opin? Sen, että juhlista tulee aina kivat ihmisten ja juhlan takia, ei koristeiden ansiosta. Lapsen synttäreiden lähestyessä otan siis iisimmin tai ainakin yritän.

Pieni korttipaja

Yleensä jouluinen korttishow jättää pitkät jäljet. Kun ennen joulua olen askarrellut noin 50 korttia, olen yleensä vuoden askartelematta. (Tämän blogin olemassaolon aikana olen tehnyt tasan kerran kortteja, oikeasti yhden kortin.) Tänään huomasin, että viimejouluiset kortit taisivat olla viimeinkin niin yksinkertaisia, ettei korttien askarteluinto kuollutkaan vuodeksi.

Innostuksen alkulähde oli uudistunut Suuri Käsityö -lehti.

Ostin sen, koska minua kiinnosti kovasti, miten lehti on uudistunut. Parempaan suuntaan, sanoisin. Tai ainakin minun suuntaani. Siellä oli monia juttuja, joita voisin tehdä. Eniten innosti vauvalle tehty onnittelukortti, sillä tarvitsen sellaista lähiaikoina.

Siispä levitin paperi- ja teippivarastoni olohuoneen pöydälle sunnuntaibrunssin jälkeen. Tuo Käsityölehden kortti oli tehty leimasimilla, joita minulla ei tietenkään ole. Siispä päädyin piirtämään nuo potkupuvut itse. Kaikki kortin materiaalit olivat vanhoja korttipohjia, kuviopapereita ja lahjapapereita.

Samalla päätin teipata muutamia ystävänpäiväkortteja. Tulos oli sama kuin yleensä kortteja tehdessäni: hävetys. Ne näyttävät aina vähän siltä kuin lapsi olisi ne tehnyt. Mutta hauskaa askartelua on! Ja minua tietenkin viehättää se, miten voi käyttää kortteihin pitkään säilömiäni esitteitä ja papereita. Esimerkiksi tuo etualalla oleva sininen kortti oli edellisessä elämässään Triumphin alusvaatekuvaston kansi.

En ole vuosiin ystävänpäiväkortteja lähettänyt, mutta luulenpa, että tänä vuonna postitan kortin tai pari.