Anniina postasi pyynnöstäni joululahjastansa eli tekemästäni puikkokotelosta ja yleisön pyynnöstä (Kiitos Purnauskis, Tiina ja Ceraci!) tässä sen tarina ja ohje.
Anniina siis pyysi puikkokoteloa ja kiireisenä kävelin ensin Lankamaailmaan sitä etsimään. Kotelot olivat kuitenkin loppuneet ja uusi erä oli tulossa hiukan liian myöhään. Kävelin siis samantien Eurokankaaseen, kaivoin palakangaslaaria ja löysin sieltä parikin kivaa kangasta, jotka nappasin nopsasti mukaan. Harmaa sisäkangas löytyi kotoa omista jämäkankaista.
Kotona kaivoin esille oman puikkopussini, ja totesin, että Anniina tarvitsee isomman. (Samassa kuvassa esittelyssä mun valopuikkoni, mielettömät lystit jutut!)
Lisäksi virkkuukoukut hukkuvat omani taskuihin, joten totesin niiden tarvitsevan omat lokerot. Pinterestin 'knitting needle storage' -haulla löytyi melkoinen kasa hyviä ja huonoja esimerkkejä ja niistä sain ajatuksen siitä, että toisin kuin omani, tästä ei tulisi rullaa vaan enemmänkin kirjankansimainen kotelo. Sulkemiseen halusin kyllä vetoketjun, mutta kauppaan en ehtinyt ja omasta vetoketjulaarista löytyi vain yksin aivan liian lyhyt. Siinä samassa törmäsin myös nauhalaarin reikäkuminauhaan ja totesin, että se ja erilaiset mustat napit saisivat toimia kotelon sulkijoina. Napit tulivat tavallaan takakanteen, mutta ajattelin, että tärkeintä on, että tämän kehtaisi jättää sohvan kulmaan miten päin vain, vaikka tulisikin vieraita.
Ohjetta minulla ei varsinaisesti itse ollut, joten
puikkokotelo sai mittansa ihan puikkojen ja koukkujen perusteella ja
kaavojen sijaan leikkelin suorakulmiot suurinpiirtein, mahdollisimman
suoraan. Minulle tällainen tekotapa on rennoin ja luontevin ja yleensä
tällaisisssa pienissä jutuissa toimivin. Tässä kuvassa näkyvät valmiin kotelon mitat.
1. Ensin leikkasin isot palat eli n 47 cm X 40 cm palat kuviollisesta ulkokankaasta sekä harmaasta sisäkankaasta. (Näissä mitoissa siis saumanvarat valmiina!)
2. Lisäksi leikkasin läpän palaset eli 47 cm X 16 cm.
3. Leikkasin vielä taskupalaset eli 47 cm X 21 cm ja 47cm X 15 cm.
4. Ompelin päärmeet (1cm+1cm) taskupalasten yläreunoihin.
5. Neulasin isomman taskun paikoilleen ja mittasin pikkutaskujen eli pystyommelten paikat. Tämän tein ihan kangasta taitellen, jotta sain kahdeksan samankokoista taskua. Ja sitten vaan ompelin.
6. Neulasin pienemmän taskun paikoilleen. Koska halusin pari leveämpää taskua pyöröpuikoille, seurasin vaan joitakin aiempia ompeleita ja kauhiasti yritin ommella suoraan :D.
7. Ompelin läppäosat sekä kuviollisen, että harmaan kankaan yläosaan. Tämän voisin varmaan ohittaakin leikkaamalla samantien oikeankokoiset palat, mä vaan tajusin läpän tekemisen vasta ekat palat leikattuani.
8.Neulasin kuviollisen kankaan sekä sisäkankaan taskuineen oikeat puolet vastakkain. Kappaleiden väliin kohdistin samanmittaiset pätkät reikäkuminauhaa. Ompelin n. 0,5 cm saumanvaroin jättäen yläreunaan n 15 cm aukon kääntämistä varten.
9. Käänsin pussukan oikein päin ja ompelin yläreunan umpeen tikkaamalla. Samalla tikkasin koko kotelon ympäri ja se saikin siitä jämäkkyyttä. Lisäksi tikkasin läppäosion saumakohdan.
10. Lopuksi sommittelin ja merkkasin nappien paikat ja ompelin ne paikoilleen. Reikäkuminauha venyy aika mukavasti erikokoisiin nappeihin ja käytössä reiät venähtävät oikeankokoisiksi.
11. VALMIS!
Tämä valmistui iltapuhteina noin tunnissa eli vaikeasta projektista ei ole kyse. Itsekin tarvitsisin toisen, mutta tuskin saan tehtyä. Toiselle on vaan kivempi tehdä ja joulukiireet kummasti lisäävät aina tehokkuutta.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
P.S Silmukan saalistaja haastoi meidät mukaan Liebster blog-haasteeseen. Kiitämme kunniasta ja palkinnosta, mutta emme tällä kertaa jatka haastetta, koska olemme siihen jo aiemmin osallistuneet, pariinkin otteeseen :D.
Lisäksi Lämmin ilo-blogin Venla oli haastanut meidät vastaamaan yhteentoista kysymykseen. Tähänkin olemme tainneet jo kerran vastata, joten passaamme mutta kiitämme ja kumarramme tunnustuksesta!
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
maanantai 7. tammikuuta 2013
Onnea arvonnan voittajalle!
Niin hujahti viikko ja oli arvontalaulun ja arvonnan aika.
Virallinen arvonta on juuri suoritettu ja voittajaksi selviytyi
AHLE
, joka kertoi inspiroituneensa piparkakkukirkkoa koristellessaan.
Toivottavasti tämä Raija Puukon ja Marjo Koivumäen EKODEKO-kirja
tarjoaa inspiraatiota voittajalle!
Ahle, otatko meihin yhteyttä osoitteeseen aikakivoja@gmail.com. Jos käy niin ikävästi, ettemme kuule ahlesta viikon sisällä, niin arvonta pitänee suorittaa uudelleen. Jos siis törmäätte voittajaan, täällä Blogistaniassa, vinkatkaahan hänelle asiasta :D! Kiitokset myös kaikille osallistujille kivoista kommenteistanne! On mahtavaa nähdä, miten monenlaiset asiat saavat meidät inspiroitumaan.
Jätämme näin synttärihumun taaksemme ja palaamme arkisiin puuhiin. Paluu arkeen tapahtui tänään töidenkin suhteen, mutta onneksi meillä on rakas harrastus, jonka parissa vapaa-aika kuluu aika kivalla tavalla.
Anniina ja Katariina
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Siskolta siskolta, osa 3
Katariina soitti ennen joulua ja kysyi, mitä käsitöihin liittyvää haluaisin lahjaksi. Enpä keksinyt nopeasti muuta kuin puikkopussin. Normaalisti kun säilytän puikkoja lankakorien pohjalla. Osasin siis odottaa lahjaksi puikkopussia, mutta en näin upeata ja itse tehtyä! En edes tiennyt, että Katariina teki tämän itse, ennen kuin hän kertoi siitä.
Kaunis kangas ja hauskat eri paria olevat napit.
Yhden lankalaatikon jo tyhjensin ja huomasin, että mulla on itse asiassa todella paljon puikkoja. Ei ihme. Usein tulee vaikka viikonloppumatkalla pahan neuloosin iskiessä ostettua uudet puikot ja pari kerää. Ja välillä puikot ovat olleet muuttojen takia niin hukassa, että on ollut nopeampaa ostaa uudet kuin etsiskellä vanhoja. Löysin siis esimerkiksi kahdet ihan samanlaiset kymppikoon puikot, suikkapuikoista puhumattakaan.
Yksi hauskoimmista virkkuukoukuista on tämä äidin löytämä vaaleanpunainen koukku, johon saa valon päähän.
Seuraavaksi aion tyhjentää muut lankalaatikot. Ehkä jostain sieltä löytyisi puinen virkkuukoukkukin, jolla keväällä virkkasin harmaan tuubihuivin.
Jos jotain kiinnostaa puikkopussin ohje, Katariina varmasti voi sen kertoa.
Nyt on muuten vielä muutama tunti aikaa osallistua arvontaan (jos siis satut lukemaan tätä loppiaisena).
Kaunis kangas ja hauskat eri paria olevat napit.
Yhden lankalaatikon jo tyhjensin ja huomasin, että mulla on itse asiassa todella paljon puikkoja. Ei ihme. Usein tulee vaikka viikonloppumatkalla pahan neuloosin iskiessä ostettua uudet puikot ja pari kerää. Ja välillä puikot ovat olleet muuttojen takia niin hukassa, että on ollut nopeampaa ostaa uudet kuin etsiskellä vanhoja. Löysin siis esimerkiksi kahdet ihan samanlaiset kymppikoon puikot, suikkapuikoista puhumattakaan.
Yksi hauskoimmista virkkuukoukuista on tämä äidin löytämä vaaleanpunainen koukku, johon saa valon päähän.
Seuraavaksi aion tyhjentää muut lankalaatikot. Ehkä jostain sieltä löytyisi puinen virkkuukoukkukin, jolla keväällä virkkasin harmaan tuubihuivin.
Jos jotain kiinnostaa puikkopussin ohje, Katariina varmasti voi sen kertoa.
Nyt on muuten vielä muutama tunti aikaa osallistua arvontaan (jos siis satut lukemaan tätä loppiaisena).
torstai 3. tammikuuta 2013
Vahakangasvillitys
Tämä tarina alkaa Tampereen käsityömessuilta. Tapanamme on, että sieltä löytyy aika monta kivaa lahjaa tai ainakin ideoita/materiaalia joululahjoihin. Sisko kysyi, mitä esikoiselle voisi jouluksi ostaa ja mä kerroin ajatuksestani tuunata esikoiselle pikkukeittiö ja antaa lahjaksi siihen liittyviä asioita. Sisko aloitti siis messuilla vahakangasessun metsästyksen, mikä osoittautui sitten kuuleman mukaan hankalaksi, koska kaikki eteen tulleet olivat aika tyttömäisiä. Ei siinä mitään, lapsemme käyttää melko lailla kaikkia värejä, mutta eipä nyt haluttu alleviivata sitä, että keittiöhommat olisi vaan tyttöjen juttuja...
Äiti oli kuitenkin lukenut ajatuksiamme ja oli ostanut mulle kirjan 'Värikästä vahakankaasta' sekä puolisen metria harmaata pilkullista vahakangasta sekä tätä värikästä pöllövahakangasta.
Selailin kirjan innostuneena heti läpi ja muistin saman tien essuidean. Lisäksi pikkukeittiöidea jalostui siskon ostamien puisten leikkiruokien ansiosta kauppaleikiksi, joten esikoinen tarvitsi tietysti myös pienen ostoskassin. (Pikkukeittiön tuunaus on vielä hitusen kesken, lopullisen tuloksen näette myöhemmin :D )
Näin ollen uudenvuoden päivänä käytin esikoisen päiväuniajan tehokkaasti. Kaavat leikkelin kirjan hyvän ruutukaavapiirroksen mukaan sanomalehdelle ja seurailin jopa kirjan ohjeita melko tarkkaan. Essuun tein kuitenkin sitomisnauhat kanttinauhasta kun en oikein vielä luottanut kykyyni tehdä noita nauhoja.
Kirjaa kehun ehdottomasti selkeydestä sekä rennosta asenteesta. Itse olisin varmaan aivan turhaan alkanut tehdä hienoja päärmeitä, mutta mihis niitä oikeasti vahakankaassa kaivataan, helpoilla käänteillä sai aikaan siistejä saumoja!
Lisäksi kirjassa on monia yksinkertaisia, toteutuskelpoisia ideoita sekä ohjeet siihen, miten vaikeimmista tai usein toistuvista ompelujutuista selviää. Esimerkiksi sankojen teko neuvottiin kyllä tarkkaan, mutta elämä kun ei oo täydellistä, niin ei ne nyt silti ihan justiinsa oo :D.
Kauppakassi pääsi jo kovaan käyttöön, essun merkitys ei tainnut vielä ihan aueta. Esikoinen sai myös napata itse kuvan pikkukeittiöstään tässä vaiheessa ja kuvassa näkyy myös pikaisesti ommeltu patahanska. Sattumalta olin ostanut viime keväänä pöllojä puuvillakankaalla. Hanskasta tuli tosin hieman pieni eikä muutenkaan onnistunein, mutta asiansa ajaa.
Vahakankaista taisin nyt sitten vähän innostua, seuraavat jutut ovat jo suunnitteilla. Eipä oo ennen ollut suosikkimateriaali, mutta kieltämättä lapsen kanssa melko näppärää. Saatoin siis jäädä koukkuun...
Äiti oli kuitenkin lukenut ajatuksiamme ja oli ostanut mulle kirjan 'Värikästä vahakankaasta' sekä puolisen metria harmaata pilkullista vahakangasta sekä tätä värikästä pöllövahakangasta.
Selailin kirjan innostuneena heti läpi ja muistin saman tien essuidean. Lisäksi pikkukeittiöidea jalostui siskon ostamien puisten leikkiruokien ansiosta kauppaleikiksi, joten esikoinen tarvitsi tietysti myös pienen ostoskassin. (Pikkukeittiön tuunaus on vielä hitusen kesken, lopullisen tuloksen näette myöhemmin :D )
Näin ollen uudenvuoden päivänä käytin esikoisen päiväuniajan tehokkaasti. Kaavat leikkelin kirjan hyvän ruutukaavapiirroksen mukaan sanomalehdelle ja seurailin jopa kirjan ohjeita melko tarkkaan. Essuun tein kuitenkin sitomisnauhat kanttinauhasta kun en oikein vielä luottanut kykyyni tehdä noita nauhoja.
Kirjaa kehun ehdottomasti selkeydestä sekä rennosta asenteesta. Itse olisin varmaan aivan turhaan alkanut tehdä hienoja päärmeitä, mutta mihis niitä oikeasti vahakankaassa kaivataan, helpoilla käänteillä sai aikaan siistejä saumoja!
Lisäksi kirjassa on monia yksinkertaisia, toteutuskelpoisia ideoita sekä ohjeet siihen, miten vaikeimmista tai usein toistuvista ompelujutuista selviää. Esimerkiksi sankojen teko neuvottiin kyllä tarkkaan, mutta elämä kun ei oo täydellistä, niin ei ne nyt silti ihan justiinsa oo :D.
Kauppakassi pääsi jo kovaan käyttöön, essun merkitys ei tainnut vielä ihan aueta. Esikoinen sai myös napata itse kuvan pikkukeittiöstään tässä vaiheessa ja kuvassa näkyy myös pikaisesti ommeltu patahanska. Sattumalta olin ostanut viime keväänä pöllojä puuvillakankaalla. Hanskasta tuli tosin hieman pieni eikä muutenkaan onnistunein, mutta asiansa ajaa.
Vahakankaista taisin nyt sitten vähän innostua, seuraavat jutut ovat jo suunnitteilla. Eipä oo ennen ollut suosikkimateriaali, mutta kieltämättä lapsen kanssa melko näppärää. Saatoin siis jäädä koukkuun...
tiistai 1. tammikuuta 2013
Tunnustuksia, osa 6
Uusi vuosi, vanhat kujeet! Olemme viime viikkoina saaneet parikin haastetta.
Italiassa asuva Ciany heitti meille
The Versatile blogger awardin.
Siihen olemme jo joitakin kuukausia sitten vastanneet, joten jätämme sen nyt väliin. Kiitos kuitenkin ilahduttavasta tunnustuksesta!
Mutta A blog with Substance -tunnustukseen, jonka saimme Hyppysissä-blogin Tiinalta, lähdemme mukaan. Säännöt ovat yksinkertaiset: - Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle - Ilmoita heille tunnustuksesta - Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi Vastaamme kertomalla taas 8 meille yhteistä asiaa. Näitä ei suoraan sanoen ole helppo keksiä, koska ilmeisimmät taisimme mainita viimeksi.
Tätä et ehkä tiennyt meistä:
1. Meillä on tapana vaihdella vaatteita keskenämme. Erityisesti juhlavaatteita ja paitoja voimme lainailla, vaikka olemme hieman erikokoisia.
2. Meillä on jonkin verran ihan samoja vaatteita. Muutama vuosi sitten olimme sopineet tapaavamme kahvilassa ja olimme laittaneet sattumalta saman turkoosin, hieman erikoisen paidan päälle. Kahvilan tarjoilija epäili meitä heti siskoksiksi.
3. Meillä on sama kolmas nimi.
4. Nälkä tekee meistä todella kärttyisiä. Tiedämme toisistamme hyvin nopeasti, milloin kannattaa vaan pistää ruokaa pöytään ja jatkaa juttelua syömisen jälkeen.
5. Ellei tämä nyt ole jo selvinnyt niin...Meillä on ihan hirveästi tallessa käsityötarvikkeita, osan historia juontaa lapsuuteen asti. Nautimme molemmat siitä kun saamme tehtyä turhasta jotain kivaa.
6. Soittelemme toisillemme ns. läpäläpä-puheluja silloin kun kävelemme rivakasti paikasta toiseen. Silloin höpötämme kaikkea turhaa, tosin usein aiheet sivuavat käsityöprojektejamme.
7. Menneen joulun kunniaksi vielä pari jouluasiaa. Emme kummatkaan syö kinkkua, joten erilaiset salaatit ovat olennainen osa meidän joulupöytäämme.
8. Joulukortit ovat meille tärkeitä. Askartelemme ne AINA itse ja niiden suunnittelu alkaa jo varhain syksyllä. Tänä(kin) vuonna huomasimme alun perin päätyneemme samankaltaiseen ideaan ja yleensä sitten sovussa päätämme, millaiset kortit teemme, etteivät ne ole aivan samanmoisia.
Jaamme tunnustuksen eteenpäin seuraaville inspiroiville blogeille:
Herkku ja koukku
Karmiininpunainen
Purnauskis
My angel dreams
Loving white
Virkattu lintu
Suklaamarenki
Retro ja moderni ne yhteen soppii
Siihen olemme jo joitakin kuukausia sitten vastanneet, joten jätämme sen nyt väliin. Kiitos kuitenkin ilahduttavasta tunnustuksesta!
Mutta A blog with Substance -tunnustukseen, jonka saimme Hyppysissä-blogin Tiinalta, lähdemme mukaan. Säännöt ovat yksinkertaiset: - Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle - Ilmoita heille tunnustuksesta - Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi Vastaamme kertomalla taas 8 meille yhteistä asiaa. Näitä ei suoraan sanoen ole helppo keksiä, koska ilmeisimmät taisimme mainita viimeksi.
Tätä et ehkä tiennyt meistä:
1. Meillä on tapana vaihdella vaatteita keskenämme. Erityisesti juhlavaatteita ja paitoja voimme lainailla, vaikka olemme hieman erikokoisia.
2. Meillä on jonkin verran ihan samoja vaatteita. Muutama vuosi sitten olimme sopineet tapaavamme kahvilassa ja olimme laittaneet sattumalta saman turkoosin, hieman erikoisen paidan päälle. Kahvilan tarjoilija epäili meitä heti siskoksiksi.
3. Meillä on sama kolmas nimi.
4. Nälkä tekee meistä todella kärttyisiä. Tiedämme toisistamme hyvin nopeasti, milloin kannattaa vaan pistää ruokaa pöytään ja jatkaa juttelua syömisen jälkeen.
5. Ellei tämä nyt ole jo selvinnyt niin...Meillä on ihan hirveästi tallessa käsityötarvikkeita, osan historia juontaa lapsuuteen asti. Nautimme molemmat siitä kun saamme tehtyä turhasta jotain kivaa.
6. Soittelemme toisillemme ns. läpäläpä-puheluja silloin kun kävelemme rivakasti paikasta toiseen. Silloin höpötämme kaikkea turhaa, tosin usein aiheet sivuavat käsityöprojektejamme.
7. Menneen joulun kunniaksi vielä pari jouluasiaa. Emme kummatkaan syö kinkkua, joten erilaiset salaatit ovat olennainen osa meidän joulupöytäämme.
8. Joulukortit ovat meille tärkeitä. Askartelemme ne AINA itse ja niiden suunnittelu alkaa jo varhain syksyllä. Tänä(kin) vuonna huomasimme alun perin päätyneemme samankaltaiseen ideaan ja yleensä sitten sovussa päätämme, millaiset kortit teemme, etteivät ne ole aivan samanmoisia.
Jaamme tunnustuksen eteenpäin seuraaville inspiroiville blogeille:
Herkku ja koukku
Karmiininpunainen
Purnauskis
My angel dreams
Loving white
Virkattu lintu
Suklaamarenki
Retro ja moderni ne yhteen soppii
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)