Laukusta tupsuksi

Olen saanut itseni usein kiinni pyörittelemästä uudessa kevätlaukussani olevaa tupsua. Siitä se idea sitten lähti. Uhrasin vanhan laukkuni ja tein siitä tupsuavaimenperän.

Tämä kirpparilta vuosia sitten ostettu laukku on ollut pitkään siinä kunnossa, että se pitäisi korjata täysin tai hävittää. Yksi vetoketjuista on rikki, samoin vuori, joten sitä ei ole voinut käyttää. Koska olen niin huono heittämään tavaroita pois, laukku on pysynyt kaapissani. Onneksi. Siitä tuli hyvää materiaalia avaimenperään.

Ohjeen löysin Pinteresti kautta Lovely indeed -blogista. Chelsea on kertonut ja kuvannut ohjeen tarkasti, joten sitä oli helppo seurata.

Tupsun teki todella nopeasti ja huomasin, ettei (ainakaan minua) haittaa ollenkaan, jos jokainen tupsun suikale ei olekaan yhtä leveä ja täysin suora. Leikkasin suikaleet melko ohuiksi, sillä kevätlaukkuni tupsun suikaleetkin ovat ohuita.

Blogista, josta nappasin ohjeen, on ihanasti kuvattu päivittäisiä tavaroita avaimenperän kanssa. Yritin samaa, mutta päivänvaloa ei enää oikein ollut.

Jos innostut tästä, katso myös tämä ohje. Vähän erilainen, mutta varmasti yhtä nopea tehdä kuin minun noudattama ohje.

Aika kivoja jouluideoita, osa 2

Olen tänään selannut vanhoja joululehtiä ja miettinyt, miten kotia sisustaisi jouluun. Jouluvalot laitoin jo marraskuun alussa, mutta kaipaan jotain lisää.

Näistä innostuin:

Sköna hem vuodelta 2010 näyttää, ettei tarvitse tyytyä yhteen kranssiin tai tähteen. Joskus useampi näyttää kauniimmalta.

Glittertarroista tehty joulukuusi ranskankielisessä Marie Claire Idees -lehdessä vuonna 2008.

Samassa lehdessä oli myös mainio idea kranssiin. Tekisin kyllä hillitymmän väriset tupsut.

Pitsinauhaan laitetut kuusenkoristeet vuoden 2008 Dekossa.

Dekossa oli myös tämä yksinkertainen idea, joulupallot vadissa. Näyttää kauniilta, kun värit ovat harkittuja ja on sekä kovaa että pehmeää materiaalia.

Tämän vuoden Kotivinkin joululehden ihanin idea: lumisadepallo. Ohje vaikuttaa helpolta tehdä, mutta en ole ihan varma, luottaisinko tuohon liimaukseen. Ei olisi kivaa, jos glyseriini valuis lattialle.

Ehkä aloitan kransseista tai etsin vanhat joulutähdet. Nopeiten näistä valmistuisi silti vadillinen joulukoristeita. :)

Pipat päähän!

Talvi tuli juuri, kun olin saanut valmiiksi ensimmäiset kunnon pipot. Jee! En ole yleensä mielestäni mikään himoneuloja, joten tämän syksyn innostus on selvästi etiäinen pitkästä ja lumisesta talvesta :D.

Ensi-innostus tämän talven pipoihin lähti liikkeelle viime keväänä bongaamastani Muita ihania-Tiinan jämälankapiposta.  (Vielä viime keväänä taisin julistaa täällä blogissa, että teen yleensä vaan yhden pipon vuodessa...hups!) Elokuussa jo kaivoin esille sopivia lankoja, ajatuksena oli tehdä pipo pinkkiin ulkoilupukuun sopivaksi. Halusin ison pinkin tupsun, mutta muuten otin pääväriksi nurjille kierroksille harmaan.Toinen puoli olisi ollut ihanan karkkimainen ja houkuttelikin kovasti vaihtamaan sen oikeaksi puoleksi,

mutta parempi silti mulle näin.

Lapsen pipoon vähensi alkuperäisestä ohjeesta 10 silmukkaa ja vaihdoin lyhyisiin pyöröpuikkoihin, sillä viidellä puikolla puikkojen väliin jäi mun tyylillä kauheita lenksuja. Pyöröpuikoilla sujuikin siistimmin ja kaventamisen lainasin Ravelrysta löytyvästä Wurm-piposta. Alkuun tein lyhyen 1o, 1n-joustinneuleen.

Tällä silmukkamäärällä hatusta tuli suhteellisen tiukka, mikä oli tavoitekin, sillä tämän menijän päästä tippuu löysemmät alta aikayksikön.

Vihreä lanka oli jämäsellaista, turkoosin seiskaveikan sorruin ostamaan, jotta pipo sopisi lapsen värikkääseen toppatakkiin. Tupsun sai siis tämäkin, sen kanssa pipo on vaan hauskempi.

Kuvan lähde: Metsola.com. Takki on Villervallan.

Selvästi tämä pipomalli on saanut minut valtaansa, koska nyt pyöröpuikoilla on valmistumassa kummitytölle pipo herkullisista pinkeistä ja liloista jämälangoista.

Pipojen neulomisinnostusta ja sohvalla lojuvia lankakasoja ihmeissään seurannut mies on puolestaan tilannut itselleen samanmoisen harmaista langoista, ja kas, niitäkin on tuolla jämälankapussukoissa sopivasti odottamassa. Jämälangoista neulominen on muuten edelleenkin hauskaa, langat kun kantavat mukanaan tarinoita. Anniinaltakin oli pakko tavatessamme heti kysyä, että muistatko tän violetin langan, se kun on peräisin ainaskin 90-luvulta...

Nyt siis myös tiedätte, miksi mua ei ole näkynyt täällä :D. Kiirettä on pitänyt töiden ja harrastusten keskellä, varsinkin, kun pari muutakin pipoa on ehtinyt puikoilta tipahtaa.