Tätä olen selaillut viimeksi

Syksy tuo uusia neulontakirjoja markkinoille. Tämän alun perin norjalaisen kirjan tosin taisin hankkia jo alkukesästä, mutta nyt se alkoi kiinnostaa kunnolla. Linda Marvengin Nyt neulomaan -kirjassa (WSOY) on lukuisia huivimalleja sekä paitoja että boleroita.

Omaperäistä on, että osa malleista on esitelty balettitanssijoiden yllä! Yksi eniten minua miellyttäneistä malleista on juhlapuseroksi nimetty neule. Laskokset ja vinoraitakuvioiset hihansuut näyttävät kivoilta. Tekisin kyllä tästä hieman pidemmän.

Tähän pitsipuseroon eivät minun taitoni riitä, mutta ihana se on. Keneltähän voisi tällaisen tilata, jos tulisi pakottava tarve saada tämä?

Innostava kirjapino

Meidän olohuoneen pöydällä on aina kasa kirjoja ja lehtiä, joita selailen työpäivän jälkeen, lapsen leikkien lomassa. Tällä hetkellä kasassa ovat nämä:
















Virkkuri on innostanut jo muutamaan juttuun, mutta lisäksi mua kiehtovat ainakin nämä hauskat korut.

Amigurumeita en oo vielä koskaan harrastanut, mutta seuraaville löytyisi käyttöä, kahdella tapaa. Taas kuluisivat kerien loput ja poika saisi suosikkikeittiöleikkiin jotain ekstraa:

Muuten teen kyllä terveellisiä herkkuja, mutta tämä on hauska ja yllättävä!

Lastenhuone on jo täynnä, mutta Pirteä lastenhuone-kirjassa on kyllä parikin aika kivaa juttua. Talletetaan siis muistiin. Kuka sitä paitsi sanoo, etteikö näitä ideoita voisi ripotella muihinkin huoneisiin :). Kirjaimiahan myydään jo kaikkialla, mutta tässä käytetty kevyttä kapa-levyä, sitä voisi käyttää moneen muuhunkin.




















Tässä on uutta ideaa ainakin meidän avainsotkuihin ja legojakin on vielä jemmassa.



Viime viikkoina olen tuhonnut vanhoja kartastoja töissä. Siitä lisää myöhemmin...mutta tämän haluaisin vielä tehdä kotonakin.



Olen arka tekemään mitään sähköjuttuja, mutta tämän uskaltaisin toteuttaa. Hauska idea laittaa talteen lapsuuden rakkaat lelut.



Kaikki kuvat on otettu siis yllämainituista kirjoista, kannattaa tutustua!Tykkäsin näiden kirjojen selkeistä ohjeista, tosin amigurumeista on vaikea sanoa mitään, ennen kuin oikeasti testaa :D.

Syksy hiipii sisään, ehkä luvassa on sateisia iltoja, jolloin on aikaa ja halua näpräillä yhtä sun toista. Mukavaa alkanutta syyskuuta, lukijat!

Ihan vain pari ideaa

Pahan virkkoosin iskiessä kaipaa juuri tällaisia kirjoja.

Erika Knightin Tyylikkät silmukat (Gummerus 2013) -kirjassa on juuri sellaisia pieniä ja käytännöllisiä töitä, jotka voi aloittaa vaikka heti. Todennäköisesti lankavarastosta löytyisi lankaa läppärinsuojuksen tai uuden tyynynpäällisen verran.

Ilahduin myös kovasti tossujen ohjeesta. Olin jo aikaisemmin tehnyt yhdet tossut juuri samaisen Erikan ohjeilla. Tässä mallissa on enemmän tilaa varpaille. Olisi varmasti kiva joululahja, mutta uskaltaakohan aloittaa, jos ei pysty sovitella välillä.

Myös tämä klassinen huivi ilahdutti.

Kirjainmukit

Anthropologie on ihana kauppa, josta en ikinä osta mitään, mutta jossa voin seisoa paikallani imien kaikenlaisia ideoita. Viimeksi näin kävi Lontoossa, jossa sisällä oli upea viherseinämä ja hypistelin ihanuuksia ihmetellen samalla sitä taitoa, jolla tavarat on laitettu esille. Aah! Näihin kirjainmukeihin törmäsin kuitenkin ihan vaan Pinterestissä ja niiden erilaisia muunnoksia ja jäljitelmiä löytyy samasta paikasta vaikka millä mitalla. Minä ihastuin tähän DesignMom:n ohjeeseen. Koska tästä tuli osa miehen synttärilahjaa, valmistelin kaiken niin, että voisimme kolmestaan tehdä nämä synttäripäivän iloksi.

Mukit hain SPR:n Kontista, kolme samanlaista yhteishintaan 2,40 €. Kirjainmalli oli tarkoitus hakea netistä, mutta kun tulostin lakkasi toimimasta, katsoin mallia ja piirsin itse. Tulipa ainakin ihan oma. Piirsin vanhaan tapaan leivinpaperille ja hinkkasin lyijyä kuvion täyteen. Sitten käänsin leivinpaperin kontaktimuovin väärälle puolelle ja jäljensin kovasti painaen niin, että kuvio siirtyi kontaktimuovin taustalle. Sitten käteen mattoveitsi ja muovia viiltelemään ihan tavallisen leikkuulaudan päällä.

 

Kontaktimuovista leikkelin reilut palaset ja kohdistin ne sitten mukeihin. Kahteen mukiin kirjain tuli oikeakätisen suun puolelle, yhteen vastakkaiselle puolelle. Kauheasti mietin, onko tällä väliä ja koska en keksinyt syytä, laitoin summamutikassa. Lomalla elämä ei ole niin tarkkaa. Jäljelle jäi kivat ruskeat kirjaintarrat, mihinkähän ne laitttaisi?

Myös posliinitussit olin ostanut Kontista, hinnalla 2,50€. Projektin ongelmaksi muodostui niiden kuivuus, vaikka edellisellä viikolla ne toimivat kokeillessa täysin. Vasta tehtyämme tajusin, että ohjeessa luki, että niitä voi kostuttaa ihan vedellä, sillä niillä onkin taipumus kuivua korkin ollessa kiinnikin. Noh, onneksi onnistuimme silti.



Ideana oli siis, että jokainen saa omaan tyyliin viivoittaa alueen tusseilla. 2-vuotias jaksoi tovin, mutta koska tussit toimivat niin heikosti ja piti painaa, minä tein sitten loput (ts. kaiken). Isompien lasten kanssa toimii aivan varmasti kun tarran ansiosta ei tarvitse pelätä, että menee yli tai ohi. Mieskin askarteli ihan mielissään, ja tavoite toteutui: jokaisen muki on omannäköinen, vaikka kirjain ja fontti on sama. Kuppien poltto uunissa oli helppoa, tosin astianpesukonetta eivät taida kestää. Mutta kyllä sitä jaksanee pari kuppia aina käsin pestä? Posliinitusseista löytyy kyllä pesukoneen kestäviäkin, jos joku innostuu!





Tämän myötä pistämme pari vanhaa kuppia mökki- ja treenikämppäkäyttöön. Nämä saavat kunniapaikan synttärimukeina eli aina, kun jollain meistä on synttärit niin näistä juodaan sitten kahvit/mehut/limpparit tai teet :D.

Aika kivoja jouluideoita, osa 3

En taida olla todellinen jouluihminen. Tuo ajatus tuli mieleeni, kun luin uudehkoa Tervetuloa joulu - kolme tunnelmallista joulukotia -kirjaa. Kirjat kodit ovat niin täynnä joulua, että niiden rinnalla joulukoristeeni näyttävät orvoilta.

Kolmen erilaisen kodin ideat ovat kyllä mainioita. Esimerkiksi nämä ehtisi vielä toteuttaa.

Pellavainen suojus joulukukkien maljakolle ja lyhdyille.

Ihana kranssi piparkakkumuoteista.

Raastinrautalyhty. Olen ihaillut näitä vuosia. Näyttävät usein muilla kauniilta, omassa kodissa tuntuu jotenkin aina siltä kuin olisi jäänyt juuston raastaminen vaiheeseen...

Pari muutakin ideaa jäi vielä mieleeni. Jospa saisin ne toteutettua, niin voisin palata niihin myöhemmin.

Aika kivoja jouluideoita, osa 2

Olen tänään selannut vanhoja joululehtiä ja miettinyt, miten kotia sisustaisi jouluun. Jouluvalot laitoin jo marraskuun alussa, mutta kaipaan jotain lisää.

Näistä innostuin:

Sköna hem vuodelta 2010 näyttää, ettei tarvitse tyytyä yhteen kranssiin tai tähteen. Joskus useampi näyttää kauniimmalta.

Glittertarroista tehty joulukuusi ranskankielisessä Marie Claire Idees -lehdessä vuonna 2008.

Samassa lehdessä oli myös mainio idea kranssiin. Tekisin kyllä hillitymmän väriset tupsut.

Pitsinauhaan laitetut kuusenkoristeet vuoden 2008 Dekossa.

Dekossa oli myös tämä yksinkertainen idea, joulupallot vadissa. Näyttää kauniilta, kun värit ovat harkittuja ja on sekä kovaa että pehmeää materiaalia.

Tämän vuoden Kotivinkin joululehden ihanin idea: lumisadepallo. Ohje vaikuttaa helpolta tehdä, mutta en ole ihan varma, luottaisinko tuohon liimaukseen. Ei olisi kivaa, jos glyseriini valuis lattialle.

Ehkä aloitan kransseista tai etsin vanhat joulutähdet. Nopeiten näistä valmistuisi silti vadillinen joulukoristeita. :)

Aika kivoja jouluideoita osa 1

Viime viikolla saapuneista Marimekon joulukuvastosta ja Suuresta Käsityölehdestä löytyi muutama idea, joista innostuin.

Marimekon kuvasto oli ihanaa selailtavaa ja erityisesti miellytti koko sivun kokoiset printit, jotka taidan leikellä joulukortteihin tai pakettien koristukseksi.

Suuren käsityölehden korttikalenteri oli mielestäni vähän höttöä, joten eniten inspiroivat nämä vaaleat kynttilänjalat tarjottimella.

Kranssi-ideat puolestaan olivat melko tuoreita. En pikalukaisulla kyllä tajunnut tämän langanpätkäkranssin ohjetta, mutta eiköhän se silti onnistuisi.

Multa löytyisi kyllä myös pikkutavaraa ja muoviromua tällaiseen kranssiin, ehkä se olisi hauska tehdä kun lapsi olisi vähän isompi. 

Vastaavalla tavalla tein kerran oppilaiden kanssa kierrätyskollaasin, johon neliön muotoisille pahveille liimattiin tietyn värisiä muovileluja. Niistä tuli hieno sateenkaarikollaasi, jota pikkuoppilaat jaksoivat tutkia ja katsella vaikka miten pitkään.

Viime vuoden kirjansivuaskartelut jatkunevat tänäkin vuonna, tällaista sisäkranssia voisi toki miettiä.

Ehkä rättien sijaan voisikin virkata näitä, eli pesimiä saunaan.

Olinkin jo miettinyt, että mistä löytyy kiva kuusenalusjalka, vastaus löytyi myös SK:stä. Taidan ratkaista ongelman sinkkiämpärillä, joita meiltä löytyy. Yhtenä vuonna siskolla oli ainakin kuusenalusjalkana lasipurkki, joka oli täynnä hiekoitussoraa, jotta se ei kaatuisi. Taisi toimia, vai mitä Anniina? Kivoja oli nuo paperikoristeetkin!

Mitkähän kaikki näistä taas toteutuu, varsinkin kun ensi viikonlopun käsityömessuilta tarttuu varmasti mukaan nippu ideoita :D.

Niin paljon kysymyksiä

Sain käsiini pari uutta neulekirjaa, ja molemmat niistä herättivät kovasti kysymyksiä. Ensinnäkin tämä Rita Taylorin Neulojan opas - 200 vinkkiä (Gummerus).

Kirja sisältää 200 kysymystä neulonnasta ja ensimmäinen niistä on "Mitä lanka on?". Ihan oikeasti. Pitkästyin saman tien. Kirja, joka alkaa wikipediamaisella määritelmällä ei voi olla hyvä. Ei vain voi. Hieman naureskellen selailin ekoja sivuja: Mitä teen, jos langassa on solmu? Miten lankaa pidellään? Huoh.

Kompastuin kuitenkin ylimieliseen asenteeseeni jo aika pian. Siinä 55:nnen kysymyksen kohdalla alkoi kiinnostaa: Miten voi estää huivin reunojen rullautumisen? Miksi reunasilmukoista tulee löysiä? Miten koristenyppy tehdään?

Loppujen lopuksi kirja on aika inspiroiva. Siinä on vastaus aika moneen kysymykseen, jota on neuloessa pohtinut. Selvisi, että päätöskierroksen viimeisen silmukan löystymisen voi estää, kun neuloo kaksi vikaa silmukkaa yhteen. Nyt enää mietityttää, miksi piti olla niin kyyninen aluksi.

Toinen kirja oli Arnen ja Carloksen Neulotut nuket (Nemo).

En varsinaisesti innostunut miesten joulupalloista, saati pääsiäispalloista. Mutta niissä tuntui olevan edes vähän ideaa. Miksi ihmeessä pitäisi nyt alkaa neuloa nukkeja? Kaiken lisäksi nuket näyttävät aika lailla sellaisilta, joita ala-asteella minun aikoinani tehtiin. (Meillä tosin tehtiin nukeista aina tonttuja, joten joku joulujuttu se oli. Mulla on vieläkin tallessa poika- ja tyttötonttu, joiden suiden tilalla on neppari. Niin, ne saa siis pussaamaan. Aika liikuttavaa.)

Kirjaan tutustuttuani en vieläkään innostu neulomaan nukkeja, mutta hellyin kyllä idealle - ja miesten näköisnukeille. Arnen ja Carloksen ohjeilla voisi neuloa vaatteita myös barbeille. Siitä olisin ollut lapsena todella innoissani.

Takkatulen lämpöä

Joka ikinen vuosi hurahdan Puro-lankojen sävyihin. Niiden tekijä on nero, värit oikeasti toistavat luonnon sävyjä ja nimet ovat niiin kohdallaan. Niin tänäkin vuonna, tällä kertaa voiton veivät Takkatuli-kerät (vaikkakin myös Lehto- ja Retro-kerät houkuttelivat). Perjantaiostoksilla Prismassa mukaan tarttui yksi kerä ja lauantaina piti ostaa lisää Cittarista. Säälittävää, mutta niin totta.

Mulla ei ollut mitään muuta ajatusta kuin se, että lanka sopisi hyvin yhteen kesällä kirpparilta löydetyn hameen kanssa, koska mulla ei ole oikein mitään siihen sopivaa huivia tai muuta asustetta. Ensin neuloin viitisen senttiä ihan tavallista pyöröneuletta tuubihuivi mielessäni, mutta jotenkin ei vaan sitten innostanut. Purkaessani tuli mieleen, että paksumpana lankana tästä voisi tehdä ihan vaan kaulurin tai vaikka kaulakorun ja hetken mielijohteesta aloin virkata langasta ketjusilmukoita 8 koon koukulla. Ja kas, syntyi tällaista lankaa:

Aikani virkattua loin n. 50 silmukkaa , sen verran mitä 12mm ja 60cm pyöröpuikoille mukavasti syntyi ja sitten vaan neuloin. Välissä virkkasin lisää ketjusilmukoita ja se toikin työhön mukavaa vaihtelua. Yhden kerän virkattuani tajusin tarvitsevani sen toisen ja toisena iltana työ oli jo valmis. Kaulurista tuli n. 15 cm korkea, aivan tajuttoman simppeli, mutta jokin siinä taas mua lämmittää ja kiehtoo. Pinnasta tuli hauska, sekä oikealta

että nurjalta puolelta,

ja langan sävyt sekoittuivat värikkäiksi rivistöiksi.

Mustan paidan ja punaisen hameen kaverina tämä saanee työskennellä,

tänään se lämmitti ihan muuten vaan. Sen voi kiepauttaa kaulalle kaksin kerroin, nurin tai oikein päin.

Ajattelin, että kun ei ole kerran takkaa, niin onpa sitten tämä lämmittämässä näissä viilenevissä syyssäissä. Oikeastaan tekisi mieli vielä tehdä säärystimet tämän kaveriksi, saas nähdä!