Kukkaruukun suojus ontelokuteesta

Aiemmin tein 'vääränvärisille' kukkaruukuille suojukset vanhasta pellavakerniliinasta. Ajan saatossa ne kuitenkin repsahtivat ja alkoivat näyttää vähän surullisilta. Myös aiemmin virkattu lankakori oli menettänyt ryhdikkyytensä ja olin purkanut sen takaisin kuteeksi. Tähän projektiin ei siis tarvittu mitään uutta materiaalia.

Etsin siis neliöpohjaisen virkatun korin ohjeen ( ja erinomainen löytyy täältä!) ja virkkasin pussukan tueksi kunnon korin. Pellavakernipussukka jäi kuitenkin vielä korin sisälle, lähinnä suojaamaan koria vedeltä.

Huomattava parannus, ainakin minun mielestäni. Nyt pitäisi enää jaksaa virkata toinen :D.

Joulukoristeita vanhoista kirjoista

Kuva: Kotivinkki

Kotivinkin syksyn ruokajutun somisteena oli vanhoista kirjoista tehtyjä koristeita. Nappasin niistä kuvat kännykällä ja palasin ajatukseen kuukauden päästä. Lisäksi otin esille jouluisen Pinterest-tauluni ja päätin viimein toteuttaa muutamia sinne säilöttyjä ideoita. Sen enempiä miettimättä silppusin jo aiemmin käyttöön päässeitä vanhoja kirjoja. Tällaista tuosta silppuilusessiosta sitten syntyi: 

Idea Pinterestistä, ohje täältä. Tähtitarrat olivat johonkin eksyneet, ne voisivat olla sopivammat kuusen latvaan. Taittelu oli ensin hankalaa, mutta harjottelun kanssa näitä syntyisi varmaan nopeamminkin.

Tämän kortin idea on Pinterestistä (ja sama näköjään myös uusimmassa SK 11-12/2015:ssa). Erikokoiset kolmiot on siis vaan hurauteltu suoralla ompelukoneompeleella kiinni korttipohjaan. Mulla tässä aina kaksi kolmiota päällekkäin.

Tein myös aiemmin testailemani 3D-tähdet miniversioina. Vielä en tiedä, mihin nämä päätyvät. Isompia on jo tosin tekeillä olohuoneen joulukoristeiksi. Ohje pahvisiin vastaaviin on täällä.

Kivointa oli opetella uutta tehdesäni näitä origamitähtiä. Ensin meinasin luovuttaa, mutta nyt yksi tähti onnistuu jo minuuteissa ja ilman ohjeita. Nämä päätyvät varmuudella joulukuusen koristeiksi. Aivan älyttömän hyvät kuva- ja video-ohjeet origamitähtiin ovat täällä.

Vanha kunnon paperikäynnös syntyi kuuseen myös nopeasti. Kannattaa muistaa leikata samanpaksuisia ja -pituisia suikaleita. Tylsästä businessoppaasta syntyi näin jotain paljon kivempaa!

Myös alkuperäinen Kotivinkin idea pääsi toteutukseen. Ehkä näistä tosiaan tulee jouluisen kakun koristeita tai voisihan niitä tökkiä esimerkiksi joulukukkien koristeeksi.

Joku ehkä koristelisi näitä glittereillä tai värillä, mulle ne toimivat parhaiten näin. Takaraivossa ajatus on myös se, että nämä on helppo kierrättää, sitten jos kyllästyn ja haluan jotain muuta.

Toivottavasti saitte tästä ideoita omiin jouluaskarteluihinne!

Vinkkejä käsityömessuille ja jouluvalmisteluihin

Ulkona on sateisen harmaa marraskuu, joten nyt saa luvan kanssa keskittyä touhuamaan sisällä ja valmistautumaan vaikkapa jouluun. Viime joulun postaukset jäivät myös tänne Bloggeriin vaan muhimaan, joten tarjoilen ne nyt teille, vaikka innoitukseksi tulevan viikonlopun käsityömessuille.

Oheiset lasinaluset ovat syntyneet messuilta ostetuista, noin 1 cm paksuisista huopatehtaan jämäpaloista. Tämä osasto on jo minulle varsinainen klassikko, sieltä ostetuista paloista on vuosien varrella syntynyt lahja jos toinenkin. Viime vuonna painoin piirtoheitinkalvolle tehdyn sabluunan avulla näitä lasinalusiksi ja niitä myytiin sitten eräissä joulumyyjäisissä päiväkodin lasten hyväksi. Painovärin silittelin useaan kertaan ja testailin myös testialusella, että varmasti pysyy :D. Kokeilin sekä kuparinsävyistä ja punaista väriä, molemmat menivät mukavasti kaupaksi.

Kuvassa näkyy myös porokortit, jotka painelin vanhalla leimasimellani edellisen vuoden jämäpohjiin. Nämäkin lähtivät päiväkodin myyjäisiin ja tekivät mukavasti kauppansa kun mukana oli kirjekuori. Kortit ovat Papermanian 50 kpl kortti&kirjekuoripakkauksesta, joka on minusta todella hintansa väärti. Messuilta sen yleensä saa n. 8-9 euron hintaan ja näin yhdelle kortille&kirjekuorelle ei juuri jää hintaa. Papermaniaa myyvät ainakin Heinikka ja Sinelli.

Edellisinä vuosina olen ostanut Papermanian ruskeita ekokortteja, viime vuonna sukulaisille ja ystäville lähti tällaiset neliön muotoiset kortit.

Niihin leikkelin vanhoista joulukorteista ja joulupapereista erikokoisia ympyröitä. Mallina käytin kolmea erikokoista pyöreää purkkia ja sommittelin samansävyisistä palloista mukavia kokonaisuuksia.

Pallojen langat piirsin hopeatussilla sekä Ikean lastenosastolta löytyneen tussipakkauksen valkoisella taikatussilla. Se tulee mukavasti näkyviin ruskealla pohjalla. Taikatussiksi sitä voi kutsua, koska väri alkaa näkyä vasta hetken päästä piirtämisestä.

Viime vuoden messuilta ostin myös usean pakkauksen paperipillejä Teippitarhalta ja muistaakseni Taito-shopin tee-se-itse pakkauksen ohjeilla taiteilin niistä tähden ikkunaan. Nyt näyttää olevan Suuren Käsityökerhonkin ohjevideo paperipillihimmeleihin heidän nettisivuillaan, sen avulla taidan tehdä jäljellä olevista pilleistä jotain pientä joulukuuseen .

Mukavia messuja kaikille sinne menijöille!

Tumppuja, pipoja ja kuolalappuja vauvalle jämätrikoopaloista

Sateisten kesäpäivien aikana ehti hyvin siivota kaappeja ja komeroita. Odotamme toista vauvaamme ja näin ollen kodin tiloja on ollut pakko järjestellä ja paikkoja siivota. Minä kävin siis läpi kankaani ja laitoin eteenpäin sellaisia, jotka olivat pyörineet matkassa jo aivan liian kauan. Osa lähti Punaisen Ristin Kontti-myymälään, osa eli erityisesti vähän huonommat tai pienemmät palaset sain uudelle omistajalle Facebookin Materiaalitori kierrättäjille-ryhmän kautta. Sen kautta olen löytänyt monille pikkujutuille, askartelutarvikkeille yms. oikeasti innostuneen käyttäjän. Suurin osa on käynyt hakemassa pikkujutut oveltamme ja ilo on ollut molemminpuolinen. Jos siis olet Facebookissa, suosittelen etsimään oman alueesi ryhmän ja liittymään siihen! 

Trikookankaiden jämäpaloja en kuitenkaan raaskinut heittää pois. Olen säästänyt leikkelemistäni kankaista kaikki n 8X8cm suuremmat palat ja mietinkin aikani, mitä niistä syntyisi, vaikka tälle uudelle tulokkaalle. Sitten muistin, että esikoisen alkuviikkojen pikkutumput katosivat helposti ja toisaalta lähtivät käsistä pienenkin heiluttelun seurauksena. Esikoinen oli sen verran touhukas, että tumppuja oli pakko pitää, ettei aivan raapinut naamaansa ruvelle joka päivä.

Ensimmäiset tumput leikkelin käyttäen apuna ja evästyksenä säästyneitä vanhoja tumppuja. Toisen resorit olivat aikanaan aivan liian löyhät ja lyhyet, kissatumput taas olivat suosikit pituutensa takia. Ensimmäisen tumpun kanssa mietiskelin kokoamista itse ja siksipä työ ei ehkä ole siistimmästä päästä sisällä näkyvien ja ehkä tuntuvienkin saumojen takia. Sitten tajusin onneksi googlata ohjeita, ja löysinkin nämä erinomaiset ohjeet Näiden avulla toisista tulikin sitten jo paljon siistimmät.

Paloista riitti materiaalia myös pieniin pipoihin. Ne tein samalla sabluunalla kuin aiemmin ja toisen kaavoitin vanhalla vauvan neliskulmaisen pipon avulla. Sisävuoreksi päätyi tavallinen raitatrikoo sekä jo likaantuneesta ja kauhtuneesta trikoopaidasta leikattu, hyvinkin pehmoinen kangas. Tähän käyttöön voisi muutenkin käyttää enemmän vanhoja trikoopaitoja.

Vauvamuoti on taas muutamassa vuodessa muuttunut ja kuolalappuja näkyy joka paikassa. En ihan tiedä, olenko ideasta innoissani, mutta koska tulokas saa pääosin käyttöönsä isoveljen vaatteita ja suurin osa niistä valkoisia tai muuten neutraaleja, ajattelin, että näillä voi ainakin vähän lisätä väriä vaatteisiin. Kaavaan katselin mallia netin kuvista ja leikkelin hyvinkin vapaalla kädelllä. Neppareita en vielä laittanut, koska keväällä tuli ostettua kirppikseltä 'nepparikone', joka majaileee äidin luona. Niinpä kuolalaput lähtivät äidille nepparoitavaksi. Toivotaan, että saamme sieltä raporttia, miten laite toimii!

Paloja toki vielä jäi. Mitähän niistä vielä keksisi, tulokkaalle tai muuhun käyttöön? Saa ehdottaa!

P.S Blogiin eksyville tutuille ja sukulaisille tiedoksi: Tulokkaan sukupuolta ei kannata päätellä näiden ompeluksien perusteella. Näitä värejä sattui olemaan ja sukupuolestaan huolimatta tulokas tulee kulkemaan pitkälti isoveljen vihreän- ja turkoosin sävyisissä kamppeissa :D.

P.P.S Jostain syystä Blogger vaihtaa fonttia kesken kaiken, enkä osaa tätä korjata. Saa vinkata, jos tietää, missä vika.

Pitsi nro 1806

Sain Brysselin tuliaisena Katariinalta ihanan kankaisen lyhdyn. Käsintehty yläosa on tehty revinnäistyönä taidokkaasti. 

Sisällä loistaa patterikynttilä lasipurkissa. Arvostan brysseliläistä käsityötä, mutta silti päätin kokeilla tehdä vastaavan ompelukoneella.

Tarvitsin vain valkeaa lakanakangasta ja pitsiä.

Kirpparilöytönä olin vuosia sitten ostanut mitättömän pienellä summalla A4-kokoiselle arkille aseteltuja numeroituja pitsinäytteitä. Lyhyitä numeroituja pitsipätkiä, joilla varmaan tehtaan edustaja on tehnyt kauppaa myyden isompia eriä pitsiä. Niitä löytyi vielä 18 arkkia!

Näin tein: 

Mallikirjan pitsien lyhyyden takia yhdistin saman levyiset pitsit yläreunaan ommeltavaksi. Sauma on taitoksen kohdalla sivussa.

Isomman pitsin asetin kynttilävalon kohdalle kankaan päälle, ompelin lyhyellä tikillä, siksak ompeleella sekä vahvistin vielä suoralla tikillä päältä, jonka jälkeen leikkasin ylimääräisen kankaan pois.

Korkeuden määritin pienen lastenruokapurkin mukaan. 

Alasauman päät - nurkat- käänsin yhteen ja ompelin käsin kuten lyhdyn yläreunan.

Työn alussa arvelin tärkkääväni työn, jotta se pysyy napakasti pystyssä. Sen koin lopulta aivan turhaksi.

Seuraavaan lyhtyyn kokeilen pellavakangasta.Tunnelmallista syksyä!

x

Tapetista lahjakasseja

Juuri silloin kun tarvitsisi lahjakasseja, niitä ei ole missään. Ja kun ei tarvitse, niitä löytyy siivouskomerostakin. Tuttua?

Viime syksynä tein ryhtiliikkeen ja kasasin siellä täällä majailevat lahjakassit yhteen paikkaan ja saumoista revenneet heitin roskiin. (Totta kai irrotin kivat kahvat ja kauneimmat materiaalit säästin. Tietenkin.)

Nyt huomasin, että tarvitsen pari kassia lisää: isoja ja ei-niin-jouluisia. Niinpä askartelin muutaman kassin vanhasta tapetista, joita olen ostanut kirpputorilta. Noudatin suurin piirtein koko ajan Kädenjälkiä-blogissa ollut ohjetta.

Kassien nauhat otin nauhapurkistani.

Jos meinaat tehdä samoin, minulla on vinkki: hanki hyvää liimaa. Käytin vuosia vanhaa Kiillon yleisliimaa. Se oli ehkä parhaat vuotensa jo nähnyt, sillä sain painaa aikaa kovaa ja odotella kuivumista pitkään, jotta saumat tarttuivat kiinni. Ehkä kyseessä ei ollut paras mahdollinen liima tapetille, sillä paremmin liima toimi peruskartonkiin, josta tein pienimmän lahjakassin.

Valkoiset nauhat ovat vanhoja lahjakassien kahveja. Salmiakkikuvioisen moni varmaan tunnistaa, sillä sitä myydään Eurokankaassa. Katariina osti sitä ison rullan ja antoi minulle siitä puolet (jee!).

Vaikka kassit vaikuttavat ihan tukevilta, silti hieman jännittää. Mitä jos liima todella oli liian vanhaa ja pohjasauma pettää? Onneksi näihin on tulossa aika keveitä lahjoja.

Sateenvarjon uusi elämä

Kun pitkään palvellut sateenvarjoni hajosi viime syksynä, päätin irrottaa sen kankaan. "Ehkä voin tehdä siitä jonakin päivänä jotain", ajattelin.

Nyt se päivä koitti. Tarvitsin polkupyörän satulalle sadesuojan ja mikä olisi parempi materiaali kuin sateenvarjon kangas. Ulkona käydessäni piirsin satulan mallin sanomalehdelle ja leikkasin kankaan sen mukaan. Sitten vain ompelin pienen nauhakujan ja pujotin sinne kuminauhan. Toimii.

Kangasta jäi vielä reilusti. Olisiko sinulla ideaa, mitä siitä voisi tehdä?

Muovipussien uusi elämä

Olen ollut muovipussien vastustaja ja kantanut kangaskasseja aina mukanani. Nyt on pakko hieman lieventää vastustusta. Anna kun kerron miksi.

Luin Sanna Halla-ahon ja Martti Järven kirjaa Löytö - toteuta 50 yllätyksellistä ideaa (Wsoy 2013). Siellä oli idea yrttiruukuista, jotka oli tehty sulattamalla muovipusseja yhteen.

Luin rivit parikin kertaa; en ollut kuullutkaan muovipussien sulattamisesta. Ja googlettamalla selvisi, että melkein kaikki muut ovat.

Mutta kerrankin materiaalit ovat sellaiset, että niitä on kaikilla kotona. Myös meillä, vaikka yritän välttää niiden ostamista. Siispä aloin silittämään muovipussiröykkiötä yhteen leivinpaperien välissä. Kaikkien ohjeiden mukaan oikea kuumuus on jossain kahden ja kolmen pisteen välissä. Suosittelen kyllä melkein kolmosta, jotta pussit sulavat kunnolla ja tarttuvat toisiinsa kiinni. Huomasin nimittäin hieman myöhemmin, että osa kerroksista ei ollut tarttunut kunnolla kiinni. Erityisesti reunoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Kun kokeilet, huomaat kyllä, mitä tarkoitan.

Osasta muoveista tuli todella kovia, osa oli aika pehmeitä. En halunnut tehdä aivan kirjassa esitellyn mallisia pusseja vaan otin mallin ihan päästäni. Leikkasin punaisesta, kovasta muovista pyöreän pohjan ja pehmeämmästä muovista ompelin reunan. Tuli pienet ruukut, joihin voi nakata puoliksi syödyt yrtit vielä hetkeksi kasvamaan. Nämä on myös helppo pestä. Tunnistatko muuten, minkä firman pussista on kyse?

Ja koska materiaali oli halpaa, eikä kamalasti harmita, jos tekee virheitä, kokeilin myös pikkulaukun ompelua. Ompelin vain pari muovikaistaletta yhteen (muistaakseni musta on Onlyn pussi, valkoinen on tullut mukana Riminiltä) ja taitoin yläreunan. Näyttää hauskalta, mutta en tiedä, uskaltaisiko tätä ihan täyteen laittaa. Muovi on kuitenkin liukasta, joten ehkä kovin pulleaa laukkua ei pystyisi kätevästi kantaa kädessä.

Tämän takia olen nyt luopumassa muovipussikiellosta. Kun seuraavan kerran kaupassa minulle tarjotaan kivaa muovikassia, ehkä en kaivakaan kangaskassia käsilaukustani...

Meikkipussi videonauhasta

Ennen tämä oli dokumentti tulivuorista, nyt tämä on meikkipussi.

Tartuin tähänkin trendiin hieman myöhässä. Äiti teki videonauhasta kassin jo aikoja sitten ja oliko se viime vuoden Linnan juhlissa, kun yksi kansanedustaja tuli juhlimaan videonauhasta tehdyssä mekossa. Viimein päätin kokeilla, miltä videonauhan virkkaaminen tuntui.

Kovalta. Nauha ei tosiaankaan luisu käsissä ihanasti kuten lanka. Ja silmukoista ei tule niin kauniita kuin langalla tehdessä vaan aika reikäisiä ja epäsäännöllisiä. Koko ajan kuuluu myös rahina, joten television ääntä pitää säätää kovemmalle. Tämä ei siis ollut ihan minun juttuni - kuten tuosta edellä kuvatusta varmasti jo päättelit.

Ohjeen otin päästäni, mutta mukailin hieman viime kuussa tehdyn puuteripussin ohjetta. Nappi on kierrätysnappi. Olen yrittänyt muistaa, missä minulla on ollut tällaiset napit. En vain muista, mutta sen tiedän, että oli varanappi. Ehkä jonkun takin varanappi?

Kiiltävä pinta sopii minusta hyvin meikkipussiin, joten siksi tämä tulee siihen käyttöön.