Jääkaapin joulusiivo

Osa ihmisistä aloittaa joulusiivoukset tässä vaiheessa vuotta. Kyllähän meidän jääkaappi ja pakastin pitäisi tyhjentää ja siivota, mutta jotenkin tuntui helpommalta siivota ensin ulkopinta. Siihen kun oli kertynyt kasa sekalaisia magneetteja ja kortteja, mainoslappuja ja muistutuksia. Raivasin ne pois, siirsin sekalaiset magneetit alemmas esikoisen leikkeihin ja kaivoin esiin washi-teipin.

Uusi kortti kiinnittyi teipillä ja aiemmin toisen kaapin ovessa olleista runomagneeteista päätyi muutama inspiraatiotauluun.

Clas Ohlsonilta tein taas vaihteeksi kivan löydön eli magneettiteipin. Iso rullallinen magneettinauhaa taisi maksaa n. 7 e ja nauha tosiaan katkeaa helposti ja toisella puolella on pitävä teippipinta. Siisteyden vuoksi tosin leikkelin siitä itse palasia saksilla. Sen avulla tämä Kamut-sarjakuva on tallessa hieman siistimmin.

Liitutaulumagneetti sai jäädä ja magneettikuvatasku toimii niiden sekalaisten lippulappujen säilöjänä. Elämää helpottaa ihan muuten vaan valkoiset tarralaput.

Pieniä juttuja, mutta kun keittiö sotkeentuu muuten helposti, on kiva kun joku osa pysyy järjestyksessä.

Toinen jääkaapin ovi sai pintaansa tämän vuoden joulukalenterin, huomenna näette!

Pitsisukat ohjeita yhdistämällä

En pidä kamalasti käsitöistä, joissa pitää tehdä kaksi täsmälleen samanlaista asiaa. Yhtä hyvin tai yhtä huonosti onnistuminen aiheuttaa liikaa paineita.
Neuloosini oli kuitenkin edennyt niin pahaan vaiheeseen, että kun en muuta keksinyt, aloin neuloa sukkia. Langaksi valitsin tähtityynystä jääneen luonnonvalkoisen Isoveli-langan.

Tavoilleni uskollisena ja tietoisena, että tuloksena saattaa olla kaksi hyvin erilaista sukkaa, yhdistelin eri ohjeita. Varren kuvion otin Kauhavan kangasaitan pitsineulesukista, mutta muutin ohjeen pienemmälle silmukkamäärälle. Kantapään kohdalla kuitenkin huomasin tarvitsevani ohjeen, jossa ei tarvitse niin paljon soveltaa, joten päädyin jatkamaan sukkaa Novitan ohjeilla. Ohje oli todella selkeä. Hauska juttu tosin, että minun silmukkamääräni vastasi ohjeen mukaan kengänkokoa 34! Onneksi käsialani on sellainen, että sukista tuli ihan oikeankokoiset, 37:t.

Kas tässä. Tällaiset tuli. Kuvassa oikealla nuupahtanut neilikka.

Kantapääkavennuksista tuli vähän oudot, koska sooloilin, mutta sukat ovat mukavat jalassa. Se kai on tärkeintä. Kaiken lisäksi ne ovat melkein samanlaiset. Kerrankin riskinotto kannatti.

Aika kivoja jouluideoita osa 1

Viime viikolla saapuneista Marimekon joulukuvastosta ja Suuresta Käsityölehdestä löytyi muutama idea, joista innostuin.

Marimekon kuvasto oli ihanaa selailtavaa ja erityisesti miellytti koko sivun kokoiset printit, jotka taidan leikellä joulukortteihin tai pakettien koristukseksi.

Suuren käsityölehden korttikalenteri oli mielestäni vähän höttöä, joten eniten inspiroivat nämä vaaleat kynttilänjalat tarjottimella.

Kranssi-ideat puolestaan olivat melko tuoreita. En pikalukaisulla kyllä tajunnut tämän langanpätkäkranssin ohjetta, mutta eiköhän se silti onnistuisi.

Multa löytyisi kyllä myös pikkutavaraa ja muoviromua tällaiseen kranssiin, ehkä se olisi hauska tehdä kun lapsi olisi vähän isompi. 

Vastaavalla tavalla tein kerran oppilaiden kanssa kierrätyskollaasin, johon neliön muotoisille pahveille liimattiin tietyn värisiä muovileluja. Niistä tuli hieno sateenkaarikollaasi, jota pikkuoppilaat jaksoivat tutkia ja katsella vaikka miten pitkään.

Viime vuoden kirjansivuaskartelut jatkunevat tänäkin vuonna, tällaista sisäkranssia voisi toki miettiä.

Ehkä rättien sijaan voisikin virkata näitä, eli pesimiä saunaan.

Olinkin jo miettinyt, että mistä löytyy kiva kuusenalusjalka, vastaus löytyi myös SK:stä. Taidan ratkaista ongelman sinkkiämpärillä, joita meiltä löytyy. Yhtenä vuonna siskolla oli ainakin kuusenalusjalkana lasipurkki, joka oli täynnä hiekoitussoraa, jotta se ei kaatuisi. Taisi toimia, vai mitä Anniina? Kivoja oli nuo paperikoristeetkin!

Mitkähän kaikki näistä taas toteutuu, varsinkin kun ensi viikonlopun käsityömessuilta tarttuu varmasti mukaan nippu ideoita :D.

Hyvää isänpäivää!

Meillä juhlitaan tänään toista isänpäivää. Koska mies aina kommentoi, etten tee hänelle mitään, niin pyhitin kuluneen viikon hänen toiveilleen. Käytännössä se tarkoitti sitä, että korjasin parit ratkenneet farkut, otin vastaan muita uudistustöitä (paidan värjäys ja kivat paidat esikoiselle tuunattavaksi) sekä ompelin talvitakin irronneet napit. Tein siis kaikkea mahdollisimman tylsää, mutta toisaalta mieheni tuli näistä kovin iloiseksi.

Lisäksi otin vastaan pipotoiveen ja sain kun sainkin sen valmiiksi eilisiltana. Tummanharmaa lanka on seiskaveikkaa ja kerä on ostettu muutaman vuoden takaiseen lahjakaulahuiviin ja pipoon. Vaaleanharmaa on puolestaa ihanan pehmeää alpakkalankaa, jämiä viime vuoden lahjakaulahuivista. Turn a square-pipon ohje on Ravelrysta. Tässä linkki kivaan ja helppoon ohjeeseen, tosin mun kuvassa näkyy onnistunut puoli, raidankohdistukset eivät multa onnistuneet.

Pipoa en suinkaan enää pakkaillut pakettiin, vaan se pääsi suoraan kokeiluun (arvosana:hyväksytty ja aika kiva) ja tänään käyttöön. Sen seuraksi on nyt tilattu lopuista harmaista ja mustista jämälangoista tehtävä tuubihuivi. Toivotaan, että se valmistuu ennen ensi isänpäivää...

Aamulla kiikutimme sänkyyn mehun ja kierrätyspapereilla ja washiteipeillä paketoidut lahjat, jotka sisälsivät ostettuja juttuja sekä esikoisen päiväkodissa 'itse-värkkäämän' kortin. Päällä oleva kortti on saatu Tampereen Kehräsaaren Design-tuunaamosta, joka on käymisen arvoinen paikka. Kyseinen kortti mainostaa Rantakoski-designin aikasta kivoja tuotteita mm. Kekkosen tutulla hahmolla kuvitettuja pyyhkeitä, paitoja jne. Kukan virkaa toimitti tällä kertaa ananas, jonka pilkottuaan sai nauttia pannukakkuja hedelmien ja marjojen kera.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Joulua- ihan pikkasen vaan...

Tänä vuonna annoin itselleni luvan aloittaa joulunajan heti, kun siltä alkoi tuntua. Kaikki lähti kotikylän kangaskaupan tähtikankaasta, jota oli jostain syystä ihan pakko saada. Aiemmin en ole tähdistä juurikaan välittänyt, joten vähän epäilyttikin, miten tässä käy. Pikaisella ompelulla kankaasta syntyi uusi rullaverho, nauhat löytyivät uutena kirpparilta. Tykkään, mutta enempää en taida tähtikuosia ottaa samaan syssyyn.

Sitten alkoi jouluttaa enemmänkin. Esikoisen valokuvakehys muuttui jouluiseksi Ikean hauskoilla teipeillä

ja tontut hiipivät ihan varovasti kehysten taa.

Vanhat valkoiset ja punaiset t-paidat leikkasin matonkuteiksi ja aloitin kuusenalusmaton virkkaamisen. Ei vaan tainnut olla ihan tarpeeksi vanhoja t-paitoja, sillä tähän se toistaiseksi jäi.

Perjantai-iltapäivän ratoksi löysin Tampereen Näsilinnankadun Fidasta ihanan punaiset kynttilänjalat (yht 1,30 e), jotka odottavat nyt vaan kunnon kruunukynttilöitä ja ehkä jotain kolmatta kynttilänjalkaa kaverikseen.

Lauantaiaamuna vanha tuttu kranssi sai ylleen pitsiä. Juu, myönnän, olen joulufani. Odotettavissa kuun loppuun mennessä: lisääntyvässä määrin jouluvaloja, joululahjaostoksia ja jouluaskarteluja sekä -ideointia.

Rauhallinen tuunauspäivä

Minua on koko viikonlopun vaivannut paha neuloosi: tekisi mieli neuloa jotain, mutta en vain keksi mitä. Aloitin jo yhden pipon, mutta koska se ei näyttänyt tarpeeksi kivalta, purin sen. Yritin myös tehdä ikuisuusprojektejani, mutta niissä on juuri nyt liikaa haasteita, enkä jaksa paneutua niihin. Päädyin tuunailemaan vähän kaikkea.

Tämän kivan lyhdyn ostin kolmisen vuotta sitten käsityömessuilta. Kaapin perälle se joutui, kun kynttilän liekki poltti puolet pitsistä. Muistan vieläkin tuon hetken. Luin sohvalla ihan rauhassa, kun huomasin silmäkulmassani jotain loimua. Sit tuli kiire, kun tajusi, että lyhty roihuaa seinällä. Onneksi ei tullut muita vaurioita kuin vähän käryä tuosta palaneesta pitsistä.

Nyt viimein jaksoin kunnostaa lyhdyn. Revin toisen pitsin pois, puhdistin lyhdyn patapata-sienellä ja kaivoin vanhan, kiinnijääneen kynttilänpätkän pois ja liimasin kuumaliimalla uuden pitsin. Samanlaista eikä edes samanväristä löytynyt laatikoistani, mutta ajattelin, että olkoon. Kivalta näyttää näinkin. En ole varma, uskallanko sytyttää lyhtykynttilän. Onneksi tämä ilahduttaa jo koristeena.

Kaappiin olivat myös jääneet rihkamakorvikseni. Niin kuin rihkamalle yleensä käy, väri irtoaa. Näissä alkoi näkyä kuparimainen väri reunoilta.

Meinasin heittaa ne roskiin, mutta ajattelin, että jospa sittenkin yrittäisin perinteistä kynsilakkamaalausta. Lakkasin korvikset pari kertaa Essien tummanharmaalla lakalla. Luulisinpa, että tämänvärisinä tulisin näitä vielä joskus käyttämään.

Nämä kaksi huopaista heijastinta löytyivät askartelulaatikosta.

Heijastamisteho näissä lienee aika pieni, joten päätin kaksinkertaistaa sen: yhdistin ne metallilangalla yhdeksi heijastimeksi.

Koska olin jo korutarvikelaatikon avannut, päätin koota vielä yhden rannekorun. Käytän melkein aina yhtä ja samaa hopeista rannekorua. Otin siitä mallia ja tein siitä aavistuksen verran värikkäämmän version.

Vaikka tuntui kivalta, että sain lopulta jotain tehtyä, neuloosi ei hävinnyt minnekään. Mitä ihmettä sitä seuraavaksi oikein neuloisi?

Vain irokeesi puuttuu

Tiedäthän Juppihippipunkkari-biisin, jossa laulun kertojalla on pirtanauha, visakortti ja irokeesi täynnä lakkaa? Nyt on sit minulla sellainen tilanne, että vain irokeesi puuttuu. Yritin nimittäin tehdä Maalla-lehden ohjeilla ihanaa joulukranssia, mutta sainkin pirtanauhan. Ei naurata.

Valitettavasti en ottanut lehden kranssista kuvaa, mutta kaunis se oli. Se oli tehty paksuista, valkoisista ja punaisista villalangoista letittämällä tietynlaisella tekniikalla. Ostin paksuinta lankaa, mitä kaupasta löysin, ja istuin illaksi sohvalle opettelemaan 13 langan letitystekniikkaa. Ihan kivaa hommaa, vaikka alussa saikin purkaa muutamaan otteeseen, ennen kuin nauhan väritys alkoi kulkea oikein.

Pulleaa kranssia siitä ei tullut, koska lanka olikin liian ohutta. Tuli nauha.

Olisko sulla ideoita, mitä tällä tekisin? Vyöksi se voisi sopia jollekin, jolla olisi hieman hippimäinen pukeutumistyyli. Mutta ei mulle. Kokeilin sitä myös hiuspantana, mutta on liian hippimäinen. Koristelisinko kranssin kiertämällä nauhan sen ympärille? Joku kynttiläasetelma?

Jotenkin viime aikoina käsitöiden onnistumisessa on ollut vähän haasteita. Jos rohkaistun, näytän täällä pari todellista mokaa: ihan järkyttävä teepannun myssyn ja naurettava tohvelin. Tai ehkä vain puran ne, ja käytän langat johonkin järkevämpään.

(Aloin nyt pohtia, että onkohan pirtanauha sittenkään oikea nimitys tälle. Olisko tämä makrameetekniikalla tai vain letittämällä tehty nauha? Jos tiedät, niin kerrohan.)

Eihän huiveja voi olla liikaa

Kävin viime viikolla Marimekon ystävämyynnissä ja ostin palan kangasta. Tai rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että äiti sen maksoi.
Ostos tuli vähän yllättäen. En ollut lainkaan ajatellut ostavani mitään, varsinkaan kangasta, kun edelleenkään tuo ompelu ei suju. Mutta kun siskoni Katariina tilaili äidiltä puhelimitse kankaita, ajattelin, että ehkä ostan puoli metriä jotain.

Olen yrittänyt selvitellä kankaan nimeä, mutta turhaan. Tiedätkö sinä? Ei nyt sillä mitään väliä ole, mutta minusta on vain mukavaa, kun Marimekon kankailla on nimi.

Eilen sitten päätin tehdä kankaasta huivin. Jouduin taas toteamaan, että en ollut paikalla kun avaruudellista hahmottamiskykyä jaettiin. (Siksi olen edelleenkin ylpeä, että sain tämän kasaan.) Purin kerran tämän kahden sauman huivin. Todellakin.

Mutta huivi näyttää ihan minulta. Että kiitos vain äiti uudesta huivista!