Eilen tein-blogin ihana palmikkoranneke oli toteutuslistalla parisen viikkoa ja ennen reissuun lähtöä otin yhden violetinsävyisen Puro-kerän jämän laittaakseni työn alulle. Neuleputket valmistuivat niin nopeasti, että sainkin ne valmiiksi jo ennen reissua. Nooh, alku aina helppoa ja sitten kosahti. En tietenkään noudattanut ohjeita vaan lanka ja puikkojen koko oli aivan muuta, niinpä putket olivat tietty kapeampia. Palmikko olikin siis varsinainen löysä ristikko, joten palmikoin tiukempaan. Mutta, mutta - hyvistä ohjeista huolimatta ainakin minulta meni tovi ennen kuin tajusin, miten palmikot kuuluu yhdistellä ja pistellä toisiinsä.
Totta puhuen, onnistuin täysin (lue: en purkanut kertaakaan) vasta neljättä rannekorua tehdessäni. Ensimmäinen oli mielestäni lopulta vähän tylsän värinen ja toinen, vihertävä Puro-koru taas koostui niin monesta eri jämästä, etten ollut ihan vakuuttunut. Tietysti halusin kokeilla vielä kolmatta ja olin ihan varma, että nyt syntyy onnistunut, ihana, valkoinen rannekoru.
Nooh, onhan se hellyyttävä, mutta niin epäkäytännöllisen iso ja pörröinen, että ei pääse käyttöön ainakaan mulla. Neljäs eli kirkkaan vihreä oli sitten lopulta mieluinen ja palmikointikin onnistui kertaheitolla.
Pari päivää olen nyt ehtinyt näitä koekäyttää ja todeta, että muutama ystävä saattaa joskus tällaisen saada pikkulahjaksi.Vihreä Puro-rannekoru vilahtaakin edellisessä postauksessa. Uunin luukun lähellä hääriessäni totesin, että nämä ovat ainakin aktiiviselle leipojalle (Not me!) hyvät, eipä pala ranteet :D. Eikun oikeasti, sopii talveen ja erityisesti tilanteisiin, jossa ei voi olla epäkäytännöllisiä tai teräviä koruja, siis esim. pienten lasten ja lemmikkien kanssa tai hiihto-/laskettelureissuilla. Jälkimmäiset ovat viime aikoina jääneet vähemmälle, josko vaikka uudet rannekorut innostais liikkeelle :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti