Olipa kerran innostunut applikoija, jonka ystävän yksivuotiaan synttärit lähestyivät. Niinpä applikoijan piti tarttua toimeen. Yleensä tämä ompelija ei viitsinyt tehdä mitään aiemmin tehtyä ja kokeiltua uudestaan mutta tällä kertaa kirpparilta löydetyn paidan vaaleanpunaiset raidat suorastaan huhuilivat ruskeaa pöllöä oksalleen istumaan. Jos käsillä olisi ollut vaaleanpunaista velouria, ompelijalta olisi saattanut mennä koko homma ihan söpöilyksi, mutta tällä kertaa pöllö sai vaan hennon vaaleanpunaiset siksakit rinnoilleen.
Ompelija huomasi, että applikointi sujuu kerta kerralta paremmin, mutta siinä on yksi valitettavan tylsä vaihe...lankojen päättely. Jos paita olisi tullut omaan käyttöön, ompelija olisi luottanut pakitteluihin ja leikellyt langat pois suitsait. Lahjapaidan kohdalla ompelija oli kuitenkin viitseliäämpi. Tältä ompelijan applikointisotku näytti ennen urakkaa:
ja sen jälkeen:
Ompelija sai lahjan valmiiksi tuttuun tapaan viime tipassa. Samassa suhinassa sai alkunsa myös Ville Viluinen, mutta se joutui ompelijan pöydälle odottelemaan, sillä uusi lahjaprojekti piti aloittaa saman tien. Mutta se onkin jo toinen tarina.
Kerta kaikkiaan ihana pöllö! Tuttua, lahjatöissä sitä yrittää viimeistellä huolellisemmin, vaikka oikeasti asian varmaan ajaa se nopeampikin tapa :).
VastaaPoistaKiitos jämäpeittokommentistasi blogiini! Taisin mä jotain lankaa ostaa lisääkin "sukkalangaksi", mutta kyllä enimmät on omista lankakaapeista löytyneitä. Sain aika monta pikkunyssäkkää upotettua ihan lopullisesti peittoon!
Sukkalankoja mulla riittää, enkä enää edes kuvittele tekeväni niistä kaikista sukkia. Jämätyöt vaatii usein aika paljon lankaa, joten oon opetellut käyttämään niihin myös ihan uusia keriä. Ainahan tulee kuitenkin uusia, entistä ihanampia sukkalankoja!
http://helminalle.vuodatus.net/
ihana. pakko koittaa opetella ompelemaan..
VastaaPoistaKiitoksia Helmis ja eimie! Helmis, näin on, joskus jämälankatyöt ovat tosiaan lankaanieleviä, kuten esim. isoäidinneliöiden mustat osat. Mutta aina joku jäljellejäänyt kokonainen keräkin kuluu kokonaan ja jotenkin se vaan palkitsee! Eimie, kannattaa opetella, ei se niin vaikeaa ole kunhan on armollinen itselleen. Pienestä liikkeelle ja virheistä viis!
VastaaPoista