Kesä, kirjastot ja kiireettömyys

Ihana kesäloma! Aikaa käydä kirjastossa, kirppiksillä, kangaskaupoissa ja ladata akkuja ja aivoja uusilla ideoilla. Mä aloitin kirjastosta ja lainasin kaikki tielleni osuvat tuunausaiheiset kirjat. Siellä ne tuntuivat lojuvan, ainakin pikkukaupungissa.

Osan olen selannut läpi aiemminkin, mutta näiden suola on juuri se, että toisella kerralla saattaa kolahtaa aivan eri jutut kuin ekalla. Mua nämä inspiroivat useaankin juttuun, jotka ovat joko valmiita, tekeillä tai sitten vielä etsin materiaaleja. Onneksi on vielä lomaa jäljellä, että jotain ehtii toteuttaakin.

Tästä innostuin, meillä kun on vanhoja puunuppeja kasoittain ja tarvetta ripustimille lastenhuoneeseen. Kuva kirjasta 33 ideaa:

Anna hyvän kiertää-kirjan pitsihenkselit ovat ihanat ja mulla on pitkästi pitsiä. Tällaiset siis syysasusteeksi!

Samaisessa kirjassa on ihania helppoja koruideoita. Parhaat on mielestäni nuo mittanauhakorvikset, voi valita suosikkinumerot!

Anu Harkin Viritetty-kirjan jakkara-sivu sai mut tuumasta toimeen. Tulokset näette jo huomenna!

Koska ajatuksissa pyörii koko ajan leikkimökin luontohenkinen sisustus, tämä kolahti ja kovaa! Kuva kirjasta Maja- mielikuvituksellinen lastenhuonekirja.

Värikynistä on pitänyt tehdä jotain jo vuosia. Nyt sain pikkupätkät viimein kerättyä yhteen kasaan, mutta purkkia niistä tuskin teen. Kuva kirjasta Made in home.

Suosittelen näiden kirjojen lukemista ennen varaston siivousta, paitsi jos olet niitä, jotka eivät osaa heittää mitään pois. Jos puolestaan usein tavaraa lentää helposti keräyksiin tai roskiin (hyihyi) niin nämä todellakin saavat näkemään romun uudella tavalla.

Nopea tuunaus

Siivoillessani löysin pari vanhaa magneettia, jotka olin kai säästänyt juuri sen takia, että joku kaunis päivä ne tuunaisin. Toinen on entisen kuntosalini, toisen alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa.



Sitten se kaunis päivä koitti. Oli muutenkin askartelutavarat levällään, joten päätin saman tien tehdä magneeteilla jotain. Avuksi otin teipit ja vanhan valistuskirjan, jonka olen ostanut kirpparilta tuunaustarkoituksiin. Ajattelin, että sieltä voisi löytyä jotain sanoja ja otsikoita, jotka magneetteihin sopisivat.





Ihan täydellisiä lauseita kirjasta ei löytynyt, mutta päätin, että sen sijaan että jään odottamaan täydellisen tekstin löytymistä, otan kirjasta parhaat. No, pari hyvää otsikkoa hajosi, sillä paperi olikin jo niin haperoa, että repeytyi saman tien, kun vähän koskin saksilla. (Hauska kirja muuten: vuosikymmeniä vanha ja kirjoittaja valittaa, miten koskaan ennen ei ole ollut niin velttoa nuorisoa kuin nyt. Kuulostaa jotenkin tutulta...)

Tällaiset Marianne-henkiset niistä sitten tuli.



(Olen hukannut kamerani. Siksi nämä kuvat näyttävät valitettavasti tältä.)

Valkoinen kranssi - vihdoinkin!

Kun muutimme muutama kuukausi sitten, iskin ulko-oveen saman kranssin kuin helmikuussa vanhan asunnon oveen. Se näytti aika pieneltä isossa rappukäytävässä.

Jo keväällä ostin kirpparilta muutamalla eurolla ihan peruskranssin. Ajattelin, että spreijaan sen valkoiseksi. Mutta kun vanha spraypullo osottautui tyhjäksi, en saanut ostettua uutta.

Mutta nyt lomalla jaksoin käväistä läheisessä rautakaupassa (en tiennyt vielä viime viikolla, että korttelin päässä on tosi hyvä rautakauppa. Keskellä kaupunkia!). Tarvitsin kalustemaalia rahiin, joten sama maali sai sitten kelvata kranssiinkin.

Päädyin hyvin yksinkertaiseen ratkaisuun: kevyesti valkoista maalia, jotta vanha pinta kuultaa hieman läpi. Ja sitten vanha lahjanauha vain rusetille.



Niin nopeaa, että ihan ihmettelen, miksi tämän tekemiseen meni niin kauan. Ei tämä nyt kovin kesäiseltä näytä, mutta eipä ole sitten syksyllä kiire vaihtaa. :)

Ei ihan Luhdan rahi, mutta melkein

Jo helmikuussa kuolasin Luhdan matonkudemaisen rahin perään. Meni kuitenkin näin kauan ennen kuin projekti toteutui. Kaikenlaisia mutkia oli matkassa ja koitan kertoa lyhyesti, ettet nukahda tätä lukiessani.

Ostin matonkuteen käsityömessuilta jo marraskuussa ja aloin virkata rahin päällystä jo ennen kuin rahi oli olemassa. Piti vähän kokeilla, miltä rahi näyttäisi. Kude loppui, tietenkin. En muistanut, miltä firmalta olin kuteen ostanut. Siksi istuin yhden illan tietokoneen ääressä ja selvitin messukartan kanssa firmaa. Onneksi minulla oli käsitys siitä, missä kohtaa Tampereen valtavaa messuhallia tuo piste sijaitsi. Laitoin sitten firmaan meiliä - mutta en ole koskaan saanut vastausta. Etsiskelin samanväristä ja vahvuista kudetta kaikkialta, kunnes viimein Snurresta löytyi lähes oikea väri.

Samaan aikaan olin alkanut etsiä oikeanlaista rahia. Kiersin kierrätyskeskuksia ja kirpputoreja ja hävisin Huuto.netin huutoja. Halusin pyöreän rahin, sillä en usko, että osaan ilman mallia tehdä neliokulmaiseen rahiin huppua. Halusin rahin myös halvalla, sillä en ollut varma, miten tämä projekti onnistuisi. Lopulta huusin netistä tämän rahin, juuri tämän kuvan perusteella.



Sen kangas oli täynnä tahroja ja haju oli yhdistelmä kissoja ja tupakkaa. Mutta mitä toisaalta voisikaan odottaa, kun maksaa rahista muutamia euroja.
Parin soodakäsittelyn jälkeen haistoin edelleen kissat. Siispä päädyin repimään kankaan pois. Ja irrotin jalat, sillä inhoan pyökin väriä. Maalasin ne valkoiseksi kylppärin lattialla.



No, sitten kun pääsin taas virkkaushommiin, tajusin, etten voi jatkaakaan Snurresta ostamallani kuteella, koska se on liian ohutta verrattuna ensimmäiseen kuteeseen. Aloitin siis koko työn alusta sillä ohuemmalla langalla. Ja kun huppu oli melkein valmis, löysinkin sattumalta vielä pari kerää sitä paksumpaa lankaa. Argh! Hieman risoi. Huppu olisi ollut valmiina aika päiviä sitten, jos olisin tajunnut etsiä kudekeriä paikasta, jossa en todellakaan säilytä kuteita. No, nyt näytin säilyttävän.

Kaikkien mutkien, useiden sovittamisten ja muutaman purkamisen jälkeen rahi on viimein valmis ja se pääsi saman tien vierashuonettamme piristämään.




Loppujen lopuksi hupun tekeminen oli helppoa. Tein sen ihan omalla mallilla, sovittelin vain huppua välillä. Toisenkin voisi tehdä. Onhan minulla samanvärinen, mutta paksummasta kuteesta tehty huppu jo lähes valmiina....

Mummopitsipaita

Muistan kun pitsi oli viimeksi muotia. Äiti teki mulle mustasta pitsistä liivin ja siskolla oli pitsipaita, jota sain lainata. Sittemmin omassa kaapissa ei juuri pitsiä ole nähty, mutta tänä keväänä se on ujuttautunut munkin ajatuksiin.

Pientä kivaa-blogin pitsimekko ja samana päivänä varastosta löytynyt valopitsiverho saivat miettimään, että josko sitä itsekin mekon tekisi. Sitten pääsimme siskon kanssa Tukholmaan koluamaan kirppareita ja vintage-liikkeitä ja näimme yhden sun toisenkin ruotsalaisnaisen tyylikkäänä pitsipaidan ja kumppareiden yhdistelmässä! Emmaus-kirppikseltä Södermalmilta löytyi n. 8 eurolla kaksi mummoverhon palaa, joiden ruusukuosi iski heti.

Koska kesän lämpötilat eivät vielä innosta pitsimekkoiluun, aloitin paidasta. Suunnitelmissa oli löysä ja melko lyhyt paita ja mallina käytin omaa suosikkipaitaa. Muita ihania-blogin teltta/tunika-postaus tuli mun kannalta juuri ajallaan, koska siitä hoksasin, että aivan turha leikellä hihoja erikseen. Teinkin siis paidan kahdesta palasta ja se näytti kannattavan, koska kangas laskostuu nyt kauniisti pääntiellä ja hihojen kohdilla.

Tässä kuvaa suuresta 'kaavoitusprojektista' :D. Taitoin siis kankaan kaksinkerroin, neulasin puolet yhteen, asettelin suosikkipaidan keskelle ja kavensin sitä hieman kangasta taittelemalla. Sitten annoin Fiskarsien laulaa. Hulpiot jäivät sopivasti hihansuihin.

Pääntiehen tein muotokaitaleen ilman tukikangasta ja innoissani ompelin sen ensin väärälle puolelle. Enpä viitsinyt purkaa ja käänsin sen vaan nurjalle puolelle, vaikka päänaukko näin vähän suurenikin.

Hihat ovat mukavan suojaavat ja ne voi tarvittaessa myös rullata tai taitella ylös.

 

Paidan pituus ja leveys aiheuttivat eniten miettimistä, sillä en halunnut paidasta liian tiukkaa, mutta en telttaakaan. Kavensin siis mallia alkuperäisestä vielä pari senttiä ja lyhensin helman reilulla päärmeellä niin, että se ylettää nyt farkun taskujen kohdille. Nyt sitä voi sulloa housujen sisään tai antaa vaan liihottaa vapaana. Eri väristen toppien kanssa ilme muuttuu, näissä kuvissa alla musta ja puuterinsävyinen toppi.

Tämä passaisi juhannusmenoihinkin, itse taidan tosin ottaa rennosti kotosalla. Kaunista keskikesän juhlaa teille lukijat!

Tässä kohtaa nukahdin

Niin pitäisi kirjanmerkeissäni lukea, koska melkein aina luen kirjaa iltaisin siihen asti, että olen melkein unessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun seuraavan kerran tartun kirjaan, luen pari sivua vielä uusiksi, koska en muista kirjan tapahtumista paljon mitään.

Kirjanmerkkini ovat pääsääntöisesti rumia, vai kukapa pitäisi kaupan kassakuitteja kauniina. Välillä käännän kirjaston kirjan hiirenkorvalle, mutta vain, jos kirja alkaa olla jo muutenkin siinä kunnossa, ettei yksi kulma lisää enää haittaa. (Omiani en kääntele. Epäreilua, tiedän.)

Olen pitkään miettinyt sitä, onko mitään järkeä käyttää aikaa kirjanmerkin tekemiseen, kun sen ulkonäöllä ei oikeasti ole mitään väliä. Nyt kesälomalla sitten päätin, että ihan sama, kuinka turhaa tai tarpeellista, niin minähän askartelen.

Jo ennen kuin olin avannut paperilaatikkoni, tiesin, mistä pahvista kirjanmerkit tekisin. Pradan ja Alexander McQueenin esitteistä. Olen napannut ne jostain matkaani ja säästänyt, koska niiden kansipahvi on kovaa ja pinta on hauska, tuntuu vähän nahalta. (Kyllä, tapanani on säästää vähän kaikkea ja kerätä materiaalia kaikkialta.) Otin myös viimeinkin käyttöön Kööpenhaminasta keväällä ostamani teippirullat ja Clas Ohlsonilta ehkä joulun ostetun pitsisen teippinauhan.







Tältä ne sitten näyttävät.



Luulenpa, että tästä mustasta pitsisestä tulee suosikkini. Tällä hetkellä mulla on kesken kaksi kirjaa. Kun tänään saan niistä toisen loppuun, voisin tarttua vaikka tähän kevyeen hömppään.

Ikkunanpokien historia

Innostuin Diagnoosi:Sisustusmanian postauksesta, jossa kerrottiin, miten heidän porstuansa oli muuttunut vuosien varrella. Sain juuri eilen valmiiksi vanhojen ikkunanpokien uuden ilmeen ja kaivelin samalla vanhoja kuvia koneen uumenista.

Pokat osuivat aikoinaan siskon ja mun silmiin mökillä, enomme oli ne jostain ostanut. Kiitos enolle kun saimme ne, ovat jo useita vuosia meitä palvelleet, monessa eri asunnossa ja kuosissa.

Kuvat kahdesta eri asunnosta, eri kuvin ja valoin.

Mun pokat saivat ensin ylleen tummanvihreää, ja niihin kiedottiin usein sisustusvalot. Vaihtuva taidenäyttely niissä palveli jo alusta lähtien. Tavalliseen rautakaupan metriketjuun on siis liitetty verhonipsu ja ketju on naulattu kiinni aukon yläreunaan takapuolelle. 

Uuteen asuntoon muutettua kehysten vihreä väri tuntui tunkkaiselta ja vaihtui valkoiseen, jota on tosin vähän kulutettu hiekkapaperilla niin, että vihreä kuultaa paikoin läpi. Kuva on napattu aivan toisen taustalta :D.

Mä olin jo kauan halunnut taidenäyttelyyn taustan ja tekeillä oli jo pitkään tällainen vanhoista kirjansivuista.

Sävy oli vaan ihan väärä kotiimme ja projekti jäi kesken. Nyt sain sitten pätkän juuri sopivaa tapettia. Nopeasti vanha pakkauspahvi neliön muotoisiksi palasiksi, pintaan reippaasti maitoliimaa ja tapetti kiinni pahviin. Pahvit ikkuna-aukkoihin ja niitaten kiinni.

Kauhian heleppoa ja jo yllättävän pitkään (vrt. ylempi kuva) katselua kestäneet taidekortit saivat vähän uutta ilmettä. Puolustukseksi sanottakoon, että välissä tuossa oli jotkut toiset kuvat, nämä vaan tekivät comebackin.