Juuri hetkeä ennen pakkaspäiviä sain aikaa tehdä Ville Viluisen loppuun. Olin leikannut ja kiinnittänyt osaset jo pöllöä tehdessäni, applikointiin ei vaan meinannut löytyä aikaa. Loppujen lopuksi ryhdyin työhön kuitenkin kiireessä ja näin Villestä tulikin epätäydellisyyden hyväksymisen oppimistuokio. Melkein kaikki, mitä ommellessa inhoan, päätti tulla tielleni juuri nyt: lanka syrttäsi, kangas meni ruttuun lumipallon alta, siksaktikki vaihteli yllättävillä tavoilla, alalanka loppui aina väärässä kohdassa.
Mutta kuitenkin, siinä se Ville lumipalloaan heittelee. Yritän olla itselleni armollinen varsinkin näissä ompelu- ja askartelujutuissa, joten nyt suostun enää näkemään sen, että lumipallo on kuitenkin vähän söpösti pörhöllään ja eriparisilmät ja -jalat tekevät Villestä ihan erityislaatuisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti