Pipo, piponi...

Syksyllä piti saada uusi pipo viime talvena tehtyyn violettiin muhkeaan kauluriin. Tavoitteena oli, että pipo olisi väljä, jotta hiukset (lue:silloin kun ne on laitettu) eivät menisi littaan, ja että pipo ei näyttäisi pieneltä kaulurin rinnalla. Tiedättekö, tyyliin hirveän leveä kauluri ja mahottoman pieni pää? No, minähän en ole mikään pipoammattilainen, pikemminkin 'yksi pipo per talvi'-ihmisiä, joten ohje napattiin syksyn Novitasta, koska siinä sai helposti ja nopeasti vaan virkata. Lanka oli jämiä kaulurista, eli violettia Jamboa.

No, tässä pipossa ei oikeastaan ole muuta mulle uutta kuin tupsujen paikka. Jotain koristetta kun pipo tietenkin kaipasi. Suunnittelin ensin ompelevani pipon sivuun nappeja kuten tässä vanhassa pipossani,

mutta totesin, että pipo kaipasi jotain kooltaan isompaa. Teinkin siis kolme erikokoista tupsua, jotka kiinnitin ensin toisiinsa ja sitten kiinni pipoon, tarkemmin sanottuna oikealle ohimolle, ihan vaan solmuilla. Yhdessä tupsussa on lisänä heijastinlankaa, tuollaista parin millin levyistä ja ihan hyvin se tuntuu auton valoissa heijastavan.

Harmittaa vaan kun Jambo näyttää helposti nuhraantuvan, joten kaivoin esille vuosimallin 2008 pipon ja kaulahuivin ja tuunasin niitä vähän. Ennen kaulahuivissa ollut kukkanen siirtyi pipoon ja kaulahuivin yhdistin päistään kauluriksi. Näin tuli tälle vuodelle toinenkin pipo-kaulahuivi-setti, ihan vaan vahingossa. Mätsää muuten aika hyvin Vallilan Kirkonmäki-verhojen kanssa :D.

Mukavia pakkaspäiviä teille lukijat!