Ruskablues

 

Edelleen töitä valmistuu hitaasti, sellaiseen blues-tahtiin. Töissä on tarpeeksi rock'nrollia, joten tahti vaihtuu kotiin saapuessa, varsinkin kirjoittelun suhteen. Nämäkin säärystimet ovat jo päässeet viikon verran koipia lämmittämään. Lanka on samaista Puron Takkatulta kuin tässä tekemässäni kaulurissa, nyt siis vaan ihan tavallisesti kerältä neulottuna. Silmukkamäärät arvioin omille kintuilleni sopiviksi haarukoimalla samanmoisia lehdistä ja kirjoista. Tein pohkeen ohitettuani parit ihan simppelit kavennukset, jotka tosin vähän turhan hyvin näkyvät työssä.

Nooh, ruttuun ne säärystimet aina kuitenkin menevät, niin nämäkin. Jotenkin on ihan vaan rentouttavaa laittaa nämä jalkoihin kotiin tullessa, villa kun tietenkin oikeasti lämmittää. Toimivat hyvin edellä mainitun kaulurinkin kaverina. Lisäksi toisinaan kaulaan pääsee vasta hankittu,  ihana,  titiMadamin Fifi the fox.

Kuvan lähde: www.titimadam.com

Ai ihan vähän vai on ruskafiilistä...?

Jouluinen tähtityyny

Tällä viikolla sain sähköposteja, joiden otsikossa luki joulu. Ärsytti. Jo lokakuussa! Ennen kuin aloin asiasta keuhkota, tajusin, että olenhan jo itsekin miettinyt joulukorttimateriaaleja, tehnyt niistä melkein jo nettitilaukset (lähetystä vaille valmiit) ja ommellut viime vuoden joululehden ohjeella tyynyä. Parempi siis olla ihan hiljaa.

Viime joulukuussa ostin siis Kotivinkin Joulu-lehden. Sieltä jäi parhaiten mieleen tähden mallinen, harmaa tyyny. Näytti yksinkertaisen kauniilta.

Koska tyyny jäi viime vuonna tekemättä, päätin tehdä sen nyt. Kun töissä oli yksi iso deadline ohi, kävin ostamassa langat. 400 grammaa Isoveli-lankaa.

Ohjeessa luvattiin: "Kaksinkertaisella langalla neulottu tyyny valmistuu nopeasti." Totta, jos lukee ohjeet. Jos ei lue, eikä ymmärrä, joutuu purkamaan ja paljon. (Mutta ei tämä silti ollut niin nopea kuin tämä Kahden Greyn anatomian -tyyny.)

Tyynyyn neulotaan sekä ylä- että alaosa ja sivukaistale. Tämän kyllä ymmärsin, mutta se jäi ohjeesta ensilukemalla tajuamatta, että tärkeintä on, että 5 oikeaa silmukkaa ovat joka kierroksella samalla kohdalla ja kaikki silmukoiden lisäykset tehdään aina niiden ympärille. Oli myös haastavaa saada kaksi aivan täysin samannäköistä kappaletta ja 10 ihan täysin samannäköistä sakaraa neulottua. Käsialani ei selvästi ole aivan tasaisen varma.

Myös sisätyynyn ompelu meinasi saada verenpaineen kohoamaan. En ole hyvä ompelija, eikä varsinkaan tähden ompelu ei ole näillä taidoilla kovin sujuvaa. Onneksi sisätyyny on sisätyyny. Leikkasin tyynyn vanhasta pellavaisesta pöytäliinasta, joka meinasi muutossa lähteä kierrätykseen, mutta säästin sen viime tingassa.

Lopulta ompelu ei ollutkaan hermoja raastavin osuus vaan tyynyn täyttö. Koska en löytänyt vanua, ostin vaahtomuoviraetta. En suosittele. Sähköinen rae kiinnittyy todella tehokkaasti vaatteisiin, mattoihin ja tyynyyn, juuri sille puolelle mille ei pitäisi. Toisaalta raetta ei tarvinnut laittaa paljon, kun se teki tyynystä muhkean.

Ai että tekisinkö uudestaan? Tekisin, mutta ostaisin vanua ja lukisin ohjeet ekalla kerralla paremmin. Niin tyyny näyttäisi ehkä enemmän tähdeltä kuin meritähdeltä.

Mutta seuraavaksi aion silti keskittyä aivan johonkin muuhun. Neuletyöt, jossa pitää tehdä kaksi ihan samanlaista kappaletta, tuovat selvästi liikaa paineita.

Kranssi vaahteranlehdistä

Viime päivien säätiedotukset ovat toistaneet itseään.

Perjantaina aurinko paistoi hetken niin upeasti, että lapsen kanssa ulkoillessani keräsimme samalla värikkäitä vaahteranlehtiä. Seuraavana päivänä pyysin miestäkin apuun keräämään muovipussiin lehtiä.

Muutama vuosi takaperin Aamulehdessä oli nimittäin loistava vaahteranlehtikranssin ohje, jonka avulla onnistuin itse kerralla. Silloin tosin tein kranssin kerrostalon rappukäytävään ja siellä se ei tietenkään kauan kestänyt. Nyt muistin jutun taas ja sunnuntaiaamun kunniaksi ryhdyin hommiin ja levittilin lehdet ronskisti olohuoneeseen.

Oli pakko toimia muistin varassa kun en ensin löytänyt netistä samaista ohjetta. (Myöhemmin löysin tämän, joka on lähes vastaava.) Ideana on siis kierittää sanomalehden aukeama kulmasta kulmaan rullalle, kiertää se sitten rinkulaksi ja teipata kiinni. Mä käytin hommaan tavallista maalarinteippiä. Rinkulaan lisätään lehtiä n 2-4 lehden nipuissa ja sidotaan kiinni rautalangalla. Mun aamuprojekti meinasi jäädä jo kesken, kun rautalanka oli hukassa, mutta päätin kokeilla samaa ohuella valkoisella askartelulangalla. Hyvin toimi silläkin, vaikka vaikeutena oli se, että lanka oli pakko pitää koko ajan kireänä , jotta edelliset kierrokset eivät löystyisi. Noin tunnissa kuitenkin tuli valmista. Mä jatkoin koko ajan samaan suuntaan ja näin varsinaista saumakohtaa ei tullut. Takaa varmistelin vielä maalarinteipillä sitä, ettei lanka liukuisi ja näin lehdet sieltä tipahtelisi. Ajatuksena on, että tällä kertaa kranssin voi helposti purkaa ja sitä myöten myös kierrättää oikein. Tältä kranssi näyttää takaa:

Valmista kranssia pyörittelin hetken käsissäni ja etsin, mistä kohdasta kannattaisi ripustaa, jotta näyttäisi tasapainoisimmalta.

Sitten vain kranssi oveen, teki melkein mieli jäädä pöhkönä sitä tuijottamaan. Kauniita ovat lehdet puissa ja aina yhtä ihania koristeenakin.

Sivuiltakaan ei pilkota sanomalehti, kiitos valtavan lehtimäärän.

P.S Jos haluaa lehtien säilyvän hyvin sisätiloissa esim. juhlien koristeiksi, niiden päälle voi suihkuttaa lakkaa silloin kun ne ovat vielä suht tuoreita mutta pintakuivia.