Kuusi hyvää tekosyytä

Kesäloman aikana lankesin useammassakin kangaskaupassa trikoiden kohdalla.

Kyllähän mä tiesin, että tämä paitainnostus lähtisi käsistä. Voihan sille tosin keksiä montakin syytä, vaikka takuulla lapselle vaatetta riittää.

Tässä siis tekosyistä parhaimmat:

1. 2-vuotiaan pojan esikuvaksi kelpaavat taviskaupoissa vain rokkarit, surffarit tai ekonomit. Eli jos et tykkää pääkalloista, Hawaiji-kuosista tai kauluspaidoista, osta yksivärisiä tai liity kansalliseen ompelukerhoon.

2. Kirppareilta tuntuu olevan vaikea löytää enää tämänikäisen hyväkuntoista vaatetta, tyttöjen rimpsumekkoja lukuunottamatta. Ehkä ne kulutetaan puhki tai sitten ne ovat nettikirppiksillä, joita en käytä.

3. On kauhian kiva oppia jotain uutta ja yrittää saada aikaan sitä täydellistä paitaa.

4. On niin kauhiasti ihania kuoseja, jotka hämärästi muistuttavat omasta lapsuudesta. Melkein kuin karkkikaupassa olisi."No mää otan ekana 50 senttiä tuota ja 60 senttiä tuota..."

5. Onhan se nyt hirviän kiva tietää, että paitaa ei oo ommeltu hikipajassa vaan oman keittiönpöydän ääressä.

6. Ja saihan tästäkin niitä "hyvä äiti"-pisteitä? Emmää muuten ;). 

Nyt kun keksisi yhtä monta hyvää syytä lopettaa tämä ompelu. Pari paitaa vielä odottaa kankaina pöydän reunalla ja kangaskaupat kierrän toistaiseksi turvallisuussyistä kaukaa.

Virkkaus ja vapaus

Ensin oli kerä ontelokudetta. Ostettu viime kesänä ja yritetty jo useasti aloittaa monenlaista. Olin neulomassa tyynyä, mutta kude loppui eikä samaa sävyä löytynyt. Turhauduin. Purin. 

Jostain syystä lomamatkan jälkeen käsiä syyhytti niin, että tartuin toimeen. Päätin viimein virkata korin, vaikka en uskonut osaavani. Turvauduin Kauhavan Kangasaitan ohjeisiin ja seuraavana päivänä oli jo valmista.

Kude loppui vähän kesken nytkin, mutta olin silti tyytyväinen uuteen lankakoppaan.

Koska taudin oireet olivat selvät, sain puhuttua kesäreissun pysähdyspaikaksi Kauhavan kangasaitan. Jotenkin onnistuin ohittamaan kuteet, mutta en kuitenkaan Molla Millsin Virkkuri-kirjaa. Mukana oli onneksi kudetta yksi pikkukerä, sekin vanhoja hankintoja.

Virkkurin ohjeella tein toisen korini ja havaitsin kiinteän silmukan paljon puolipylvästä tukevammaksi. Tuloksena oli pikkukori, joka päätyi säilyttämään yhtä varavessapaperirullaa yläkerran vessaan :D.

Kangasaitasta oli tarttunut mukaan myös hauskaa bambubatiikkilankaa vaaleankeltaisen  ja persikan sekä harmaan sävyissä. Mökillä virkkasin 'en-mitään' eli kokeilin tehdä koria minimuodossa. Ei kerrassaan mitään käyttötarkoitusta, mutta halusin kokeilla ja kesälomallahan ehtii.

Sain tehtyä jotain järkevääkin, nimittäin ylimääräisen suojan iPhonelle. Ohje on myös Virkkurin, mutta itse tein vain yhdellä langalla ja annoin langan kuvioida. 

Kuvissa vilahtaa myös viime päivien kiinnostuksen kohde eli kuninkaallinen vauva live-kameroineen ja prinssin kunniaksi confettilakalla koristellut kynnet. Tästä kaikesta voi tosiaan vaan päätellä, että kesäloma on ollut tähän asti varsin onnistunut. Olo on rentoutunut, vapautunut, uskallan unohtaa suorittamisen ja tehdä kaikkea turhaa. Tämän fiiliksen haluan muistaa marraskuussakin.

Peach not Beach

Rantafiiliksistä sitten muihin kesän tuotoksiin.

Keväällä Tampereen Telakan ulkopuolella järjestetyltä kirppikseltä sattuivat käsiin nämä ihanuudet. (Kynäkorvikset ostin siis valmiina, aivan ihanat, tekijän nimi jäi vaan salaisuudeksi.) Nauha oli jostain vanhan kaupan jäämistöistä löytynyttä, Osakeyhtiö Kutomo&Punomon todellista laatukamaa. Toiseltä pöydältä kolutut napit ja kyseinen nauha mätsäsivät väreiltään niin kivasti, että pujottelin nauhaan napit hiuspannaksi ja sommittelin kaulakorun.

Korun taustasta ei tullut niitä kauneimpia, mutta en keksinyt tähän hätään muuta kiinnitystapaa ja tätä kuumaliima&nahka-yhdistelmää olin käyttänyt jo aiemmin eräässä toisessa koruprojektissa, tosin se koru on vielä ketjua vailla.

Nauhan päihin puristin koruputket ja kiinnitin niihin varastoista löytyneen lukon.

Vielä ei koru ole päässyt tositoimiin, mutta pari vaatekaveria sillä jo on. Salakavalasti ovat persikan sävyt hiipineet minunkin vaatekaappiini, edelliset muistan sieltä 80-luvun lopulta...

P.S Löydätkö kuvaajan kolmesta kuvasta? Aika haastavaa pitää naamansa piilossa :D.

Merellistä

Meillä ei ole sinistä väriä juuri näkynyt sitten opiskelukämpän, jossa melkein kaikki oli sinistä. Entisen elämän tavaroiden tärkeimmät ja itsetehdyt ovat kuteinkin keskittyneet meidän 'merelliseen' vessaan. Ei me todellakaan olla mitään purjehtijoita, mutta kaappien ovista tuli ensihetkestä kajuutan ikkunat mieleen ja siitä se ajatus lähti.

 

Lukiossa kuviskurssilla tehty saaristolaismökki on haljennut melkein joka muutossa mutta aina liimattu kasaan.

 Virosta ostettu keramiikkavene muistuttaa opiskelija-aikojen excusta.

Varsinainen postauksen aihe on kuitenkin tässä. Ihastuin Kalifornian reissulla kesällä 2010 rantakyltteihin ja metsästin sellaista pari kesää kotimaan sisustusliikkeistä. Lopulta luovutin ja päätin tehdä itse. Projekti sai tuulta alleen tammikuussa kun ostin Sinellin alesta nuolikyltin ja alkukesästä se sai päälleen maalia ja kirjaimet. Kirjaimet on maalattu pikkupensselillä, Sinooperin alennusmaalilla, kirjainsabluunaa apuna käyttäen.

Kirjainsabluunataulun puolestaan ostin Porvoosta viime kesänä ja päivittäin se vain koristaa keittiötä. Rantakyltin alla on opiskeluaikojen kuvistyö, jonka tekniikan olen kyllä unohtanut, mutta Muumeista versioitu kuvitus edelleenkin viehättää.

Kodinhoitopöydän sekatavarat nielaisi alkukesästä anopin tekemä ihana kori, joka puolestaan innosti minutkin taas virkkaamaan. Jatkoa siis seuraa...Me olemme nimittäin viimein palautuneet kesäreissuilta kotiin ja on viimein aikaa päivitellä, mitä kesän aikana on syntynyt.

Juhannusta!

Täällä on vähän hiljaista, mutta ei hätää. On vaan vähän isompaa työn alla.

Leikkimökki piti laittaa uuteen uskoon jo viime kesänä mutta sateinen kesä vesitti haaveet. Nyt on alkanut tapahtua. Pohja uusittiin toissa viikolla ja tällä viikolla

on paneloitu sisätilat ja tehty kioskin luukku. Sisätilojen värit ja ideat alkavat olla jo idulla. Juhannuksen aikana tavoitteena on saada mökin sisätilat raikastettua valkoisella maalilla. Sormet syyhyävät jo sisustukseen. Tavoitteena on käyttää mahdollisimman paljon vanhoja ja 'turhia' materiaaleja ja tavaroita.

Hyvää juhannusta teille lukijat!

Ketunpoika kuutamolla ketunleipää haukkaa ja siililläkin on piikit

Kotikaupungin kangaskauppa ilahdutti ja yllätti jälleen. Pakoilta löytyi aivan ihania trikoita. Vaikka miten olen vannonut, että uutta vaatetta lapsi ei tarvitse ja kirpparilta löytyy tuunattavaa, lankesin. Syytettäköön kesäloman alkua, kesäflunssan aiheuttamaa kurjaa fiilistä sekä kuukauden tiukan työjakson aiheuttamaa käsityövajetta.Ostin näitä kaikkia, suunnitelmissa tehdä pipot ja ehkä tehdä yksi paitakin.

 

Miten kävikään? Tampereella marssin Eurokankaaseen pikaisesti resoria hakemaan miettien, että ehkä joskus kesällä intoudun. Myyjä tunnisti käsityövajeen ja kehoitti vilkaisemaan trikoita. Lankesin heti tähän kettukuosiin, vaikka (/koska) se oli kakkoslaatua. Pikkupalan hinnaksi jäi alennuksineen vajaa 7 €.

Illalla kaivoin ihan ekaa kertaa elämässäni OttoBre:n kaavat peruspaitaan, leikkelin kaavat ja kankaat, panikoin hiemain ja ryhdyin toimeen. Seuraavana iltapäivänä ihan eka lapsen paita resoreineen ja kaksoistikkeineen oli valmis. Olisittepa nähneet minut taputtamassa itseäni olkapäälle. En olisi itsekään uskonut.

  

  

Jämäpaloista syntyi tutulla mallilla pipo, sisäkuosiksi löytyi Marimekon jämäpaloja. Molemmat pääsivät heti kovaan käyttöön sadepäiviksi.

Menestyksestä intoutuneena sekä toivoen, että ekan paidan pikkuvirheiltä välttyisin toisella kertaa, tartuin seuraavana päivänä samaan kaavaan ja eri kankaaseen.



















Nyt on siis ketunpoikia ja piikikkäitä siilejä lapsen suosikkilaulujen mukaan ja kolmatta paitaa jo suunnittelen. Ei silti huolta, en mä näihin aio jatkossa keskittyä. Mutta mahdottoman kivaa on huomata, että sitä voi oppia uutta ja onnistua. Lämmin kiitos ihanalle Pfaff-koneelleni, ilman sinua en olisi onnistunut!

P.S Pahoittelut kuvien laadusta, harjoittelin blogin päivitystä mobiilisti ja jatkoin hommaa mökillä, kamerahan jäi kotiin :D.

Kirjainmukit

Anthropologie on ihana kauppa, josta en ikinä osta mitään, mutta jossa voin seisoa paikallani imien kaikenlaisia ideoita. Viimeksi näin kävi Lontoossa, jossa sisällä oli upea viherseinämä ja hypistelin ihanuuksia ihmetellen samalla sitä taitoa, jolla tavarat on laitettu esille. Aah! Näihin kirjainmukeihin törmäsin kuitenkin ihan vaan Pinterestissä ja niiden erilaisia muunnoksia ja jäljitelmiä löytyy samasta paikasta vaikka millä mitalla. Minä ihastuin tähän DesignMom:n ohjeeseen. Koska tästä tuli osa miehen synttärilahjaa, valmistelin kaiken niin, että voisimme kolmestaan tehdä nämä synttäripäivän iloksi.

Mukit hain SPR:n Kontista, kolme samanlaista yhteishintaan 2,40 €. Kirjainmalli oli tarkoitus hakea netistä, mutta kun tulostin lakkasi toimimasta, katsoin mallia ja piirsin itse. Tulipa ainakin ihan oma. Piirsin vanhaan tapaan leivinpaperille ja hinkkasin lyijyä kuvion täyteen. Sitten käänsin leivinpaperin kontaktimuovin väärälle puolelle ja jäljensin kovasti painaen niin, että kuvio siirtyi kontaktimuovin taustalle. Sitten käteen mattoveitsi ja muovia viiltelemään ihan tavallisen leikkuulaudan päällä.

 

Kontaktimuovista leikkelin reilut palaset ja kohdistin ne sitten mukeihin. Kahteen mukiin kirjain tuli oikeakätisen suun puolelle, yhteen vastakkaiselle puolelle. Kauheasti mietin, onko tällä väliä ja koska en keksinyt syytä, laitoin summamutikassa. Lomalla elämä ei ole niin tarkkaa. Jäljelle jäi kivat ruskeat kirjaintarrat, mihinkähän ne laitttaisi?

Myös posliinitussit olin ostanut Kontista, hinnalla 2,50€. Projektin ongelmaksi muodostui niiden kuivuus, vaikka edellisellä viikolla ne toimivat kokeillessa täysin. Vasta tehtyämme tajusin, että ohjeessa luki, että niitä voi kostuttaa ihan vedellä, sillä niillä onkin taipumus kuivua korkin ollessa kiinnikin. Noh, onneksi onnistuimme silti.



Ideana oli siis, että jokainen saa omaan tyyliin viivoittaa alueen tusseilla. 2-vuotias jaksoi tovin, mutta koska tussit toimivat niin heikosti ja piti painaa, minä tein sitten loput (ts. kaiken). Isompien lasten kanssa toimii aivan varmasti kun tarran ansiosta ei tarvitse pelätä, että menee yli tai ohi. Mieskin askarteli ihan mielissään, ja tavoite toteutui: jokaisen muki on omannäköinen, vaikka kirjain ja fontti on sama. Kuppien poltto uunissa oli helppoa, tosin astianpesukonetta eivät taida kestää. Mutta kyllä sitä jaksanee pari kuppia aina käsin pestä? Posliinitusseista löytyy kyllä pesukoneen kestäviäkin, jos joku innostuu!





Tämän myötä pistämme pari vanhaa kuppia mökki- ja treenikämppäkäyttöön. Nämä saavat kunniapaikan synttärimukeina eli aina, kun jollain meistä on synttärit niin näistä juodaan sitten kahvit/mehut/limpparit tai teet :D.