lauantai 28. heinäkuuta 2012

Paluu Hankoon, osa 2 tai 3

Kohta joku teistä luulee mua jo Novitan kätyriksi, kun olen niin paljon puhunut Hanko-langasta. No, en ole.

Nyt tartuin ruskeisiin kerän jäämiin ja mietin, mitä ihanaa niistä saisi aikaan. 2h+k-blogissa törmäsin tällaisiin hauskoihin tohveleihin. Hankin sitten itsekin tuon Tyylikästä virkaten -kirjan. (kivasti aamuaurinko vetää kuviin valoraidat...)





Tohveleiden ohje oli periaatteessa selkeänoloinen, mutta tekiessä tuli kaikenlaisia pikkuvaikeuksia. Päädyin siis vähän säätämään itse, mikä ei ole yhtään hyvä idea, kun pitäisi tehdä kaksi samanlaista, eikä tietenkään kirjoita mihinkään sitä, miten ohjetta muokkaa.

Useista purkamisista huolimatta tohvelit valmistuivat nopeasti. Haluaisin niihin jotain koristetta.
"Perhosia?", ehdotti Katariina.
Päätin, ettei ehkä tällä kertaa taas niitä. Tämä nauha tuntui nyt kutsuvalta.



Laitoin pitsin muutamalla pistolla tohveleiden reunaan. Nyt kelpaa näillä aamuisin hipsutella. Ovat todella mukavat jalassa!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Matkin siskoani osa 3: Bamburätit

Anniina on tehnyt Hanko-langasta tiskirättejä ja keittiöpyyhkeen ja tartutti innostuksen minuunkin. Minä puolestaan tartuin harmaaseen bambulankaan ja neuloin pari koetiskirättiä. Kyseessä oli yhden illan projekti, johon kuluttamalla kulutin koko pikkukerän. Neuloin vitosen puikoilla, suositus taisi olla nelonen, mutta halusin löysän neuleen, jotta rättien kuivuminen olisi nopeampaa.


Hetken mielijohteesta hylkäsin helmineuleen ja teinkin 3o, 3n-korinpohjaneuletta toivoen, että kuvio auttaisi lian poistamisessa uraisilta työtasoilta.


Lopusta langasta neuloin kokeeksi 1o, 1n -joustinneuleisen kapean rätin. Tämä versio näytti kyllä vähän epäilyttävältä, mutta tuumasin, että onneksi tämä on vain tiskirätti. Loppujen lopuksi tämä on märkänä ja täten venyneenä koon puolesta parempi.




Rätit pääsivät heti koekäyttöön ja totta se on! Rätit näyttävät ja tuntuvat käytössä huomattavasti peruswettexejä paremmilta. Olin muidenkin rätti-intoilijoiden tapaan etukäteen skeptinen, mutta oikeasti pöydän pyyhkiminen on tällä mukavampaa ja tehokkaampaa. Nyt jo haaveilen syksyn ja joulun väreihin sävytetyistä räteistä ja ihan varmasti ensi kevääksi on pakko saada vaaleanpunaista ja vaaleanvihreää.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Paluu Hankoon

Tiskirättejä virkatessani ihastuin Novitan Hanko-langan pehmeyteen. Jotain siitä piti saada tehdä. Tiedätkö sellaisen tunteen, että haluaa tehdä jotain, mutta ei tiedä mitä ja sitten vain selailee kirjoja ja nettiä ja toivoo, että jostain se idea tulisi. Sellainen olo minulla oli viime viikon sunnuntaina. Sitten Kauhavan Kangasaitan sivuilla oli ohje virkattuihin käsipyyhkeisiin. Ja sitten löysin Yhteishyvän sivuilta tämän keittiöpyyhkeen. Ihastuin raitoihin ja ajatukseen, että keittiöpyyhe olisi neulottu.



Ei siinä sitten auttanut, kuin lähteä ensimmäisenä avautuvaan kauppaan ostamaan lankoja - vaikka satoi vettä. Oli niin suuri himo päästä tekemään jotain. Ostin kolmea väriä ja aloin sitten neuloa helmineuletta ja tehdä tasaraitoja. En siis noudattanut Yhteishyvän ohjetta vaan tein ihan oman mielen mukaan.



Nyt jälkeenpäin voisin sanoa, että kauniimpi pyyhe olisi tullut, jos olisi tehnyt tästä hieman leveämmän. Mutta kyllä tämä näinkin toimii.



Meille keittiöpyyhettä pidetään usein näin, uunin kahvassa.



Hankoa oli ihana neuloa, koska lanka on mukavan pehmeää. Luulenpa, ettei tämä Hanko-kuume tähän jää. Eikä varmaan raitakuume, saati helmineulekuume. Ehkä se pääsee juuri tällaisessa paksuhkossa puuvillalangassa parhaiten esille.



Seuraavaksi pitäisi kuitenkin raaskia ottaa pyyhe käyttöön.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Pitsiset avainkaulanauhat

Mulla on töihinpaluu edessä. Olen orientoitunut siihen muunmuassa tekemällä itselleni uuden kaulanauhan työavaimille. Edellinen oli joku yliopistoaikainen perussininen nauha, joka on jo kadonnut ties minne. Suunnitelmissa oli ensi tehdä nauha helmistä ja vahanauhasta, mutta jotenkin se sitten lakkasi inspiroimasta. Ehkä siksi, että haluan käyttää oikeita korujakin töissä enkä siis halua avainkaulanauhan olevan liian näkyvä.

Sitten aivan hetken mielijohteesta tartuin pitsinauhoihin, jotka löysin kotikaupungin pikkukangaskaupan 'yllätyspusseista' eli sellaisista jämäpusseista, joiden hinta oli halapa ja sisällä kaikkea jännää. Lapsesta saakka nämä ovat mielestäni olleet ihan parhaimpia juttuja :D

Vanhoja avainkaulanauhoja olin hamstrannut kirpparilta ja miehen tavaroista saadakseni niistä muovisen turvalukon sekä metallisen lukko-osan käyttöön.



Sen jälkeen vaan nauha oikeaan mittaan, osien pujotus paikoilleen ja ompelukoneella erilaisia siksak ja saumuritikkejä saumakohtaan. Vähän jännittää, miten nämä kestävät, mutta koska ovat omasta mielestäni kauniita, niin kokeillaan.





Tein siis samantien kaksi, jotta voin vaikka vaatetuksen mukaan avaimet vaihtaa toiseen kaulanauhaan. Pari kertaa ovat jo päässet käyttöön kun olen työpaikalla piipahtanut. Tositoimiin pääsevät muutaman viikon kuluttua.



Arvonnan voittajat

Rumpujen pärinää...ensimmäinen arvontamme on päättynyt ja voittajat ovat selvillä. Siskosten puhelinarvonnassa (toinen sanoi summamutikassa numeron ja toinen etsi sen listalta) 
Maijun korttitekniikat-kirjan on voittanut...

SANNA!

Lisäksi legokorvikset ovat voittaneet...

LOTTA-MARI ja MEKE!

Lotta-Mari tilasi mustat korvikset ja Meke saa sitten vielä valita mieluisimmat.

Voittajat, ottakaa yhteyttä meihin: aikakivoja@gmail.com. 
Postitamme voitot niin pian kuin ehdimme.

Onnea kaikille voittajille ja kiitokset kovasti kaikille osallistuneille. 
Jokainen klikkaus oli meille hymyn ja ilon aihe!

Inspiroivaa kesän jatkoa tämän meitä inspiroineen tukholmalaisen näyteikkunan myötä!

Anniina ja Katariina




tiistai 17. heinäkuuta 2012

Virkattu matto kirppiskuteista

Jotkut työt syntyvät järkisyin ja pitkän harkinnan jälkeen. Toiset taas, niin kuin nyt tämä matto, syntyvät ilman sen suurempia suunnitelmia ja aivan tunnepohjalta.


Tämän maton tarina on tällainen:

Ostin hillittyä ja tyylikästä beigeä ontelokudetta ensimmäistä kudevirkkaustyötä varten. Olin hädin tuskin päässyt alkuun, kun löysin Kontti-kirppikseltä aivan ihania, värikkäitä, retrokankaista leikeltyjä kuteita. Maksoin niistä 3 e ja säntäsin kotiin, nettiin ja Kauhavan Kangasaitan sivuille. Valikoin sieltä Helmimaton, vaihdoin koukun beigestä kuteesta kirjavaan ja aloin virkata hillittömällä vauhdilla. Oli ihan pakkopakko tehdä nopeasti, vaikka ei ollut aavistustakaan, mihin mattoa käyttäisin. Tiesin vain, että värien puolesta sen paikka olisi Vinksinvonksinheikunkeikun-terassilla. Ikinä en ollut tällaista mattoa aiemmin itse virkannut, mutta ohje oli loistava ja uskalsin lopulta jopa soveltaa, jotta saisin kuteet riittämään. Kude loppuikin aivan liian aikaisin, joten marssin Konttiin ja ostin lisää samanmoisia. Hippimattohan siitä tuli, suurin piirtein ohjeen mukainen ja kokoinen. Jos löydän vastaavia kuteita lisää, saatan jatkaakin. Ja terassille se siis päätyi, edelleen ilman mitään sen ihmeempää käyttötarkoitusta.




Jostain kumman syystä matto saa minut hymyilemään. Tuntuu se mukavalta varpaidenkin alla. Kesäsateet ovat nyt huuhdelleet kuteista pois hieman tunkkaisen hajun, joten ehkä sillä vielä syysiltoina istutaan. Jospa seuraavaksi viitsin tarttua siihen hillittyyn kuteeseen...

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Oma korumallisto saa vielä odottaa

Jos joku olisi vuosi tai kaksi sitten tarjonnut minulle nahkanyöristä kaulakorua, olisin tyrmännyt idean täysin. Käytin sellaisia teinivuosina - ehkä liikaakin. Nyt silmäni on taas alkanut tottua nahkaisiin koruihin, joita tuntuu olevan jokaisessa sisustusliikkeessäkin myynnissä. Ainakin niissä valkoisissa liikkeissä, jossa olen viime aikoina käynyt. Päätin siis tehdä sellaisen korun.

Materiaaleja ostin vähän kaikkialta kesäreissun varrelta. Yksi parhaista paikoista oli Jyväskylän Sinooperi, jossa oli ainakin viikko sitten loppuunmyynnin takia 70 prosentin alennus ihan kaikesta. Sieltä löytyi halvalla esimerkiksi korupaketti, jossa oli valmiina ketjua, nyöriä ja hopeanvärisiä amuletteja koruun. Se on tuossa kuvassa oikeassa reunassa.



Kunnon nahkanauhan löytäminen osoittautui vaikeaksi, joten päädyin ostamaan sekä nahkaista nyöriä että tekonahkanauhaa. Yhden askartelukaupan myyjän mukaan tekonahan ostaminen kannattaa, koska se kestää paremmin. Onkohan näin?



Aika iso läjä näitä tarvikkeita kertyi - puhumattakaan siitä määrästä, jota mulla on jo olemassa.



Yritin etsiä hieman ideoita korun rakenteeseen Pinterestistä, mutta turhaan. En löytänyt korua, joka olisi mua täysin miellyttänyt. Eniten olisi kaivannut ideoita siihen, miten nauha kannattaa sitoa ja millaisella etäisyydellä helmien kannattaa olla toisistaan. Ensimmäinen tunti meni sitten pyöritellässä nauhoja ja erilaisia helmiä, palloja ja amuletteja. En ole siis todellakaan taitava korujentekijä! Tässä taisi käydä vähän niin, että määrä korvaa laadun: tein lopulta pari kaulanauhaa ja yhden rannekorun.



Tähän kaulakoruun käytin tekonahkaista nauhaa ja erilaisia helmiä. Kärkipihdit olivat todella hyödyksi, sillä metalli oli välillä tosi vahvaa. Pitäisi ehkä hankkia toisetkin, sillä välillä näissä hommissa sormetkin ovat liian isot, kun pitäisi saada kahdesta vierekkäisetä metalliketjun palasta kiinni.



Tässä rannekorussa uuden elämän saivat vanhan kännykkäkorun osanen ja jostain vaatteesta leikattu satiininauha. (Tiedät varmaan ne nauhat, joiden tarkoituksena on pitää vaate hengarissa kaupassa?) Tuo letitetty pätkä on tekonahkaista nyöriä, jonka siis leikkasin kolmeen osaan ja letitin.



Tuo pieni kyltti on tarkoitettu pakettikortiksi. Ostin sen kuitenkin tätä koruprojektia ajatellen Jyväskylässä olevasta Sisustus Satiini -liikkeestä. Tarkoituksena oli laittaa sen jonkun korun osaksi, mutta nyt siitä tulikin korun merkittävin osa. Pieni hopeinen sydän sopi mielestäni hyvin sen pariksi.

Materiaalia jäi jäljelle paljon, mutta täytyy odottaa seuraavaa inspiraatiota. Ainakin eilen, lauantai-iltana ei ideoita tullut yhtään enempää. Ehkä taas joku ilta selailen Pinterestiä vähän pidempään, josko vaikka löytyisi kiva idea korvakoruihin.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Pari palaa teippiä

Tuli kesälomalta kotiin ja heti piti päästä tuunailemaan.

Olin lomareissulla käynyt kirpputoreilla etsimässä vanhoja patenttikorkkisia pulloja kylpyhuoneeseen. Halusin laittaa niihin kylpyvaahdot ja -kuulat, sillä kaupan kirjavat pakkaukset olivat alkaneet ärsyttää kylpyammeen reunalla. Kun pullot ovat kauniita, ei haittaa, jos ostaa vaikka jotain halpaa kylpyvaahtoa rumassa pakkauksessa. :)

Patenttikorkkisia pulloja on kirppareilla paljon, mutta niiden hinnat vaihtelevat reilusti. Ihan samoja pulloja myydään niin 20 sentillä kuin 5 eurolla. Onneksin tajusin tämän ennen kuin päädyin ostamaan noita viiden euron pulloja!

Tässä tuunauksessa ei paljon aikaa kulunut. Vaahdot vain uusiin pulloihin ja hieman tarranauhaa kylkeen. Nyt ei haittaa, vaikka pullot ovat niin näkyvällä paikalla.



Samalla päätin teipata tämän pienen metallisen rasian, jota kannan aina mukanani. Alun perin rasiassa on ollut minttupastilleita, mutta nykyään siellä on aina jotain lääkkeitä tai purkkaa. Rasia on jo ihan lommoilla, mutta ehkä teippi antaisi sille lisää vuosia.



Hieman piti saranoiden kohdalla miettiä, miten teipin laittaisi. Muuten tässä ei mennyt kovin pitkään.





Nyt jo mietin, että mitä seuraavaksi teippaisin ja pitäisikö ostaa lisää teippejä. Olen ostanut kaikki nykyiset teippini ulkomailta, Kööpenhaminasta ja Berliinistä (hyvä tuliainen itselle!), mutta nyt olen pyörinyt Teippitarhan sivuilla. Heti, kun tiedän, mitä teippaisin, tämä voisi olla seuraava ostokseni. Tässä on nimittäin sama kuvio kuin tuossa rasiaan käyttämässäni teipissä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

13 000 kävijän arvonta!

Vau! Kolmetoistatuhatta klikkausta meidän sivulle. Piti juhlistaa jo kymmentätuhatta, mutta klikkauksia on tullut niin nopsaan, että emme ole ehtineet näin kesäterässä perässä pysyä. Kiitos ja kiva, kun luet meidän juttuja tai edes piipahdat!

Tämän kunniaksi päätimme järjestää pienen arvonnan, meidän ekan. Laitamme kiertoon tämän korttien tekemiseen inspiroivan Maijun korttitekniikat -oppaan. Vaikkei olisikaan ihan himo kortintekijä, tästä saa ideoita, miten viimeistään ensi jouluna saa tehtyä näyttäviä kortteja.



Lisäksi arvomme toisen ja kolmannen palkinnon. Niiden voittajat saavat valita allaolevata kuvasta mieluisan väriset legot ja Katariina tekee niistä alimmaisen kuvan mukaiset legokorvikset.




Arvomme yllämainitut palkinnot kaikkien tätä postausta 
keskiviikkooon 18.7 klo 9.00 mennessä 
kommentoineiden kesken. 
Anonyymit, muistakaahan jättää nimenne tai nimimerkkinne! 
Arvonnan voittajat ilmoitamme blogissamme.
Onnea arvontaan!

Kesäterkuin, 
Anniina ja Katariina

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kirppislöytöjä ja kerrosvati

Kesälomamatkaillessa tulee osuttua usein kivoille kirppiksille. Tällä kertaa suuntana oli Kokkola ja siellä marssimme äidin ja veljen kanssa tuttuun paikkaan eli Yhteiskristillisen lähetyskeskuksen kirppikselle Pakkahuoneenkadulle. Sieltä löytää aina jotain, tavara on siistiä ja paikat järjestyksessä ja hinnatkin kohdillaan. Muutamassa minuutissa olin saanut kerättyä käsiini joukon aarteita.




Siis ihanan valkoisen puulaatikon, yksinäisiä kuppeja ja lautasia sekä vaaleanpunaiset napit. Laatikko ja napit odottavat inspiraatiota, mutta muut pääsivät heti töihin.

Kuvissa näkyvän isoimman lautasen olin jo aiemmin ostanut joltain kirppikseltä, aikeissa tehdä kerrosvati. Niitä lienee pyörinyt blogeissa jo tovin, minä törmäsin ideaan vähän perinteisemmin. Äitini nimittäin kuvaili tätini tehneen tällaisen ihanuuden jo aikoja sitten ja teki sitten kevättalvella itselleen oman kirppiksiltä haalituista kupeista. Sen jälkeen kerkesin törmätä netissä Eilen tein-blogin hääkeksitelineisiin sekä pari vuotta vanhaan Hesarin juttuun.

Olin etsinyt sopivia kuppeja jo monesta paikasta, mutta halusin ostaa parittomia kuppeja ja lisäksi vaatimuksena oli kultaiset reunat. Muuten en niistä välitä, mutta tällaiseen telineeseen ne halusin. Kokkolassa silmäni osui ensin munakuppiin ja sitten salamannopeasti toisiinsa sopiviin kukkakuppiin ja lautaseen. Sommitelma oli minuutissa valmis ja toteutin sen toissapäivänä lähinnä Hesarin ohjeen mukaan ja Loctite Super Glue Controlia käyttäen. Sen luvataan kestävän vesipesua ja yhden koepesun jo tein, eikä liimaus ollut moksiskaan. Liima on käytössä aika valuvaa, joten liimauskohdat kannattaa todellakin merkitä hyvin ja muutenkin olla nopea.




Nyt pitäisi vaan saada järjestettyä ne kekkerit, joilla tätä voisi käyttää :D.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Helmet silloin ja nyt

Pari viikkoa sitten solmin äidin vanhat rikkimenneet helmet uudeksi kaulakoruksi. Tarvitsin korun häihin, mutta sopivan mittaisia ei löytynyt kirppareilta tai vintage-putiikeista. Googlettelin nopeasti aiheella solmitut helmet ja löysin kasan tarkkojakin ohjeita hienoine välineineen ja materiaaleineen. Mun tapauksessa lanka oli kuitenkin sitä ainoaa, jonka pikkukaupungista löysin ja solmut tein aivan perinteisesti, kiristelin vain tarkoin niin, että helmen ja solmun väliin jäi vain henkäys. Lukot löysin äidin koruvarastoista ja koru palveli mainiosti ihanissa juhlissa.


En ollut näistä helmistä edes aikonut postata, mutta viikonloppuna löysin muuton jäljiltä outoon paikkaan eksyneen vanhan korulaatikkoni. Siellä makoili helmikaulanauha, jonka tein aikoinaan 90-luvulla omiin rippijuhliini. Nauratti, sillä olin toista helminauhaa tehdessäni tuumaillut, että tällaistapa en ole aiemmin tehnyt ja nyt sain huomata, että olin 14-vuotiaana jo väkertänyt jotain vastaavaa. Itseasiasa korut ovat täsmälleen samanmittaiset ja helmet samankokoisia. Aika oli silloin toinen, eipä etsitty ideoita tai ohjeita netistä. Taisin nähdä ohjeen jossain Askartelu&Käsityö-lehdestä, senaikaisesta askarteluraamatustani, jota olin tilannut jo ala-asteelta lähtien. Helmet olivat myös jostain rikkimenneestä korusta, takuulla epäaidot ja lanka varmaan myös ainoa, mikä osui kohdalle.




Muistan tehneeni näitä huolella, neulalla ristiin rastiin helmiä ja pikkuhelmiä pujotellen ja minua harmitti suuresti, kun lanka kiertyi ja korun malli ei pysynytkään tasaisena. Rippipuvun kaveriksi ne kuitenkin laitoin ja varmaan ihan hyvältä näyttivät, mitä nyt 'vähän' pikkuvanha olin :D. Olisinpa löytänyt nämä pari viikkoa sitten, olisin ihan nostalgia-syistä ottanut käyttöön. Nyt talletan ne parempaan paikkaan ja toivon, että pääsevät käyttöön näinkin pitkän ajan jälkeen.




tiistai 3. heinäkuuta 2012

Leikkimökki uusiksi:osa 1

Viime viikolla piti kunnostaa leikkimökkiä eli nostaa se uusien harkkojen päälle, korjata kuisti, paneloida sisätilat, hioa ja maalata. Sitten tuli Suomen kesä. Satoi vettä. Sanoin, että periaatteesta en enää tee hommia sateessa niin kuin aikoinaan partioleireillä. Satoi lisää. Sade loppui ja menimme nostamaan mökkiä. Alkoi kaatosade. Nostimme mökin. Sen jälkeen emme viitsineet enää jatkaa ja sitten emme enää ehtinetkään. Minä menin ulkovarastoon, otin esille Anniinan vanhan leikkimökkijakkaran ja päätin, että jotain edes valmistuu, oli miten oli.

ENNEN:


JÄLKEEN:


Ruuvasin siis istuimen irti ja irroitin vanhan muovipäällisen. Sitten leikkasin vanhan avulla uuden päällisen entisen vuokranantajan lahjoittamista verhoista ja ompelin sauman koneella. Varastosta löytyi ohutta superlonia, laitoin sitä pehmusteeksi ja niittasin kankaan kiinni (Tosin en tarpeeksi tasaisesti, vähän se kumpuilee, mutta leikkimökissä ei oteta tällaista vakavasti!). Spreijasin jalat ja ruuvasin istuimen kiinni. Vielä puuttuu yksi muovinen 'tuppi' yhteen jalkaan, muuten tämä vaan odottaa parempia kelejä ja mökin uudistumista. Samassa hujauksessa myös lasten silityslauta sai samasta kankaasta uuden päällisen ja jalat uutta pintaa, kunnes maali loppui kesken, joten kuvat näette myöhemmin.