Legoilua

Taisi olla kesä 2008 kun hurahdin lego-koruihin nähtyäni niitä monissa pikkuputiikeissa. Himoitsin silloin rannekorua mutta tielleni osui vain niitä, joissa legot on kiinnitetty toisiinsa metallikoukuilla. Siispä kolusin kirppareita kunnes eräällä kesäillan kirppiksellä tärppäsi. Pieni poika myi aarteitaan ja häneltä ostin laatikollisen legoja 7 eurolla. Eroteltuani pureskellut :D legot priimoista, porailin reikiä n. 1,5 mm terällä (Kiitos, isä!). Merkkailin ensin lyijynällä kohtia ja alkuun päästyäni tein silmämääräisesti suoraa rivistöä, kas näin:



Sitten sopivanvärisiä muovihelmiä sekä venyvää ja läpinäkyvää kumilankaa (Sinooperista) ja eikun pujottelemaan. Lopuksi kumilangan päät solmuun ja valmista tuli.

Aikoinaan tein itselleni mustan ja keltaisen ja keltavalkoisen taisi äiti tehdä itselleen. Ovat olleet kovassa käytössä ja saavat aina osakseen ainakin pienempien lasten ihailun. Useampi pikku poika on käynyt tarkistamassa, ovatko ne oikeasti Legoista tehdyt :D.

Nyt käydessäni kotikotona äiti muistutti, että loput legot odottavat edelleen käyttöä vaatekomerossa. Siispä laatikon sisältö pöydälle ja olihan niitä vielä!

Pureskellut pääsivät esikoisen leikkejä odottelemaan ja loput oli ihan pakko järkkäillä väreittäin. Sitten taas porailemaan, sillä halusin vielä valkoisen ja sinisen rannekorun ja parit korvikset.

Omaan kotiin palattuani omista kätköistä löytyi vain läpinäkyvän kuminauhan pakkaus ja helmetkin olivat jonnekin huvenneet. Lienee siis syytä suunnata askartelukauppaan ja lisätä helmet kirppislistalle!Onneksi oli kuitenkin korviskoukkuja ja vanha rikkoutunut Snö:n koru, josta pyöräyttelin renkaat.

Kun ei ole kovin kokenut korujen tekijä, pitää apuvälineitäkin olla 'muutama'...



Legot pääsivät odottelemaan käyttöä mun 'korutelineeseen'. Mariskoolien reuna kun sopii korvisten säilytykseen täydellisesti!