Be square or...

Kuten Anniina jo kirjoittikin, on minuun iskenyt jälleen isoäidinneliökärpänen. Sitä kannattaa muuten varoa - tartunnan on saanut helposti useasta blogista, Novitan-lehdestä ja jämälankakirjoista eikä vastalääkettä tunnu löytyvän. Neliöt kun ovat mitä mainioimpia jämälankakerien tuhoamiseen. Oma huiviprojektini pyöri mielessäni koko joulunalusajan, mutta toimeen ryhdyin vasta joulupäivänä päästyäni iskemään käteni äidin jämälankakokoelmaan. (Kiitti äiti!) Sieltä kun löytyi langat sekä Anniinan hillityn violettiin että minun vallattoman värikkääseen huiviini.

Ensin neliön virkkaamista piti luntata ohjeista, mutta pian se taas sujui kuin...virkkaus. Ihanan nopeaa ja aivotonta! Samalla voi katsella telkkua, keskustella, vahtia alle 1-vuotiasta, melkein mitä vain ja ehkä tämän takia tarvittavat kymmenen palaa syntyvät nopsaan. Jostain blogista huomasin, että langat kannattaa päätellä työn edetessä ja näin tosiaan on. Tylsä päättelytyö jää näin hyvin vähäiseksi. Palat yhdistin taas piilosilmukoilla virkaten, laitoin nurjat puolet vastakkain ja poimin koukulle reunimmaisten silmukoiden reunat (Makes sense?). Höyrytin palat ennen yhdistämistä ja liitoskohdat vielä yhdistämisen jälkeen. Mustaa lankaa kului melkoisesti ja siskon huiviin jouduinkin ostamaan pari uutta kerää (hyihyi) mutta omaani löysimme Anniinan kanssa lisää kirppikseltä.

Tässä siis valmis huivi yhdessä tuoreen kirpparilöydön (2€) kanssa. Musta kassi kaipaa nyt jotain vänkää tahi tyylikästä. Ehkä taskuun päätyy neliö - vielä yksi, eiku toinenkin, eiku kolmas...