Vieläkö on villihevosia?

Olen viime päivinä miettinyt, että pitäisi muistaa ostaa kiiltovalkoista spraymaalia yhteen aloitteilla olevaan projektiin. Siitä tuli mieleeni tämä vanha villihevosprojektini.

Projektini alkoi, kun näin sisustuslehdessä kuvan hyllyn päällä olevista kiiltävistä hevospatsaista. Olivat todella tyylikkäitä ja ne ilahduttivat sisäistä heppatyttöäni. Tarkemmin tutkiskeltuani tajusin, että patsaat olivatkin maalattuja barbien hevosia! Kuulosti saman tien projektilta, johon minäkin pystyisin.

Muovisten leikkihevosten etsimisen piti olla helppo homma, mutta ei ollut. Kirpputoreilla sai kierrellä viikkoja ennen kuin oikeanlaiset hevoset (ja järkevän hintaiset) löytyivät. Maalattavien kun piti olla täysin muovisia, mutta nykyponit ovat usein nukkapäällysteisiä tai niillä on kammattava harja. En viitsinyt kokeilla, mitä tapahtuu, kun ne kuorruttaa spraymaalilla. Jos joku haluaa, näen mielelläni kuva lopputuloksesta. ;)

Maalamisessa oli kolme haastetta: tila, nopeus ja kärsivällisyys. Onneksi kerrostalon ullakolla oli juuri sen verran tilaa ja viileyttä, että projektin pystyi tekemään siellä, eikä se aiheuttanut suuria hajuhaittoja kellekään. Oikean maalausnopeuden oppi vain tekemällä. Aluksi oli vaikea löytää, kuinka paljon piti pullosta painaa, jotta maalikerros oli tarpeeksi ohut tai kuinka nopeasti piti muovihevosta pyörittää, että väri levisi tasaisesti. (Tämä tulee olemaan suuri haaste seuraavassa projektissanikin...) Pariin heppaan tuli jo ohut valumajälki, kun liian innokkaasti painoi maalia pintaan. Onneksi ne ovat mahapuolella ja jäivät toisella maalauskerralla hyvin piiloon.

Ja sitten lopuksi: en millään olisi malttanut odottaa, että tämä uljas nelikko kuivuisi!

Nyt villihevoseni ovat iloisesti ravanneet jo kolmessa asunnossani. Ei ole varmaan vaikea arvata, kuka on lauman pomo. :)