Uusi ikuisuusprojekti

Jos ajattelisin käsitöitäni vain blogin kannalta, en koskaan aloittaisi näitä isoja projekteja, joista näyttää muodostuvan ikuisuusprojekteja. Mutta en minä sellaista ajattele.

Uusin ikuisuusprojektini alkoi viikko sitten, kun tajusin, että minulla on vanhasta matonkudekori-innostuksesta jäänyt jäljelle lukuisia kerän loppuja. Niillehän pitää tehdä jotain!

Aika nopeasti kuitenkin tajusin, että aina yhdessä keränjämässä on kuitenkin niin vähän kudetta, ettei niistä kovin paljon saisi aikaan. Siksi kävin heti Snurressa hakemassa vähän lisää. Ihan sellaisia perusvärejä kuin mustaa, valkoista ja harmaata.

Tässä vaiheessa tilanne näyttää tältä. Keriä on hyvin monenkokoista ja tiedän, että vielä pitää hankkia lisää keriä, jotta tästä lopulta syntyisi jotain. Enkä itse asiassa pääse hommassa eteenpäin, ennen kuin käyn ostamassa lisää kudetta. Muuten työn alkupään väritys on ihan toisenlainen kuin loppupään väritys. Nyt tilanne siis junnaa ja kaikki ikuisuusprojektin merkit ovat ilmassa. Tai ehkä kyllästyminen vielä puuttuu. :)

Ai mitäkö tästä on tulossa. Nooooo.... Sanotaan, että jotain sisustukseen liittyvää, mutta en ehkä vielä halua asiaa tarkemmin määritellä. Voi nimittäin olla, että tässä käy kun siinä vanhassa Hiiri kissalla räätälinä -sadussa. Ei tullutkaan takki, tulikin kukkaro. Tältä kuitenkin näyttää tällä hetkellä.

Lopuksi kuva, joka ei liity asiaan millään tavalla. Mutta kun otin kameran esiin, oli pakko kuvata samalla myös eteisen lilja, joka on juuri avannut kukkansa. Minusta se on tosi ihana!

Lätsä 1.0

Viime viikonloppuna olin käymässä Keski-Suomessa ja näin siellä ihan tavallisen ruokakaupan alelaarissa Hanko-lankaa. Alelaarissa! Ja lapussa luki vielä "Poistuva tuote". Toivon kovasti, että kyseessä on vain siitä kaupasta poistuva tuote, eikä tämä tarkoita, että Hanko häviää tuotannosta saman tien.

Ostin useita keriä ja päätin, että alan virkata havunvihreästä (virallinen värimääritelmä lienee khaki) pipoa Katariinan pojalle. Katariina oli jo vähän vihjaillut, että voisin virkata hänen esikoiselleen jonkun lätsän. Miksipä ei! Googlettelin lippis-, lätsä- ja pipo-ohjeita, mutta en löytänyt mitään todella kivaa ohjetta. Mutta koska minulla ei ollut reissussa mukana mitään käsityötä ja halusin jo virkata, päätin tehdä vain jotain. Tämä Pirkassa ollut Novitan ohje sopi hyvin lätsän ensimmäiseksi versioksi.

Hieman piti ohjetta muokata, koska lanka oli eri. Loppuvaiheessa lanka alkoi loppua, eivät aivan osuneet kohdalleen ja lopussa alkoi jo lanka loppua, joten siksi en saanut pipoon ihan ohjeen mukaista muotoa.
En ole lainkaan vielä varma, että pipon koko on oikea. On vaikea muokata ohjetta, kun ei ole mallia paikalla. Tein siis pipoon valmiiksi kiristysnauhan, jolla pipoa voi halutessaan säätää. En tosin kiinnittänyt sitä vielä pipoon. Pitää ensin sovitella.

Olkoon tämä siis sellainen harjoittelulätsä. Se oikean vuoro tulee vielä.

Alea iacta est!

Olen palannut töihin. Hurjaahan se on puolentoista vuoden kotona olon jälkeen. Uudistaakseni vaatevalikoimaani hitusen, kävin Eurokankaassa etsimässä palakankaita tuubihuiveihin. Yleensä en löydä kyseisestä kaupasta juuri mitään, mutta nyt lykästi. Mukaan tarttui iso pala ihanasti laskeutuvaa raitatrikoota sekä puuvillaista kukkakangasta. Tuubihuivien sijaan tartuinkin ensin raitakankaaseen ja tekaisin siitä itselleni paidan samalla idealla kuin kesäisen pitsipaidan. Toisin sanoen tein paidan kahdesta palasta, hihoja en siis leikellyt erikseen. Kuulemma ovat kimonohihat tällaiset. Laskeutuvaan materiaaliin toimi loistavasti, eikä tarvinnut huolia raitojen kohdistamisesta.

Venekaula-aukon huolittelin muotokaitaleella ja hihat laiskana surrautin ompelukoneen erikoissiksakilla rullapäärmeen tapaan. Helman sentään jaksoin ommella ihan oikeasti.

 

Chanelin hengessä raidat saivat kaverikseen nopat. Näin kesällä Chanel-televisioelokuvan uusinnan, jossa Cocolla oli kaulassaan kultainen ketju, jossa roikkui tiheään noppia. Se innosti ja kirpparilta satuin löytämään kaksi eriparinoppaa, joihin porasin pisteiden kohdalta läpi asti reiät, pujotin reikään korupiikin ja taivutin erittäin huonoilla pihdeillä silmukan. Silmukkaan vielä pyöreä rengas ja mikäliepronssiketju lenksujen läpi.

Näillä työt lähtivät käyntiin hyvillä mielin! Arpa on heitetty, paluuta ei ole!

Tuunausvinkkejä asuntomessuilta

Asuntomessut kuuluvat mun kesään hyvin oleellisesti. Tänä vuonna ehdin  paikalle vasta viime hetkillä ja oikeastaan kiinnostus oli monissa lehdissä mainostetuissa kierrätyssisustuksissa. Ihan kaikkiin kohteisiin en edes ennättänyt, mutta tässä mun suosikki-ideoita, joista osa päässee toteutukseenkin.

Decoupage-lakka ja vanhat naistenlehdet ovat saaneet oivan paikan peilin kehyksenä!

Raskaamman työn ystävälle...

Villa Ilossa oli myös käytetty Washi-teippiä mm. hyllyjen reunoissa. 

Myös kokonaisen Lack-seinähyllyn reuna oli teipattu. 

En edes osaa nimetä kohdetta, mutta nappien ystävän silmät liimaantuivat näihin heti!

Vuoreksen Welhossa oli hauskasti käytetty posliiniesinettä sohvan koristeena. 

Ideaa voisi soveltaa johonkin muuhunkin.

Samassa kohteessa karttaseinä oli mun suosikki. Tämän tahdon joskus johonkin kotiin!

Virkattua matonkudetta oli niin koreissa, raheissa, matoissa kuin tuoleissakin. 

Tämä oli mulle uusi idea.

En ole kuitenkaan varma, pitääkö kukkaruukutkin näin päällystää...

Tämä kuva kiertää jo monissa blogeissa ja silti en nyt uskalla varmasti kohdetta tässä julistaa. Ihana ajatus, olisipa mulla joskus oikea käsityöhuone!

Jep, mä kyttään jatkossa kirppiksiltä vanhaa sohvapöytää ja teen siitä tällaisen.

Muovieläimiä taas...mulla olisi vielä muutama.

Kiertolavoja oli monissa paikoissa, sohvan pohjina ja mm. näin esitehyllynä.

Jos haluaa nähdä näistä osan livenä, niin kannattaa siis suunnata ainakin Vuoreksen Welhoon ja Talo Pikkupuuhun. Niiden sisustukset on tehty kierrätysmateriaaleista. Messut ovat avoinna vielä 12.8. asti.

Tuunaa ja tuhoa paitasi, osa "Erilainen raitapaita"

Koska totuus on, että Strömsö on ihana, mutten asu siellä, niin paljastetaan nyt epäonnistuminenkin. Mä olen nimittäin aivan kokonaan unohtanut postata yhdestä paidan tuunauksesta. Syy unohdukseen on kyllä selvä. En ollut paitaan lainkaan tyytyväinen sen valmistuttua ja tunginkin sen takaisin kaappiin. Toisella kokeilukerralla paita pääsi sentään päiväksi päälle ja totesin Anniinalle, että ehkä voin kotona käyttää :D. Idea oli kyllä kiva ja tekeminenkin hauskaa, mutta ehkä väri ei vaan sovi tähän tai jokin muu meni pieleen.

Pinterestin kautta löysin siis tämän loistavan blogin ja hauskan tutoriaalin paitaa varten. Leikkelin yhden pieneksi jääneen tähän lähes kokonaan suikaleiksi ja ompelin kangassuikaleet kiinni vanhaan, kirpparilta ostettuun paitaan. Näitä oli omituisen hauskaa asetella suoraan ja ompelu oli iisiä kuin mikä. Annan paidalle vielä mahdollisuuden, katsotaan mitä eka pesu saa raidoille aikaan. Jos joku innostuu tekemään, itse tekisin nyt raidoitetusta alueesta hieman kapoisemman ja raitoja vieläkin tiheämmin.

Tuunaa ja tuhoa paitasi, osa "Toistan itseäni"

Mulla on niin monta juttua kesken, että puikkelehdin niiden välillä toivoen, että ne kaikki valmistuisivat jotenkin maagisesti, ihan itsestään. Tämän takia oli pakko tarttua välillä johonkin, jossa tulee pikaisesti valmista. Nämä valmistuivat vanhoilla ideoilla (klik ja klik) ja osittain edellisiä tuotoksia muokkaillen. Nyt on laitettu oma ja lapsen vaatekaappi syysvalmiuteen.

Aiempi kahdesta erisävyisestä keltaisesta tehty matonkudehuivi jakautui kahtia. Sinapinkeltaiset saivat lisää samaa sävyä rinnalleen ja toisetkin saumakohdat saivat peitteen.

Kirkkaampi keltainen sai rinnalleen, yllätysyllätys, mustaa ja valkoista.

Samalla miehen t-paitavarastot tyhjenivät taas, sain tuhota osan ja osa odottaa tuunausta. Tein vaihteeksi pitkähihaiset paidat esikoiselle käyttämällä koon 86 paitaa mallina. Kuvassa näkyvä kaksoistikattu sauma hihassa on siis alkuperäisen t-paidan hihasauma.

Säästin taas mahdollisimman paljon valmista eli käytännössä kauluksen ja hihansuiden tikkaukset.  Kaulusta pienensin hieman pienellä  sauman sisäänotolla. Helmat uskalsin tikata samantien ompelukoneen tuplatikkijäljitelmällä. Keltainen paita on aika rouhea yksivuotiaalle, mutta paita kantaa mukanaan paljon muistoja ja kangas on matkalla pehmentynyt miellyttäväksi.

Mustan paidan vitonen ei jostain syystä osunutkaan ihan keskelle, mutta mitäpä tuosta. Käyttöön nämä tulevat. Nyt kiireesti seuraavan keskeneräisen työn kimppuun, olo on kuin maratonjuoksijalla kun maaliviiva häämöttää.

Ryhtiliike korutarvikkeille

Ennen säilytin helmiäni, nahkanauhojani ja muita koruntekotarpeitani näin: vanhassa H&M:n muovipussissa. Ei siitä ollut kovin kätevä kaivaa helmiä tai tarkistaa, millaisia helmiä on ja kuinka paljon. (Onkohan teillä kaikilla muilla käsityötavarat aina järjestyksessä?) Vaikka en siis varsinaisesti koekaan harrastavani korujen tekemistä, helmiä on pikkuhiljaa kertynyt.

Tänään kävelin sattumalta rautakaupan ohi ja päätin, että nyt on aika ostaa ruuvirasia ja laittaa helmet järjestykseen.

Pieni vaiva, mutta jotenkin olen tosi ylpeä, että nyt kaikki koruvälineet vaijereista siimoihin ja kuminauhoihin ovat samassa paikassa. Tänne voin laittaa jatkossa kaikki rikkimenneet korut odottamaan korjausta tai uutta elämää, jossakin toisessa korussa. Innostaisikohan tämä tekemään koruja aktiivisemminkin?

Rasian kanteen laitoin vähän teippiä, jotta se ei näytä niin kovasti ruuvirasialta. Samalla uudistin vanhan rintanapin laittamalla siihen pari kerrosta mustapilkullista teippiä. Nyt sitä jopa voisi joskus käyttää!