Pillihimmeli

Tuumasta toimeen. Viime vuoden käsityömessuilta oli jäänyt vielä pussillinen paperipillejä, joista syntyi minihimmeli Suuren Käsityölehden himmelivideon pohjalta. Mitat keksin ihan omasta päästä, lähinnä yrittäen varmistaa, ettei jämäpaloja pääsisi syntymään. Minihimmelissä on kolme samalla tavoin tehtyä, eri kokoista timanttia ja isoimman sisällä killuu vielä pienin. Mukava pieni välipalatyö pääsee joulun ajaksi roikkumaan kattoon. Isokin himmeli olisi kiva, mutta toisaalta sen säilytys vähän epäilyttää. Ehkä siis tyydyn tähän.

Mukavia käsityömessuja!

Joulukoristeita vanhoista kirjoista

Kuva: Kotivinkki

Kotivinkin syksyn ruokajutun somisteena oli vanhoista kirjoista tehtyjä koristeita. Nappasin niistä kuvat kännykällä ja palasin ajatukseen kuukauden päästä. Lisäksi otin esille jouluisen Pinterest-tauluni ja päätin viimein toteuttaa muutamia sinne säilöttyjä ideoita. Sen enempiä miettimättä silppusin jo aiemmin käyttöön päässeitä vanhoja kirjoja. Tällaista tuosta silppuilusessiosta sitten syntyi: 

Idea Pinterestistä, ohje täältä. Tähtitarrat olivat johonkin eksyneet, ne voisivat olla sopivammat kuusen latvaan. Taittelu oli ensin hankalaa, mutta harjottelun kanssa näitä syntyisi varmaan nopeamminkin.

Tämän kortin idea on Pinterestistä (ja sama näköjään myös uusimmassa SK 11-12/2015:ssa). Erikokoiset kolmiot on siis vaan hurauteltu suoralla ompelukoneompeleella kiinni korttipohjaan. Mulla tässä aina kaksi kolmiota päällekkäin.

Tein myös aiemmin testailemani 3D-tähdet miniversioina. Vielä en tiedä, mihin nämä päätyvät. Isompia on jo tosin tekeillä olohuoneen joulukoristeiksi. Ohje pahvisiin vastaaviin on täällä.

Kivointa oli opetella uutta tehdesäni näitä origamitähtiä. Ensin meinasin luovuttaa, mutta nyt yksi tähti onnistuu jo minuuteissa ja ilman ohjeita. Nämä päätyvät varmuudella joulukuusen koristeiksi. Aivan älyttömän hyvät kuva- ja video-ohjeet origamitähtiin ovat täällä.

Vanha kunnon paperikäynnös syntyi kuuseen myös nopeasti. Kannattaa muistaa leikata samanpaksuisia ja -pituisia suikaleita. Tylsästä businessoppaasta syntyi näin jotain paljon kivempaa!

Myös alkuperäinen Kotivinkin idea pääsi toteutukseen. Ehkä näistä tosiaan tulee jouluisen kakun koristeita tai voisihan niitä tökkiä esimerkiksi joulukukkien koristeeksi.

Joku ehkä koristelisi näitä glittereillä tai värillä, mulle ne toimivat parhaiten näin. Takaraivossa ajatus on myös se, että nämä on helppo kierrättää, sitten jos kyllästyn ja haluan jotain muuta.

Toivottavasti saitte tästä ideoita omiin jouluaskarteluihinne!

Vinkkejä käsityömessuille ja jouluvalmisteluihin

Ulkona on sateisen harmaa marraskuu, joten nyt saa luvan kanssa keskittyä touhuamaan sisällä ja valmistautumaan vaikkapa jouluun. Viime joulun postaukset jäivät myös tänne Bloggeriin vaan muhimaan, joten tarjoilen ne nyt teille, vaikka innoitukseksi tulevan viikonlopun käsityömessuille.

Oheiset lasinaluset ovat syntyneet messuilta ostetuista, noin 1 cm paksuisista huopatehtaan jämäpaloista. Tämä osasto on jo minulle varsinainen klassikko, sieltä ostetuista paloista on vuosien varrella syntynyt lahja jos toinenkin. Viime vuonna painoin piirtoheitinkalvolle tehdyn sabluunan avulla näitä lasinalusiksi ja niitä myytiin sitten eräissä joulumyyjäisissä päiväkodin lasten hyväksi. Painovärin silittelin useaan kertaan ja testailin myös testialusella, että varmasti pysyy :D. Kokeilin sekä kuparinsävyistä ja punaista väriä, molemmat menivät mukavasti kaupaksi.

Kuvassa näkyy myös porokortit, jotka painelin vanhalla leimasimellani edellisen vuoden jämäpohjiin. Nämäkin lähtivät päiväkodin myyjäisiin ja tekivät mukavasti kauppansa kun mukana oli kirjekuori. Kortit ovat Papermanian 50 kpl kortti&kirjekuoripakkauksesta, joka on minusta todella hintansa väärti. Messuilta sen yleensä saa n. 8-9 euron hintaan ja näin yhdelle kortille&kirjekuorelle ei juuri jää hintaa. Papermaniaa myyvät ainakin Heinikka ja Sinelli.

Edellisinä vuosina olen ostanut Papermanian ruskeita ekokortteja, viime vuonna sukulaisille ja ystäville lähti tällaiset neliön muotoiset kortit.

Niihin leikkelin vanhoista joulukorteista ja joulupapereista erikokoisia ympyröitä. Mallina käytin kolmea erikokoista pyöreää purkkia ja sommittelin samansävyisistä palloista mukavia kokonaisuuksia.

Pallojen langat piirsin hopeatussilla sekä Ikean lastenosastolta löytyneen tussipakkauksen valkoisella taikatussilla. Se tulee mukavasti näkyviin ruskealla pohjalla. Taikatussiksi sitä voi kutsua, koska väri alkaa näkyä vasta hetken päästä piirtämisestä.

Viime vuoden messuilta ostin myös usean pakkauksen paperipillejä Teippitarhalta ja muistaakseni Taito-shopin tee-se-itse pakkauksen ohjeilla taiteilin niistä tähden ikkunaan. Nyt näyttää olevan Suuren Käsityökerhonkin ohjevideo paperipillihimmeleihin heidän nettisivuillaan, sen avulla taidan tehdä jäljellä olevista pilleistä jotain pientä joulukuuseen .

Mukavia messuja kaikille sinne menijöille!

Taikataikinasta joulukoristeita ja vähän muutakin

Tämän postauksen olisin melkein voinut tehdä tasan vuosi sitten. Silloin syyslomalla nimittäin intouduin leipomaan koristeita taikataikinasta. Kuviakin otin ja syksyn mittaan leipomuksista syntyi joulukuusen koristeita omaan kuuseen ja myyjäisiin, pikkulahjoja sekä pakettikortteja. Postaus jäi vaan tekemättä.

Nyt syysloman alettua tuli mietittyä, mitä sitä viime lomalla tehtiinkään ja siksi taikataikina palautui mieleen. Päätinkin piristää esikoisen ja mun iltapäivää pienellä muovailuhetkellä.

Jouduin hetken etsimään viime vuonna käyttämääni taikataikinan ohjetta. Olin nimittäin siihen tyytyväinen, koska siitä ei tullut kellertävää vaan ihanan valkoista. Viimevuotiset koristeet kyllä maalasin vielä kevyesti valkoista maalia tuputellen, osaan lisäsin pintaan myös sokeria tai glitteriä ja lakkaakin.

Valkoisen värin salaisuus piilee jauhoissa ja öljyn poisjättämisessä. Minä käytin tätä reseptiä (klik) ja muutin jauhoista suuren osan perunajauhoiksi.

Veden määrä on silloin hitusen isompi, oikea koostumus löytyy kokeilemalla. Taikina on hyvää,kun se on sileää ja kiiltävää ja muokkautuu lämpimissä käsissä pehmoiseksi. Liikaa ei kannata vettä laittaa, se hidastaa kuivumistakin. Viime vuonnakaan en paistanut taikinaa vaan annoin kuivua huoneenlämmössä rauhassa, kääntelin vaan koristeita silloin tällöin. Ihmeen hyvin pysyivät muuten ehjinäkin! Äiti raportoi jopa säästäneensä viimevuotisia pakettikortteja talteen.

Tänään ideana oli vaan muovailla huvin vuoksi, mutta sitten intouduimme molemmat ja näistäkin taitaa lopulta syntyä pikkulahjoja päiväkodin tädeille ja koristeita jouluun. Pari muumia ja hattivattiakin syntyi. Viime vuonna painelin kuvioita pitsiliinoilla ja äidin leimasimilla, tänään kokeilin omia leimasimiani. Taikinalevy kannattaa leimata ensin ja painella kuviot sitten. Paitsi siis jos haluat kohdistaa jonkin kirjoituksen.

Hauskaa touhuilua 4-vuotiaan kanssa kesti reilun tunnin ja tästä taikinamäärästä syntyi jo melkoinen määrä koristeita. Reiät teimme pillillä, osan tähdistä jätimme tarkoituksella ilman.

Pinterest on täynnä kivoja ideoita aiheesta, 'salt dough'- sanalla löytyy. Toisenlainenkin valkoisen massan ruokasoodaohje löytyy helposti (esim.täällä), mutta tämä helpompi taikina on kivempi tehdä lapsen kanssa ja valkoista saa näinkin.

P.S Ai miksikö joulua jo nyt? Ennakoin vaan, että pari seuraavaa kuukautta voivat olla hektisiä. Ei siis haittaa, jos jotain on jo valmiina. Olen kyllä muutenkin jouluihminen, joten esim. joulukortteja olen jo miettinyt...

Joulu hiipii hiljalleen

Pimeys on vallannut marraskuun, joten olen jo virittänyt talvivalot ja antanut jouluisten ajatusten vallata mielen. Huomisiin käsityömessuihin valmistauduin pengomalla askartelutarvikkeita (ettei vaan tulisi ostettua turhaa) ja käsiin osui jo unohtunut joulukalenteri. Jotain kalenterisuunnitelmia olin jo tehnyt, mutta hetken mielijohteesta virittelin vanhan paikoilleen. Ekan kerran viritin sen seinälle esikoista odottaessani. Hirviästi piti nytkin mallailla. Edellisten numerotarrojen lisäksi lätkin koristeiksi muitakin vihertäviä tarroja. Tähdenkin leikkelin jämäpapereista. Passaa muutenkin esikoisen metsähenkiseen huoneeseen. 

Ei ihan junasukat

Tiedät varmaan vauvojen junasukkien koskettavan tarinan? Ai et. Sotavuosina eräs käsityönopettaja neuloi junassa pikkuvauvalle villasukat ottamalla langan omasta villatakistaan. (Tarinan pidemmän version löydät vaikka täältä.)

Joustinneuleiset ryppysukat pysyvät hyvin jalassa, joten ajattelin tehdä sellaiset pienelle kummipojalleni. Sille samalle, jolle jo tein joululahjaksi pipon. Sitten löysin tämän Yhteishyvän ohjeen ja kuvan. Pidin enemmän näiden sukkien ulkonäöstä.

Käyttämäni tummansininen lanka on samaa Novita Woolia kuin pipossa. Väri on kai joku marttaväri eli marttojen omiin mallistoihin suunniteltu väri. Kaunis tummansininen. En tiedä, onko sitä myynnissä ihan kaikkialla. Itse ostin sen Novitan Lankadelistä.

Ohje oli hyvin yksinkertainen. Ryppykuvio syntyy oikeiden ja nurjien silmukoiden yhdistelmästä, joka ei ole lainkaan vaikea muistaa.

Joulun jälkeen sitten selvinnee, pysyvätkö nämä sukat liikkuvaisen lapsen jaloissa vai eivät.

Höpsönhauska pipo

Kuuletko, miten puikoista lähtee jouluinen kilkatus? Minä kuulen.

Päätin kerrankin aloittaa joululahjojen tekemisen ajoissa ja samalla päätin, että tänä vuonna teen mahdollisimman paljon lahjoja itse. Ainakin yritän.

Ensimmäisen lahjan saaja on hyvin nuori mies, alle vuoden. Ajattelin ilahduttaa häntä tällä hassulla pipolla.

Lanka on Novitan Woolia, tupsu on tehty jostain keränjämästä. Epäilen,että kyseessä on 7 veljestä -lanka. Ohje on Novitan.

Siskolta siskolta, osa 3

Katariina soitti ennen joulua ja kysyi, mitä käsitöihin liittyvää haluaisin lahjaksi. Enpä keksinyt nopeasti muuta kuin puikkopussin. Normaalisti kun säilytän puikkoja lankakorien pohjalla. Osasin siis odottaa lahjaksi puikkopussia, mutta en näin upeata ja itse tehtyä! En edes tiennyt, että Katariina teki tämän itse, ennen kuin hän kertoi siitä.

Kaunis kangas ja hauskat eri paria olevat napit.

Yhden lankalaatikon jo tyhjensin ja huomasin, että mulla on itse asiassa todella paljon puikkoja. Ei ihme. Usein tulee vaikka viikonloppumatkalla pahan neuloosin iskiessä ostettua uudet puikot ja pari kerää. Ja välillä puikot ovat olleet muuttojen takia niin hukassa, että on ollut nopeampaa ostaa uudet kuin etsiskellä vanhoja. Löysin siis esimerkiksi kahdet ihan samanlaiset kymppikoon puikot, suikkapuikoista puhumattakaan.

Yksi hauskoimmista virkkuukoukuista on tämä äidin löytämä vaaleanpunainen koukku, johon saa valon päähän.

Seuraavaksi aion tyhjentää muut lankalaatikot. Ehkä jostain sieltä löytyisi puinen virkkuukoukkukin, jolla keväällä virkkasin harmaan tuubihuivin.

Jos jotain kiinnostaa puikkopussin ohje, Katariina varmasti voi sen kertoa.

Nyt on muuten vielä muutama tunti aikaa osallistua arvontaan (jos siis satut lukemaan tätä loppiaisena).

Joulukiireitä

Huuh! Kiitos Joulu kun tulit ja rauhoitit tunnelman! Joulualusviikot ja päivät olivat taas niin kiireisiä, että miehen kanssa päätimme suunnitella ensi vuonna joulunaluselämän vähän paremmin. Kirjataan se siis tänne, jospa sitten muistaisimme. On suoranainen ihme, että ehdin jopa tekemään itse jotain joulupaketteihin, mutta yhtään ei ihmetytä se, että unohdin kuvata tuotoksia, prosessista puhumattakaan. Sisko toivoi itselleen puikkokoteloa ja hänen miehelleen tein samoista kankaista toilettilaukun. Jospa sisko pelastaisi, ja kuvaisi multa saamansa lahjat, niin näkisitte edes jotain.

Todisteeksi siitä, että jotain sentään tein, kaivoin kamerasta selvässä kiireessä otettuja kuvia meidän joulun valmisteluista ja omista touhuiluista. Luultavasti muistikuvat tästä joulusta jäävät väsymyksenkin takia yhtä utuiseksi kuin nämä kuvat.

Tässä vaiheessa ei näköjään vielä ollut kiire, kun oli aikaa tehdä punaisesta bambulangasta tiskirättikin, ihan itselle! Käytössä oli tällä kertaa Blend Bamboo-lanka. Pariin pakettiin päätyi kyllä myös vihreitä tiskirättejä, samaisesta langasta ja helmineuleella.

Tähtipiparit hupenivat teipeillä koristellusta purkista nopsaan ja rätti palvelee loistavasti.

Kynttilänjalkavalikoima kasvoi joka kirppiskäynnin jälkeen. Joskus ne voisi spreijata valkoiseksikin, mutta ihania ovat näinkin.

Eilen tein-blogin Hanne pelasti mun joululahjatuskailun. Iso kiitos! Päiväkodin tädit ja aika monet muutkin saivat lahjaksi tällaisen tähtipannunalusen. Uskomattoman näppärä ja helppo ohje, veli seurasi vierestä ja hänen mielestään tähti syntyi hetkessä. Osan tein valkoisesta trikookuteesta, muutaman punaisesta ontelokuteesta (Kiitos, äiti!). Jos olisin ehtinyt, olisin vähän höyrytellyt näitä, mutta totesin, että eiköhän kuuma kattila tai pannu hoida sen asian :D. Äiti ripusti kyllä omansa roikkumaan vaan kaapin oveen, hyvältä näytti niinkin.

Näitä tauluja suunnittelin tekeväni tähtiä virkatessani, mutta ehdin puuhaan vasta nyt välipäivinä. Ikean jouluskräppäilypaperit samaisen firman kehyksiin ja lasiin kirjoittelin Iksulan omilla valkotaulutusseilla. Ideat teksteihin syntyivät pinteresteilyn jäljiltä. Tavoitteena on, että mielessä pyörivät hyvät ja ajankohtaiset lyriikat päätyisivät näihin sellaisella matalan kynnyksen meiningillä.

Nyt ajatukset kääntyvät jo tulevaan vuoteen sekä blogimme 1-vee synttäreihin.  Mielessä muhii monenlaista ideaa ja rauhaisat välipäivät ovat jo tarjonneet mahdollisuuksia muutamiin toteutuksiinkin.

Rentoja välipäiviä teillekin!

Uusi taito opittu!

Alan pian hävitä En ole koskaan -pelit. Nyt nimittäin listaltani pitää poistaa saippuan tekeminen.

Kun olin viime viikonloppuna kotona, äiti yllytti tekemään saippuaa kanssaan. Hän oli aikoinaan käynyt kurssin, joten minun ei tarvinnut lukea ohjeita, vain kuunnella äidin neuvoja.

Urakkaa varten olin ostanut puolitoista kiloa saippuamassaa (kirkasta ja valkoista), punaista ja keltaista väriainetta ja kanelintuoksuista öljyä. Äiti keräsi kokoon vanhat peltiastiat muoteiksi.

Minä olisin paloitellut isot saippuaklöntit veitsellä, mutta äiti kaivoi karhunlankaa esiin.
"Näin tehtiin minun lapsuudessa", hän sanoi.
En ihmettele. Ihan kätevää se oli. Hieman vain lanka hiersi käsiä. Kun paloittelin saippuamassan pieniksi kattilaan, käytin sentään veistä.
(Tarkkaavainen huomaa kuvassa myös koiran. On hyvin osallistuva tapaus.)

Valmistuksen vaikein vaihe oli olla hämmentämättä vesihauteessa olevaa saippuamassaa. Teki mieli sekoittaa, että sulaminen nopeutuisi. Sekoittaessa massan sekaan pääsee kuitenkin ilmaa ja sinne tulee ilmakuplia.

Arvaa vain, maltoinko olla sekoittamatta. En. Melkein joka saippuassa on yksi ilmakupla, pariin sain aikaan ihan vaahtoakin. Tämän huomasi viimeistään siinä vaiheessa, kun kaatoi saippuoita muotteihin.

Irrotimme saippuat muoteista vasta seuraavana päivänä. Hyvin irtosivat, kun olimme laittaneet massaan hieman hunajaa ja osan vuuista olimme voidelleet öljyllä.

Käärin kaikki saippua sellofaaniin. Ulkonäöltään nuo leivoksilta näyttävät, kaksiväriset palat houkuttelevat eniten. Uskon, että ekana käyttöön päätyy silti ruskeat, kuorivia kahvinporoja sisältävät saippuat.

On kyllä helppoa opetella uusia asioita, kun vieressä on joku, joka kertoo, mitä tehdään.
Kiitos, äiti!